Delta Green-Lost in the Dark Operation Phantom Plague 1 Report by Agent Robert

From Karriviki


Phantom plague

Tapahtuma-aika: 21.4.1997 Tapahtumapaikka: Antonburg, Nebraska. Operaatioon osallistuneet: Agentti Robert, Timothy Smith, McCormick, Mills. Yhteenveto: Timothy Smithin aloitteesta tapahtuneita tutkimuksia Antonburgin pikkukaupungissa.

FBI-agentti Timothy Smith otti minuun yhteyttä ja kertoi tehneensä tilastollisia tutkimuksia Yhdysvaltoin eri kaupunkien ja alueiden kuolleisuusluvuista sekä muista vastaavista indikaattoreista, jotka saattaisivat paljastaa meitä kiinnostavien tahojen toimia. Hänen mielenkiintonsa oli herättänyt Antonburgin pikkukaupunki Nebraskassa. Väestön sairastavuus ja kuolleisuus poikkesivat hyvin voimakkaasti seudun muiden alueiden vastaavista. Smith arveli koulutuksestani olevan hyötyä asian tutkimuksessa ja pidin velvollisuutenani korvata hänelle aikaisemmin saavani avun, ja lisäksi asia kiinnosti luonnollisesti myös itseäni.

Suuntasimme siis kyseiseen kaupunkiin ja aloitimme tutkimukset. Meidän lisäksemme matkaan lähti myös McCormick, jonka tarkkaa toimenkuvaa en tiedä, mutta ilmeisesti hän oli tehnyt jonkinlaisia freelancer-töitä CIA:lle. Kyseessä oli pienehkö ja varsin hyvinvoivalta vaikuttava paikka. Pian meille selvisikin, että sairas- ja kuolemantapaukset keskittyivät kaupungin liepeillä sijaitsevaan trailerparkkiin. Tieto haihdutti liiemmän innostuksemme, mutta päätimme kuitenkin jatkaa tutkimuksiamme, koska paikan tunnusluvut olivat harvinaisen huonot jopa sellaiselle Jumalan hylkäämälle loukolle.

Kaupunkiin tutustuminen ja asukkaiden kanssa keskusteleminen evät antaneet juurikaan viitteitä siitä mikä trailerparkissa oli vialla. Tapasimme myös paikallisen hieman intomieliseen pastorin, joka vastasi ruoka-avun järjestämisestä trailerparkkilaisille. Tutkimme jaetun ruoan laadun havaitsematta mitään merkkejä pilaantumisesta. Itse trailerparkissa käyntikään ei paljastanut muuta kuin sen asukkaiden kummallisen apatian. Päätimme ottaa alueelta ilma-, vesi- ja maanäytteet. Niistä ei kuitenkaan ilmennyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Lopulta osa ryhmästämme päätti yöpyä koeluontoisesti trailerparkin alueella ja toden totta, he havaitsivat jo tuona lyhyenä aikana itsessään selviä oireita henkisestä tylsistymisestä sekä keskittymisvaikeuksia. Tämän jälkeen jatkoimme tutkimuksiamme aivan uudella innolla.

Koska kaikki ilmeiset teoriat apatian lähteestä tuntuivat johtava umpikujaan, aloimme selvittää tarkemmin alueen historiaa. Meille selvisikin pian, että paikalla oli muinoin sijainnut jonkinlainen intiaanien pyhä alue. Vaikka suhtaudunkin yleensä varsin skeptisesti tämänkaltaisiin selityksiin intiaanien muinaisista kirouksista, oli minunkin myönnettävä, etten kyennyt tarjoamaan tuossa tilanteessa vaihtoehtoisia selitysmalleja tapahtuneelle. Vierailumme alueella asuneiden intiaanien jälkeläisten luona reservaatissa ja kyseleminen asiasta heidän mytologiaansa tuntevalta vanhukselta eivät kuitenkaan tuottaneet tulosta. Päätimme nukkua yön yli ja miettiä tutkimusten jatkoa tarkemmin seuraavana päivänä.

Illalla saimme kuitenkin soiton pastorilta, joka vaikutti hyvin hätääntyneeltä ja pyysi meitä tulemaan luokseen. Tapasimme hänet saimme kuulla, että pappilalle oli hyökännyt joukko omituisesti ja agressiivisesti käyttäytyneitä koiria. Pastori itse oli onnistunut pakenemaan paikalta. Lähdimme aseistettuina tutkimaan pappilan ja kirkon aluetta. Törmäsimme paikalla useisiin selvästi mätänemistilassa oleviin koiranraatoihin, jotka tästä huolimatta tekivät parhaansa upottaakseen hampaansa meihin. Alkuhämmennyksestä selvittyämme eliminoimme kalmojen muodostaman uhan haulikoilla.

Tapahtumien saamaa outoa käännettä hetken puituamme saimme kuulla alueella sijaitsevasta eläinten hautausmaasta, joka vaikutti luonnolliselta paikalta jatkaa tutkimuksia. Alueelta löytyikin selvästi merkkejä hautojen viimeaikaisesta avaamisesta. Haimme paikalle intiaanivanhuksen, joka omien sanojensa mukaan tunsi tämänkaltaisia asioita. Hän kuitenkin vakuutti meillä, ettei hautausmaan alue ollut koskaan ollut intiaanien käytössä.

Tässä vaiheessa jouduimme pakon edessä keskeyttämään tutkimuksemme toviksi työkiireiden kutsuessa minua ja Smithiä. Jätimme kaupungin vastentahtoisesti, vaikka välitön uhka tuntuikin olevan ohi ja pyysimme pastoria ottamaan meihin heti yhteyttä, jos jotain outoa vielä tapahtuisi.

-Agentti Robert