Delta Green-Lost in the Dark Operation The New Age Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Operaatio: New Age

Tapahtuma-aika: 22.-24.3.1999

Tapahtumapaikka: St. Louis, Missouri

Operaatioon osallistuneet: Agentti Robert, agentti Rafael, agentti Ray, Theodore Weeden, Sung.

Yhteenveto: Eversti Larry Danielsin asunnolla sattuneen yliluonnollisen räjähdyksen johdosta suoritettuja tutkimuksia, jotka johtivat Enolsis-säätiön piirissä tapahtuneen vaarallisen kulttitoiminnan jäljille.

Maanantaiaamuna 22.3 minulle välitettiin tieto solulleni määrätystä tehtävästä, joka tultaisiin suorittamaan Task Force Templarin meille tarjoaman virallisen aseman turvin. Tehtäväkuvauksen mukaan meidän tuli lentää St. Lousiin klo. 11:00 Washingtonista lähtevällä lennolla ja perillä saisimme tarkempia ohjeita siellä odottavalta oppaalta.

Operaatiota varten vahvistin ryhmäämme vielä Theodore Weedenillä sekä Sungilla. Koska kyse oli virallisesta tehtävästä, varustautuminen ei aiheuttanut ongelmia ja saatoimme ottaa mukaamme myös palvelusaseemme.

Alkuiltapäivästä koneemme laskeutui Lumbertin lentokentälle, missä meitä oli vastaanottamassa Louis Gaston FBI:sta (SAC), joka esittäytyi oppaaksemme. Gastonilla oli seurassaan kaksi muuta erikoisagenttia ja hän ohjasi meidät samantien limusiiniinsa, jonka äänieristetyssä takaosassa saatoimme keskustella rauhassa.

Gaston kertoi määränpäänämme olevan Larry Danielsin, entisen ilmavoimien everstin ja sittemmin McConnell-Bayles -yhtiön johtokunnan jäsenen asunnon. Edellisenä yönä noin klo. 01:00 paikalla oli tapahtunut jonkinlainen räjähdys, joka vaikutti olevan yliluonnollista alkuperää. Tapahtumassa oli saanut Danielsin lisäksi surmansa useita muita henkilöitä – joukossa ilotyttöjä, tunnettu parittaja sekä St. Louisin kaupunginkomissaari. Paikalla niinikään ollut Antonio DiTorrio, Missourin demokraattisenaattori, oli haavoittunut ja toimitettu sairaalahoitoon.

FBI tutki Gastonin mukaan tapahtumaa terrrori-iskuna ja asian luonteesta johtuen meidän tuli saada tuloksia aikaan nopeasti. Ennen saapumistamme Danielsin St. Louisin yliopistokaupunginosassa sijaitsevalle huvila-asunnolle meille luovutettiin vielä FBI:n häntä ja DiTorriota käsittelevät kansiot.

Danielsin asunnolla panimme ensimmäisenä merkille paikalla parveilevat runsaslukuiset liittovaltion viranomaiset ja Gastonin johdattaessa meitä peremmälle osuivat silmiimme myös selvät tulipalojen jäljet, jotka olivat oppaamme mukaan aiheutuneet sähkölaitteiden oikosuluista. Rikospaikkatutkijat eivät olleet löytäneet asunnosta mitään viitteitä räjähdysaineista tai muutakaan luonnollista selitystä tapahtumalle.

Lähestyessämme tapahtumien keskusta kävi viranomaisten varsinainen hämmennyksen syy selväksi. Käytävillä ja huoneissa oli runsaasti rojua sekä sirpaleita, jotka eivät olisi mitenkään voineet päätyä paikoilleen lentämättä talon rakenteiden läpi, jotka olivat kuitenkin vahingoittumattomia. Eräässä ohittamassamme huoneessa roikkui kuollut nuori nainen jollain tavalla sen kattoon saumattomasti sulautuneen kätensä varassa ja kaiken keskeltä löysimme paikan, josta eversti Danielsin muumioutunut ruumis oli löydetty puristamasta käsissään edelleen jonkinlaista pientä kristallia.

Samaisesta tilasta Danielsin ruumiin kanssa oli löydetty myös toinen nuori nainen, joka oli sulautunut vyötäröään myöten niinikään saumattomasti seinään ollen näin samanaikaisesti kahdessa eri huoneessa. Tämä ruumis oli edelleen paikalla odottamassa irrottamistaan näyn ollessa jopa omiin paljon nähneisiin silmiini puistattava.

Saatuamme yleiskäsityksen tapahtumapaikasta hajaannuimme tekemään tarkempaa tutkimusta.

Palvelusväeltä kyselemällä selvisi, että eversti Daniels oli kuluneen vuoden aikana järjestänyt useita vastaavia seksiorgioita, joihin oli osallistunut tärkeitä henkilöitä. Tätä ennen hänen seksuaaliset taipumuksensa olivat suuntautuneet ennemminkin sadomasokismiin.

Edellisyön tapahtumista palvelijoilla ei ollut tarkempaa tietoa ja he olivat omien sanojensa mukaan nähneet vain jonkinlaisen voimakkaan ja asuntojen rakenteiden läpi tunkeutuneen välähdyksen huvilan palvelusväen siivestä käsin. He pystyivät kuitenkin kertomaan, että vieraiden joukossa oli ollut nuorehko mies nimeltään Douglas Walters, jonka ruumista ei ollut löytynyt kuolleiden joukosta. Lisäksi vaatteiden määrästä päätellen kateissa vaikutti olevan hänen lisäkseen vielä vähintään yksi naisista, luultavasti nimeltään Rachel Marx. Niinikään everstin Mercedes-Benz merkkinen henkilöauto puuttui autotallista.

Danielsin yksityistiloista löytyi merkkejä tämän taannoisesta sadomasokismiharrastuksesta sekä kiinnostuksesta new agea kohtaan. Moneen kertaan luetun Enolsis-säätiön julkaiseman lehtisen lisäksi takavarikoimme runsaasti erilaisia kristalleja käsittelevää kirjallisuutta sekä niinikään käytössä kuluneen opuksen Inner science: A guide to modern reality. Viimeksi mainitusta löytyi vuodelle 1994 päivätty omistuskirjoitus ”Ronilta” sekä kuva, joka esitti eversti Danielsia ja toista tuntematonta miestä.

Saatuamme tutkimuksemme päätökseen kerroimme havainnoistamme Gastonille ja pyysimme etsintäkuuluttamaan Waltersin sekä asettamaan everstin auton hakuun. Sen jälkeen suuntasimme käyttöömme luovutetuilla ajoneuvoilla kohti kuolleen parittajan, Neal Beagleyn seuralaisten välitykseen erikoistuneen yrityksen toimitiloja esittääksemme kysymyksiä sen työntekijöille, jotka olisivat olleet mahdollisesti tekemisissä everstin kanssa ja tietäisivät enemmän tämän oudoista harrastuksista.

Yrityksessä työskentelevien naisten kanssa keskustellessamme meille selvisi, että Douglas Walters oli ollut usein nähty vieras everstin juhlissa, ja että Daniels oli pitänyt tätä suuressa arvossa jonkinlaisena hengellisenä neuvonantajanaan. Waltersin taustoista selvisikin, että tämä oli Enolsis-säätiön, jonka lehtisen olimme siis löytäneet everstin yksityistiloista, St. Lousin paikallisosaston johtomies.

Lähetin vielä Sungin, Weedenin ja Rayn varmuuden vuoksi etsimään käsiinsä ne kateissa olevan Rachel Marxin läheisimmät ystävät ja työtoverit, joiden nimet saimme haltuumme, samalla kuin Rafaelin kanssa otimme tarkemmin selvää Enolsis-säätiöstä. Pintapuoliset selvityksemme eivät kuitenkaan paljastaneet mitään erityisen hälyttävää kyseisestä new age -lahkosta eivätkä Marxin ystävät osanneet auttaa meitä tämän löytämisessä.

Ollessaan antamallani tehtävällä Sung, Weeden ja Ray huomasivat kuitenkin heitä seurattavan. Seuraaja oli yksityisen kansalaisen nimiin rekisteröity henkilöauto, jonka he onnistuivat harhauttamaan kintereiltään. Selvitettyämme asian myöhemmin kävi ilmi, että kyse oli toimittajasta, joka oli vain sattunut saamaan vihiä everstin asunnolla käynnissä olleesta viranomaistutkinnasta, ja joka ei siis ainakaan toistaiseksi muodostanut kovinkaan suurta uhkaa operaatiollemme.

Tämän jälkeen tarkoituksenamme oli etsiytyä hotellille, josta meille oli varattu huoneet, mutta matkalla sinne havaitsimme meitä jälleen varjostettavan. Tällä kertaa asialla oli aikaisemmasta poiketen kuitenkin tumma umpiauto. Sungin tiedusteltua viranomaistaajuuksilta kenelle kyseinen ajoneuvo kuului, se luopui nopeasti leikistä ja pian saimmekin kuulla ajokin olevan Secret Servicen rekistereissä.

Vaikka tämäkään välikohtaus ei sinällään huolettanut meitä kovinkaan paljon, sillä olihan Secret Servicen sekaantuminen asiaan senaattorin haavoittumisen jälkeen joka tapauksessa ollut vain ajan kysymys, päätimme kaiken osaksemme saamamme huomion jälkeen varmuuden vuoksi kuitenkin hankkia itsellemme toisen majapaikan väärillä nimillä eräästä paikallisesta motellista.

Järjestettyämme majoituksemme kuntoon päätimme seuraavaksi ottaa tarkemmin selvää kristallista, joka oli löydetty eversti Danielsin ruumiilta. Gastonin mukaan se oli toimitettu arvioitavaksi paikallisen yliopiston geologian laitokselle professori Archerille.

Professori kertoi meille puhelimessa, ettei kristallista ollut tutkimuksissa löytynyt mitään poikkeavaa tai mielenkiintoista, mutta hän lupasi kuitenkaan myöhäisestä ajankohdasta huolimatta lähettää assistenttinsa paikalle näyttämään meille missä esinettä säilytettiin. Geologian laitoksella kävi kuitenkin selväksi, ettei kivi ollut enään paikoillaan ja turvanauhojen mukaan Archer oli aikaisemmin päivällä käynyt henkilökohtaisesti hakemassa sen – seikka, jonka vuorossa ollut vahtimestari myös kykeni varmistamaan. Professori kiisti kuitenkin itse syytökset jyrkästi.

Lyhyen kuulustelumme perusteella Archer vaikutti varsin vilpittömältä ja selkeän motiivin puuttuessa päätimme olla ainakaan toistaiseksi aiheuttamatta ylimääräistä hälyä hänen kaltaisensa arvostetun henkilön pidätyksellä. Sen sijaan valmistauduimme siihen mahdollisuuteen, että vastassamme saattaisi olla taho, joka kykenisi omaksumaan toisen henkilön ulkomuodon – oletus, joka paljastui myöhemmin oikeaksi. Kun olimme sopineet tunnussanat ja merkinneet itsellemme kullekin vasempaan käsivarteen rastin tussilla helpottaaksemme näin toistemme myöhempää tunnistamista mahdollisten kopioitujien varalta, otimme vielä talteen Archerin yhteystiedot ja vannotimme häntä pitämään silmänsä auki siltä varalta, että jotain outoa vielä tapahtuisi. Sitten suuntasimme takaisin motellillemme yöpymään.

Yö sujui rauhallisesti pitäessämme kukin vuorollamme vartiota ja heti aamulla saimme ilmoituksen paikallispoliisilta siitä, että eversti Danielsin kateissa ollut auto oli löydetty ryöstettynä kaupungin laitamilta.

Ehdittyämme paikan päälle otimme tilanteen hallintaamme. Itse autosta ei löytynyt sormenjälkien lisäksi mitään mielenkiintoista eikä myöhempi sen ryöstäneiden jengiläisten kanssa käymäni keskustelukaan osoittautunut erityisen hyödylliseksi. Ajoneuvon ympäristön haravoiminen toi kuitenkin nopeasti esiin läheiseen roskikseen sullotun ruumiin, joka osoittautui pian edesmenneeksi Rachel Marxiksi.

Naisen kallo oli murskattu raa'asti - jälkien perusteella iskemällä tämän pää läheisen kujan seinämään. Luultavasti iskuja oli ollut vain yksi ja vammojen vakavuus kertoi tekijän olleen erittäin voimakas. Kuolinajaksi arvioin juhlien jälkeisen aamuyön.

Keskustellessamme tilanteesta Ray mainitsi kohdanneensa vuosia sitten eräässä tutkimuksessaan toisenkin fyysisesti voimakkaan olennon, joka oli kyennyt omaksumaan eri henkilöllisyyksiä. Tämä hänen ”Pattersoniksi” nimittämänsä taho oli kuitenkin tiettävästi kuollut eikä hän osannut kertoa asiasta mitään sellaista, joka olisi ainakaan sillä hetkellä auttanut meitä operaatiossamme. Niinpä suuntasimme seuraavaksi FBI:n paikalliseen kenttätoimistoon ilmoitettuamme sitä ennen kuitenkin poliiseille, että etsintäkuulutettua Douglas Waltersia epäiltiin nyt terrori-iskuun osallistumisen lisäksi myös murhasta.

Perillä luovutin edellisenä päivänä takavarikoimani kirjan tutkittavaksi ja pyysin, että FBI pyrkisi selvittämään kuka sen omistuskirjoituksen yhteydessä olleessa kuvassa esiintyi eversti Danielsin kanssa. Sen jälkeen tein Gastonille selkoa siihenastisesta edistymisestämme ja pyysin tätä järjestämään meille etsintäluvan Enolsis-säätiön paikallisen haarakonttorin toimitiloihin, joiden yhteydessä Walters myös ilmeisesti itse asui.

Kuvan mies paljastui lopulta vuonna 1963 syntyneeksi Ronald Valiantiksi, jolla oli tilillään pitkä rikoshistoria aina nuoruuden pikkurötöksistä pelätyksi huumekauppiaaksi asti. Tämän lisäksi omistuskirjoituksen ”Ron” oli aikanaan ehtinyt palvelemaan lyhyen tovin merijalkaväessä ja hänellä oli ollut yhteyksiä myöhemmin myös CIA:han.

Tiedot Valliantista päättyivät vuoteen 1992, jolloin hän oli tiettävästi syyllistynyt erään kilpailevan huumekauppiaan polttomurhaan ja sitten kadonnut välttääkseen lain kouran. Vuosi -92 oli kuitenkin sama jolloin toinen mies, Douglas Walters ilmaantui mukaan kuvioihin ja Rayn tietojemme pohjalta tekemät psykologiset profiilit sekä myöhemmin saamamme molempien sormenjälkien sekä kasvonpiirteiden analyysit antoivat vahvasti ymmärtää, että Valiant sekä epäiltymme Walters olivat molemmat sama henkilö, joka oli aikanaan plastiikkakirurgiaa hyväksikäyttäen ottanut vain uuden identiteetin.

Nämä tiedot saatuamme aloimme suunnitella aikomaamme iskua Enolsis-säätiön St. Louisin tiloihin. Saatuamme iltapäivällä tarvittavat luvat toteutimme myös siirtomme aikaa hukkaamatta.

Säätiön toimitilojen ratsia sujui varsin siististä eivätkä kaksi paikalla ollutta nuorta naistyöntekijään tehneet minkäänlaiseen vastarintaan pidätettäessä. Saaliiksemme saimme virallisen rekisterin haarakonttorin jäsenistä sekä runsaasti ainakin päällisinpuolin samanlaisia kristalleja kuin se yksilö, joka oli löydetty Danielsin asunnosta räjähdyspaikalta. Lisäksi Waltersin henkilökohtaisista tiloista löytyi huomattava määrä laittomia sotilasaseita sekä kasoittain videoita, joista useimpiin oli nauhoitettu paikan päällä kuvattuja tilanteita, joissa epäiltymme esiintyi sukupuoliyhteydessä lukuisten eri naisten kanssa. Kaksi kasettia, joista toiseen oli merkitty lyhyesti ”X” ja toiseen ”For the world”, erottuivat näiden joukosta ja takavarikoimme ne haltuumme jättäen loput poliisien läpikäytäviksi.

Palattuamme FBI:n toimistolle tutustuimme näiden kahden kasetin sisältöön. X:llä merkitty sisälsi sanoinkuvaamattoman kuvottavan nauhoituksen, jossa Walters harrasti seksiä naisen kanssa, joka videon edetessä paljastui jonkinlaiseksi hirviöksi, mikä kykeni muovaamaan vapaasti muotoaan mitä eriskummallisimmin ja epäinhimillisimmin tavoin. Tätä olentoa Walters kutsui tapahtuman aikana useaan kertaan nimellä ”Hope” ja mitä ilmeisimminkin juuri se oli ollut vastuussa aikaisemmasta kristallin anastamisesta geologian laitokselta.

Toinen videoista, ”For the world” esitti Waltersin pitämän kiihkeäsävyisen puheen, jossa tämä esitti väitteitä, joiden mukaan muukalaiset hallitsivat Enolsista sekä kaikkia maailman suurista uskonnoista tavoitteenaan kerätä näin parasiitteina jonkinlaista energiaa itselleen. Lisäksi omien sanojensa mukaan hän oli oli saanut haltuunsa mahtavat voimat, joiden avulla kykeni hallitsemaan muukalaisten palvelijaa Hopea ja aikoisi tuhota Enolsiksen päämajassa Tulsassa sijaitsevan samaisten muukalaisten tukikohdan ja myöhemmin puhdistaa myös kaikki muut maailman uskonnot näiden ekstraterrestiaalien vaikutuksesta tullen samalla kaikkien ihmisten palvomaksi messiaaksi.

Rayn tämän nauhoituksen pohjalta tekemän arvion mukaan Walters uskoi omiin sanoihinsa ja kärsi ainakin paranoidisesta skitsofreniasta.

Saatuamme tämän vastenmielisen katselu-urakkamme päätökseen keskustelin tilanteesta Gastonin kanssa, joka kertoi, ettei pidättämiemme kahden naisen kuulusteluissa ollut ilmennyt mitään kiinnostavaa, ja että nämä olivat ilmeisesti täysin Waltersin karisman sekä puheiden sokaisemia. Sovittuani Gastonin kanssa myös loppujen Enolsiksen paikallisten jäsenten pidättämisestä tein vielä A-solulle tiedustelun mahdollisista keinoista, joilla Hopin kaltainen olento voitaisiin tuhota epäillessäni, etteivät tavanomaiset aseet toimisi sen kaltaista muodonvaihtajaa vastaan.

Muiden ryhmäni jäsenten lähtiessä auttamaan poliiseja Enolsiksen jäsenten pidätyksissä jäin itse FBI:n toimitiloihin lukemaan Danielsin asunnolta takavarikoimaani Enolsista koskevaa kirjallisuutta.

Inner science: A guide to modern reality paljastui ainakin omiin silmiini tavanomaiseksi tyhjänpäiväisen ja pinnallisen psykologisen todistelun kaapuun puetun new age -roskan täyttämäksi opukseksi. Your realizer and you -lehtinen taasen toimi erilaisia meditatiivisia tekniikoita sisältävänä käyttöohjeena kristalleihin, joita olimme takavarikoineet säätiön toimitiloista, ja jollainen oli siis löytynyt myös Danielsin ruumiilta. Kaiken kaikkiaan ne eivät siis kuitenkaan sisältäneet mitään sellaista, joka olisi suoranaisesti valottanut käsissämme olevaa tapausta.

Kun kaikki pidätykset oli saatettu onnistuneesti loppuun kello kuuteen mennessä FBI saattoi aloittaa käsiimme saamiemme Enolsiksen jäsenten kuulustelut. Ne eivät paljastaneet mitään ihmeellistä kuten olimme osanneet jo odottaakin. Osa jäsenistä tosin oli käynyt itse Tulsassa sijaitsevassa säätiön päämajassa ja tavannut sitä johtavan Living power -arvonimellä tunnetun johtohahmon havaitsematta mitään epäilyttävää. Kaiken kaikkiaan nämä ihmiset vaikuttivat varsin tavanomaisilta, joskin Waltersin karisman valtaan joutuneilta kansalaisilta, joilla ei itsellään ollut sen epäilyttävämpiä motiiveja toiminnalleen.

Pohtiessani seuraavia toimenpiteitämme sain tiedon operaatiotamme kohdanneesta vakavasta takaiskusta. Rayn ja Sungin auto oli joutunut pahaan liikenneonnettomuuteen kaksikon ollessa palaamassa takaisin poliisienavustamistehtävältään. Molemmat ryhmämme jäsenet oli toimitettu sairaalahoitoon ja kaiken saatavillani olleen tiedon perusteella kyse oli tosiaan ollut vain äärimmäisen epäonnisesta sattumasta eikä meitä vastaan kohdistetusta iskusta.

Luonnollisestikaan minulla ei ollut aikomustakaan antaa tapahtuneen estää meitä jatkamasta tehtäväämme ja lopulta päätimme pitää pidätetyt vangittuina vielä vähintään seuraavaan aamuun asti estääksemme Waltersia tekemästä mitään toimia heidän suuntaansa. Lisäksi otimme haltuumme jokaiselta Enolsiksen jäseneltä löytyvän kristallin, jos pidätetty sen suinkin suostui itse vapaaehtoisesti luovuttamaan. Tämän jälkeen päästimme vapaiksi ensin pidättämämme kaksi naista ja asetimme heidät puhelinkuunteluun sekä tiukkaan seurantaan tarkoituksenamme luoda syötti Waltersille, joka saattaisi yrittää ottaa heihin yhteyttä tai johon he saattaisivat yrittää saada kontaktia.

Odotellessamme tämän siirron kantavan hedelmää tutustuimme tarkemmin ratsian aikana haltuumme saamiimme Enolsiksen papereihin ja tiedostoihin. Tilitiedoista kävi ilmi, että virallisten jäsenten lisäksi Walters oli ilmeisesti suorittanut rekrytointia tiedottamatta asiasta Enolsiksen päämajaan. Saatuamme selville näiden epävirallisten jäsenten, joita oli muutamia kymmeniä, henkilöllisyydet samaisten tilitietojen avulla päätimme pidättää myös heidät.

Ennen tätä sain kuitenkin vstauksen myös A-solulle tekemääni tiedusteluun. Minulle esitettiin kaksi ilmikäynyttä mahdollisuutta Hopen luonteesta. Ensinnäkin oli mahdollista, että olento muodostuisi samaisesta protomateriasta, johon olimme törmänneet aikanaan Groversvillen kaupungin tapahtumien yhteydessä, ja joka olisi siis tunnistettavissa hallussani olevalla kemikaalilla. Toinen okkultistisempi selitys oli, että kyse olisi yhdestä Tsathogguan lapsina tunnetuista olennoista, joista kerrotaan Zanin seitsemässä kryptisessä kirjassa.

Jälkimmäisen vaihtoehdon todennäköisyyden tai sen vaatimien toimenpiteiden arviointiin tietämykseni ei ole riittävää, mutta haltuuni toimitetut protomaterialla suoritettujen tieteellisten kokeiden tulokset osoittivat, että kyseinen aine olisi ainakin jossain määrin haavoittuvaa korkeille lämpötiloille, sähkölle ja voimakkaille hapoille sekä emäksille. Välitin tiedon näistä keinoista myös muulle ryhmällemme.

Hieman myöhemmin Rafaelin ja Weedenin lähdettyä jälleen auttamaan poliiseja loppujenkin Enolsiksen jäsenten pidättämisessä sain heiltä puhelun. Rafael kertoi tuntemattoman naisen ajaman henkilöauton seuraavan heitä matkalla yhdelle heidän kohteistaan. Annoin kaksikolle luvan kyseisen naisen pysäyttämiseen ja asian selvittämiseen.

Muutamia minuutteja myöhemmin sain uuden puhelun Rafaelilta ja selostuksen siitä kuinka mainittu nainen oli onnistunut pakenemaan jalan paikalta. Näin siitäkin huolimatta, että tähän oli osuttu sitä ennen käsiaseella ja tätä oli seurattu lukittuun huoneeseen, jonka ainoa uloskäynti oli kapea ilmastointikanava. Kyse oli siis ollut mitä ilmeisimminkin Hopesta tai toisesta vastaavasta olennosta.

Naisen autosta löydettiin tutkittaessa kattava valikoima kehittyneitä joskin yleisesti saatavilla olevia vakoilu- ja seurantalaitteita. Myöhemmin FBI:n tiloissa tehty tarkistus paljasti myös käyttämäämme ajoneuvoon asennetun jäljittimen – seikka, joka luonnollisesti sai meidät aikaisempaakin varovaisemmiksi jatkotoimissamme.

Välikohtauksesta huolimatta loputkin pidätykset saatiin vietyä kunnialla läpi ja illan hämärtyessä kaikki tiedossamme olleet säätiön paikalliset jäsenet olivat turvallisesti lukkojen takana. Seuraavan yön päätimme viettää turvallisuussyistä FBI:n tiloissa.

Aamulla näytimme myös Gastonille hallussamme olleet videot ja aloimme punoa juonta Hopen nappaamiseksi ennenkuin olento ehtisi aiheuttaa suurempaa vahinkoa. Ongelmamme selvittyä Gastonille tämä teki muutamia tiedusteluja ja sai selville, että Hope oli mitä ilmeisimminkin vieraillut edellisenä päivänä FBI:n toimitiloissa Rafaelin ulkomuodon omaksuneena ja tutkinut päätteeltä joitakin tehtäväämme liittyviä tiedostoja, jotka eivät kuitenkaan olleet sisältäneet mitään kriittistä informaatiota. Olento oli myös poistunut turvakameroiden mukaan rakennuksesta samalla tavalla kuin oli tullutkin.

Lopulta päädyimme suunnitelmaan, jonka mukaan levittäisimme mahdollisen FBI:n sisäisen vuodon takia ensin valheellista tietoa siitä, että Rafael ja Weeden kävisivät kaupungin laitamilla tarkistamassa erään tietoomme tulleen eversti Danielsin tavarakätkön sisällön. Sen jälkeen asettaisimme sopivan syrjäiseen paikkaan Gastonin luottomiesten avulla ansan, jonne mainittu kaksikko johdattaisi Hopen, joka toivon mukaan pyrkisi jälleen seuraamaan heitä. Itse tulisin niinikään heidän perässään paikalle mukani vielä muutama muu FBI-agentti.

Ansaamme varten varustauduimme hankkimillamme dragon breath -ammuksilla ladatuilla haulikoilla, tracer-ammuksilla ladatuilla konetuliaseilla sekä valmistamillamme molotovin koktaileilla.

Hieman ennen matkaan lähtöämme saimme tietoomme kuitenkin vielä yhden varsin yllättävän seikan. Eräs Secret Servicen agenteista lähestyi epävirallisesti Weedeniä ja kertoi tälle nyt jo kaupungista poistuneen senaattorin soittaneen edellisenä päivänä puhelun Enolsis-säätiön päämajaan Tulsaan. Hänen puhelunsa oli sieltä yhdistetty Waltersille ja kaksikon käymästä keskustelusta oli selvinnyt, että kohteemme oli senaattorin poika, jollaista tällä ei kuitenkaan ainakaan virallisesti ollut. Tämän lisäksi DiTorrio oli tiettävästi luovuttanut nimemme Waltersille puhelun yhteydessä.

Vaikka tähän paljastukseen onkin varmasti syytä suhtautua epäillen, tiedossani ei ole motiivia miksi Secret Service, mikäli tieto oli todella sieltä peräisin, olisi keksinyt ja yrittänyt syöttää moista disinformaatiota meille. Joka tapauksessa asialla ei ollut merkitystä sen hetkisten toimiemme suhteen ja niinpä jatkoimme suunnitelmamme toteuttamista.


Matkalla kohdealueelle emme kuitenkaan havainneet Rafaelin ja Weedenin autoa seurattavan kuten olimme odottaneet. Perilllä minuutit kuluivat vahtiessamme jännittyneinä asemissamme syrjäisen teollisuushallin pihaan parkeerattua ja syöttinämme toimivaa ajoneuvoa, mutta lopulta kaksi tuntia turhaan odotettuamme meidän oli tunnustettava, että olimme vetäneet vesiperän.

Niinpä suuntasimme turhautuneina jälleen takaisin kohti FBI:n toimitiloja. Matkalla Hope kuitenkin päätti toteuttaa oman siirtonsa ja jouduimme itse hyökkäyksen kohteeksi.

Matkustin itse taaemmassa autossa Weedenin ja Rafaelin ajaessa jonkin matkan päässä edellämme vilkkaalla moottoritiellä ja muiden saattueemme ajoneuvojen ollessa juuri tuolloin sijoittuneina hieman kauemmaksi seuranneiden tapahtumien välittömästä läheisyydestä.

Ensimmäiseksi havaitsin tumman umpiauton seuraavan Weedenin kuljettamaa ajoneuvoa edellämme ja hetkeä myöhemmin tajusin täydessä lastissa olevan autonkuljetusrekan asemoituneen aivan heidän eteensä liikenteessä. Nähdessäni liikettä kyseisen rekan perävaunun lavalla varoitin nopeasti asiasta edellämme matkaavia tovereitani.

Ehdin juuri ja juuri ajoissa, sillä hetkeä myöhemmin yksi rekan lastina olleista ajokeista pudotettiin kohti Weedenin autoa. Tämä onnistui kuitenkin suorittamaan nopean ja onnistuneen väistöliikkeen eikä myöskään seuraava pudotettu henkilöauto osunut maaliinsa, jonka jälkeen ryhmämme jäsenet onnistuivat jo kiihdyttämään rekan vierelle ja pois välittömältä vaaravyöhykkeeltä.

Käskin aikailematta omaa ajoneuvoani kuljettaneen erikoisagentin seurata edellämme ajavaa tummaa umpiautoa samalla kuin näin Rafaelin puhkaisevan onnistuneesti ampumalla yhden rekan renkaista. Hetkeä myöhemmin kaoottiseksi muuttunut tilanne sai kuitenkin jälleen uuden vaarallisen käänteen todistaessani naisen hyppäävän uskomattoman tarkalla ja pitkällä loikalla suoraan täydessä vauhdissa olleen rekan kyydistä Weedenin ja Rafaelin auton katolle.

Ehdin vielä nähdä Rafaelin ampuvan rynnäkkökiväärillään ajoneuvonsa katon läpi sinne ilmaantunutta ylimääräistä matkustajaa ennenkuin myös minua kuljettanut auto joutui tekemään tiukan väistöliikkeen, joka päättyi pirstoutuvan metallin kirskuntaan osuessamme erääseen rekkaa väistäneistä vastaantulijoista. Onnekseni nopeutemme ei kuitenkaan ollut tässä vaiheessa kovinkaan korkea ja saatoin jatkaa matkaani jalan päästyäni ulos tiensivuun päätyneestä autostani, jonka turvatyynyt olivat lauenneet rysäyksessä.

Vääntäydyttyäni pois autonromustamme vilkaisin ensitöikseni ympärilleni saadakseni taas jonkinlaisen käsityksen yleisestä tilanteesta. Havaitsin myös useiden siviiliautojen kolaroineen joko keskenään pyrkiessään väistämään rekkaa vastaantulijoiden kaistalle tai osuttuaan sen kyydistä putoilleisiin ajokkeihin. Itse rekka oli onneksi pysähtynyt jonkin matkan päähän edellemme tiensyrjään.

Weedenin ja Rafaelin auto oli niinikään pysähdyksissä kauempana tiellä edelläni. Aivan sen lähellä näin ilmiliekeissä palavan ja pakenevan Rafaelin perään ryntäävän Hopen. Hakiessani itse ampuma-asemia havaitsin Rafaelin kaikeksi onneksi ehtivän heittäytyä sisälle erään tien laitamilla sijaitsevan omakotitalon etuovesta ja vetäisevän sen perässään kiinni juuri hirviön edestä.

En kuitenkaan ehtinyt ampua olentoa kohti kuin yhden lyhyen sarjan ennenkuin se sinkautti itsensä salamannopeasti sisälle eräästä talon tienpuoleisista ikkunoista. Varoitin tästä siellä jo olevaa Rafaelin taktisella radiollani.

Talon sisällä seuranneen lyhyen yhteenoton yksityiskohdat eivät välittyneet tarkoin minulle ollessani rakennuksen ulkopuolella ja ilman suoraan näköyhteyttä, mutta hetkeä myöhemmin Rafael raportoi olennon tuhoutuneen, jonka jälkeen hän vetäytyi ulos talosta, joka oli jo tässä vaiheessa hyvää vauhtia syttymässä ilmiliekkeihin. Tehdessäni ilmoitusta palokunnalle saatoin samalla jälleen katsella tarkemmin ympärilleni.

Hetkeä myöhemmin havaitsin vähän matkan päässä tiellä makaavan Weedenin, jota juoksin seuraavaksi auttamaan. Weeden oli saanut vakavia palovammoja ja ruhjeita eikä hän enää hengittänyt. Aloitin välittömästi elvytyksen, mutta se ei tuottanut tulosta eikä muutamaa minuuttia myöhemmin paikalle saatu ambulanssikaan varusteineen kyennyt enää muuttamaan lopputulosta. Theodore Weeden julistettiin virallisesti kuolleeksi puolta tuntia myöhemmin sairaalassa. Rauha hänen sielulleen.

Matkustin itse sairaalaan heti ambulanssin mukana ja hieman myöhemmin sinne tuotiin myös todistamani taistelun tuoksinassa haavoittunut Rafael, jonka vammat eivät kuitenkaan onneksi olleet hengenvaarallisia. Häneltä sain näyteastian, joka sisälsi materiaalia, jota rekkaa ja tummaa umpiautoa kuljettaneet henkilöt olivat taistelun jälkeen oksentaneet sisuksistaan.

Ollessani keskittynyt Weedenin elvytysyrityksiin en ollut ehtinyt puutua itse tilanteen muuhun jälkihoitoon, mutta onneksi saimme täten talteen todisteet, joiden avulla saatoin hetken levähdettynä suorittaa sairaalan laboratoriossa kokeen, joka todisti kyseisen aineen todella olevan samaa protomateriaa, johon olimme törmänneet aikaisemminkin tutkimuksissamme. Ilmeisesti Hope sen lisäksi, että oli epäilemättä itse muodostunut tästä aineesta, oli myös jotenkin onnistunut ottamaan sen avulla hallintaansa ihmisiä ja käyttämään näitä näin apuna hyökkäyksessään.

Saatuani tämän selville raportoin tilanteesta Lauralle, joka lupasi välittää tiedot A-solulle, joka tekisi päätöksen siitä miten operaatiomme suhteen toimittaisiin. Yhden ryhmämme jäsenen kuoltua ja kolmen ollessa sairaalahoidossa resurssimme jatkotoimenpiteisiin eivät vaikuttaneet kovinkaan kaksisilta.

Ennen Lauran uutta soittoa Gaston saapui kuitenkin sairaalalle. Häneltä sain kuulla, että Walters oli ottanut yhteyttä seurannassamme olleisiin naisiin ja sopinut kaikkien Enolsiksen paikallisten jäsenten kokoontumisesta erääseen varastorakennukseen kaupungin ulkolaidalla vielä samana iltana kello kymmeneltä. Suuri osa näistä jäsenistä oli edelleen FBI:n hallussa, mutta osan olimme joutuneet jo vapauttamaan ja näillä olisi siis mahdollisuus päästä osallistumaan tähän tapaamiseen.

Päätimme asiasta neuvoteltuamme viivyttää loppujen kulttilaisten vapauttamista seuraavaan aamuun ja suorittaa iskun illan kokoontumiseen Waltersin vangitsemiseksi. Emme halunneet jättää mitään sattuman varaan, joten valmistauduimme tähän tehtävään huolellisesti ja pyysimme virka-apua myös paikalliselta poliisilta.

Kello kymmeneltä FBI:n ja paikallispoliisin erikoisosastot olivat iskuvalmiudessa kohteenamme olleen rakennuksen ympäristössä suuren joukon muita poliiseja tarkka-ampujineen varmistaessa muuten tilannetta. Enolsiksen jäseniä oli koko illan saapunut pikkuhiljaa paikalle ja sovittuna ajankohtana saimme tiedon siitä, että Walters piti sisällä väelle puhetta, jossa tämä valehteli viranomaisten oikeudettomasti hyökänneen heidän uskontoaan vastaan ja kaupungin pyrkivän heidän karkottamiseensa alueeltaan. Puheensa lopuksi Walters pyysi seuraajiaan keskittymään rukoukseen ja tuolloin päätimme aloittaa myös hyökkäyksemme.

Ensimmäisinä sisälle rakennukseen tunkeutuivat poliisin SWAT-osasto ja FBI:n Hostage Rescue Team. Seuraavaksi vuorossa olivat muut poliisit, mutta tässä vaiheessa havaitsimme asioiden saaneen vaarallisen käänteen. Sisälle jo ehtineet miehet raportoivat hätääntyneinä Waltersin alkaneen hehkua jonkinlaista violettia valoa ja seuraavaksi tilanne riistäytyi pahoin hallinnasta. Radioviestintä peittyi huutoihin sekä konetuliaseiden ääniin ja hetkeä myöhemmin näin yhden poliiseista sinkoutuvan ulos rakennuksen ikkunasta aivan kuin valtaisan käden viskaamana.

Tulitus jatkui ja pian varastohallin etuseinä pirstoutui silmiemme edessä ja näimme valoa hehkuvan Waltersin leijuvan ulos meitä kohti syntyneestä aukosta. Nyt myös ulkona olleet poliisit avasivat tulen, mutta luodit näyttivät pysähtyvän tehottomina jonkinlaiseen kohdettamme ympäröivään voimakenttään. Walters sen sijaan sinkautteli rauhassa käsistään valosalamia, jotka aiheuttivat kaaosta joukkojemme keskuudessa, ja kaatoi autoja sekä miehiä pelkillä eleillään.

Jatkoimme kaikesta huolimatta ampumista ja muutaman kaootisen hetken jälkeen havaitsin Waltersin kiinnittävän syystä tai toisesta huomionsa itseeni. Peräännyn tämän tieltä erään toisen varastorakennuksen sisään ja sitten sen takaisille kujille. Walters seurasi perässäni hajottaen kaikki tielle osuvat seinät ja muut esteet, mutta samalla huomasin, että tätä ympäröivä hehku alkoi pikkuhiljaa himmetä ja leijuntakin tuntui muuttuvan aikaisempaa vaivalloisemmaksi.

Tajuttuani, että Waltersin voimat olivat hiipumassa aloin tarkoituksellisesta valita perääntymisreittini siten, että tämä joutui hajottamaan yhä lisää esteitä välistämme samalla kuin jatkoin voimakilven tulittamista. Lopulta juuri kuin tilanne alkoi jo näyttämään todella pahalta seuraajani leijunta viimein lakkasi ja tämä putosi maahan eikä kyennyt lähettämään käsistäänkään enään muuta kuin vähäisiä valokaaria.

Käskin Waltersia antautumaan, mutta tämän vain jatkaessa itsepintaisesti yrityksiään uusien valosalamien aikaansaamiseksi olin pakotettu ampumaan tätä jalkoihin. Se riitti ilmeisesti murtamaan myös kohteeni henkisen vastarinnan ja saatoin rauhassa lyödä miehen käsirautoihin ja aloittaa ensiavun antamisen tälle.

Hetkeä myöhemmin myös Gaston mukanaan muita poliiseja saapui paikalle. Selitin näille tilanteen, jonka jälkeen saatoin hieman hengähtää, kun Waltersia alettiin siirtämään muualle tiukassa vartioinnissa.

Kaaoksen hälvettyä kävi ilmi, että kolme paikallispoliisia oli saanut taistelussa surmansa ja haavoittuneita oli suuret määrät näiden sekä FBI:n miesten joukossa. Kulttilaisista kaksi oli kuollut, mutta kokonaisuudessaan hengenmenetykset olivat jääneet yllättävänkin vähäisiksi. Sen sijaan materiaaliset vahingot olivat mittavia kolmen rakennuksen vaurioiduttua pahoin ja useamman muun lievemmin – puhumattakaan sitten esimerkiksi lukuisista tuhoutuneista ajoneuvoista.

Päästyäni takaisin sairaalalle, jonne myös Walters nyt kuljetettiin, ilmoitin tapahtumista jälleen myös Lauralle. Tältä sain kuulla A-solun päätöksestä, jonka mukaan voisimme seuraavana päivänä suunnata takaisin kohti Washingtonia. Sitä miten esimerkiksi Enolsiksen Tulsan päämajan suhteen meneteltäisiin harkittaisiin erikseen myöhemmin, mutta nyt pääsisimme lepäämään ainakin hetkeksi.

Ennen kotiinpaluutamme ja operaatiomme päättämistä keskustelin kuitenkin vielä Rafaelin ja Gastonin kanssa siitä mitä mielipuoliselle ja itsetuhoiseksi muuttuneelle Waltersille tehtäisiin. Lopulta vaakamme kallistui sen kannalle, että tämä ihmisraunio, jonka kuulustelluyrityksetkin olivat osoittaununeet hyödyttömiksi, lähetettäisiin turvalliseen ja Gastonin suosittelemaan Arkhamin kaupungissa sijaitsevaan mielisairaalaan. Siellä huolehdittaisiin tämän pitämisestä vaarattomana niin kauan kuin tällä riittäisi elonpäiviä.

Lopulta keskiviikkona 24.3 lentokoneemme laskeutui jälleen Washingtoniin, missä hajaannuimme kukin omille teillemme.

Moni kysymys jäi operaatiomme jälkeenkin vielä ilman vastaustaan. Mitä ilmeisimminkin Walters oli tosiaan kerännyt Enolsiksen paikallisten jäsenten ja löytämiemme kristallien avulla käyttöönsä jonkinlaista mystistä energiaa, mutta se ulottuuko tämä toiminta säätiön piirissä St. Lousin paikallisosastoa laajemmalle ja mitkä sen tavoitteet ovat on vielä epäselvää. Hopen olemus ja muodostuminen samasta protomateriasta, johon olimme törmänneet aikanaan jo Groversvillen operaatiomme yhteydessä, sekä Waltersin videoitu puhe antavat vahvan syyn olettaa Greyden ja kenties jopa hallituksen sisäisten tahojen olevan tavalla tai toisella yhteydessä myös tämänkertaisiin tapahtumiin. Vastaukset ainakin osaan näistä avoimista kysymyksistämme ovat mahdollisesti löydettävissä Enolsiksen päämajasta Tulsasta, mutta niiden etsiminen jää joko omamme tai jonkin toisen solun myöhemmäksi tehtäväksi.

-Agentti Robert