Difference between revisions of "Hirvasharjanne (Tulen ja Jään Laulu)"
| Line 3: | Line 3: | ||
''Hirvasharjanne on Harten ja Manningien maiden väliin jäävä sola, jonka kautta kulkee Kypäräkiven ja Helmisakaran välinen kärrypolku. Alue on reilut kymmenen virstaa kanttiinsa ja rajautuu sekä idässä, että lännessä jyrkästi kohoaviin, metsien peittämiin kukkuloihin.'' | ''Hirvasharjanne on Harten ja Manningien maiden väliin jäävä sola, jonka kautta kulkee Kypäräkiven ja Helmisakaran välinen kärrypolku. Alue on reilut kymmenen virstaa kanttiinsa ja rajautuu sekä idässä, että lännessä jyrkästi kohoaviin, metsien peittämiin kukkuloihin.'' | ||
| − | = Historia ja asutus = | + | =Historia ja asutus= |
| − | + | [[file:Hirvasharjanteen__vaakuna.PNG|thumb]] | |
| − | [[file:Hirvasharjanteen__vaakuna.PNG|thumb | ||
Hirvasharjanne on melko kivistä maastoa ja se oli vielä kolmisensataa vuotta sitten täysin metsän peitossa. Harjanteen raivaaminen pelloiksi aloitettiin vuoden 10 AL paikkeilla (tarkka ajankohta ei ole tiedossa), kun kolme Aegonin I sodassa maattomiksi joutunutta ritaria perusti alueelle luostarin. "Soturin Pojiksi" kutsutun muinaisen uskonnollisen soturijärjestön nimissä toimien nämä ritarit toivat lain Hirvasharjanteen alueelle ja suojelivat myöhemmin luostarin läänityksiksi muodostunutta Hirvasharjannetta. | Hirvasharjanne on melko kivistä maastoa ja se oli vielä kolmisensataa vuotta sitten täysin metsän peitossa. Harjanteen raivaaminen pelloiksi aloitettiin vuoden 10 AL paikkeilla (tarkka ajankohta ei ole tiedossa), kun kolme Aegonin I sodassa maattomiksi joutunutta ritaria perusti alueelle luostarin. "Soturin Pojiksi" kutsutun muinaisen uskonnollisen soturijärjestön nimissä toimien nämä ritarit toivat lain Hirvasharjanteen alueelle ja suojelivat myöhemmin luostarin läänityksiksi muodostunutta Hirvasharjannetta. | ||
| Line 11: | Line 10: | ||
Tilanne muuttui Aegon I kuollessa, kun kirkko ryhtyi vastustamaan Aenys I valtaan nousua sillä perusteella, että hän oli syntynyt insestistä. Seurasi kuninkaan ja kirkon välinen uskonsota, joka kesti yksitoista vuotta (37 - 48 AL) ja päättyi vasta Maegor I:n kuoleman jälkeen Jaehaerys I antamaan yleiseen armahdukseen ja kirkon asevoimien hajoittamiseen. Sodan aikana Hirvasharjanteen luostari ja sen maat toimivat usein turvapaikkana kirkon asemiehille, joiden päänahoista kuningas Maegor I lupasi vuodesta 43 AL lähtien maksun (kultaraha ritarista ja hopearaha asemiehestä). | Tilanne muuttui Aegon I kuollessa, kun kirkko ryhtyi vastustamaan Aenys I valtaan nousua sillä perusteella, että hän oli syntynyt insestistä. Seurasi kuninkaan ja kirkon välinen uskonsota, joka kesti yksitoista vuotta (37 - 48 AL) ja päättyi vasta Maegor I:n kuoleman jälkeen Jaehaerys I antamaan yleiseen armahdukseen ja kirkon asevoimien hajoittamiseen. Sodan aikana Hirvasharjanteen luostari ja sen maat toimivat usein turvapaikkana kirkon asemiehille, joiden päänahoista kuningas Maegor I lupasi vuodesta 43 AL lähtien maksun (kultaraha ritarista ja hopearaha asemiehestä). | ||
| − | Jaehaerys I armahduksen jälkeen Hirvasharjanteen luostari luopui aseistaan, mutta säilytti maansa. Tämä tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt Hirvasharjannetta ympäröiviä maita hallitsevia sukuja erityisesti siitä johtuen, että aseistettujen kirkon ritarien lopetettua maiden vartioinnin solan kautta kulkevia kauppiaita ryhdyttiin yhä useammin ryöstämään ja verottamaan metsäläisten toimesta. Lopulta, Jaehaerys I kuoleman yhteydessä, Harten ja | + | Jaehaerys I armahduksen jälkeen Hirvasharjanteen luostari luopui aseistaan, mutta säilytti maansa. Tämä tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt Hirvasharjannetta ympäröiviä maita hallitsevia sukuja erityisesti siitä johtuen, että aseistettujen kirkon ritarien lopetettua maiden vartioinnin solan kautta kulkevia kauppiaita ryhdyttiin yhä useammin ryöstämään ja verottamaan metsäläisten toimesta. Lopulta, Jaehaerys I kuoleman yhteydessä, Harten ja [[Baratheonin_huone_(Tulen_ja_Jään_Laulu)#Manningin_Huone|Manningien]] suvut pakottivat luostarin luopumaan herruudestaan alueella. Luostaritoiminta lopetettiin kokonaan ja kirkko jakoi maat neljäntoista entisen ritari- tai asemiesperheen kesken. |
Vuoden 103 AL Hirvasharjanteen uudelleenjaon yhteydessä syntyneiden neljäntoista ratsutilan annettiin vapaasti valita isäntänsä ja ne jakautuivat alkuvaiheessa melko tasan Harten ja Manningien sukujen välille. Koska näiden talojen ratsumiehiä tarvittiin pääosin vartioimaan solan aluetta rosvoilta heille myönnettiin alkuvaiheessa kahden sukupolven pituinen oikeus olla lähettämättä joukkoja kummankaan suvun palvelukseen. Vaikka nämä erioikeudet vähitellen lakkasivatkin vuosien kuluessa jäivät Hirvasharjanteen ritarisuvut hiukan syrjään suurempien sukujen politiikasta. | Vuoden 103 AL Hirvasharjanteen uudelleenjaon yhteydessä syntyneiden neljäntoista ratsutilan annettiin vapaasti valita isäntänsä ja ne jakautuivat alkuvaiheessa melko tasan Harten ja Manningien sukujen välille. Koska näiden talojen ratsumiehiä tarvittiin pääosin vartioimaan solan aluetta rosvoilta heille myönnettiin alkuvaiheessa kahden sukupolven pituinen oikeus olla lähettämättä joukkoja kummankaan suvun palvelukseen. Vaikka nämä erioikeudet vähitellen lakkasivatkin vuosien kuluessa jäivät Hirvasharjanteen ritarisuvut hiukan syrjään suurempien sukujen politiikasta. | ||
| Line 20: | Line 19: | ||
==[[Hirvashalli (Tulen ja Jään Laulu)|Hirvashalli]]== | ==[[Hirvashalli (Tulen ja Jään Laulu)|Hirvashalli]]== | ||
| − | |||
Hirvashalli on yksinkertainen ja nopeasti pystytetty puinen linnoitus, jonka rakentamisen lordi Kevan Manning aloitti Kissojen Sodan aikana vuonna 299 AL. Hirvashallin alku oli hyvin sotainen ja se on ehtinyt vaihtaa omistajaa jo neljään otteeseen. Tällä hetkellä se on Hirvasharjanteen nostoväen hallinnassa. | Hirvashalli on yksinkertainen ja nopeasti pystytetty puinen linnoitus, jonka rakentamisen lordi Kevan Manning aloitti Kissojen Sodan aikana vuonna 299 AL. Hirvashallin alku oli hyvin sotainen ja se on ehtinyt vaihtaa omistajaa jo neljään otteeseen. Tällä hetkellä se on Hirvasharjanteen nostoväen hallinnassa. | ||
==''Gleve''== | ==''Gleve''== | ||
| − | |||
Hirvasharjanteen maat ovat kirkon maanjaosta lähtien olleet jaettuna neljäntoista ritarisuvun kesken, eikä itsenäisiä talonpoikia tai ratsutilallisia tai suoraan Hirvasharjanteen lordin alaisia lampuoteja ole Hirvasharjanteella tunnettu. Näin ollen maihin sidottu aseellinen palvelus on järjestetty ympäröivistä maakunnista poikkeavalla tavalla ritaritalojen ympärille. | Hirvasharjanteen maat ovat kirkon maanjaosta lähtien olleet jaettuna neljäntoista ritarisuvun kesken, eikä itsenäisiä talonpoikia tai ratsutilallisia tai suoraan Hirvasharjanteen lordin alaisia lampuoteja ole Hirvasharjanteella tunnettu. Näin ollen maihin sidottu aseellinen palvelus on järjestetty ympäröivistä maakunnista poikkeavalla tavalla ritaritalojen ympärille. | ||
Revision as of 11:41, 4 March 2014
Hirvasharjanne on Harten ja Manningien maiden väliin jäävä sola, jonka kautta kulkee Kypäräkiven ja Helmisakaran välinen kärrypolku. Alue on reilut kymmenen virstaa kanttiinsa ja rajautuu sekä idässä, että lännessä jyrkästi kohoaviin, metsien peittämiin kukkuloihin.
Historia ja asutus
Hirvasharjanne on melko kivistä maastoa ja se oli vielä kolmisensataa vuotta sitten täysin metsän peitossa. Harjanteen raivaaminen pelloiksi aloitettiin vuoden 10 AL paikkeilla (tarkka ajankohta ei ole tiedossa), kun kolme Aegonin I sodassa maattomiksi joutunutta ritaria perusti alueelle luostarin. "Soturin Pojiksi" kutsutun muinaisen uskonnollisen soturijärjestön nimissä toimien nämä ritarit toivat lain Hirvasharjanteen alueelle ja suojelivat myöhemmin luostarin läänityksiksi muodostunutta Hirvasharjannetta.
Tilanne muuttui Aegon I kuollessa, kun kirkko ryhtyi vastustamaan Aenys I valtaan nousua sillä perusteella, että hän oli syntynyt insestistä. Seurasi kuninkaan ja kirkon välinen uskonsota, joka kesti yksitoista vuotta (37 - 48 AL) ja päättyi vasta Maegor I:n kuoleman jälkeen Jaehaerys I antamaan yleiseen armahdukseen ja kirkon asevoimien hajoittamiseen. Sodan aikana Hirvasharjanteen luostari ja sen maat toimivat usein turvapaikkana kirkon asemiehille, joiden päänahoista kuningas Maegor I lupasi vuodesta 43 AL lähtien maksun (kultaraha ritarista ja hopearaha asemiehestä).
Jaehaerys I armahduksen jälkeen Hirvasharjanteen luostari luopui aseistaan, mutta säilytti maansa. Tämä tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt Hirvasharjannetta ympäröiviä maita hallitsevia sukuja erityisesti siitä johtuen, että aseistettujen kirkon ritarien lopetettua maiden vartioinnin solan kautta kulkevia kauppiaita ryhdyttiin yhä useammin ryöstämään ja verottamaan metsäläisten toimesta. Lopulta, Jaehaerys I kuoleman yhteydessä, Harten ja Manningien suvut pakottivat luostarin luopumaan herruudestaan alueella. Luostaritoiminta lopetettiin kokonaan ja kirkko jakoi maat neljäntoista entisen ritari- tai asemiesperheen kesken.
Vuoden 103 AL Hirvasharjanteen uudelleenjaon yhteydessä syntyneiden neljäntoista ratsutilan annettiin vapaasti valita isäntänsä ja ne jakautuivat alkuvaiheessa melko tasan Harten ja Manningien sukujen välille. Koska näiden talojen ratsumiehiä tarvittiin pääosin vartioimaan solan aluetta rosvoilta heille myönnettiin alkuvaiheessa kahden sukupolven pituinen oikeus olla lähettämättä joukkoja kummankaan suvun palvelukseen. Vaikka nämä erioikeudet vähitellen lakkasivatkin vuosien kuluessa jäivät Hirvasharjanteen ritarisuvut hiukan syrjään suurempien sukujen politiikasta.
Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 283 AL Harten ja Manningien sukujen ajauduttua sotaan keskenään. Vaikka sota alkoikin nimellisesti Myrskynpään piirityksen yhteydessä syntyneistä erimielisyyksistä se laajeni pian koskemaan muun muassa Hirvasharjanteen omistussuhdetta. Sota alueella jatkui kolmentoista vuoden ajan vuoteen 296 AL asti, jolloin Harten ja Manningien suvut solmivat rauhan, joka oli tarkoitus taata yhdistämällä suvut avioliitolla. Vuonna 297 AL Harten suvun vanhimman tyttären ja Manningien suvun vanhimman pojan mennessä naimisiin Harten suku luopui vaatimuksistaan Hirvasharjanteeseen ja muodollisesti lahjoitti maat Sylvie Harten myötäjäisinä.
Näiden myötäjäismaiden neljäntoista perinteisen ratsutilan ritarit koottiin pian avioliiton jälkeen lady Sylvien toimesta eräänlaisena seremoniallisena ladyn kaartina toimiviksi "Nuoriksi Hirvaiksi". Kissojen Sodan aikana vuonna 297 AL Hirvasharjanteen ritarit joutuivat rumaksi muuttuneen sisäpolitiikan ja palatsivallankumousten polttopisteeseen. Suurin osa ritareista menehtyi tai joutui vangiksi sodan aikana. Lisäksi Kissojen Sotaan liittyvissä maalaiskapinoissa muun muassa Hirvasharjanteella useat ritariperheet menettivät kotinsa.
Hirvashalli
Hirvashalli on yksinkertainen ja nopeasti pystytetty puinen linnoitus, jonka rakentamisen lordi Kevan Manning aloitti Kissojen Sodan aikana vuonna 299 AL. Hirvashallin alku oli hyvin sotainen ja se on ehtinyt vaihtaa omistajaa jo neljään otteeseen. Tällä hetkellä se on Hirvasharjanteen nostoväen hallinnassa.
Gleve
Hirvasharjanteen maat ovat kirkon maanjaosta lähtien olleet jaettuna neljäntoista ritarisuvun kesken, eikä itsenäisiä talonpoikia tai ratsutilallisia tai suoraan Hirvasharjanteen lordin alaisia lampuoteja ole Hirvasharjanteella tunnettu. Näin ollen maihin sidottu aseellinen palvelus on järjestetty ympäröivistä maakunnista poikkeavalla tavalla ritaritalojen ympärille.
Ritaritalon aseellisen vasallisuorituksen perusyksiköksi määrättiin gleve, joka muodostuu yhdestä ritarista aseenkantajineen, sekä kahdesta ratsastavasta kersantista, jotka olivat yleensä ritarisuvun vähäisempiä sukulaisia tai aseistettuja renkejä. Osa ritaritilaloista, erityisesti vanhimmat suvut, omistivat enemmän kuin yhden gleven edestä maata ja varustivat siten useita tällaisia yksiköitä.
Viimeisimmässä verolaskennassa, joka toteutettiin vuonna 259 AL sotaa varten, Hirvasharjanteen vasallisuoritusten kokonaismääräksi todettiin 20 gleveä, eli 20 ritaria ja 40 kersanttia.
Gleve-järjestelmän lisäksi kunkin ritariperheen vasallitaloista koottiin tarvittaessa nostoväkeä, jonka tarkoitus oli taistella vain Hirvasharjanteen alueella ritarinsa tilusten puolustamiseksi. Perinteisesti kunkin ritarin tiluksilta katsottiin voitavan nostaa kolme nostoväen miestä jokaista gleveä kohden, mutta käytännössä määrä on vaihdellut kovasti. Harten ja Manningin sukujen välisen sodan aikana vanha järjestelmä romuttui. Ritaritalojen jakautuessa Hartejen ja Manningien kesken kumpikaan osapuoli ei enää kutsunut nostoväkeä kokoon ja glevejen kersantteja värvättiin usein jalkaväkeen tai jätettiin puolustamaan ritarien taloja.
Hirvasharjanne Kissojen Sodassa
Hirvasharjanteen Nostoväki
Kissojen Sodan aikana suurin osa kersanteista pysyi ritariperheille uskollisina ja puolusti näiden tiloja, mutta osa nostoväestä liittyi Sinikissojen kiihottamina kapinaan ritareita vastaan. Tilanne kuitenkin muuttui, kun lordi Gerard Harte kutsui nostoväen ja kaikki kynnelle kykenevät kersantit kokoon häätämään Sinikissat Hirvashallista. Taistelun jälkeen Hirvashalli jäi nostoväen haltuun, mutta lordi Harten muiden joukkojen palatessa omille mailleen suurin osa nostoväestä pysyi aseissa entisten kersanttien johdolla. Osasto koostui vajaasta sadasta miehestä, joista merkittävä osa on raskaammin aseistettuja gleve-kersantteja. Hirvasharjanteen nostoväki taistelee pääosin heittokeihäin, kivin ja lingoin. Alkuvaiheessa nostoväki toimi kiinteänä yksikkönä, mutta sodan jatkuessa yhä useampi nostoväen mies jätti yksikkönsä hakeutuakseen takaisin kotiinsa.
Metsärosvot
Nostoväen ja Sinikissojen kapinoidessa ritarisäätyä vastaan Hirvasharjanteelle valui kymmeniä vasalliherrattomia metsäpirrtiläisiä ja miilunpolttajia Rakkametsän alueelta. Suurin osa tästä väestä oli köyhistä lähtökohdista ja liittyi kapinaan lähinnä ryöstösaaliin toivossa. Metsärosvojen aseistus oli hyvin puutteellinen ja metsästyskeihäiden puutetta korvattiin talikoilla, kuokilla ja pitkävartisilla vesureilla. Monien osuus ritarikartanoiden piirityksissä jäi lähinnä opportunistiseksi ryöstelyksi, mutta muutamat rosvoryhmät onnistuivat pitämään tyhjiksi jääneitä kartanoita hallussaan ja ryöstelemään Hirvasharjannetta laajemminkin niistä käsin. Erityisesti pahamaineisen "Metsän Kuninkaan" Vesuri-Vesan osasto keräsi runsaasti saalista Hirvasharjanteen länsiosista ennen vetäytymistään metsään.
Teilimiehet
Kuninkaansataman valmistautuessa Stannisin joukkojen hyökkäykseen kuninkaalliseen laivastoon värvättiin satoja miehiä suoraan kaupungin vankiloista ja kaduilta. Mustavirran taistelun jälkeisessä sekasortoisessa tilanteessa useat päättivät välttää palveluksen jatkumisen yksinkertaisesti pakenemalla kohti etelää ja Tyrellien maita, jonne Kuninkaanoikeuden uskottiin heikommin yltävän. Kuninkaaneuvosto yritti ehkäistä joukkopakoja julistamalla, että laivastosta pakenemisesta rangaistuksena on kuoleman tuomion teilaamalla. Valitettavasti julistus tuli liian myöhään ja pakomatkalla olevat rikolliset ottivat teilipyörän omaksi tunnuksekseen osoittaakseen vihollisilleen, että he eivät antaisi armoa, koska sitä ei heillekään ollut tarjottu. Noin kuudenkymmenen "Teilimiehen" joukko hakeutui Hirvasharjanteelle ja liittyi kapinallisten riveihin. Teilimiehiltä puuttuu kunnollinen aseistus ja monet heistä ovat varustautuneet seipäillä, nuijilla ja yksinkertaisilla varstoilla.
Rykkerin Petturit
Lordi Justin Rykkerin luvattua joukkoja kapinallisten ja rosvojen karkoittamiseksi Hirvasharjanteelta hänen taloudenhoitajansa lähetti alueelle yhden varsijousimiehistä kootun osaston. Rykkerin tilusten oltua pitkään Florenttien joukkojen piirittämiä alueella oli pulaa viljasta ja yhteensä 90 varsijousimiehen ja 50 siviilin osasto lähetettiin matkaan ilman minkäänlaista ruokahuoltoa. Taloudenhoitajan yhtenä tausta-ajatuksena saattoikin olla lähettää mahdollisimman monta suuta vasallien maille ruokittaviksi. Osasto otti haltuunsa tyhjäksi jääneen Hirvashallin ja verotti erityisesti Harten mailla olevia tiloja ankarasti usean viikon ajan. Lyhyen piirityksen ja neuvotteluiden jälkeen noin 80 sotilaaseen ja 30 siviiliin kutistunut joukko surmasi johtajansa kersantti Rufuksen ja liittyi kapinallisiin kersantti Renfredin, kersantti Albrechtin ja kersantti Jeremyn johdolla. Muista kapinallisjoukoista poiketen varsijousimiehet ovat kohtalaisen hyvin varustautuneita. Lähes jokaisella on jalkajousen lisäksi pehmiketakki ja kovetetusta nahkasta tehty rintapanssari, kypärä, miekka ja pieni kupura-kilpi.
Kissalinnan Veljeskunta
Weserin suvun ritareiden ja kersanttien ympärille koottu Kissalinnan Veljeskunta sai nimensä Kissalinnan majatalosta, johon Weserin suvun vanha isäntä johdatti joukon pakolaisia Hirvasharjanteelta. Alunperin vain muutamasta miehestä koostunut osasto kasvoi noin tusinaksi ratsumieheksi. Muutamaa raskaasti varustettua ritaria lukuunottamatta Kissalinnan Veljeskunnan jäsenet ovat varsutautuneet kevyin nahkapanssarein ja taistelevat kevyen jalkaväen tapaan heittokeihäin, varsijousin ja miekoin.
Siniparran Miekat
Kissojen Sodan sekasorron aikana Varinin suvun ritari Ser Siniparta keräsi ympärilleen joukon eri osapuolten riveistä loikanneita sekalaisia sotureita ja ryhtyi koulimaan näistä osastoa, jolla hän pystyisi kostamaan kapinoijille ja rosvoille. Siniparran Miekkoina tunnettu ratsuosasto koostuu noin kahdesta kymmenestä ratsumiehestä, jotka ovat aseistautuneet miekoin, kirvein ja sotanuijin. Lähes jokaisella miehellä on lisäksi kilpi ja jonkinlainen haarniska, tyypillisesti metallivahvisteinen nahkanuttu tai brigandiinipaita. Heidän tiedetään käyttäneen taisteluissa myös isoja sotakoiria apunaan. Siniparran miekat ovat pääosin Hirvasharjanteen ja läheisten Hunajamaiden ja Laaksonsuun nostoväen tai jalkaväen yksiköiden veteraaneja, joten jokainen heistä on kantanut aikaisemmin Sinistä Kissaa, Hirvasharjanteen tai Harten Hirvasta tai jopa Hyrnen punaista asepaidassaan. Nykyisin heitä yhdistää kuitenkin lojaalius Ser Sinipartaa kohtaan.
Neljätoista sukua
Hirvasharjanteen neljätoista sukua muodostuvat kolmesta ryhmästä. Hirvasharjanteen perustajasuvut (Avion, Sturmar ja Weser) polveutuvat niistä kolmesta ritarista, jotka raivasivat Hirvasharjanteen luostarimaat. Maajaon ritarisuvut (Aetheling, Angling ja Angring) puolestaan olivat luostarin palvelukseen myöhemmin tulleita kirkon maattomia ritareita, jotka saivat maa-alueensa vasta vuoden 103 AL maanjaon yhteydessä. Maajaon yhteydessä ratsutilallisiksi jääneet suvut (Eudos, Herthum, Nerthos, Nuithon, Reudigny, Suardos, Varin ja Widukind) muodostavat viimeisen ryhmän. Nämä suvut nostettiin ritarisuvuiksi tulevien vuosien kuluessa.
Sukujen tilanteet Kissojen Sodan alkupuolella olivat seuraavat:
Aetheling
Maajaon yhteydessä ritarisuvuksi noussut perinteisesti Manningeille uskollinen suku, jonka läänitys arvioitiin vuonna 259 AL kahden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari on kadonnut Patolan kahakassa ja suvun kartano ryöstetty kapinassa vuonna 299 AL.
Angling
Maajaon yhteydessä ritarisuvuksi noussut perinteisesti Harteille uskollinen suku, jonka läänitys arvioitiin vuonna 259 AL kahden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari julistettu valapatoksi ja teloitettu Kypäräkivellä. Suvun kartano ja maat tuomittu menetetyiksi Manningien suvulle.
Angring
Maajaon yhteydessä ritarisuvuksi noussut perinteisesti Manningeille uskollinen suku, jonka läänitys arvioitiin vuonna 259 AL kahden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari Manningien palveluksessa.
Avion
Yksi Hirvasharjanteen luostarin kolmesta vanhasta perustajasuvusta, joka on palvelullt viime aikoina Manningien suvun vasallina. Avionin läänitys on vuonna 259 AL arvioitu yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari julistettu valapatoksi ja teloitettu Kypäräkivellä. Suvun kartano ja maat tuomittu menetetyiksi Manningien suvulle.
Eudos
Perinteisesti Harten suvun vasallina palvellut nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on vuonna 259 AL arvioitu yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari surmattiin Veriyön taistelussa Kypäräkivellä.
Herthum
Perinteisesti Harten suvun vasallina palvellut nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on vuonna 259 AL arvioitu yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari on kadonnut Patolassa ja suvun kartano ryöstettiin vuonna 299 AL kapinassa.
Nerthos
Perinteisesti Harten suvun vasallina palvellut nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on vuonna 259 AL arvioitu yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari surmattiin Veriyön taistelussa Kypäräkivellä. Suvun kartano ryöstetiin vuonna 299 AL kapinassa.
Nuithon
Perinteisesti Harten suvulle uskollinen nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on arvioitiin vuonna 259 AL yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari julistettu valapatoksi ja teloitettu Kypäräkivellä. Suvun kartano ja maat tuomittu menetetyiksi Manningien suvulle.
Reudigny
Perinteisesti Harten suvun vasallina palvellut nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on vuonna 259 AL arvioitu yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari pääsi pakoon Patolasta, mutta surmattiin myöhemmin Veriyönä Kypäräkivellä.
Sturmar
Yksi Hirvasharjanteen luostarin muinaisista perustajasuvuista, joka on perinteisesti palvellut Harten suvun vasallina. Sturmarin läänitys arvioitiin vuonna 259 AL kahden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari julistettu valapatoksi ja teloitettu Kypäräkivellä. Suvun kartano ja maat tuomittu menetetyiksi Manningien suvulle.
Suardos
Perinteisesti Manningien suvulle uskollinen nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on arvioitiin vuonna 259 AL yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari Manningien palveluksessa.
Varin
Perinteisesti Manningien suvulle uskollinen nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on arvioitiin vuonna 259 AL yhden gleven arvoiseksi.
Suvun kartano hävitettiin 299 AL kapinassa ja perhe on paennut alueelta. Suvun ritari tunnetaan nykyisin nimellä Ser Siniparta ja hän johtaa Miilumetsään linnoittautunutta pientä itsenäistä soturijoukkoa, joka tunnetaan Siniparran Miekkoina.
Weser
Yksi Hirvasharjanteen luostarin muinaisista perustajasuvuista. Weserin suku on perinteisesti palvellut Harten suvun vasalleina ja heidän läänityksensä on vuonna 259 AL arvioitu kolme gleven arvoiseksi.
Yksi suvun ritareista on kadonnut Patolassa ja suvun kartano ryöstettiin vuonna 299 AL kapinassa. Kaksi muuta suvun ritaria on paennut asemiestensä kanssa Kissalinnan majatalolle.
Widukind
Perinteisesti Harten suvulle uskollinen nuorempi ritarisuku, jonka läänitys on arvioitiin vuonna 259 AL yhden gleven arvoiseksi.
Suvun ritari Manningien palveluksessa.
