Delta Green-Lost in the Dark Operation Clockwork Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Clockwork

Tapahtuma-aika: 27.2.1998

Tapahtumapaikka: Aronhaltley, Teksas

Operaatioon osallistuneet: Agentti Robert, Edgar Smith, Theodore Weeden, Whigett, Anthony Norland.

Yhteenveto: Professori Smithin haltuunsa saaman erikoisen kellokoneen johdosta suoritettuja tutkimuksia Teksasissa.

Tapahtumat lähtivät omalta osaltani liikkeelle saatuani illalla kotiini puhelun professori Smithiltä, joka kertoi saaneensa varsin erikoisen postilähetyksen arkeologi-ystävältään. Kyseessä oli paketti, joka oli sisältänyt eräänlaisen antiikkisen kellokoneiston. Laitteen ikä, materiaalit ja sen koneiston hienostuneisuus yhdessä muodostivat ainutlaatuisen ja äärimmäisen arvokkaan yhdistelmän, niin historiallisesti kuin myös rahallisestikin. Erikoista oli lisäksi se, ettei koneen käyttötarkoitusta tunnettu. Mikään edellämainituista seikoista ei kuitenkaan ollut syynä siihen miksi professori Smith oli päättänyt kääntyä asiassa puoleeni. Laitteen lähettänyt arkeologi, joka työskenteli parhaillaan kaivauksilla Teksasissa, oli kiistänyt koskaan kuulleensakaan moisesta esineestä Smithin tiedusteltua asiasta häneltä. Olimme siis jälleen kerran arvoituksen edessä, joka odotti ratkaisemistaan. Sovimmekin, että matkustaisin Smithin luokse heti ensi tilassa.

Perillä sain nähdä kuvia esineestä sekä itse laitteen, ja vaikka arkeologia tai historia eivät olekkaan ominta aluettani minun täytyy myöntää, että esine oli esteettisesti erittäin kaunis. Keskusteltuamme asiasta professorin kanssa tulimme siihen tulokseen, että arvoituksen ratkaiseminen vaatisi matkustamista Teksasiin kaivauksille, joilta esine oli ilmeisesti löytynyt. Niinpä päätimme koota ryhmän asiaa selvittämään. Otin itse yhteyttä EPA-agentti Norlandiin, johon olin tutustunut operaatio Wise Manin aikana sekä FBI-agentti Weedeniin yritettyäni turhaan tavoittaa Richardia, koska pidin välttämättömänä, että ryhmässämme olisi joku, jolla oli virkansa puolesta toimintavaltuuksia myös määränpäässämme.

Kun olimme saaneet koottua ryhmämme, varasimme lentoliput Teksasiin ja sovimme tapaavamme lentoasemalla. Siellä koimme kuitenkin yllätyksen, kun Weedenin lisäksi paikalle ilmaantui FBI-agentti Whigett, josta en voi sanoa erityisesti pitäväni tai vielä vähemmän luottavani. Olimme tutustuneet Whigettiin saman operaation aikana kuin Norlandiin ja hän toimi Weedenin ohjaajana ja valvojana vanhemman agentin roolissa. Tämä ikävä tilanne oli seurausta aikaisemman operaatiomme aikana sattuneesta ampumavälikohtauksesta, joka oli johtanut Weedeniin kohdistuneeseen FBI:n sisäiseen tutkintaan ja sanktioihin. Vaikka tilanne ei miellyttänyt minua hiukkaakaan, nousimme kaikki Teksasin koneeseen. Mielipiteeni Whigettistä vain vahvistuivat hänen jatkuvasti häirittyään minua lennon aikana aikaisempiin tutkimuksiimme kohdistuneilla uteluilla ja vihjailuilla. Astuessamme koneesta Teksasin paahteeseen, olin suorastaan helpottunut.

Perillä vuokrasimme käyttöömme autot. Weeden ja Whigett omansa ja minä, Norland sekä professori Smith omamme. Tämän jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti syvällä takamailla sijaitsevia kaivauksia. Emme olisi mitenkään ehtineet perille saman päivän aikana, joten pysähdyimme hyvissä ajoin tienvarsimotellille mistä vuokrasimme autokunnittain huoneet. Matkan aikana olimme kuitenkin tehneet merkittävän keksinnön liittyen professori Smithin kellokoneistoon. Oikealla tavalla käsiteltynä se aukesi ja muodosti silmien eteen kohotettaessa katsojansa eteen tuhansista tähdistä muodostuvan kudelman. Tähdet näyttivät kiitävän kohti tiettyä pistettä horisontissa, mikä sai meidät epäilemään kyseessä olevan jonkinlaisen kompassin. Laitteen toimintapa oli kuitenkin täysi arvoitus. Itse epäilin sen hyödyntävän jonkinlaista muukalaisten teknologiaa, josta olin saanut vihjeitä jo aikaisempien tutkimusteni yhteydessä.

Pysähdyttyämme Whigett jatkoi vihjailuaan ja antoi ymmärtää olevansa paikalla virallisessa FBI-agentin roolissa sekä varoitti meitä tämänkaltaisten tutkimusten seuraamuksista. Lyhyessä neuvonpidossa professori Smithin ja Norlandin kanssa tulimme siihen tulokseen, ettei häneen voisi luottaa, ja että olisi sitä parempi mitä vähemmän hän saisi selville asioistamme.

Viettäessämme iltaa motellimme pihamaalla makkaraa paistaen, havaitsin yllättäen omituisen valoilmiön taivaalla. Nopeasti hyppäsimme autoomme Norlandin ja Smithin kanssa ja lähdimme seuraamaan sitä. Jonkin aikaa ajettuamme Norland sai kohteen kiikareihinsa ja kertoi meille kyseessä olevan jonkinlaisen lentävän lautasen tai kolmion. Pian kohde kuitenkin laskeutui alas jossain kaukana edellämme ja sen valot sammuivat. Jatkoimme ajamista samaan suuntaan ja löysimmekin aluksen laskeutumispaikan erämaasta. Paikalla ei tosin ollut muuta mielenkiintoista kuin kolmion muodossa olevat painaumat maankamarassa. Vaikuttuneina näkemästämme palasimme takaisin motellille, minne myös agentit Weeden ja Whigett aikanaan saapuivat harhailtuaan aikansa erämäässä turhaan meitä etsien.

Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme kaivauksille, missä professori Smith esitteli meidät paikalla työskenteleville arkeologeille. Oli ilmeistä, että kenelläkään heistä ei ollut mitään muistikuvia kellokoneen löytämisestä tai muustakaan epäilyttävästä. Aloitimme tutustumisen alueen ympäristöön heti samana päivänä. Todennäköisimmiltä löytöpaikoilta vaikuttivat lähistöllä sijainnut vanha hylätty kaivos sekä kuivunut joenuoma, missä arkeologit olivat aikaisemmin suorittaneet kaivauksiaan. Päivän aikana tekemämme tutkimusretket eivät paljastaneet mitään merkittävää ja niitä vaikeutti kohtuuttomasti Weedenin ja Whigettin liimautuminen kannoillemme, vaikka teimme hyvin selväksi, ettei heidän seuraansa kaivattu. Illalla Weedenin ja Whigettin ollessa hylättyä kaivosta tutkimassa, otimme kellokoneen esille. Se osoitti selvästi jotakin olevan joenuoman suunnassa. Päätimme tutkia asian seuraavana päivänä.

Aamulla havaitsimme tyytyväisinä Weedenin ja Whigettin saaneen tarpeekseen ja poistuneen paikalta. Otimme mukaamme kaivuuvälineet ja suuntasimme kohti kellokoneiston osoittamaa paikkaa. Aloimme kaivamaan kyseisestä kohtaa kuivuneen joenuoman seinämää ja ennen pitkään lapiomme osuivat johinkin kiinteään. Jatkoimme kaivamista ja pian saimme paljastettua jonkinlaisen hyvin vanhalta vaikuttavan rakennuksen kulman. Työskentelimme nyt uudella innolla ja saimme kaivettua päivän aikana suuremman osan rakennusta esiin, mukaanlukien oviaukon. Vietettyämme yön arkeologien leirissä, palasimme seuraavana päivänä rakennukselle.

Aloitimme nyt rakennuksen tarkemmat tutkimukset. Ensimmäisestä huoneesta löysimme vanhan ihmisen luurangon ja joitain pronssiesineitä hienoon hiekkaan hautautuneina. Lähemmin tutustuttaessa rakennuksen kolkko kivinen arkkitehtuuri toi meille mieleen erinäisten kultturien käyttämät hautaholvit. Jatkoimme etenemistämme hyvin varovaisesti peläten sortumavaaraa. Seuraavasta huoneesta löysimme vain kivisen oven, jossa ei tuntunut olevan lainkaan avausmekanismia. Aikamme pähkäiltyämme saimme sen kuitenkin avattua kellokoneistoa hyväksikäyttäen. Oven toisella puolella rakennus näytti jatkuvan symmetrisesti peilikuvana jo tutkimallemme tilalle. Professori Smith astui ensimmäisenä tutkimaan eteemme avautunutta tilaa, kun yhtäkkiä ovi sulkeutui välistämme. Meillä ei ollut mitään keinoa avata sitä ja tilanne vaikutti erittäin pahalta. Aikamme odoteltuamme meidän ei auttanut kuin tunnustaa tappiomme ja olettaa professori Smithin kuolleen. Otimme löytämämme luurangon ja esineet mukaamme ja poistuimme paikalta.

Myöhemmin koimme todellisen yllätyksen professori Smithin ottaessa meihin yhteyttä puhelimitse. Hän kertoi olevansa Kreikassa, ja että hänen seuraamansa rakennelma oli johtanut erään sikäläisen asutun talon kellariin. Kyseessä oli siis ollut jonkinlainen muinainen teleportaatiojärjestelmä, joka tarjosi reitin kahden mantereen välillä. Smith kertoi palaavansa Yhdysvaltoihin lentäen niin pian kuin saisi selvitettyä yllättävän ilmestymisensä Kreikan viranomaisille. Kävimme vielä myöhemmin hänen kanssaan katsomassa Teksasin rakennusta ja hautaamassa sen takaisin maan uumeniin, missä sen ei pitäisi aiheuttaa harmia. Smith vakuutti myös, ettei Kreikan puoleisesta osasta tarvitsisi huolehtia, vaikka ei paljastanutkaan yksityiskohtia. Tämän jälkeen päätimme tutkimuksemme ja jätimme arvoituksellisen rakennuksen taaksemme. Merkitsin sen sijainnin kuitenkin tarkasti karttoihini. Luurangolle tehty iänmääritys paljasti sen olevan noin kaksi tuhatta vuotta vanha.

En tiedä miten aikaisemmin havaitsemamme alus liittyi löytämäämme rakennukseen, mutta esitän asiasta kuitenkin arvauksen. Voi olla, että aktivoidessamme kellokoneiston ensimmäisen kerran matkalla kaivauksille, se paljasti sijaintinsa sen rakentaneille muukalaisille, jotka tulivat sitten etsimään sitä tai tarkistamaan muinaisen telesiirtimensä olevan edelleen turvallisesti hiekan kätköissä. Se mikä aiheutti arkeologiryhmän muistinmenetyksen on myös epäselvää. Ehkä sen tekivät muukalaiset itse tai sitten löytyneessä rakennuksessa oli jotain sellaista mihin me emme onneksemme törmänneet, en tiedä. Löytömme todistaa kuitenkin mielestäni sen, että muukalaiset ovat vaikuttaneet planeettamme ja ihmiskunnan asioihin aktiivisesti jo useamman vuosituhannen ajan.

-Agentti Robert