Hirvasharjanne (Tulen ja Jään Laulu)

Hirvasharjanne on Harten ja Manningien maiden väliin jäävä sola, jonka kautta kulkee Kypäräkiven ja Helmisakaran välinen kärrypolku. Alue on reilut kymmenen virstaa kanttiinsa ja rajautuu sekä idässä, että lännessä jyrkästi kohoaviin, metsien peittämiin kukkuloihin.

Historia ja asutus

Hirvasharjanne on melko kivistä maastoa ja se oli vielä kolmisensataa vuotta sitten täysin metsän peitossa. Harjanteen raivaaminen pelloiksi aloitettiin vuoden 10 AL paikkeilla (tarkka ajankohta ei ole tiedossa), kun kolme Aegonin I sodassa maattomiksi joutunutta ritaria perusti alueelle luostarin. "Soturin Pojiksi" kutsutun muinaisen uskonnollisen soturijärjestön nimissä toimien nämä ritarit toivat lain Hirvasharjanteen alueelle ja suojelivat myöhemmin luostarin läänityksiksi muodostunutta Hirvasharjannetta.

Tilanne muuttui Aegon I kuollessa, kun kirkko ryhtyi vastustamaan Aenys I valtaan nousua sillä perusteella, että hän oli syntynyt insestistä. Seurasi kuninkaan ja kirkon välinen uskonsota, joka kesti yksitoista vuotta (37 - 48 AL) ja päättyi vasta Maegor I:n kuoleman jälkeen Jaehaerys I antamaan yleiseen armahdukseen ja kirkon asevoimien hajoittamiseen. Sodan aikana Hirvasharjanteen luostari ja sen maat toimivat usein turvapaikkana kirkon asemiehille, joiden päänahoista kuningas Maegor I lupasi vuodesta 43 AL lähtien maksun (kultaraha ritarista ja hopearaha asemiehestä).

Jaehaerys I armahduksen jälkeen Hirvasharjanteen luostari luopui aseistaan, mutta säilytti maansa. Tämä tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt Hirvasharjannetta ympäröiviä maita hallitsevia sukuja erityisesti siitä johtuen, että aseistettujen kirkon ritarien lopetettua maiden vartioinnin solan kautta kulkevia kauppiaita ryhdyttiin yhä useammin ryöstämään ja verottamaan metsäläisten toimesta. Lopulta, Jaehaerys I kuoleman yhteydessä, Harten ja Mannigien suvut pakottivat luostarin luopumaan herruudestaan alueella. Luostaritoiminta lopetettiin kokonaan ja kirkko jakoi maat neljäntoista entisen ritari- tai asemiesperheen kesken.

Vuoden 103 AL Hirvasharjanteen uudelleenjaon yhteydessä syntyneiden neljäntoista ratsutilan annettiin vapaasti valita isäntänsä ja ne jakautuivat alkuvaiheessa melko tasan Harten ja Manningien sukujen välille. Koska näiden talojen ratsumiehiä tarvittiin pääosin vartioimaan solan aluetta rosvoilta heille myönnettiin alkuvaiheessa kahden sukupolven pituinen oikeus olla lähettämättä joukkoja kummankaan suvun palvelukseen. Vaikka nämä erioikeudet vähitellen lakkasivatkin vuosien kuluessa jäivät Hirvasharjanteen ritarisuvut hiukan syrjään suurempien sukujen politiikasta.

Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 283 AL Harten ja Manningien sukujen ajauduttua sotaan keskenään. Vaikka sota alkoikin nimellisesti Myrskynpään piirityksen yhteydessä syntyneistä erimielisyyksistä se laajeni pian koskemaan muun muassa Hirvasharjanteen omistussuhdetta. Sota alueella jatkui kolmentoista vuoden ajan vuoteen 296 AL asti, jolloin Harten ja Manningien suvut solmivat rauhan, joka oli tarkoitus taata yhdistämällä suvut avioliitolla. Vuonna 297 AL Harten suvun vanhimman tyttären ja Manningien suvun vanhimman pojan mennessä naimisiin Harten suku luopui vaatimuksistaan Hirvasharjanteeseen ja muodollisesti lahjoitti maat Sylvie Harten myötäjäisinä.

Näiden myötäjäismaiden neljäntoista perinteisen ratsutilan ritarit koottiin pian avioliiton jälkeen lady Sylvien toimesta eräänlaisena seremoniallisena ladyn kaartina toimiviksi "Nuoriksi Hirvaiksi". Kissojen Sodan aikana vuonna 297 AL Hirvasharjanteen ritarit joutuivat rumaksi muuttuneen sisäpolitiikan ja palatsivallankumousten polttopisteeseen. Suurin osa ritareista menehtyi tai joutui vangiksi sodan aikana. Lisäksi Kissojen Sotaan liittyvissä maalaiskapinoissa muun muassa Hirvasharjanteella useat ritariperheet menettivät kotinsa.

Neljätoista sukua

Hirvasharjanteen neljätoista sukua muodostuvat kolmesta ryhmästä. Hirvasharjanteen perustajasuvut (Avion, Sturmar ja Weser) polveutuvat niistä kolmesta ritarista, jotka raivasivat Hirvasharjanteen luostarimaat. Maajaon ritarisuvut (Aetheling, Angling ja Angring) puolestaan olivat luostarin palvelukseen myöhemmin tulleita kirkon maattomia ritareita, jotka saivat maa-alueensa vasta vuoden 103 AL maanjaon yhteydessä. Maajaon yhteydessä ratsutilallisiksi jääneet suvut (Eudos, Herthum, Nerthos, Nuithon, Reudigny, Suardos, Varin ja Widukind) muodostavat viimeisen ryhmän. Nämä suvut nostettiin ritarisuvuiksi tulevien vuosien kuluessa.

Sukujen tilanteet Kissojen Sodan alkupuolella olivat seuraavat:

Aetheling

Suvun ritari kadonnut Patolassa. Suvun kartano ryöstetty.

Eudos

Suvun ritari pääsi pakoon Patolasta, mutta surmattiin Veriyön taistelussa Kypäräkivellä.

Herthum

Suvun ritari kadonnut Patolassa.

Reudigny

Suvun ritari kadonnut Patolassa.

Weser

Suvun ritari kadonnut Patolassa.