Kissojen Sota (Tulen ja Jään Laulu)
Kissojen Sota (299 AL)
| Kissojen Sota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||||
|
Lordi Ethan Hyrne |
Lordi Justin Rykker |
Torhen Manning |
Harlan Myrsky | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
Kissojen Sodan lähtökohdat pedattiin jo vuoden 297AL aikana Hartejen ja Manningien huoneen sopiessa vanhat erimielisyytensä molempien sukujen vanhimpien lapsien Kevan Manningin ja Sylvia Harten häissä. Häiden aikana Kevan Manningin isä lordi Artur Manning haavoittui vakavasti metsästysonnettomuudessa ja kuoli vammoihinsa pian tämän jälkeen jättäen nuoren Kevan Manningin ja tämän tuoreen vaimon hallitsemaan Kypäräkiven kartanoa ja Manningin huonetta. Pian häiden jälkeen Lady Sylvia synnytti terveen poikalapsen, joka nimettiin lady Sylvian isän mukaan Gerard Manningiksi.
Vuoden 299AL alussa tilanne muuttui äkillisesti lordi Kevan Manningin jouduttua vaimonsa Sylvian järjesteämän salamurhayrityksen kohteeksi. Ser Etan Hoggin toimittaman varoituksen ja Hyrnen kaartin ritarien väliintulon ansiosta lordi Manning selvisi hengissä ja salajuoni paljastui. Salamurhayrityksessä pahasti haavoittuneen lordi Manningin toipuessa Hyrnen kartanolla lady Sylvia yhdessä isänsä lordi Harten kanssa kaappasivat vallan vuoden ikäisen lapsen Gerard Manningin nimissä Kypäräkivellä.
Manningien mailla alkoi levitä kaksi erilaista tarinaa tapahtumien kulusta. Ensimmäisen, Hartejen ja lady Sylvian version mukaan, lordi Manning oli joutunut Hyrnejen oikeudettoman hyökkäyksen uhriksi ja näiden vangiksi. Toisen, erityisesti suurtalollisten maanviljelijöiden parissa kerrottu, versio noudatteli tarkemmin tapahtumien todellista kulkua siitä miten lordi Manningin omat ritari hyökkäsivät hänen kimppuunsa Patolan pelloilla. Koska Tyrellien ja Renly Baratheonin intresseissä oli katkaista Kuninkaansatamaan johtava kauppapolku, joka kulki Manningien ja Hartejen maiden läpi sai lordi Manning tukea vaatimuksilleen Tyrellien, Punakukkulan Fossowayn, Hyrnen, Luguksen ja Crastorin huoneilta.
Lordi Hyrnen johtaman liittokunnan armeijan marssiessa Kypäräkiven kartanolle lordi Rykkerin johtama, pääosin Harten ja Manningine joukoista koottu, armeija ryhtyi taisteluun liittokuntaa vastaan. Rautivanpellon taistelussa Rykkerin armeija hajoitettiin ja murskaavan tappion jälkeen Manningien maat siirtyivät käytännössä lordi Manningin edustajien valvontaa ja Kypäräkivi piiritettiin. Kypäräkiven piiritys ratkesi noin kaksi viikkoa myöhemmin neuvotteluiden jälkeen ja lady Sylvia jäi Hyrnen joukkojen vangiksi.
Patolan Pelto
Lordi Kevan Manning oli palaamassa kotiinsa Kuninkaansatamasta neljän ritarinsa ja aseenkantajansa kanssa kun Ser Torhen Manning ja Ser Etan Hogg kutsuivat hänet vieraaksi Hyrnen maille. Pian joukon saavuttua Patolon peltoaukeille, jonne Hyrnen ritarit olivat tulleet heitä vastaan, hyökkäsi kaksi lordi Manningin omista ritareista lordin kimppuun. Kolme Hyrnen ritaria (Ser Jasen Rollingsford, Ser Bowen Langward ja Ser Erryk Pitkäjärvi) liittyivät taisteluun pelastaakseen lordi Manningin. Syntyneessä taistelussa sai surmansa yksi Manningin ritari, sekä lordin aseenkantaja. Lisäksi kaksi Manningien ritaria otettiin vangiksi ja lordi Manning, sekä Ser Bowen loukkaantuivat.
Veriyö
Ser Torhen Manningin Kypäräkivelle toimittaman selonteon yllyttämänä kolme nuorta ritaria yritti poistua yöllä kartanolta mukanaan muutamia perheenjäseniään ja palveluskuntaa. Harten ritarien johdolla muut paikalla olleet ritarit pysäyttivät pakomatkalaiset ja surmasivat kolme pakomatkaa johtanutta ritaria. Tämän jälkeen Harten ritari otti Lady Sylvian ja Gerard Manningin käytännössä vangikseen ja ryhtyi johtamaan kartanoa.
Rautivanpellon Taistelu
Lordi Ethan Hyrnen johtama armeija, vahvuudeltaan noin 100 ratsuväen ja 200 jalkaväen miestä, marssi Manningien maiden läpi piirittämään Kypäräkiven kartanoa, jossa valtaa piti lady Sylvia. Kartanon pohjoisepuolisella pellolla tämä armeija kohtasi lordi Justin Rykkerin johtaman armeijan, vahvuudeltaan 80 ratsumiestä ja 200 jalkaväkeä. Lyhyen neuvottelun jälkeen lordi Justin Rykker komensi armeijansa hyökkäykseen lordi Ethan Hyrnen selkeästi vahvempaa asemaa vastaan. Lordi Rykkerin armeijan jalkaväki, joka koostui pääosin lordi Kevan Mannigille uskollisista Sinikissoista, kieltäytyi etenemästä jolloin Rykkerin armeijan ratsuväki joutui suojattomaksi Hyrnen ja Linnamäen Rastaiden, sekä Rajakaartin nuolimyrskyyn. Tätä seurannut Hyrnen ja Punakukkulan Fossowayn ratsuväen rynnäkkö löi hajalle Rykkerin ratsuväen ja lordi Justin Rykker vangittiin. Sinikissat vaihtoivat välittömästi puolta siirtyen Hyrnen seurassa taistelukentälle tulleiden Torhen ja Darren Mannigin leiriin.
Taistelukentän itäisellä sivustalla käytiin lähes erillinen oma taistelunsa kun Rykkerin armeijan perässä taistelukentälle saapunut Mannigin ratsuväki, Siniset Leijonat, ottivat yhteen vanhojen vihollistensa Crastorin Mustaviittojen kanssa ja joutuivat Ser Naton Luguksen johtamien Lugusten ritarien sivustahyökkäyksen uhriksi. Seuranneessa verilöylyssä lähes kaikki Siniset Leijona surmattiin tai otettiin vangiksi. Taistelun miestappiot jäivät lopulta melko vähäisiksi suhteessa siihen miten murskaavan tappion lordi Rykkerin armeija kärsi. Päivän päätyttyä kentältä kerättiin kaatuneina neljä Rykkerin, kahdeksan Harten ja kaksitoista Manningin miestä. Voittoisan lordi Hyrnen armeijan tappioiksi jäi kaksi Crastorin Mustaviittaa ja kaksi Lugusten ritaria, sekä yksi Hyrnen kaartin ja yksi Fossowayn aseenkantaja.
Lordin Paluu Kypäräkivelle
Rautivanpellon taistelun jälkeen Kypäräkiven kartanoa piiritettiin kahden viikon ajan ja levottomuudet levisivät ympäri Manningin maita. Lordi Kevan Manningin marssi kartanolleen Punakukkulan Fossowayn ja Hyrnen ritarien kärjessä vaatien sisäänpääsyä. Epäselvässä tilanteessa lady Sylvia Harte halusi neuvotella serkkunsa Ser Lawrence Hyrnen kanssa kartanolla, mutta petollisen Harten ritarin johdolla neuvotteluun saapuneiden Hyrnen miesten kimppuun hyökättiin. Lyhyessä taistelussa sai surmansa yksi Nuoriin Hirvaisiin kuulunut ritari ja Hyrnen joukot perääntyivät ulos lady Sylvia Harte ja Gerard Harte mukanaan. Pian tämän jälkeen lady Sylvia luovutti kartanon lordi Manningille. Neljä petolliseksi todettua ritaria teloitettiin.
Hirvasharjanteen Valtaus
Kevan Manning marssi kahdensadan jalkaväkimiehen kanssa Hirvasharjanteelle aikomuksenaan ottaa Sylvie Harten myötäjäismaat omaan hallintaansa. Häntä vastassa Hirvasharjanteella olivat Harten ritarit, sekä paikallinen nostoväki. Harten ritarit perääntyivät taistellen ja tehden nopeita syöksyjä jalkaväkeä vastaan, kunnes Sinikissojen jousimiehet onnistuivat kiertämään sivustaan ja karkoittamaan ritarit nuolikuuroillaan. Nostoväen nähdessä ritarien pakenevan notoväkimiehet kieltäytyivät taistelusta ja hajaantuivat lähimetsiin. Hartet menettivät taistelussa yhden ritarin aseenkantajineen, sekä muutamia hevosia.
Siniparran Ryöstöretki
Siniparraksi kutsuttu entinen Manningien suvun palveluksessa ollut ritari oli kerännyt ympärilleen joukon palkkasotureita ja tyytymättömiä ritarisukujen väkeä, jotka eivät enää luottaneet Manngien suvun kykyyn pitää maita hallussaan. Siniparran johdolla palkkamiekat lähtivät rankaisuretkelle, jonka tarkoituksena oli rangaista niiden Sinikissojen perheitä, jotka olivat ryöstelleet Rautivanpellon taistelussa hävinneiden Manningien ritarien kartanoita. Pikaisesti koottu kylien nostoväki yritti puolustaa tilojaan, mutta lopulta se lyötiin ja ajettiin maihin. Siniparran miehet hirttivät kolme maanviljelijää ja ryöstivät näiden perheitä.
Iltaan mennessä lordi Manningille uskolliset ritarit saapuivat paikalle ajamaan ryöstelijät karkuun, mutta kokemattomien ritarien vasta yrittäessä järjestäytyä taistelurintamaan ajoivat Siniparran miekat heidät äkillisellä iskulla hämmennyksen valtaa ja pakenivat paikalta saaliinsa kanssa. Taisteluissa kuoli neljä nostoväen miestä, sekä kolme vangiksi jäänyttä hirtettiin. Lisäksi Manningien ritarit menettivät kaksi aseenkantajaa. Yksi ritari jäi vangiksi, mutta hänet vapautettiin myöhemmin ilman varusteitaan ja hevostaan.
Laaksonsuun Taistelu
Sinikissojen perustettua sotaleirinsä Laaksonsuun majatalolle ja aloitettua Hirvashallin rakentamisen Harten huoneen joukot keräsivät kaikki voimansa iskeäkseen Sinikissat asemistaan. Taistelupäivän aamusta lähtien Harten ritarit tekivät pistohyökkäyksiä kohti linnoitettua majataloa ja kärsivät lukuisia tappioita nuolikuuroista. Heidän kuitenkin onnistui pitää jousimiehet kiireisinä siihen asti, kunnes Harten nostoväki pääsi etenemään jousen kantaman päähän. Harten nostoväen nuoli ja kivikuuro onnistui sekoittamaan Sinikissojen rivit, jolloin Harten väki yritti ensimmäisen kerran hyökätä, mutta Harten varusväen kieltäydyttyä tämä hyökkäys epäonnistui. Ratsuväen härnäysiskujen ja nuolikuurojen jatkuttua jonkin aikaa lordi Harte sai vihdoin joukkonsa ojennukseen ja määräsi kaikki joukot yhdenaikaiseen hyökkäykseen kohti linnoitettua majataloa. Ankaran taistelun jälkeen Harten joukkojen onnistui ajaa Sinikissat asemistaan ja vallata Laaksonsuu takaisin.
Manningien joukkoja johtanut lordi Manning onnistui järjestämään Sinikissojen vetäytymisen siten, että jalkaväki vetäytyi hyvässä järjestyksessä eikä Harten ritareille tullut tilaisuutta ajaa jalkaväkeä hajalle ja tuhota sitä. Tästä johtuen Sinikissat menettivät taistelussa vain kuusi miestä kaatuneina, joskin vangiksi jääneitä, haavoittuneita ja taistelukentältä metsiin paenneita oli moninkertainen määrä tähän verratuna. Vastaavasti Harten joukoista menehtyi kaksi ritaria, yksi aseenkantaja, sekä kuusi nostoväen miestä.
Siniparran Jahtiretki
Hirvasharjanteen ritaritiloja ryöstelleiden rosvojen asetuttua aloilleen muutamille tiloille Ser Siniparran johtamat Siniparran Miekat tekivät yllätyshyökkäyksen alueelle. Kahden vuorokauden aikana Siniparran Miekat murtautuivat yllätyksellä neljään kartanoon, joiden huhuttiin olevan rosvojen hallussa. Vaikka rosvot ehtivätkin lähteä karkuun valtaamiltaan kartanoilta jahtasivat Siniparran Miekat heitä hevosten ja koirien kanssa Pitkin Hirvasharjannetta surmaten kahden päivän aikana kuusi rosvoa.
Hirvasyö
Pian Siniparran Jahtiretken jälkeen lordi Justin Rykker, lordi Kevan Manning ja lordi Morien Manwoody marssivat Hirvashallille yhteensä kahdensadan miehen kanssa ja vaativat Hirvasharjanteen nostoväkeä hajaantumaan ja luovuttamaan linnoituksen. Heti vaatimuksen esittämistä seuraavana pilvisenä ja pimeänä yönä Rykkerien suvun mustan lampaan ja kokeneen onnensoturi Harlan Myrskyn johtama nostoväki hiipi ulos linnoituksesta ja yritti yllätyshyökkäyksellä murtautua piiritysrenkaan läpi. Nostoväen pahaksi onneksi Ser Ramsay Roslen ja Ser Erryk Pitkäjärvi havaitsevat Hirvashallin jääneen tyhjäksi ja hälyttivät Sinikissat ja Linnamäen Rastaat taisteluun. Pimeässä yössä Hirvashallin itäpuolisellla kukkulalla käytiin sekava taistelu, jonka aikana kaatui kolmatta kymmenettä nostoväen miestä ja suunnilleen saman verran Sinikissoja ja Rastaita. Erityisesti Linnmäen Rastaat kärsivät pahoja tappioita nostoväen heittokeihäistä ja lingotuista kivistä ja heidät lyötiin hajalle. Nostoväki hajosi myös taistelun aikana lukuisiin pieniin ryhmiin, jotka katosivat yöhön. Taistelun aikana Ser Morien Manwoody surmasi yksin seitsemän nostoväen miestä ja Linnamäen vouti Ser Erryk Pitkäjärvi kaatui.
Hirvashallin Petos
Hirvasyön jälkeen lordi Manningin Sinikissat kotiutettiin syyskylvöihin ja Hirvashallin varuskunnaksi tuotiin joukko lordi Rykkerin varsijousimiehiä. Muutaman viikon sisällä paikalle saapumisestaan varsijousimiehet joutuivat kahakkaan Rakkametsen reunassa, jossa he menettivät viisi miestä Hirvasharjanteen nostoväen väijytyksessä ja joutuivat pakenemaan Hirvashalliin. Harlan Myrskyn johtama osasto siirtyi piirittämään Hirvashallia ja yritti neuvotella varsijousimiesten kanssa näiden antautumisesta. Reilun vuorokauden piirityksen jälkeen Rykkerin varsijousimiesten johtajana toiminut kersantti Rufus surmattiin omien miestensä toimesta kesken piirittäjien kanssa käytyjen neuvotteluiden ja varsijousimiehet loikkasivat Harlanin joukkoihin.
Piiluharjun Taistelu
Harlan Myrsky oli saanut vihiä ympärysmaiden lordien suunnitelmasta piirittää Hirvashalli ja tiesi, että hänen ainoa mahdollisuutensa lyödä piirittävä joukko on iskeä sen kimppuun ennen kuin se ehtii kokoontua. Hän oli pimeyden turvin yöllä marssittanut pääosan joukoistaan Hirvashallin pohjoispuolelle, jossa hänen tarkoituksenaan oli väijyttää Rykkerin joukot kapeassa kohdassa, jossa tie kulkee lähellä Rakkametsän reunaa noin kolme kilometriä Hirvashallista pohjoiseen. Väijytys onnistui ja varsijousimiesten ammunta sai Rykkerin miehet hetkeksi sekaisin. Pian kuitenkin lordi Rykkerin johdolla ritarit hyökkäsivät suoraan päin varsijousia ja vaikka hirvasmiehet olivatkin heidän kimpussaan onnistui heidän lyödä varsijousimiehet hajalleen. Harlan Myrsky organisoi joukkonsa ja alkoi perääntyä edelleen ampuen ja keihäitä heitellen syvemmälle metsään ja lordi Rykker seurasi perässä. Ritarit seurasivat perässä, mutta Harlan järjesti miehensä tiukkaan keihäsmuodostelmaan, josta riatarit eivät päässeet läpi. Myös Rykkerien jalkaväki saatiin vihdoin hyökkäämään, mutta he käsivvät tappioita varsijousimiesten vasamista, eivätkä hekään kyenneet läpäisemään tiuhaa muodostelmaa ja heidät lyötiin hajalle. Hussaarien havaittua taistelun he lähtivät ratsastamaan paikalle, mutta joutyivat myös varsijousimiesten ammunnan kohteeksi. Lopulta Harlan Myrsky irtautui joukkoineen metsän suojiin, eikä ratsuväellä ollut enää haluja seurata syvemmälle metsään.
Taistelussa lordi Rykker haavoittui lähitaistelussa vasempaan jalkaan vasamasta ja hänen joukoistaa menehtyi kaksi ritaria, yksi aseenkantaja, sekä viisi keihäsmiestä. Lisäksi yksi Hirvasharjanteen husaareista menehtyi saatuan varsijousen vasaman kypärän läpi otsaansa. Harlan Myrskyn joukoista kentälle jäi yhteensä yhdeksän miestä.
Miilumetsän Taistelu
Lordi Kevan Manning ottaa aloitteen ja rynnistää suoraan Harlanin Myrskymiesten kimppuun ennen kuin nämä ehtivät kunnolla valmistautua. Myrskymiesten rintama kuitenkin pitää ja he järjestyvät falangiin torjumaan ratsumiehiä. Alkaa vaarallinen piirileikki, jossa Sinikissat yrittävät ajaa varsijousimiehet pakoon, mutta pitkällisen taistelun ja vale-vetäytymisten jälkeen Sinikissojen rintama murtuu ja he juoksevat. Huomatessaan paon olevan väistämätön lordi Kevan Manning yrittää vetäytyä taistellen ritariensa kanssa, mutta tässä vaiheessa Harlan määrää joukkonsa rynnäkköön ja ajaa ritarit ahtaalle. Lopulta lordi Kevan Manningilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin paeta ritareineen ja jättää taistelukenttä Harlanille.
Taistelussa menetetään kaksi ritaria ja aseenkantaja, sekä kaksikymmentä Sinikissaa. Lordi Kevan Manning haavoittuu vasempaan käteen heittokeihäästä ja joutuu piiloutumaan läheiselle maatilalle turvaan. Harlanin joukkojen tappiot ovat yksitoista miestä.
Kypäräkiven Taistelu
Miilumetsän taistelun jälkeen Harlan Myrsky marssitti joukkonsa Kypäräkivelle ja rynnäköi linnaan. Lyhyen taistelun jälkeen he saivat porttirakennuksen vallattua, mutta eivät kyenneet etenemään pihan poikki kartanon palvelusväen noustua aseisiin. Seurasi kaksi päivää kestänyt piiritys, jonka jälkeen joku keskenään riitelevästä palvelusväestä avasi kartanontornin portit ilmeisesti toivoen saavansa armoa ulkona odottavilta rosvoilta. Tämä oli kuitenkin turha toivo, sillä Harlan Myrskyn joukkojen päästyä sisään Teilimiehet järjestivät paikalla varsinaisen verilöylyn raiskaten koko naisväen ja surmaten suurimman osan palvelusväestä. Harlan Myrsky menetti tusinan verran miehiä linnan valtauksessa.
Paikalliset lordit reagoivat Kypäräkiven valloitukseen kokoamalla yhteensä noin 80 ratsumiehen ja 250 jalkaväkimiehen joukon, jonka kantavana ytimenä olivat Hyrnen Kaartin ja Rykkerin ritarien raskaasti panssaroidut ja aseistetut asemiehet. Linnan takaisinvalloitus suoritettiin vajaan viikon kuluessa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa porttirakennuksen portti murrettiin ja porttirakennus vallattiin lordi Rykkerin ja Ser Lawrence johtamien ritariosastojen toimesta. Toisessa vaiheessa kartanontornin ovet murrettiin ja sisään hyökättiin kahdesta suunnasta: raskaasti aseistetut ritarit tunkeutuivat lori Rykkerin ja lordi Hyrnen johdolla ovesta kevyemmin varustettujen Hirvasharjanteen Husaarien hiivittyä kellariin sadevesiviemärin kautta. Koko linnan takaisinvalloituksessa menetettiin viisi keihäsmiestä ja yhdeksän Sinikissaa. Lisäksi lähes kaikki Rykkerin ritarit ja Hyrnen Kaartin jäsenet kärsivät haavoja ja vammoja, mutta vain kaksi Rykkerin ritaria ja muutamia Hyrnen Kaartin aseenkantajia menetettiin kuolleina.
Vain viisi henkilöä palvelusväestä onnistui selviytymään piirityksestä: Porttimestari ja perillisten imettäjä lukittautuivat kolmen raskastekoisen oven taakse lordin huoneistoon ja yksi keittiöapulainen onnistui piiloutumaan viinikellariin. Lisäksi kaksi piikatyttöä selvisi hengissä palvelemalla Harlanin joukkoja miten kykenivät ja piiloutumalla lopulta tyhjiin tynnyreihin. Palveluskunnan tappioiden määrää ei kukaan pysty kertomaan tarkalleen, sillä edellä mainittuja viittä henkilöä sekä aikaisemmin linnasta paenneita kuutta palvelijaa lukuunottamatta koko noin viidenkymmenen hengen palveluskunta sai surmansa joko Teilimiesten tai linnaa takaisin vallanneiden ritarien käsissä.
Harlan Myrsky ja hänen koko jäljellä oleva armeijansa surmattiin taistelussa lukuunottamatta kolmeakymmentä kolmea hyökkääjän puolelle loikannutta miestä. Näistäkin vielä kolme teloitettiin lordi Rykkerin pikaisessa oikeudenkäynnissä ja heitettiin alas Kypäräkiven katolta.
Kaikenkaikkiaan Kypäräkiven taisteluissa menehtyi lähes kaksisataa ihmistä tehden siitä koko Kissojen Sodan ylivoimaisesti verisimmän yksittäisen tapahtuman. Itse asiassa viimeisissä taisteluissa Kypäräkivestä surmansa sai enemmän ihmisiä kuin kaikissa muissa Kissojen Sodan taisteluissa ja hirmuteoissa yhteensä.
Kissojen Sota (300 AL)
Kypäräkiven taistelun jälkeen seurasi lyhyt välirauha, jonka aikana lordi Kevan Manningin valta Kypäräkivellä näytti kiistämättömältä. Todellisuudessa vuoden 299 AL taisteluiden jäljiltä Kevanin ote maihinsa oli vielä heikko ja hän hallitsi käytännössä lordi Justin Rykkerin joukkojen tuella, Hirvasharjanteen lordi Torhen Manningin vakauttaessa pohjoisia alueita. Noin vuoden kestäneen sekasortoisen tilanteen johdosta suurin osa konfliktista selviytyneestä ritarisäädystä oli linnoittautunut omiin kartanoihinsa ja maaseudulla valtaa pitivät käytännössä lordi Kevanille uskolliset Sinikissat ja nostoväki. Tilanne muuttui Kuninkaan Neuvoston syytekirjelmän myötä, jossa lordi Kevan Manningia syytettiin valapatoksi ja murhaajaksi ja hänet määrättiin pidätettäväksi. Hirvasharjanteen lordi Torhen Manning otti Kypäräkiven haltuunsa ja vangitsi Kevan Manningin julistaen Darren Manningin Kypäräkiven sijaishallitsijaksi. Piakkoin myös Lugusten ja Cafferenien armeijat marssivat Kypäräkivelle vaatimaan lordi Kevan Manningin pidättämistä.
Saman aikaisesti Hyrnen huoneen suunnitelmat Dannettien maiden haltuun ottamisesta Kuninkaan Neuvoston aikaisemman päätöksen perusteella eivät edenneet erityisen hyvin ja suhteet Lugusten suuntaan kiristyivät jo vuoden 299 AL loppupuolella heti Kypäräkiven taisteluiden jälkeen. Varsinaisia taisteluita vältettiin, mutta tuhoamisretkiä tehtiin molemmin puolin ja Crastorin veneet aloittivat jokisaarron eristäen Hyrnet Dannettien maista. Tämä mahdollisti kapinan alkamisen Dannettien mailla ja liitti myös Hyrnejen ja Dannettien maat osaksi laajempaa sotaa. Ilmeisesti yksi Dannettien kapinan laukaisevia tapahtumia oli ns. "Miilumetsän katastrofi", joka vakuutti monet siitä, että Hyrnen suvun sotaonni oli kadonnut Jhaenna Rambtonin myötä.
Lady Kultahirvaan liittyminen sotaan muutti valtasuhteita hänen venemiestensä kulkiessa voitokkaasta taistelusta toiseen murskaten ensin Luguksen suvun merimahdin ja valloittaen molemmat Luguksen maiden linnat. Fosswayt lähettivät alueelle lady Corenne Fossowayn johtaman armeijan Lugusten avuksi, mutta Crastorin ja Naton Luguksen harjoittaman pimeän noituuden paljastuttua Fossowayden käskynhaltija lady Corenne Fossoway keskittyi murtamaan Rykkerien mahdin alueella ja neuvottelemaan Renfred Rykkerin kanssa sopimuksen, joka mahdollisti Fossowayden joukkojen irtautumisen sodasta. Heti tämän sopimuksen virallistamisen jälkeen Fossowayt hylkäsivät Naton Luguksen täysin, nimittäen Garlan Tyrellin avulla omaksi käskynhaltijakseen alueella Naton Luguksen verivihollisen Ser Lawrence Hyrnen. Kun samanaikaisesti Renfred Rykker nimitti lady Rhaenyra Rambtonin omaksi käskynhaltijakseen Kypäräkivellä ja lady Rhaenyra avioitui Hirvasharjanteen lordin Torhen Manningin kanssa syntyi liitouma, joka oli täydellisen ylivoimainen Luguksien jäljellä olevaan mahtiin verrattuna. Suurin osa Lugusten joukoista vaihtoi puolta ja sodan viimeisiksi taisteluiksi muodostui kaksi varsin pienimutoista, joskin veristä, kahakkaa Hurmerannalla ja Punavirralla.
| Kissojen Sota | |||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| |||||||||||
| Osapuolet | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||||
|
Lordi Justin Rykker |
Lady Corenne Fossoway |
'Lady Kultahirvas' |
Lordi Ethan Hyrne | ||||||||
| Vahvuudet | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||||
|
|
|
|
| ||||||||
Väijytys Crastorin mailla
Lugusten ja Hyrnejen välien kiristyminen alkoi kun Ser Lawrencen saattueen kimppuun hyökättiin Crastorin mailla. Ser Lawrence pääsi pakenemaan paikalta, mutta kaksi ritaria ja kolme asenkantajaa, näiden joukossa Hyrnen joukkojen "onnenkalu" Jhaenna Rambton, joutui Mustaviittojen vangiksi. Kostoksi tästä Rambtonien ratsuväkiosasto kävi polttamassa kolme taloa Crastorin mailla lähellä risteystä, jossa hyökkäys sattui.
Jokisaarto
Crastorin jokiveneet kävivät polttamassa Pitkäjärven kalastusveneet, Keihäspuron laiturin ja Patolan lautan. Tämän jälkeen Crastorin veneet rantautuivat sotaleiriin Pitkäjärven toiselle puolen käytännössä estäen kaiken vesiliikenteen Hyrnejen mailta Rajapuron ja Pitkäjärven länsipuolelle. Tämä "jokisaarto" sitoi Hyrnejen huomion pois Manningien maiden tapahtumista, sekä antoi Ser Allar Ramille mahdollisuuden kapinan aloittamiseen Dannettien mailla.
Myyränkylän Katastrofi
Vuoden 300 AL ensimmäisten päivien aikana Hyrnen Sheriffi Lordi Morien Manwoody lähti yhdessä serkkunsa Cassana Manwoodyn ja Rajakaartinsa kanssa selvittämään Myyränkylässä sattunutta maalaiskapinaa. Kapinassa itsessään oli ryöstelty Ser Duncan Molehillin kartanoa ja otettu palvelusväkeä vangeiksi. Lisäksi koko kylän todettiin yhdessä tuumin syöneen ryöstettyä karjaa. Syylliset olivat paenneet paikalta, joten lordi Manwoody tyytyi tuhomaan syyllisten savupirtit ja antamaan raipparangaistuksen kaikille kylän asekuntoisille miehille. Seuraavan yön aikana kaksi rajakaartin hevosta kuoli, epäilemättä myrkytettynä, mutta paluumatkalle päätettiin silti lähteä.
Paluumatkalla rajakaartin yhtä miestä ammuttiin myrkkynuolella ja hänen hevosensa vietiin. Useita tunteja kestänyt takaa-ajo päättyi kohtaamiseen Vesuri-Vesan metsärosvojen kanssa syvällä Rakkametsässä. Sekavassa ja hajanaisessa taistelussa surmattiin kolme metsärosvoa ja vangittiin kaksi muuta. Rajakaarti puolestaan menetti kaksi miestä kuolleina ja suurin osa miehistä, mukaan lukien lordi Manwoody itse, haavoittui myrkkynuolista. Pahin tappio kuitenkin syntyi kun kaksi metsärosvoa pääsi kokoonajettujen hevosten joukkoon ja repi aseillaan toista kymmentä hevosta niin pahasti, että ne jouduttiin lopettamaan. Ilman hevosia ja suurimman osan joukosta haavoituttua, sekä komentajansa lordi Manwoodyn vaivuttua tajuttomuuden tilaan myrkystä, kaarti perääntyi Cassana Manwoodyn johdolla vanhalle metsästysmajalle. Kaarti näki nälkää ja kolme haavoittunutta kuoli haavoihinsa seuraavan kuuden päivän aikana, kunnes Cassanan hovineidon Ella Hiedan onnistui pääsemään karkuun metsästä ja hakeamaan apujoukkoja Pitkäjärveltä.
Taistelun jälkeen suurin osa selviytyneistä syytti taistelun häviämisestä sitä, että "Hyrnen sotaonni" oli kadonnut Jhaenna Rambtonin jäätyä vangiksi.
Pohjoistornin Hävitys
Sylvie Harten (aka "Lady Kultahirvas") joukot pelastivat Mustaviittojen vankina olleen Jhaenna Rambtonin Pohjoistornista surmaten samassa yhteydessä kuusi Crastorin miestä. Lyhyen taistelun jälkeen Pohjoistorni poltettiin ja Sylvien miehet pakenivat paikalta ilman, että heitä tunnistettiin hyökkääjiksi.
Kypäräkiven Ensimmäinen Piiritys
Hirvasharjanteen lordin ja Lordi Justin Rykkerin hallussaan pitämää kartanoa piiritettiin Lugusten ja Cafferenien toimesta. Kiista liittyi näennäisesti siihen, että Ser Naton Lugus halusi saada Kevan Manningin haltuunsa ja kuljettaa tämän Kuninkaansatamaan oikeuteen. Lordi Cafferen tuki vaatimusta ainakin näennäisesti. Piiritys purkautui Ser Lawrencen Hyrnen marssittua paikalle 40 Hyrnen ja Rambtonin ratsumiehen kanssa, jonka jälkeen Hirvasharjanteen lordi neuvotteli sopimuksen lordi Cafferenin kanssa. Sopimuksen perusteella Cafferenien joukot vetäytyivät Lugusten maille.
Kaksisarven Valtaus
Lordi Cafferenin aloitettua neuvottelut Hyrnen ja Hirvasharjanteen joukkojen kanssa Ser Naton Lugus vetäytyi joukkoineen Kaksisarven kylään. Kylän nostoväen vastarinta murskattiin muutamassa minuutissa ja suurin osa nostoväestä pakeni perheineen kylästä. Cafferenien peräännyttyä piirityksestä Ser Naton Lugus veti loputkin joukkonsa Kaksisarven kylään. Kaksisarven valtauksessa kuoli lopulta vain kaksi miestä, molemmat kylän nostoväkeä.
Rajapuron Valtaus
Ser Allar Ramin kokoamat joukot ottivat Nuoliojan haltuunsa Iris Dannettin nimissä ja julistivat käytännössä sodan Hyrneille yrittämällä surmata Hyrnejen edustajan Nuoliojan hovissa. Piakkoin tämän jälkeen joukot marssivat Rajapouron kylään, löivät Rajapuron pienen nostoväen osaston ilman tappiota ja valtasivat kylän Dannettien huoneen nimissä. Taistelussa menehtyi vain yksi Rajapurolainen.
Pikkupuron Valtaus
Rajapuron valtauksen jälkeen Ser Allar Ram marssitti joukkonsa Hopeasodan aikaista sotatietä pitkin Pikkupurolle. Pikkupuron nostoväki teki vastarintaa moninkertaista ylivoimaa vastaan lähes tunnin verran varsin sekavaksi muuttuneessa taistelussa, mutta lyötiin lopulta. Taistelussa kaatui vain kolme Dannettien keihäsmiestä ja saman verran nostoväkeä, mutta vastarinnasta närkästynyt Dannettien jalkaväki ryösti ja raiskasi kylän perusteellisesti.
Rautivanpellon Väijytys
Cafferenien ja Hyrnen joukkojen poistuttua alueelta Lugukset täydensivät joukkojaan ja marssivat piirittämään Kypäräkiveä yhteensä 60 ratsumiehen ja 300 jalkaväen miehen voimin. Miilumetsän ja Kuninkaanristeyksen kylissä kokoontuneet Sinikissat olivat päättäneet aivan omatoimisesti marssi lordi Kevan Manningin puolesta Luguksia vastaan ja järjestivät Rautivanpellolle väijytyksen. Väijytys kuitenkin paljastui edellä kulkeneen Lugusten ritariosaston törmättyä peltoa ylittävään Sinikissojen armeijaan. Osastoa johtanut Naton Lugus päätti hyökätä välittömästi ja onnistui saamaan Sinikissat kiinni keskellä peltoa. Vaikka Sinikissoilla olikin yli kymmenkertainen ylivoimat eivät he avoimella pellolla ja ehtimättä ryhmittyä rivistöihin kyenneet mitään raskaasti aseistetuille ritareille, jotka hakkasivat seitsemän Sinikissaa kuoliaaksi ja ajoivat loput pakosalle.
Patorannan Taistelu
Lordi Ethan Hyrne sai houkuteltua Lady Kultahirvaan (aka Sylvie Harten) veneet tukemaan omaa sotaansa Dannettien kapinan kukistamiseksi. Ser Lawrencen suunnitteleman harhautuksen turvin Crastorin veneet houkuteltiin Patorantaan, jossa ne väijytettiin Ser Gwayne Brightflamen johtaman Rambtonin rastasosaston ja alavirralta Crastorin veneitä seuranneen Lady Kultahirvaan sotaveneiden väliin. Verisen taistelun jälkeen tappiolle jääneet Crastorin mustapurjeiset veneet eivät kyenneet murtautumaan ulos kapeaa jokea pitkin, vaan ne rantautuivat ja venemiehet yrittivät karkuun jalkaisin. Karkureita jahdattiin lopun päivää Patolan ja Rajapuron pelloilla ja rantakaislikoissa. Kaikki viisi Crastorin venettä jäivät Hyrnen ja Kultahirvaan joukkojen käsiin. Hyrnen miesten tappiot jäivät väihäisiksi. He menettivät kaatuneina vain kaksi rastasta ja viisi soutajaa. Vaikka pääosa Crastorin venemiehistä pääsikin karkuun he menettivät 23 miestä kaatuneina ja 13 vankeina.
Kypäräkiven Toinen Piiritys
Rautivanpellon väijytyksen jälkeen Lugusten joukot, joita vahvistamaan oli tullut "Mustavirran Fossowayna" tunnettu palkkasoturijoukkio aloittivat Kypäräkiven piirityksen uudestaan, tällä kertaa sulkien piiritysrenkaan linnoitetuilla vartioleireillä. Piirityksen alkuvaiheessa Luguksen joukot yrittivät kaksi kertaa hyökätä Kypäräkivelle yöllisten yllätyshyökkäysten turvin, mutta ilman suurempaa menestystä. Taisteluissa kaatui kartanosta yksi Rykkerien aseenkantaja ja yksi kartanonrenki, hyökkääjät puolestaan kärsivät 21 miehen tappiot ja lisäksi yksi Mustavirran Fossoway otettiin vangiksi porttirakennuksen luona. Kypäräkiven joukkojen suurimmaksi tappioksi jäi näissä yllätyshyökkäyksissä se, että Luguksia avustaneen Tuhkakillan asiamies sai toimitettua jonkinlaisen palopommin kartanon alakertaan. Syntyneessä tulipalossa sokeutui kaksi Rykkerin varsijousimiestä ja kaksi kartanon palvelijaa, sekä osia ruokavarastosta paloi.
Myöhemmin Lugukset yrittivät murtautua linnaan sisään kartanon palveluskuntaan kuuluneen petollisen kokin avustuksella. Kyseinen tapaus päättyi täydelliseen epäonnistumiseen, vaikka kokki onnistuikin päästämään kartanon korpit karkuun, sillä kokkia oman ihastuksensa, palveluskunnan oluenpanijan aputytön Alla Myrskyn, surmasta epäillyt aseenkantaja Rhys Vesi surmasi kokin juuri kun tämä yritti avata porttia viholliselle. Portilla käytiin lyhyt taistelu ja koko välikohtauksessa kuoli kokin lisäksi yksi kartanonväkeen kuulunut vartiomies, yksi Rykkerien aseenkantaja, sekä yksi Lugusten ritari.
Ser Allarin Pakomatka
Patorannan taistelun jälkeen Ser Lawrencen ja lordi Gerard Harten johtama armeija, yhteensä 60 ratsumiestä ja 200 Pässikukkulan rastasta marssi Nuoliojan maille murskaamaan Ser Allar Ramin johtamaa kapinallisjoukkoa. Ilman ratsuväkeä Ser Allar ei halunnut sitoutua taisteluun, vaan väisteli isompaa armeijaa toista viikkoa samalla maaseutua ryöstellen. Lopulta armeijat kohtasivat Mäyräpolulla, Rakkametsän pohjoisosassa. Ser Allar haastoi Ser Bowenin kaksintaisteluun surmaten tämän aseistamattoman aseenkantajan Robert Fossowayn tämän rynnätessä hevosen selästä suituneen Ser Bowenin avuksi. Aseettoman Robertin surmaamisesta närkästyneet Rambtonin joukot kävivät rynnäkköön rastaiden ampuessa suojatulta ylärinteeseen. Ser Allar oli rakentanut joukoilleen maastoa käyttäen hyvät asemat, mutta nähdessään kuolleeksi luulleensa "Hyrnen Onnenkalun" Jhaenna Rambtonin ratsastamassa ratsuväen kärjessä kapinalliset pelästyivät Hyrnejen sota-onnen palanneen ja hylkäsivät asemansa. Sekasortoisen paon aikana Rambtonien ratsuväki surmasi noin 30 miestä ja otti yhdeksän vankia. Ser Allar ja hänen serkkunsa saivat lisäksi surmansa. Hyrnen joukkojen tappioiksi jäi kolme miestä, mukaan lukien Robert Fossoway.
Puhdasrannan Taistelu
Lady Rhaenyra Fossowayn luvalla lady Sylvien joukot aloittavat sodan Rambtonien nimissä Luguksia vastaan. Lady Sylvien veneet tapaavat Lugusten Mustapurjeet Crastorintornin ja Puhdasrannan välisessä joen kapeammassa kohdasssa iltayöstä. Lugusten joukot olivat hakanneet paaluja joen pohjaa estääkseen veneiden liikkumisen jokea pitkin ja havaitessaan Sylvien veneet Mustapurjeet aloittavat ampumalla tulinuolia, joiden vaikutus jää kuitenkin vähäiseksi. Sylvien veneet soutavat alavirtaan suoraan keskelle Lugusten Mustapurjeita ja pakottavat nämä perääntymään kiivaan lähitaistelun päätteeksi. Lugukset menettävät yhdeksän miestä ja Sylvie seitsemän miestä kuolleina. Luguksen veneet pakenevat, mutta pimeän yön ja estelaitteiden takia Sylvien veneet eivät pääse seuraamaan vaan jäävät Puhdasrannan puolelle piirittämään Crastorintornia joelta.
Nuoliojan Kirous, eli Kylmänkalman Piiritys
Nuoliojan Kirouksena tai Kylmänkalman Piirtyksenä tunnettu tapaus lähti liikkeelle siitä, kun Ser Allarin tappiosta kuultuaan Iris Dannett pakeni Nuoliojan kartanolta yhdessä muutaman lähimmän miehensä kanssa ja jätti kartanon voudilleen. Kartanonväki kieltäytyi ensin antautumasta Hyrneille pitäen loppuun asti taistelemista "kunnia-asiana". Lordi Orten Luguksen, lordi Gerard Harten ja Ser Lawrence onnistui kuitenkin suostutella kartano antautumaan käytännössä taistelutta. Samana iltana kun lordi Ortenin paluuta valtaan ja Hyrnen vasalliksi juhlittiin kartanonsalissa ilmestyi saliin entisen linnanvoudin varjo, joka kirosi tuhkakillan nimissä koko kartanonväen tämän petoksen tähden. Vain reilun viikon verran tämän kirouksen jälkeen Nuoliojan kartanonväen parissa alkoi riehua kuumetauti, joka kaatoi väkeä vuoteenomaksi. Sairastuneilla oli korkean kuumeen lisäksi vilunväristyksiä, houreilua, kylmää hikeä ja heidän raajansa ja vatsansa iho muuttui kalpeaksi ja kylmäksi. Tauti osoittautui erittäin tappavaksi ja paikalla ollut Rambtonien ratsuväki käskettiin kartanon ulkopuolelle piirittämään kartanoa taudin leviämisen estämiseksi, mutta tauti tarttui heihinkin. Kolmen viikon jälkeen tauti laantui kartanolla, mutta siihen mennessä sen kourissa oli kuollut 22 kartanon palvelijaa, 11 Rambtonin joukkojen sotilasta ja viisi lähikylien asukasta. Edes he, jotka selvisivät taudista hengissä eivät välttämättä selvinneet vahingoittumattomina, sillä useilla eloonjääneillä havaittiin eri asteisia halvauksia.
Hurmeneidon Taistelu
Puhdasrannan taistelu ei ratkaissut Sinivirran joen herruutta, vaan jätti tilanteen avoimeksi. Kultahirvaan veneet ryöstelivät Lugusten maita, mutta Lugusten veneiden ahdistellessa eivät onnistuneet aiheuttamaan todellisia menetyksiä Luguksille. Tilanne kuitenkin muuttui, kun lady Sylvie sai Hyrneiltä ja Hirvasharjanteen Manningeilta lisäjoukkoja. Yhdessä Hyrnen huoneen perustamien Savuveljien palkkasoturikomppanian ja Hirvaharjanteen Husaarien kanssa Kultahirvaan joukot ryhtyivät piirittämään Crastorintornia. Kultahirvaan miehet ampuivat Crastorintornin ovia ja ikkuinoita joka yö yli viikon ajan arbalesteilla joen puolelta odottaessaan vahvistusjoukkojen saapumista. Savuveljien saavuttua sulkemaan Crastorintornin maayhteyden päättivät Lugukset yrittää piirityksen murtamista. Heti auringon noustessa Mustaviitat ratsastivat portista hajoittamaan Savuveljien osaston ja etelästä, Ruoholaakson satamasta, Lugusten sotaveneet purjehtivat taisteluun Kultahirvaan veneiden kanssa. Hirvasharjanteen Husaarit liittyivät taisteluun rynnäköiden Savuveljien avuksi.
Sotaveneiden törmätessä käytiin verinen taistelu keskellä jokea. Suurin osa taistelusta käytiin jousilla aivan lähietäisyydeltä ja keihäillä veneestä toiseen, mutta muutamat raskaimmin varustetut ja kokeneimmat Kultahirvaan miehet hypääsivät myös Lugusten veneisiin ja vastaavasti yksi Lugusten venekunta yritti vallata Kultahirvaan lippulaivana toimineen Mustarastaan äkkirynnäköllä. Lopulta Lugusten venemiehet kuitenkin lyötiin ja kolme Lugsuten venettä neljästä jäi saaliiksi yhden upottua. Joukkojaan Mustarastaan kannelta komentanut lady Sylvie haavoittui vakavasti pitkäjousen nuolesta vatsaan ja kannettiin rantaan suojaan kahden veneen miehistöjen voimin.
Tieto lady Sylvien haavoittumisesta levisi maihin nopeasti ja Hirvasharjanteen Husaareita johtanut Ser Varin päätti poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja määräsi ratsumiehensä laukkaamaan Crastorintornin porttia kohti. Tornilla laskusilta oli jätetty auki odottamaan Mustaviittojen paluuta ja vartiomiesten nähdessä muutaman kymmenen metrin päässä tapahtuneen verisen lady Sylvien tuomisen rantaan he luulivat taistelun olevan ohi eivätkä tajunneet nostaa siltaa riittävän ripeästi. Ser Varin pääsi sisään mukanaan kourallinen ritareita, jotka hyvin nopeasti kaappasivat linnan vartiotornit, Rannalla käydyn kiivaan taistelun jälkeen Savuveljet olivat menettäneet kymmeniä miehiä ja yrittivät järjestäytyä johtajiensa viirien ympärille. Mustaviitat olivat menettäneet useita miehiä ja olivat valmiita pakenemaan, kun yhtäkkiä Ser Crastor jalkautui raskaan sotamiekkansa kanssa ja hakkasi yksi kerrallaan maahan molemmat Savuveljiä johtaneet ritarit ratsuineen ja aseenkantajineen. Tämä sai Savuveljet murtumaan ja jalkaväki pakeni epätoivoisesti jokeen Crastor ja Mustaviitat kannoillaan. Linna oli kuitenkin Ser Varinin joukkojen hallussa ja Mustaviitat joutiuvat jättämään kentän.
Hurmeneidon taistelun kiivaudesta kertoo se, että taistelussa menehtyi 47 Crastorin ja Lugusten miestä, sekä 46 Kultahirvaan joukkoihin kuulunutta miestä. Tämän lisäksi yli puolet Crastorintornin kartanonväestä surmattiin Ser Varinin Husaarien vallatessa kartanon. Yhteensä taistelussa menehtyi reilusti toista sataa miestä, joka oli noin neljännes kaikista taisteluun osallistuneista.
Tuiskukallion Taistelu
Ser Robbettin, Ser Nevinin ja ”Ser Myrskynä” tunnetun palkkaosturin johtama Fossowayden armeija houkutteli Lady Corenne Fossowayn suunnitelman mukaisesti Lordi Justin Rykkerin ja Lordi Kevan Manningin armeijan syvälle Lugusten maille vangiksi kaapattujen Sinikissojen perheiden perässä. Valkokallion solassa Fossowayden armeija järjesti väijytyksen ja onnistui kaappaamaan Lordi Justin Rykkerin vangiksi, sekä ajamaan Sinikissat ja Mustan Komppanian läheisen kallion päälle suojaan. Taistelun päätyttyä muutamat jäljelle jääneet Rykkerien ritarit pakenevat takaisin Kypäräkivelle, kun taas Mustan komppanian ja Manningien joukkojen jäänteet leiriytyvät kalliolle yöksi. Fossowayden joukkojen ryöstäessä kuormastot ja raiskatessa vankina olleet Sinikissojen perheet. Aamuyöstä Sinikissat aloittavat paluumarssin kohti omia maitaan. Musta Komppania puolestaan pakeni Ser Jasen Rollingsfordin johdolla kohti Hyrnejen maita.
Fossowayden tappiot jäivät vähäiseksi. Punakukkulan Fossowayt menettivät neljä miestä ja Mustavirran Fossowayt yhden miehen taistelussa. Rykkerin ritareista kaatui vain yksi ritari ja yksi aseenkantaja, mutta useita muita jäi vangiksi. Sinikissoja kaatui taistelun aikana kolmetoista ja Mustan Komppanian väkeä kaksi. Taistelun päätyttyä useita kymmeniä Sinikissoja ja Mustan Komppanian nuorimpia miehiä pakeni yöhön jäätyen hengiltä seuraavan päivän aikana.
Lady Sylvie Harten johtamat joukot tekeivät yllätyshyökkäyksen Punavirran linnoitukseen ja heidän onnistui vallata aikaisemmin voittamattomana pidetty linnoitus sen reilun vuorokauden mittaisten veristen taisteluiden jälkeen. Taisteluita käytiin linnan sisäosissa huone huoneelta ja torni tornilta, kunnes lopulta linnanherra Lordi Konrad Lugus pakotettiin antautumaan linnan suuressa salissa. Taistelussa kuoli yksi Lady Harten joukoissa taistellut Rykkerien ritari, seitsemän venemiestä ja 28 linnan palveluskuntaan kuulunutta miestä ja naista.
Hurmerannan Taistelu
Heti Punavirran taistelusta kuultuaan Naton Lugus lähti ritareineen Crastorintornin piirityksestä kohti Punavirtaa. Hyrnet käyttivät tilaisuutta hyväkseen, kokosivat kuudenkymmenen raskaasti varustetun ratsumiehen armeijan joka naamioitiin Rambtonin väreillä ja toimi muodollisesti lady Rhaenyra Rambtonin viirien alla hyökätessään Crastorintornin piiritykseen jääneiden joukkojen kimppuun. Yöllinen yllätyshyökkäys onnistui ja pääosa Ser Crastorin armeijasta jäi hyökkäävän ratsuväen ja linnoituksesta vastahyökkäykseen lähteneiden Hirvasharjanteen Husaarien väliin. Ser Crastor menehtyi taisteluissa samoin kuin 32 hänen miestään, mukaan lukien toistakymmentä Mustaviittaa. Toisen puolen tappiot jäivät vähäisiksi. Rynnäkössä sai surmansa yksi Rambtonien ratsumies, kaksi Hyrnen ritaria ja kolme Husaarien miestä.
Porttitornin Taistelu
Noin kaksi viikkoa Hurmerannan taistelun jälkeen Ser Lawrence Hyrne marssitti Fossowayn suvulta saamansa käskynhaltijan valtakirjan turvin Punavirralle 700 miehen armeijan. Häntä vastassa olleista noin 200 Lugusten miehestä ja palkkasotureista suurin osa vaihtoi puolta ilman taistelua, jättäen lopulta Naton Luguksen Punavirran ulompaan porttitorniin mukanaan vain 18 miestä. Hyrnejen armeijan saapuessa Punavirran tekojärven rannalle viisi ulommassa porttitornissa olleista miehistä pakeni sieltä tuoden mukanaan kaikki hevoset. Heidän kerrottuaan Naton Luguksen jäljelle jääneiden miesten aloittaneen porttitornilla jonkinlaisen epäpyhän rituaalin Ser Lawrence määräsi välittömästi rynnäkön aloitettavaksi. Rynnäkköön tornia vastaan osallistui Hyrnen kaarti ja joukko Pässikiven parhaita ritareita. Lyhyen, mutta verisen taistelun jälkeen Naton Lugus ja kaikki 13 tornille jäänyttä miestä surmattiin, paloiteltiin ja poltettiin suuressa roviossa. Hyrnen kaartista menehtyi taistelussa yhteensä kuusi miestä, mukaan lukien Ser Bowen Langward, jonka kerrotaan hukkuneen vallihautaan ja vieneen yhden Lugusten parhaista ritareista mukanaan.
Sivun alkuun
