Sodankäynti (Tulen ja Jään Laulu) - Revision history

Polaria: /* Ritarien suojavarusteet */

2016-09-07T09:02:50Z

Ritarien suojavarusteet

Polaria: /* Kirveet, vasarat, nuijat ja varstat */

2015-02-16T10:05:35Z

Kirveet, vasarat, nuijat ja varstat

Polaria: /* Piiritysaseet ja varusteet */

2014-08-13T10:41:46Z

Piiritysaseet ja varusteet

Polaria: /* Piiritysaseet ja varusteet */

2014-08-13T10:33:52Z

Piiritysaseet ja varusteet

Polaria: /* Piiritysaseet ja varusteet */

2014-08-13T10:06:37Z

Piiritysaseet ja varusteet

Polaria: /* Miekat */

2014-08-13T09:54:07Z

Miekat

Polaria: /* Jouset ja varsijouset */

2014-01-20T12:54:39Z

Jouset ja varsijouset

Polaria: /* Jousimiehet */

2014-01-20T12:51:52Z

Jousimiehet

Polaria at 14:47, 29 December 2013

2013-12-29T14:47:27Z

Polaria: /* Patosota */

2013-12-29T14:44:03Z

Patosota

@@ Line 131: / Line 131: @@
 [[File:Knightsgot.jpg|thumb|right|Panssaroituja ritareita. Osaston johtalla puolihaarniska, kahdella muulla pelkkä rintahaarniska.]]
-Vielä muutamia vuosisatoja sitten lakeuden alueella ritarit pukeutuivat kaulasta jalkoihin asti ketjupanssariin. Varsijousien ja pistoaseiden yleistyminen taistelukentillä on ajamassa ritareita levypanssaroinnin suuntaan. Täysi levypanssari on kuitenkin edelleen harvinainen ja vähävaraisimmat ritarit käyttävät vanhoja perintönä saatuja ketjupanssareitaan. Moderni ritari lakeuden alueella suosii ns. puolihaarniskaa, joka käsittää levypanssaria rintakehän, pään ja käsien suojana jalkojen jäävän jopa ilman metallisia suojia. Rintapanssari on joko kiinteä rintalevy tai coat-of-plate, eli lyhythihainen takki, jonka sisään on ommeltu limittäisiä levyjä. Mikäli varallisuus ei riitä puolihaarniskaan, niin rintahaarniska olkalevyineen ja kypärä tarjoaa ratsastavalle ritarille useimpiin tilanteisiin riittävän suojan.
+Vielä muutamia vuosisatoja sitten lakeuden alueella ritarit pukeutuivat kaulasta jalkoihin asti ketjupanssariin. Sittemmin varsijousien ja pistoaseiden yleistyminen taistelukentillä on ajamassa ritareita levypanssaroinnin suuntaan. Täysi levypanssari on kuitenkin edelleen harvinainen ja vähävaraisimmat ritarit käyttävät vanhoja perintönä saatuja ketjupanssareitaan. Moderni ritari lakeuden alueella suosii ns. puolihaarniskaa, joka käsittää levypanssaria rintakehän, pään ja käsien suojana jalkojen jäävän jopa ilman metallisia suojia. Rintapanssari on joko kiinteä rintalevy tai coat-of-plate, eli lyhythihainen takki, jonka sisään on ommeltu limittäisiä levyjä. Mikäli varallisuus ei riitä puolihaarniskaan, niin rintahaarniska olkalevyineen ja kypärä tarjoaa ratsastavalle ritarille useimpiin tilanteisiin riittävän suojan.
 Jalkojen ja jopa käsivarsien jääminen melkolailla ilman panssarointia ei taistelutilanteessa ole välttämättä niin vaarallista kuin heti luulisi. Hevosen selässä taistellessaan ritarin vasen käsi ja jalka ovat kilven suojassa ja oikeassa kädessä hänellä on joko peitsi, joka estää vihollista lähestymästä iskuetäisyydelle tai miekka, jolla hän voi suojata oikeaa puoltaan. Jalkautuessaan taistelemaan ilman hevosta monet ritarit suosivat jaloissa kevyempää panssarointia jo senkin vuoksi, että silloin liikkuminen on luontevampaa ja ketterämpään.

@@ Line 169: / Line 169: @@
 Hyvälaatuisesta teräksestä tehtyjen levyhaarniskoiden yleistyminen on johtanut ritarien välisessä taistelussa tilanteeseen, jossa normaali miekka on usein osoittautunut puutteelliseksi aseeksi. Koska harvalla ritarilla on sotamiekkaa, eivätkä kaikki myöskään halua luopua kilven tarjoamasta suojasta sellaista käyttääkseen, ovat monet ritarit ryhtyneet kantamaan sotavasaraa, nuijaa tai varstaa vara-aseena. Näillä aseilla ei ole ensisijaisesti tarkoitus läpäistä panssaria, vaan vahingoittaa ja vääntää levyjä siinä määrin, että vastustajan liikkumiskyky panssarissa heikkenee, jonka jälkeen hänet voidaan alistaa painissa ja tarvittaessa surmata visiirin läpi työnnetyllä kapeateräisellä tikarilla.
-Myös jalkaväki kantaa erilaisia kirveitä, vasaroita, nuijia ja varstoja sivuaseina miekan sijasta. Erityisesti sotavasarat ja sotakirveet ovat suosittuja niiden kaksikäyttöisyyden vuoksi. Tällaisessa aseessa on yleensä kevyemmin panssaroituja vastustajia varten ketjupanssarin läisyyn sopiva piikki tai tehokkaasti leikkaava kirveen terä ja vastapainona vasara, joka soveltuu paremmin levypanssarin takomiseen.
+Myös jalkaväki kantaa erilaisia kirveitä, vasaroita, nuijia ja varstoja sivuaseina miekan sijasta. Erityisesti sotavasarat ja sotakirveet ovat suosittuja niiden kaksikäyttöisyyden vuoksi. Tällaisessa aseessa on yleensä kevyemmin panssaroituja vastustajia varten ketjupanssarin läpäisyyn sopiva piikki tai tehokkaasti leikkaava kirveen terä ja vastapainona vasara, joka soveltuu paremmin levypanssarin takomiseen.
 === Keihäät, hilparit ja pertuskat ===

@@ Line 230: / Line 230: @@
 Trebuchetti on yhdellä massiivisella vastapainokorilla toimiva katapultti, joka on rakennettu pyörien päälle. Trebuchetti poikkeaa tavanomaisista katapulteista teknisyytensä vuoksi. Ammusten tulee olla tyypillisesti saman painoisia ja niiden lentorataa säädetään muuttamalla vastapainokorin painoja ja ammusta kannattelevan köysilingon pituutta. Mangoneleista poiketen koneen pyörien tulee päästä liikkumaan ammuttaessa joten trebuchetille joudutaan rakentamaan ampumista varten pieni tienpätkä. Näiden tekijöiden takia trebuchetit vaativat piiritysinsinööriltä poikkeuksellista ammattitaitoa ja niiden rakentaminen ja käyttäminen on hidasta. Trebuchetit ovat kuitenkin merkittävästi mangoneleja tehokkaampia muurien murtamisessa.
 <br>
 <br>

@@ Line 215: / Line 215: @@
 Ballista on kaksivartinen, köysien vääntövoimaa voimanlähteenään käyttävä heittokone. Tämän teknologian edut olivat varsijousimalliseen kaareen verrattuna ilmeiset: Varsijousen kaari täytyy olla sitä paksumpi, mitä painavamman nuolen sillä halusi heittää. Kuitenkin yhä paksumpien kaarien tekeminen oli vaikeampaa, koska puusta tehdyt massiiviset kaaret olivat hidasheittoisia ja hajosivat helposti. Köysien vääntövoiman hyödyntäminen taas oli läpimurto, koska köysien palautuminen oli äärimmäisen nopeaa ja voimaa voitiin lisätä helposti vääntämällä köysinippujen kiristimiä yhä tiukemmalle, jolloin voimaa tuli lisää. Tämä mahdollisti kevyempien kappaleiden heiton yhä pidemmälle lisäämättä kuitenkaan heittämiseen tarvittavan materiaalin määrää. Aluksi ballistat olivat painavia aseita, joiden siirtelyyn tarvittiin suuria miesmääriä. Myöhemmin kehiteltiin kevyempiä laitteita, joiden siirtelyyn riitti 2-4 miestä. Näitä laitteita kutsuttiin useimmiten skorpioneiksi. Mitä enemmän miehistöä, sen suurempi tulinopeus ja liikkumiskyky. Ballistojen tulinopeus hyvin harjoitetulla miehistöllä saattoi kohota 4-5 laukaukseen minuutissa.
 <br>
 <br>

@@ Line 208: / Line 208: @@
 Variaatio edellisestä taktiikasta on rakentaa piiritystorni, jonka huipulle asetetaan teräskärkinen muurinmurtaja. Tämän avulla hakataan muurin sakarat ja harja louhimalla palasiksi, jonka jälkeen kyseinen muuri ei tarjoa sen huipulla seisoville puolustajille suojaa ja sinne on siten helpompi hyökätä jousimiesten suojaaman piiritystornin avulla. Tällaista louhintakojetta kutsutaan usein pitkulaisen muodon ja terävän nokan mukaan "näädäksi".
 <br>
 <br>

@@ Line 161: / Line 161: @@
 === Miekat ===
-Lakeuden mailla tunnetaan käytännössä vain yksi hallitseva miekkatyyppi, joka on kaksiteräinen, suoralla pistämiseen ja viiltämiseen sopivalla terällä varustettu ristiväistiminen miekka. Tästä on olemassa lukuisia variaatioita, mutta käytännössä miekat eroavat toisistaan lähinnä koon osalta. Yleisin ja lyhyin miekka on kevyt (0,8 - 1,5 kg) ase, jonka terän pituus on 80 - 100 cm. Tällaista asetta voidaan käyttää yhdellä ja mahdollisesti myös kahdella kädellä riippuen käyttäjästä ja kahvan mitoista. Tällainen miekka on lähes jokaisella ritarilla ja se on kaikkien ratsastavien joukkojen yleisin sivuase. Myös jalkaväki käyttää näitä miekkoja laajalti.
+Lakeuden mailla tunnetaan käytännössä vain yksi hallitseva miekkatyyppi, joka on kaksiteräinen, suoralla pistämiseen ja viiltämiseen sopivalla terällä varustettu ristiväistiminen miekka. Tästä on olemassa lukuisia variaatioita, mutta käytännössä miekat eroavat toisistaan lähinnä koon osalta. Yleisin ja lyhyin miekka on kevyt (0,8 - 1,5 kg) ase, jonka terän pituus on 70 - 100 cm. Tällaista asetta voidaan käyttää yhdellä ja mahdollisesti myös kahdella kädellä riippuen käyttäjästä ja kahvan mitoista. Tällainen miekka on lähes jokaisella ritarilla ja se on kaikkien ratsastavien joukkojen yleisin sivuase. Myös jalkaväki käyttää näitä miekkoja laajalti.
-Edellisestä poikkeava miekkatyyppi on varsinainen sotamiekka, eli yleensä hiukan edellistä pidempi (terän pituus 90 - 110 cm) ja raskaampi (1,5 - 2,5 kg), sekä poikkeuksetta varustettu pitkällä, kahden käden käyttöön soveltuvalla, kahvalla. Sotamiekkaa käytetään vain jalkaisin taisteltaessa ja sitä pidetään erityisesti lordien tunnuksena. Vanhimmat sotamiekat ovatkin huoneiden perintömiekkoja, joista useammat ovat satoja vuosia vanhoja.
+Edellisestä poikkeava miekkatyyppi on varsinainen sotamiekka, eli yleensä hiukan edellistä pidempi (terän pituus 80 - 110 cm) ja raskaampi (1,5 - 2,5 kg), sekä poikkeuksetta varustettu pitkällä, kahden käden käyttöön soveltuvalla, kahvalla. Sotamiekkaa käytetään vain jalkaisin taisteltaessa ja sitä pidetään erityisesti lordien tunnuksena. Vanhimmat sotamiekat ovatkin huoneiden perintömiekkoja, joista useammat ovat satoja vuosia vanhoja.
 === Kirveet, vasarat, nuijat ja varstat ===

@@ Line 153: / Line 153: @@
 === Jouset ja varsijouset ===
-Varsijousen käyttö on käsijousta helpompi omaksua ja sen tehokkuus on valtava. Raskaimmat kenttätaisteluissa käytetyt varsijouset heittivät nuolen yli 400 metrin päähän ja läpäisivät haarniskan 200 metrin etäisyydeltä. Aseen haittana on sen hidas virittäminen, joka tapahtuu taljakoneiston ja kampilaitteen avulla. Sen yhtä osaa, pientä juoksupyöräparia jänteeseen tarttuvine koukkuineen, kutsutaan nimellä vekara, josta se on jäänyt suomen kieleen. Kevyempi jalkajousi viritetään laittamalla aseen kärjessä oleva jalustin jalkaterän ympäri. Jousen jänne kiinnitetään ampujan vyöllä olevaan koukkuun ja suoristaessaan selkänsä ampuja virittää aseen.
+Varsijousen käyttö on käsijousta helpompi omaksua ja sen tehokkuus on valtava. Raskaimmat kenttätaisteluissa käytetyt varsijouset läpäisevät levyhaarniskan huomattavasti pitkäjousta kauempaa. Aseen haittana on sen hidas virittäminen, joka tapahtuu taljakoneiston ja kampilaitteen avulla. Sen yhtä osaa, pientä juoksupyöräparia jänteeseen tarttuvine koukkuineen, kutsutaan nimellä vekara. Kevyempi jalkajousi viritetään laittamalla aseen kärjessä oleva jalustin jalkaterän ympäri. Jousen jänne kiinnitetään ampujan vyöllä olevaan koukkuun ja suoristaessaan selkänsä ampuja virittää aseen.
 Tyypillinen Suurtarhan mailla käytetty pitkäjousi on tehty siten, että sen paksuus on ainakin 5/8 sen leveydestä ja että se on levein kädensijan kohdalla. Pitkäjousta on käytetty sodassa ja metsästyksessä. Yleensä marjakuusesta valmistettu pitkäjousi ("war bow" eli sotajousi, kuten sitä kutsutaan) on ollut tehokas ase useissa sodissa ja pitkäjousin varustetut talonpoikaisjousimiehet ovat useissa taisteluissa tuhonneet ritariratsuväkeä. Erityisesti Dornea vastaan käydyissä sodissa ratsuritarien toiminta vuoristossa ja solissa on ollut vaikeaa tai jopa mahdotonta ja juuri näissä taisteluissa pitkäjousimiehet ovat usein todistaneet arvonsa.
-Pitkäjousien ja varsijousien käyttö eroaa toisistaan siten, että pitkäjousi on erityisen tehokas ratsuväkeä vastaan. Vaikka pitkäjousen nuoli ei kykene lävistämään hyvin valmistettua levyhaarniskaa kuin aivan vierestä ammuttuna, niin suuren tulinopeutensa ja maalin ison koon ansiosta se kykenee pyäsyttämään aloitetun rynnäkön ja pakottaa ritarit jalkautumaan. Jalkaväkeä vastaan taisteltaessa pitkäjousimiehet kykenevät estämään kevyesti haarniskoidun jalkaväen lähestymisen, mutta taysin panssaroitua ja kilvillä suojautunutta jalkaväkiosastoa vastaan pitkäjousi on varsijousta tehottomampi ase. Varsijousen painavampi nuoli puolestaan kykenee lävistämään kilpiä ja levyhaarniskoita, joten sillä kyetään vahingoittamaan jopa jalkaisin liikkuvaa täysin panssaroitua ritaria, mutta vastaavasti varsijousen tulinopeus ei välttämättä riitä kovinkaan monen laukauksen ampumiseen ennen lähitaisteluun joutumista.
+Pitkäjousien ja varsijousien käyttö eroaa toisistaan siten, että pitkäjousi on erityisen tehokas ratsuväkeä vastaan. Vaikka pitkäjousen nuoli ei kykene lävistämään hyvin valmistettua levyhaarniskaa kuin aivan vierestä ammuttuna, niin suuren tulinopeutensa ja maalin ison koon ansiosta se kykenee pysäyttämään aloitetun rynnäkön ja pakottaa ritarit jalkautumaan. Jalkaväkeä vastaan taisteltaessa pitkäjousimiehet kykenevät estämään kevyesti haarniskoidun jalkaväen lähestymisen, mutta taysin panssaroitua ja kilvillä suojautunutta jalkaväkiosastoa vastaan pitkäjousi on varsijousta tehottomampi ase. Varsijousen painavampi nuoli puolestaan kykenee lävistämään kilpiä ja levyhaarniskoita, joten sillä voidaan vahingoittaa jopa jalkaisin liikkuvaa täysin panssaroitua ritaria, mutta vastaavasti varsijousen tulinopeus ei välttämättä riitä kovinkaan monen laukauksen ampumiseen ennen lähitaisteluun joutumista.
 === Miekat ===

@@ Line 71: / Line 71: @@
 === Jousimiehet ===
-Jousimiehet ovat yleensä keihäsmiesten tavoin vapaista talonpojista muodostettuja joukkoja. Koska jousen käyttö vaatii ankaraa harjoittelua jousimiehiä löytyy lähinnä sellaisilta mailta, joilla on pitkät perinteet jousella metsästämisestä. Koska jousta ei pidetä kunniallisena ja ritarillisena aseena, vaan sen käyttö yhdistetään usein salametsästäjiin, metsärosvoihin ja pelkureihin ovat pitkäjousimiehet melko harvinainen näky sotakentällä. Joissakin huoneissa joissa on pitkät perinteen jousimiehien käytössä heitä saatetaan arvostaa kuitenkin keihäsmiehiä enemmän. Näiltä alueilta saatetaan jousimiehiä värvätä myös palkkasotureiksi.
+Jousimiehet ovat yleensä keihäsmiesten tavoin vapaista talonpojista muodostettuja joukkoja. Ërityisesti sotatoimiin paremmin sopivan pitkäjousen käyttö vaatii pitkällistä ja ankaraa harjoittelua, joten tyypillisesti pitkäjousimiehiä löytyy lähinnä sellaisilta mailta, joilla on pitkät perinteet jousella metsästämisestä. Koska jousta ei pidetä kunniallisena ja ritarillisena aseena, vaan sen käyttö yhdistetään usein salametsästäjiin, metsärosvoihin ja pelkureihin ovat pitkäjousimiehet melko harvinainen näky sotakentällä. Joissakin huoneissa joissa on pitkät perinteen jousimiehien käytössä heitä saatetaan arvostaa kuitenkin keihäsmiehiä enemmän. Näiltä alueilta saatetaan jousimiehiä värvätä myös palkkasotureiksi. Tällaisia alueita ovat erityisesti Myrskymaiden Dornen ja Lakeuden puoleiset rajamaat.
 === Varsijousimiehet ===

@@ Line 209: / Line 209: @@
 Variaatio edellisestä taktiikasta on rakentaa piiritystorni, jonka huipulle asetetaan teräskärkinen muurinmurtaja. Tämän avulla hakataan muurin sakarat ja harja louhimalla palasiksi, jonka jälkeen kyseinen muuri ei tarjoa sen huipulla seisoville puolustajille suojaa ja sinne on siten helpompi hyökätä jousimiesten suojaaman piiritystornin avulla. Tällaista louhintakojetta kutsutaan usein pitkulaisen muodon ja terävän nokan mukaan "näädäksi".
 <br>
 <br>
 [[#top|Sivun alkuun]]
 <br>
 [[Category:Tulen ja Jään Laulu]]

@@ Line 216: / Line 216: @@
 <br>
-= Patosota =
+= [[Patosota (Tulen ja Jään Laulu)|Patosota]] =
 Patosotana tunnettu aseellinen konflikti Hyrnen ja Dannettin sukujen välillä alkoi Hyrnen puolelle perustetun Patolan kylän padotessa sukujen mailla olevan joen johtaakseen kasteluvesiä omenatarhoilleen. Padon rakentaminen jätti kuitenkin Dannettien puolella olevan Rajapuron kylän viljelykset ilman kastelua ja Rajakylän asukkaat päättivät purkaa padon. Kylien välinen tappelu padosta laajeni, kun molempien kylien aseistettu nostoväki ja Hyrnen Rajakaarti saapui paikalle. Viikkoja kestänyt tilanne purkautui lopulta lyhyessä, mutta verisessä tastelussa sekä Dannettien, että Hyrnejen ritarien ottaessa yhteen Patolan kylän pelloilla. Dannettien ritarit ja Rajapuron väki vetäytyivät Patolasta, mutta sodan aloittanut pato purettiin, joten molemmat osapuolet pitivät taistelua voittoisana. Tilanne kylien välillä jatkui kuitenkin jännittyneenä pitkään varsinaisten taisteluiden jo tauottua.