Difference between revisions of "Talous (Tulen ja Jään Laulu)"

From Karriviki

 
(3 intermediate revisions by the same user not shown)
Line 61: Line 61:
 
Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin.
 
Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin.
  
=Viinikauppa=
+
=Viini-, olut- ja siiderikauppa=
  
 
Viinien kauppaa säädellään erityisesti niin kuninkaanlailla, kuin myös paikallisilla säädöksillä. Yleisesti ottaen viinien myyminen on rajoitettu vain tietyille erityisille henkilöryhmille, kuten majataloille, aatelisille ja viinurien killalle.
 
Viinien kauppaa säädellään erityisesti niin kuninkaanlailla, kuin myös paikallisilla säädöksillä. Yleisesti ottaen viinien myyminen on rajoitettu vain tietyille erityisille henkilöryhmille, kuten majataloille, aatelisille ja viinurien killalle.
 +
 +
Oluen ja siiderin säätely on vapaampaa, koska niitä tuotteita koskevia kuninkaalakeja ei ole. Paikalliset säädökset saattavat kuitenkin rajoittaa myös niiden kauppaa eri tavoilla.
  
 
==Tullit ja verot==
 
==Tullit ja verot==
Line 88: Line 90:
 
==Kauppaoikeus==
 
==Kauppaoikeus==
  
Viinien myymistä rajoittavat erilliset säädökset, joiden mukaan viininviljelijät saavat myydä tynnyrimitalla myytäviä viinejä vain aateliskartanoille ja viinurien killalle. Lisäksi avaamattomia nassakoita saa myydä vain kartanoissa, majatalo-oikeuden omaavissa tavernoissa ja viinurien killan tuvissa. Avaamattomia nassakoita pienempiä määriä viiniä saa myydä vapaasti.
+
Viinien myymistä rajoittavat erilliset säädökset, joiden mukaan viininviljelijät saavat myydä tynnyrimitalla myytäviä viinejä vain aateliskartanoille ja viinurien killalle. Aateliskartanoilla ja viinurien killalla on näin sanottu "täysi kauppaoikeus", eli he saavat myydä tynnyrimitalla vapaasti. Lisäksi on olemassa näin sanottu "puolikas kauppaoikeus", joka tarkoittaa sitä, että avaamattomia nassakoita saa myydä vain kartanoissa, majatalo-oikeuden omaavissa tavernoissa ja viinurien killan tuvissa. Avaamattomia nassakoita pienempiä määriä viiniä saa myydä vapaasti. Paikallisessa kaupankäynnissä onkin hyvin tavallista, että paikallinen viininviljelijä saattaa tuoda avaamattoman nassakan läheiseen kylään, avata sen tullaamista varten ja sen jälkeen myydä avatun (ja oletettavasti tullimitallisen verran vajaan) nassakan sellaisenaan eteenpäin.
 +
 
 +
Oluen ja siiderin osalta kauppaoikeus koskee avaamattomia astioita. Yleinen kauppaoikeus avaamattomien tynnyrien tai nassakoiden osalta on olemassa aateliskartanoilla, viinurien killalla, majatalo-oikeuden omaavalla tavernalla, oluenpanijalla ja siiderinpuristajalla. Avattuja astioita sen sijaan saa myydä vapaasti niiden koosta riippumatta. Käytännössä tätä säädöstä tulkitaan usein siten, että tullatut tynnyrit ja nassakat katsotaan "avatuiksi" siitäkin huolimatta, että tulli olisi maksettu muulla tavoin ja tullikirves olisi vain koskenut astiaa. Erityisesti markkinapäivien aikaan, sekä suurempien karavaanien tai sotajoukkojen liikkuessa monet irtolaiset ostavat nassakan viiniä tai siideriä, tullauttavat sen ja myyvät juotavaa markkinaväelle, häränajajille ja sotilaille korttelimitalla.

Latest revision as of 09:49, 25 August 2014

Suurtarhan maat tunnetaan koko Westerosin hedelmällisimpinä maina ja ne muodostavat käytännössä Westerosin vilja-aitan. Lakeuden itäosissa maa kuitenkin nousee kohti Myrskymaita mentäessä ja raja-alueilla maa ei ole samalla tavalla tuottoisaa, kuin lännempänä. Sen sijaan alueen hiukan karumpi maaperä on osoittautunut erittäin hyväksi viinirypäleiden ja lukuisten hedelmien kasvattamiselle. Näin ollen viinistä ja siideristä on muodostunut alueen päätuote.

Yleistä taloudesta

Maatalous

Lakeuden ja Myrskymaiden raja-alueilla kaupunkeja ja isompia kyliä on harvassa. Suuriin kaupunkeihin on matkaa helposti stoja kilometrejä. Talous on muodostunut pitkälti maanviljelyksen ja muiden luontaiselinkeinojen varaan.

Viljely

Tällä alueella viljellään runsaasti erilaisia ruokaviljoja, mutta niiden viljelyä harjoitetaan lähinnä alueen omaan tarpeeseen. Merkittävä osa pelloista on varattu viinirypäleiden, omenoiden ja päärynöiden kasvatukseen. Suurin osa näistä on varattu viinien ja siiderien tuotantoon, joskin erityisesti hunajantuotantoalueiden lähellä tehdään myös jonkun verran päärynä- ja omenahilloja.

Kalastus

Pitkäjärvellä ja jokialueilla on jonkin verran kalastusta. Pääosa saaliista menee kalastajien omaan tarpeeseen, veroiksi ja lähikylissä myytäväksi.

Metsätyöt

Raja-alueilla olevia metsiä hakataan jonkin verran rakennustarvikkeiksi, mutta yleisin metsätyö on puuhiilien poltto kartanoiden ja kyläseppien käyttöön. Erityisesti Rautivanpellon alueen sepät kuluttavat hiiliä enemmän, kuin Miilumetsä tuottaa.

Kaivokset

Alueella on kolme merkittävää kaivostoiminta-aluetta. Näistä merkittävin on Pässiharjanteen alueella oleva tinakaivos, joka tuottaa tinaa jopa Suurtarhaan ja Kuninkaansatamaan asti vietäväksi. Tämän lisäksi Rautivanpellosta kerätään suomalmia raudan tuotantoon ja Tuhkantornin alueelta louhitaan kalkkikiveä.

Kartanot

Kartanot ovat alueen taloudessa tärkeä tekijä. Sen lisäksi, että jopa pienemmät ritarikartanot kuluttavat merkittävän osan lähialueiden tuotteista, niin erityisesti suuremmat kartanot ovat myös tuotannollisia keskuksia. Kartanot hallitsevat läänitystensä lisäksi myös suoraan omassa hallinnassaan olevia viljelysmaita ja lisäksi useissa kartanoissa työskentelee erilaisia käsityöläisiä niin kartanon omiin, kuin lähialueidenkin tarpeisiin. Esimerkiksi Pitkäjärvi tuottaa lankoja, kankaita, kynttilöitä, viinejä, aseita ja työkaluja koko lähialueen tarpeisiin.

Verotus

Verotus perustuu suurelta osin maiden käytön verotukseen maita hallitsevien kartanonherrojen toimesta. Viljelysmaan tärkein verotusyksikkö on vuota. Teoriassa yksi vuota on se määrä peltoa, jota riittää elättämää yhden miehen ja hänen perheensä. Koska pellon vuota-arvo määritellään pellon raivaamisen ja läänittämisen yhteydessä ja tilojen tarkastuslaskennat ovat harvinaisia saattaa pellon todellinen arvo kuitenkin vaihdella. Käytännössä alle vuodan määräiset pellot ovat hyvin yleisiä ja niiden viljelijät perheineen hankkivat lisätuloja muilla tavoilla, kuten työskentelemällä lordin tai tämän ritarien pelloilla.

Käytännössä vuodan koko vaihtelee kuudestakymmenestä sataankahteenkymmeneen sarkaan. Sarka puolestaan on suunnilleen yhden härän päivässä kyntämä alue, eli yleisesti noin 200 metriä pitkä ja 20 metriä leveä peltosarka. Suurtarhan alueella tyypillinen koko on noin 60 - 75 sarkaa, eli 25 - 30 hehtaaria.

Henkivero ja kilpivero edustavat käytännössä progressiivista verotusta. Henkivero maksetaan jokaiselta tilalta (kuinka pieni tahansa), mutta kilpivero vähintään neljännesvuodan tiloilta. Tyypillinen henkivero on noin puolikkaan hopeahirven verran. Yli vuodan tiloilta, jotka eivät ole ritaritiloja, maksetaan vähintään nelinkertainen kilpivero. Kilpivero on tyypillisesti kolmesta viiteen hopeahirveä.

Suurin osa Kartanoiden veroista maksetaan joko työnä tai erilaisina luonnontuotteina. Näin ollen kartanoille kertyy erityisesti maanviljelystuotteita enemmän, kuin kartano itse kuluttaa. Ylimäärä joko käytetään raaka-aineina kartanon omiin tuotteisiin tai myydään veropäivien jälkeen pidettävillä markkinoilla.

Tullit

Kartanot keräävät mailtaan usein myös tullimaksuja esimerkiksi silta-, laituri- ja markkinatullien muodossa. Periaatteessa nämä tullimaksut on tarkoitettu julkisen infrastruktuurin, teiden, siltojen, satamien ja torien, ylläpitoon, mutta käytännössä tullimaksut ovat osoittautuneet erityisesti tärkeiden kauppareittien varrella merkittäviksi tulonlähteiksi. Yleisesti ottaen ainoastaan suurlordeilla ja heidän erikseen nimittämillään henkilöillä on oikeus määrätä tulleista, mutta käytännössä määräykset ovat usein vanhoja, tulkinnanvaraisia tai puutteellisia ja paikalliset kartanot soveltavat niitä oman päänsä mukaan. Erityisesti rauhattomina aikoina erilaisten epävirallisten "tietullien" tai maksullisten kulkulupien vaatiminen on hyvin yleistä.

Kartanoiden erityisoikeudet

Lähes poikkeuksetta ritarien ja lordien vasallisopimuksessa heidän suorassa hallinnossa olevien maiden verovapaus. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi kahden vuodan ritaritila ja neljän ja puolen vuodan ritaritila ovat velvollisia suorittamaan herralleen saman asepalveluksen. Erityisesti rauhan aikana, jolloin ritarin varusteiden ja hevosten menettämisen riski on vähäinen ja tilojen maita voidaan viljellä ilman vihollisten uhkaa kyseessä on merkittävä etuoikeus.

Tämän verovapauden lisäksi monille kartanoille on saatettu myöntää erilaisia muita erioikeuksia. Esimerkiksi Pitkäjärven, Linnamäen, Nuoliojan, Punavirran ja Kypäräkiven mailla hopealangan kehrääminen, kutominen kankaisiin ja myynti on aateliskartanoiden yksinoikeus.

Kaupankäynti

Kaukokauppa Lakeuden ja Myrskymaiden raja-alueen läpi on keskittynyt Suurtarhan, sekä Kuninkaansataman, Myrskymaiden ja Dornen itäisten osien välisiin reitteihin. Käytännössä vaikka Kuninkaansatamasta, Myrskymailta ja Dornesta onkin meriyhteys Mander-joen suistoon ja siitä jokea pitkin Suurtarhaa ei edes parhaimmilla laivoilla ole kannattavaa kiertää koko tuhansien kilometrien matkaa Kesämeren kautta, vaan kannattavampaa on kuljettaa tuotteet Manderia ja Sinipuroa myöten ja maanteiden poikki. Alueen suurin kauppareitti kulkee itä-länsi suuntaisesti käyttäen hyväkseen Manderjokea, Sinivirtaa ja Ruusutietä. Yksittäisten kauppakaravaanien reitit vaihtelevat usein turvallisuustilanteen, tullimaksujen ja erilaisten sopimusten mukaan.

Kaupungit, markkinapaikat ja majatalot

Kauppareittien varrelle on perustettu useita kaupunkeja, markkinapaikkoja ja majataloja, jotka tarjoavat erilaisia palveluita kauppakaravaaneille sekä toimivat kauppapaikkoina paikallisten tuotteiden kaupassa. Kaupungit on perustettu kuninkaallisella valtakirjalla ja niiden vasallisopimukset ja velvoitteet poikeavat usein merkittävästi tavanomaisista paikoista. Käytännössä kaupungin asukkaat ovat usein vapautettuja normaalista verotuksesta ja kaupungin hallinto on järjestetty merkittäviltä osin kiltojen varaan. Markkinapaikat ja majatalo-oikeudet taas kuuluvat, kuten kaikki maankäyttöoikeudet, sille aateliskartanolle, joka kutakin maa-aluetta hallitsee. Monesti markkinapaikan hallinta tai majatalo-oikeus vuokrataan erillistä kiinteää korvausta vastaan kylälle tai maatilalliselle suvulle. Tämän lisäksi erityisen suositulla markkinapaikalla alueen kartanonherra saattaa periä erillistä tullia.

Fawntonin ja Tumbletonin kaupungeilla on alueen kauppareittien osalta tärkeä verotuksellinen merkitys. Kaikista Kruununmaille tuotavista viineistä on määrätty kannettavaksi erityinen "tunnivero", joka kannetaan kuljetettavien tynnyrien mitan mukaan. Kuninkaansataman lisäksi ainoat kuninkaalliset "tunniverovoudit" toimivat Fawntonissa ja Tumbletonissa, joten kaikki Kuninkaansataman suuntaan menevä viini on käytännössä kuljetettava niiden kautta. Suurin osa Suurtarhan mailta Kuninkaansatamaan vietävä viini kulkee Tumbletonin tai Kuninkaansataman reittiä, joten Fawntonissa verotetaan erityisesti Dornesta tulevia viinejä.

Killat

Useimmat merkittävät käsityöläisammatit ovat järjestyneet killoiksi, mutta kiltajärjestelmä on hajautunut ja hyvin alueellinen. Käytännössä killat pystyvät pitämään monopolinsa vain kaupungeissa tai muilla rajatuilla alueilla. Poikkeuksena tähän ovat kuninkaallisilla asetuksilla vahvistetut killat, joilla saattaa olla hyvinkin paljon vaikutusvaltaa. Lakeuden itäosissa esimerkkinä tällaisista killoista ovat Viinurien Kilta ja Kynttiläntekijöiden Kilta. Viinurien Killalla on erityisen vahva asema koska alueella on paljon omaa viinin tuotantoa ja koska "tunniverovoudit" haluavat pitää kaiken viinikaupan yhden killan käsissä, jolloin sen verotusta on helpompi valvoa. Kynttiläntekijöiden kilta taas on merkittävä koska Myrksymaiden lampaista saatavan ja sekä kynttilöiden, että saippuan valmistuksessa käytetyn talin kauppa on keskittynyt Kynttiläntekijöiden killan käsiin.

Viini-, olut- ja siiderikauppa

Viinien kauppaa säädellään erityisesti niin kuninkaanlailla, kuin myös paikallisilla säädöksillä. Yleisesti ottaen viinien myyminen on rajoitettu vain tietyille erityisille henkilöryhmille, kuten majataloille, aatelisille ja viinurien killalle.

Oluen ja siiderin säätely on vapaampaa, koska niitä tuotteita koskevia kuninkaalakeja ei ole. Paikalliset säädökset saattavat kuitenkin rajoittaa myös niiden kauppaa eri tavoilla.

Tullit ja verot

Tunni on verotuksellinen yksikkö, jota käytetään kaikkien nesteiden kaupassa. Yksi tunni on noin 950 litraa ja se jakautuu pienempiin yksiköihin seuraavasti:

Kolmannes = 1/3 tunnia
Härkätynnyri = 1/4 tunnia
Aami = 1/6 tunnia (Yksi aami on 60 kannua eli 120 tuoppia)
Tynnyri = 1/8 tunnia (~120 litraa)
Nassakka = 1/14 tunnia (~68 litraa)
Kannu = 1/360 tunnia (~2,6 litraa)
Tuoppi = 1/720 tunnia (~1,3 litraa)
Kortteli = 1/2880 tunnia (neljännes tuoppi)

Tunnivero

Tunniverolla tarkoitetaan kuninkaallisten verovoutien perimää "kuninkaan osuutta" Kruununmaille tuotavasta viinistä ja sitä peritään vain täysiltä tunneilta, eli käytännössä vero kohdistuu vain kiltojen hallussa olevaan pitkän matkan kauppaan ja paikallinen kauppa on siitä vapautettu. Tyypillinen tunnivero on yksi nassakka, eli neljästoista osa kuljetuksesta.

Viinitullit

Kruununmaiden tunniveron lisäksi kaupungeissa, markkinapaikoilla, laitureissa ja joskus jopa teillä kerätään erilaisia paikallisten herrojen päätöksiin perustuvia tullimaksuja. Näiden maksujen mittana käytetään yleensä tynnyriä ja sitä pienemmät määrät ovat vanhan tavan mukaan tulleista vapautettuja. Tullit vaihtelevat paikoittain, mutta lasketaan yleensä kannuissa, tuopeissa tai kortteleissa. Tavanomaisia tullimaksuja ovat esimerkiksi kannu tai tuoppi jokaista tynnyriä kohden. Lisäksi Viinurien killalla on useissa paikoissa erillisiä tullivapauksia tai sopimuksia.

Kauppaoikeus

Viinien myymistä rajoittavat erilliset säädökset, joiden mukaan viininviljelijät saavat myydä tynnyrimitalla myytäviä viinejä vain aateliskartanoille ja viinurien killalle. Aateliskartanoilla ja viinurien killalla on näin sanottu "täysi kauppaoikeus", eli he saavat myydä tynnyrimitalla vapaasti. Lisäksi on olemassa näin sanottu "puolikas kauppaoikeus", joka tarkoittaa sitä, että avaamattomia nassakoita saa myydä vain kartanoissa, majatalo-oikeuden omaavissa tavernoissa ja viinurien killan tuvissa. Avaamattomia nassakoita pienempiä määriä viiniä saa myydä vapaasti. Paikallisessa kaupankäynnissä onkin hyvin tavallista, että paikallinen viininviljelijä saattaa tuoda avaamattoman nassakan läheiseen kylään, avata sen tullaamista varten ja sen jälkeen myydä avatun (ja oletettavasti tullimitallisen verran vajaan) nassakan sellaisenaan eteenpäin.

Oluen ja siiderin osalta kauppaoikeus koskee avaamattomia astioita. Yleinen kauppaoikeus avaamattomien tynnyrien tai nassakoiden osalta on olemassa aateliskartanoilla, viinurien killalla, majatalo-oikeuden omaavalla tavernalla, oluenpanijalla ja siiderinpuristajalla. Avattuja astioita sen sijaan saa myydä vapaasti niiden koosta riippumatta. Käytännössä tätä säädöstä tulkitaan usein siten, että tullatut tynnyrit ja nassakat katsotaan "avatuiksi" siitäkin huolimatta, että tulli olisi maksettu muulla tavoin ja tullikirves olisi vain koskenut astiaa. Erityisesti markkinapäivien aikaan, sekä suurempien karavaanien tai sotajoukkojen liikkuessa monet irtolaiset ostavat nassakan viiniä tai siideriä, tullauttavat sen ja myyvät juotavaa markkinaväelle, häränajajille ja sotilaille korttelimitalla.