Delta Green-Lost in the Dark Operation Lost Time Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Lost time

Tapahtuma-aika: 23.3.1998

Tapahtumapaikka: Harlem, New York

Operaatioon osallistuneet: Agentit Robert ja Richard, Theodore Weeden.

Yhteenveto: Tutkimuksia liittyen FBI-agentti Theodore Weedenin virastapidättämiseen johtaneisiin tapahtumiin.

Noin kuukausi Teksasista paluumme jälkeen (ks. raportti-Clockwork) otin yhteyttä FBI-agentti Theodore Weedeniin tiedustellakseni mihin häneen kohdistunut sisäinen tutkinta oli lopulta johtanut. Toivoin, että aikaisemmin hänen valvojakseen nimitetty agentti Whigett olisi määrätty muihin tehtäviin, mikä oli mahdollistanut Weedenin hyödyntämisen omissa operaatioissamme tarvittaessa. Voitte siis kuvitella hämmästykseni saadessani tietää, että Weeden oli pidätetty toistaiseksi virastaan, ja että oli vireillä häneen kohdistuvia syytteitä koskien hänen työparinsa Whigettin pahoinpitelyä. Koska Weedenin selostus tilanteeseen johtaneista tapahtumista oli vähintäänkin sekava, katsoin parhaaksi matkata ensi tilassa tapaamaan häntä.

Perillä sain koottua Weedenin sekavista puheista seuraavanlaisen tarinan. Hän oli yllättäen herännyt jonkinlaisesta pimeästä tunnelista ilman muistikuvia siitä miten oli paikkaan päätynyt. Hän ei ollut juovuksissa eikä häntä myöskään ilmeisesti oltu ryöstetty. Lopulta hänen oli onnistunut harhailla ulos paikasta, joka paljastui New Yorkin Harlemin alaiseksi metrotunneliksi. Pian kotiinpaluunsa jälkeen hänelle selvisi, että hänen muistissaan ollut aukko oli paljon suurempi kuin mitä olisi aluksi voinut arvata, useita viikkoja. Ottaessaan yhteyttä työpaikalleen hänet pidätettiin syytettynä parinsa Whigettin pahoinpitelystä, joka makasi sairaalassa koomassa. Hän sai tietää iskeneenä Whigettiä päähän ilmeisesti kirjapainolla ja yrittäneensä tunkeutua väkivaltaisesti FBI:n todistusaineistovarastoon, joka sisälsi mm. kadonneelle FBI-agentti Timothy Smithille kuulunutta omaisuutta. Sain myös tietää, että Weeden oli määrätty mielentilatutkimukseen.

Kaiken kaikkiaan tilanne vaikutti varsin huolestuttavalta ja päätin yrittää ratkaista arvoituksen, koska Weedenistä siihen ei mitä todennäköisimmin olisi. Ensi töiksemme suuntasimme Weedenin asunnolle, jonka tutkimme perin pohjin. Vaikutti siltä, että joku oli ehtinyt edellemme, mutta löysimme silti piilotetun taserin, jota Weeden oli käyttänyt todistusaineistovarastolle tunkeutuessaan. Lisäksi havaitsimme, että Weedenin auto oli kateissa ja soitto poliisille paljasti sen löytyneen, ihme kyllä, jotakuinkin ehjänä Harlemista läheltä metroasemaa, mistä Weeden oli havahtunut.

Seuraavana päivänä pääsin tutustumaan Weedenille tehdyn mielentilatutkimuksen siihenastisiin tuloksiin. Tutkimuksessa oli käytetty apuna hypnoosia päämääränä selvittää muistissa olleen aukon aikaiseset tapahtumat. Istunnon aikana tehty nauhoitus paljasti Weedenin tavanneen miehen, jolta hän oli saanut jonkinlaisen kaulakorun. Pian tämän jälkeen Weeden oli työpaikallaan hyökännyt Whigettin kimppuun ja yrittänyt tunkeutua todistusaineistovarastoon. Sittemmin hän oli matkannut Harlemiin ja tunkeutunut metrotunneleiden yhteydessä sijaitseviin maanalaisiin käytäviin. Siellä hän oli kohdannut jotain niin hirvittävää, että se oli ilmeisesti johtanut hänen muistinsa pyyhkiytymiseen psyykkeen yrittäessä suojella itseään. Kohtaamaansa kauhua paettuaan hän olikin sitten herännyt tunneleista vailla tietoa miten oli paikkaan joutunut.

Weedenin muistikuvat kaulakorun luovuttaneesta miehestä olivat niin hataria, ettei niistä tuntunut olevan juurikaan höytyä ja vaikutti siltä, että arvoituksen ratkaiseminen vaatisi matkustamista New Yorkiin. Otin siis yhteyttä Richardiin ja hän lupasi auttaa asian selvittämisessä kuultuaan selostukseni tilanteesta. Pakattuamme varusteemme nousimme New Yorkiin vievään linja-autoon.

Perillä suuntasimme Weedeniltä saamiemme ohjeiden mukaiselle metroasemalle ja hetken aikatauluja tutkittuamme lähdimme seuraamaan oikealle vievää tunnelia. Muutaman minuutin kävelyn jälkeen tulimme vanhalle hylätylle asemalle, minne oli majoittunut suuri joukko paikallisia pummeja. Weedenin kuvan kanssa tehdyt tiedustelut ja muutamasta dollarista luopuminen varmistivat, että hän todellakin oli käynyt paikalla aikaisemmin. Saimme myös tietää paikan, mistä hän oli jatkanut matkaansa syvemmälle maanalaisiin tunneleihin.

Ennen pidemmälle jatkamistamme päätimme tiedustella Lauran kautta tietoja siitä mitä tulisimme mahdollisesti kohtaamaan. Saatuamme ohjeet käyttää aseita vain itsepuolustuksi, jatkoimme matkaamme. Muutama paikallinen vartija tosin yritti estellä meitä sortumavaaraan vedoten, mutta Richardin väläytettyä virkamerkkiään he ymmärsivät siirtyä tieltämme.

Meille osoitetusta ilmeisen hylätystä käytävästä löysimme pölyyn painuneet kengänjäljet, jotka olisivat hyvin voineet olla peräisin Weedenin käyttämistä jalkineista. Jatkoimme matkaamme varovaisesti merkiten kulkemamme reitin liidulla. Tunnelit paljastuivat edetessämme hämmästyttävän laajaksi labyrintiksi ja aikamme taivallettuamme saavuimme useamman käytävän muodostamaan risteykseen. Pysähdyimme hetkeksi ja havaitsimme jostain edestä päin lähestyvän kummallisen laahaavan äänen.

Odotimme jännittyneinä, mutta ohjeemme muistaen pitäen aseemme poissa näkyviltä. Pian edessämme olleesta käytävästä valui esiin jonkinlainen öljymäistä massaa muistuttava olento. Tässä vaiheessa Richard ikävä kyllä unohti varovaisuutensa ja tempaisi esiin kameransa ennen kuin ehdin estää. Samassa öljymäisestä massasta ilmaantui useita lonkeroita, joista yksi iski kameran Richardin kädestä. Tilanne vaikutti hetken hyvin uhkaavalta, mutta onnistuin säilyttämään malttini ja vakuutin olennolle, ettemme olleet tulleet paikalle aiheuttamaan ongelmia. Pienoiseksi hämmästyksekseni olento tuntui ymmärtävän ja rauhoittui silminnähden. Tästäkin huolimatta viuhuvat lonkerot suorittivat meille tehokkaan, mutta vähemmän hellävaraisen ruumiintarkastuksen takavarikoiden aseemme ja suurimman osan muista tavaroistamme. Tämän jälkeen meidät kuljetettiin ja viskattiin vähän matkan päässä sijainneeseen matalaan kuiluun, jonka pohjalla oli runsaasti vettä.

Olennon poistuttua havaitsimme hämmästykseksemme olevamme jotakuinkin vahingoittumattomia. Kiitettyäni Richardia hänen ammattimaisen toimintansa johdosta, aloimme etsiä ulospääsyreittiä tunneleista. Onneksemme löysimme ulosvievän reitin ennen zipponi, ainoan jäljellejääneen valonlähteemme, tyhjenemistä. Kömmimme ulos auringonvaloon märkinä, likaisina ja vaatteet riekaleisina. Pysäytimme pian näkyviin saamamme poliisipartion ja kävimme asemalla tekemässä ilmoituksen sepittämästämme ryöstöstö ja kadonneesta omaisuudestamme. Tämän jälkeen suuntasimme kohti kotia, mutta kävimme vielä paluumatkallamme tapaamassa professori Smithiä, jolle kerroimme karsitun version tapahtumista.

Myöhemmin oltuani yhteydessä Lauraan ja selostettuani tapahtuneen hänelle, sain kuulla, ettei kohtaamamme olento ollut mitään sellaista, josta hän oli aikaisemmin kuullut tai mitä hän oli tarkoittanut varoittaessaan meitä. Onneksi mitään vakavampaa ei kuitenkaan päässyt tapahtumaan.

Ikävä kyllä matkamme tulokset jäivät siis varsin vähäisiksi eivätkä tuoneet selvyyttä tutkimaamme arvoitukseen. Tuntemattomaksi jäänyt taho oli siis mitä ilmeisimminkin halunnut saada käsiinsä jotakin kadonneelle Timothy Smithille kuulunutta. Tähän pyrkiessään kyseinen taho oli käyttänyt hyväkseen niinikään FBI:lle työskennelyttä Weedeniä ja pakottanut tämän valtaansa tai jopa possessoinut tämän jonkinlaisella magialla tai meille tuntemattomalla teknologialla, johon liittyi kaulakoru. Se onko tällä ilmeisen pahantahtoisella taholla vielä jonkinlaista valtaa Theodore Weedeniin on myös kysymys, joka täytyy ottaa tulevissa operaatioissa huomioon.

-Agentti Robert