Difference between revisions of "Talous (Tulen ja Jään Laulu)"
(→Killat) |
|||
Line 60: | Line 60: | ||
Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin. | Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin. | ||
+ | |||
+ | =Viinikauppa= | ||
+ | |||
+ | ==Tullit ja verot== | ||
+ | |||
+ | Tunni on verotuksellinen yksikkö, jota käytetään kaikkien nesteiden kaupassa. Yksi tunni on noin 950 litraa ja se jakautuu pienempiin yksiköihin seuraavasti: | ||
+ | |||
+ | Puolitunni = 1/2 tunnia | ||
+ | Kolmannes = 1/3 tunnia | ||
+ | Härkätynnyri = 1/4 tunnia | ||
+ | Aami = 1/6 tunnia (Yksi aami on 60 kannua eli 120 tuoppia) | ||
+ | Tynnyri = 1/8 tunnia (~120 litraa) | ||
+ | Nassakka = 1/14 tunnia (~68 litraa) | ||
+ | Kannu = 1/360 tunnia (~2,6 litraa) | ||
+ | Tuoppi = 1/720 tunnia (~1,3 litraa) | ||
+ | Kortteli = 1/2880 tunnia (neljännes tuoppi) | ||
+ | |||
+ | ===Tunnivero=== | ||
+ | |||
+ | Tunniverolla tarkoitetaan kuninkaallisten verovoutien perimää "kuninkaan osuutta" Kruununmaille tuotavasta viinistä ja sitä peritään vain täysiltä tunneilta, eli käytännössä vero kohdistuu vain kiltojen hallussa olevaan pitkän matkan kauppaan ja paikallinen kauppa on siitä vapautettu. Tyypillinen tunnivero on yksi nassakka, eli neljästoista osa kuljetuksesta. | ||
+ | |||
+ | ===Viinitullit=== | ||
+ | |||
+ | Kruununmaiden tunniveron lisäksi kaupungeissa, markkinapaikoilla, laitureissa ja joskus jopa teillä kerätään erilaisia paikallisten herrojen päätöksiin perustuvia tullimaksuja. Näiden maksujen mittana käytetään yleensä tynnyriä ja sitä pienemmät määrät ovat vanhan tavan mukaan tulleista vapautettuja. Tullit vaihtelevat paikoittain, mutta lasketaan yleensä kannuissa, tuopeissa tai kortteleissa. Tavanomaisia tullimaksuja ovat esimerkiksi kannu tai tuoppi jokaista tynnyriä kohden. Lisäksi Viinurien killalla on useissa paikoissa erillisiä tullivapauksia tai sopimuksia. |
Revision as of 10:19, 25 August 2014
Suurtarhan maat tunnetaan koko Westerosin hedelmällisimpinä maina ja ne muodostavat käytännössä Westerosin vilja-aitan. Lakeuden itäosissa maa kuitenkin nousee kohti Myrskymaita mentäessä ja raja-alueilla maa ei ole samalla tavalla tuottoisaa, kuin lännempänä. Sen sijaan alueen hiukan karumpi maaperä on osoittautunut erittäin hyväksi viinirypäleiden ja lukuisten hedelmien kasvattamiselle. Näin ollen viinistä ja siideristä on muodostunut alueen päätuote.
Yleistä taloudesta
Maatalous
Lakeuden ja Myrskymaiden raja-alueilla kaupunkeja ja isompia kyliä on harvassa. Suuriin kaupunkeihin on matkaa helposti stoja kilometrejä. Talous on muodostunut pitkälti maanviljelyksen ja muiden luontaiselinkeinojen varaan.
Viljely
Tällä alueella viljellään runsaasti erilaisia ruokaviljoja, mutta niiden viljelyä harjoitetaan lähinnä alueen omaan tarpeeseen. Merkittävä osa pelloista on varattu viinirypäleiden, omenoiden ja päärynöiden kasvatukseen. Suurin osa näistä on varattu viinien ja siiderien tuotantoon, joskin erityisesti hunajantuotantoalueiden lähellä tehdään myös jonkun verran päärynä- ja omenahilloja.
Kalastus
Pitkäjärvellä ja jokialueilla on jonkin verran kalastusta. Pääosa saaliista menee kalastajien omaan tarpeeseen, veroiksi ja lähikylissä myytäväksi.
Metsätyöt
Raja-alueilla olevia metsiä hakataan jonkin verran rakennustarvikkeiksi, mutta yleisin metsätyö on puuhiilien poltto kartanoiden ja kyläseppien käyttöön. Erityisesti Rautivanpellon alueen sepät kuluttavat hiiliä enemmän, kuin Miilumetsä tuottaa.
Kaivokset
Alueella on kolme merkittävää kaivostoiminta-aluetta. Näistä merkittävin on Pässiharjanteen alueella oleva tinakaivos, joka tuottaa tinaa jopa Suurtarhaan ja Kuninkaansatamaan asti vietäväksi. Tämän lisäksi Rautivanpellosta kerätään suomalmia raudan tuotantoon ja Tuhkantornin alueelta louhitaan kalkkikiveä.
Kartanot
Kartanot ovat alueen taloudessa tärkeä tekijä. Sen lisäksi, että jopa pienemmät ritarikartanot kuluttavat merkittävän osan lähialueiden tuotteista, niin erityisesti suuremmat kartanot ovat myös tuotannollisia keskuksia. Kartanot hallitsevat läänitystensä lisäksi myös suoraan omassa hallinnassaan olevia viljelysmaita ja lisäksi useissa kartanoissa työskentelee erilaisia käsityöläisiä niin kartanon omiin, kuin lähialueidenkin tarpeisiin. Esimerkiksi Pitkäjärvi tuottaa lankoja, kankaita, kynttilöitä, viinejä, aseita ja työkaluja koko lähialueen tarpeisiin.
Verotus
Verotus perustuu suurelta osin maiden käytön verotukseen maita hallitsevien kartanonherrojen toimesta. Viljelysmaan tärkein verotusyksikkö on vuota. Teoriassa yksi vuota on se määrä peltoa, jota riittää elättämää yhden miehen ja hänen perheensä. Koska pellon vuota-arvo määritellään pellon raivaamisen ja läänittämisen yhteydessä ja tilojen tarkastuslaskennat ovat harvinaisia saattaa pellon todellinen arvo kuitenkin vaihdella. Käytännössä alle vuodan määräiset pellot ovat hyvin yleisiä ja niiden viljelijät perheineen hankkivat lisätuloja muilla tavoilla, kuten työskentelemällä lordin tai tämän ritarien pelloilla.
Käytännössä vuodan koko vaihtelee kuudestakymmenestä sataankahteenkymmeneen sarkaan. Sarka puolestaan on suunnilleen yhden härän päivässä kyntämä alue, eli yleisesti noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä peltosarka. Suurtarhan alueella tyypillinen koko on noin 60 - 75 sarkaa, eli 25 - 30 hehtaaria.
Henkivero ja kilpivero edustavat käytännössä progressiivista verotusta. Henkivero maksetaan jokaiselta tilalta (kuinka pieni tahansa), mutta kilpivero vähintään neljännesvuodan tiloilta. Tyypillinen henkivero on noin puolikkaan hopeahirven verran. Yli vuodan tiloilta, jotka eivät ole ritaritiloja, maksetaan vähintään nelinkertainen kilpivero. Kilpivero on tyypillisesti kolmesta viiteen hopeahirveä.
Suurin osa Kartanoiden veroista maksetaan joko työnä tai erilaisina luonnontuotteina. Näin ollen kartanoille kertyy erityisesti maanviljelystuotteita enemmän, kuin kartano itse kuluttaa. Ylimäärä joko käytetään raaka-aineina kartanon omiin tuotteisiin tai myydään veropäivien jälkeen pidettävillä markkinoilla.
Tullit
Kartanot keräävät mailtaan usein myös tullimaksuja esimerkiksi silta-, laituri- ja markkinatullien muodossa. Periaatteessa nämä tullimaksut on tarkoitettu julkisen infrastruktuurin, teiden, siltojen, satamien ja torien, ylläpitoon, mutta käytännössä tullimaksut ovat osoittautuneet erityisesti tärkeiden kauppareittien varrella merkittäviksi tulonlähteiksi. Yleisesti ottaen ainoastaan suurlordeilla ja heidän erikseen nimittämillään henkilöillä on oikeus määrätä tulleista, mutta käytännössä määräykset ovat usein vanhoja, tulkinnanvaraisia tai puutteellisia ja paikalliset kartanot soveltavat niitä oman päänsä mukaan. Erityisesti rauhattomina aikoina erilaisten epävirallisten "tietullien" tai maksullisten kulkulupien vaatiminen on hyvin yleistä.
Kartanoiden erityisoikeudet
Lähes poikkeuksetta ritarien ja lordien vasallisopimuksessa heidän suorassa hallinnossa olevien maiden verovapaus. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kahden vuodan ritaritila ja neljän ja puolen vuodan ritaritila ovat velvollisia suorittamaan herralleen saman asepalveluksen. Erityisesti rauhan aikana, jolloin ritarin varusteiden ja hevosten menettämisen riski on vähäinen ja tilojen maita voidaan viljellä ilman vihollisten uhkaa kyseessä on merkittävä etuoikeus.
Tämän verovapauden lisäksi monille kartanoille on saatettu myöntää erilaisia muita erioikeuksia. Esimerkiksi Pitkäjärven, Linnamäen, Nuoliojan, Punavirran ja Kypäräkiven mailla hopealangan kehrääminen, kutominen kankaisiin ja myynti on aateliskartanoiden yksinoikeus.
Kaupankäynti
Kaukokauppa Lakeuden ja Myrskymaiden raja-alueen läpi on keskittynyt Suurtarhan, sekä Kuninkaansataman, Myrskymaiden ja Dornen itäisten osien välisiin reitteihin. Käytännössä vaikka Kuninkaansatamasta, Myrskymailta ja Dornesta onkin meriyhteys Mander-joen suistoon ja siitä jokea pitkin Suurtarhaa ei edes parhaimmilla laivoilla ole kannattavaa kiertää koko tuhansien kilometrien matkaa Kesämeren kautta, vaan kannattavampaa on kuljettaa tuotteet Manderia ja Sinipuroa myöten ja maanteiden poikki. Alueen suurin kauppareitti kulkee itä-länsi suuntaisesti käyttäen hyväkseen Manderjokea, Sinivirtaa ja Ruusutietä. Yksittäisten kauppakaravaanien reitit vaihtelevat usein turvallisuustilanteen, tullimaksujen ja erilaisten sopimusten mukaan.
Kaupungit, markkinapaikat ja majatalot
Kauppareittien varrelle on perustettu useita kaupunkeja, markkinapaikkoja ja majataloja, jotka tarjoavat erilaisia palveluita kauppakaravaaneille sekä toimivat kauppapaikkoina paikallisten tuotteiden kaupassa. Kaupungit on perustettu kuninkaallisella valtakirjalla ja niiden vasallisopimukset ja velvoitteet poikeavat usein merkittävästi tavanomaisista paikoista. Käytännössä kaupungin asukkaat ovat usein vapautettuja normaalista verotuksesta ja kaupungin hallinto on järjestetty merkittäviltä osin kiltojen varaan. Markkinapaikat ja majatalo-oikeudet taas kuuluvat, kuten kaikki maankäyttöoikeudet, sille aateliskartanolle, joka kutakin maa-aluetta hallitsee. Monesti markkinapaikan hallinta tai majatalo-oikeus vuokrataan erillistä kiinteää korvausta vastaan kylälle tai maatilalliselle suvulle. Tämän lisäksi erityisen suositulla markkinapaikalla alueen kartanonherra saattaa periä erillistä tullia.
Fawntonin ja Tumbletonin kaupungeilla on alueen kauppareittien osalta tärkeä verotuksellinen merkitys. Kaikista Kruununmaille tuotavista viineistä on määrätty kannettavaksi erityinen "tunnivero", joka kannetaan kuljetettavien tynnyrien mitan mukaan. Kuninkaansataman lisäksi ainoat kuninkaalliset "tunniverovoudit" toimivat Fawntonissa ja Tumbletonissa, joten kaikki Kuninkaansataman suuntaan menevä viini on käytännössä kuljetettava niiden kautta. Suurin osa Suurtarhan mailta Kuninkaansatamaan vietävä viini kulkee Tumbletonin tai Kuninkaansataman reittiä, joten Fawntonissa verotetaan erityisesti Dornesta tulevia viinejä.
Killat
Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin.
Viinikauppa
Tullit ja verot
Tunni on verotuksellinen yksikkö, jota käytetään kaikkien nesteiden kaupassa. Yksi tunni on noin 950 litraa ja se jakautuu pienempiin yksiköihin seuraavasti:
Puolitunni = 1/2 tunnia Kolmannes = 1/3 tunnia Härkätynnyri = 1/4 tunnia Aami = 1/6 tunnia (Yksi aami on 60 kannua eli 120 tuoppia) Tynnyri = 1/8 tunnia (~120 litraa) Nassakka = 1/14 tunnia (~68 litraa) Kannu = 1/360 tunnia (~2,6 litraa) Tuoppi = 1/720 tunnia (~1,3 litraa) Kortteli = 1/2880 tunnia (neljännes tuoppi)
Tunnivero
Tunniverolla tarkoitetaan kuninkaallisten verovoutien perimää "kuninkaan osuutta" Kruununmaille tuotavasta viinistä ja sitä peritään vain täysiltä tunneilta, eli käytännössä vero kohdistuu vain kiltojen hallussa olevaan pitkän matkan kauppaan ja paikallinen kauppa on siitä vapautettu. Tyypillinen tunnivero on yksi nassakka, eli neljästoista osa kuljetuksesta.
Viinitullit
Kruununmaiden tunniveron lisäksi kaupungeissa, markkinapaikoilla, laitureissa ja joskus jopa teillä kerätään erilaisia paikallisten herrojen päätöksiin perustuvia tullimaksuja. Näiden maksujen mittana käytetään yleensä tynnyriä ja sitä pienemmät määrät ovat vanhan tavan mukaan tulleista vapautettuja. Tullit vaihtelevat paikoittain, mutta lasketaan yleensä kannuissa, tuopeissa tai kortteleissa. Tavanomaisia tullimaksuja ovat esimerkiksi kannu tai tuoppi jokaista tynnyriä kohden. Lisäksi Viinurien killalla on useissa paikoissa erillisiä tullivapauksia tai sopimuksia.