Muurintakaiset Maat (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Revision as of 13:05, 9 February 2015 by Polaria (talk | contribs)

Vuorten rinteet nousevat Länsivartion ympärille kuin kiviset muurit sulkien Linnakkeen ja Kallojen Sillan syliinsä. Pohjoisessa Rautavuoren rinteet nousevat erityisen jyrkkinä pudoten rotkoon kohdassa jossa Maitoveden virta on kova ja joen pohjassa vaanii vaarallisia karikoita. Idässä, Kallojen Sillan kohdalla ja siitä kaakkoon joen virtaus heikkenee, rotko levenee hiukan ja sen pohjalta löytyy matalampia rantoja ja pieniä niittyjä. Lännessä, heti Jumalmetsänlaakson takana, nousee mahtava Kuurapiikki. Vuori, jonka yli tiettävästi kukaan ei ole onnistunut kiipeämaan. Vain etelässä, heti Länsivartion portin takana, maasto on edes jollakin tavoin kulkukelpoista. Länsivartiolle johtava rinne on raivattu puista ja pensaista noin kilometrin etäisyydelle tornista, mutta sen jälkeen alkaa rinnelaakson peittävä, läpipääsemättömän tiheä Kallometsä.

Kallometsä

Surmansola

Seurattaessa rotkoa lounaaseen läpi Kallometsän avautuu matkalla kaksi pohjoiseen vievää solaa. Näistä ensimmäinen, Surmansola, johtaa Kuurapiikin rinteiden sivuitse suoraan pohjoiseen ja lopulta Maitoveden yhden sivuhaaran latvavesille.

Puhurisola

Kallometsän alueelta poikkeava toinen sola, Puhurisola, suuntaa luoteeseen hiukan matalampien vuorien lävitse päättyen lopulta Jäätyneelle rannikolle.

Eteläniityt

Kallometsän toisella puolen rotkolle johtavat vuorenrinteet loivenevat ja rotko levenee. Tässä kohtaa maastoa vuorien ja rotkon väliin jää kapea kaistale niittymaata, jota villit kutsuvat Eteläniityiksi. Niitty avautuu suoraan etelään ja rotkon toisella puolen avoin maasto jatkuu, joten aurinko pääsee paistamaan niityille ja lämmitämään pohjoisilta tuulilta suojaavan vuorijonon etelärinnettä. Täällä asuvat ihmiset ovat pääosin Rautasaarten verta olevia paimenia ja villejä vain siinä mielessä, että he asuvat Muurin ja lakien ulkopuolella.