Yön Sisaret (Tulen ja Jään Laulu)

Länsivartio

File:Map of North.jpg

Muurin ja sen takaiset maat, Länsivartion lähialueet merkitty karttaan punaisella

Yö koittaa ja vartiovuoroni alkaa. Se ei pääty ennen kuin kuollessani. En ota vaimoa, en omista maita, enkä siitä lapsia. En kanna kruunua enkä tavoittele kunniaa. Elän ja kuolen vartiopaikallani. Minä olen miekka pimeydessä. Minä olen vartija muurilla. Minä olen tuli joka karkottaa kylmyyden, valo joka tuo aamun, torvi joka herättää nukkujat, ja kilpi joka suojaa ihmisten valtakuntaa. Vannon elämäni ja kunniani Yövartion käyttöön täksi yöksi ja kaikiksi tuleviksi öiksi.

Petos, Varkaus ja Murha. Valehtelu, Raiskaus ja Surma. Salametsästys, Ryöstö ja Tuhopoltto. Valapattous, Kavallus ja Pyhäinhäväistys. Kaikista näistä ja tuhansista muista rikoksista on tuomittu miehiä Muurille, Yövartion palvelukseen. On myös vapaaehtoisia, niitä jotka tulevat Muurille velvollisuuden, kunnian tai seikkailunhalun takia, mutta heitä on vähän ja yksikään heistä tuskin selviää Yövartiossa sortumatta ainakin kerran johonkin niistä rikoksista, joista niin monet heidän veljistään on tuomittu. Monet rikokset tapahtuvat, niin muurilla, kuin muaallakin, pimeässä. Yöllä. Monet puhuvat rikoksista "Yön Sisarina" ja ne ovat petollisia naisia, jotka lupaavat paljon, mutta lopulta antavat vain tuskaa ja kärsimystä. Lähes jokainen Yövartion mies on ainakin kerran joutunut Yön Sisaren viettelemäksi.

Kokeneimmat Yövartion miehet tuntevat myös Yön ujommat, hiljaisemmat ja lempeämmät sisaret. Lumi, Tähdet, Kuu, Halla, Jää ja monet, monet muut. Nämä Yön Sisaret eivät viettele tai viekoittele. Mutta ne ovat silti aina läsnä muurilla. Nekin voivat syöstä epätoivoon, pettää tai tappaa. Mutta jos niitä kykenee rakastamaan, jos niiden suosion pystyy itselleen saavuttamaan voi elämä muurilla tuntua hetkellisesti siedettävältä, ehkä jopa elämisen arvoiselta.

Länsivartio

Länsivartion lähiympäristö

Länsivartio, tai virallisesti Länsivartio-Sillalla, on Yövartion länsimmäinen linnake ja ainoa linnake, joka ei sijaitse Muurin vieressä. Vaikka Jäästä ja kivestä rakennettu valtava Muuri, ei suojelekaan Länsivartiota suoraan ei linnake silti ole ilman kunnioitusta herättäviä luonnollisia puolustuksia. Varjotornin kohdalla kolmisen sataa metriä korkea muuri päättyy lähes yhtä syvään, jyrkkäseinämäiseen Rotkoon jonka pohjalla Maitovesi virtaa Jäälahdelle. Noin viidentoista virstan päässä Varjotornista Rotkon yli kulkee leveä, muinainen Kallojen Silta, joka on ainoa tunnettu reitti Rotkon yli. Tältä kohdalta Rotko on satakunta metriä leveä ja kaksisataa metriä syvä. Länsivartio sijaitsee Kallojen Sillan länsipäässä ainoana Yövartion linnakkeena joka on rakennettu vihamieliselle maalle, Muurin ja Rotkon muodostaman rajalinjan toisella puolen.

Vuoden 298 alussa Länsivartion linnake on surkeassa tilassa. Muinaisina aikoina rakennettu Kallojen Silta seisoo edelleen paikalla tukevana kuin itse Muuri, mutta sen suojaamiseksi rakennetuista linnoitteista vain yksi torni on korjattavissa asumiskelpoiseksi ilman valtavia töitä. Tämä torni on kuin Kallojen Sillalle johtava porttitorni ja sen alapuolelta kulkee ainoa tunnettu suoraan Kallojen Sillalle johtava, tornin kohdalta vain yhden miehen levyinen, polku joka on suljettu valtavalla raudastaportilla. Rautaportin takana lännessä avautuu villien maa, kun taas sen itäpuolella, tornin ja Kallojen Sillan välissä on jyrkkärinteinen, puiden peittämä kukkula, jonka laki on muinaisten kiviraunioiden täplittämä.

Linnake

Linnakkeen porttitorni on neljäkerroksinen vaakaholvien varaan kasattu rakennelma, joka on rakennettu suoraan vuoren rinteeseen. Tornin länsikylki on kiinni kivisessä jyrkänteessä ja itäkyljellä on kapea portti jonka kautta kuljetaan jyrkänteen ja tornin itäseinän välissä kulkevaa kapeaa rinnetietä pitkin sillalle. Tältä tieltä ei kuitenkaan pääse kulkemaan suoraan torniin, vaan tornin sisäänkäynti sijaitsee kulkutien yläpuolella, kapealla kivihyllyllä, jonne päästäkseen joutuu kiertämään pidemmän lenkin tornin pohjoispuolella olevan kukkulan rinteen kautta.

Jumallehto

Länsivartion lähiympäristö

Kukkulan laelta luoteeseen johtaa pieni sola, joka päättyy lähes pyöreään, erittäin jyrkkäseinäiseen laaksoon. Tässä laaksossa sijaitsee jumallehto. Länsivartion lehdossa on kolme sydänpuuta, joiden nimiä ei tunneta. Kaikkien niiden lehdet ovat verenpunaiset ja niiden kaarnaan veistetyt kasvot ankarat, jopa vihaiset. Jumallehdossa asuu jopa satoja variksia, jotka parveilevat päiväsaikaan linnakkeella ja yöpyvät sydänpuiden oksilla. Sinne on myös haudattu kymmeniä, ellei jopa satoja eri aikoina Länsivartiolla kaatuneita Yövartion veljiä. Tuoreimmat haudat erottuvat kivikasoina, hiukan vanhemmat vaatimattomina sammal ja ruohomättäinä, kun taas vanhimmat ovat kadonneet kokonaan kasvillisuuden peittoon.

Vartiomiehet

Partiomies Ser Terrence Lugus - Pakeni muurille sukulaistensa vihaa. Liittynyt Yövartioon vuonna 288. Saapunut Länsivartion vuonna 298 Varjotornilta.

Partiomies Kyle - Tuomittu suurriistan salametsästyksestä. Liittynyt Yövartioon vuonna 296. Saapunut Länsivartion vuonna 298 Varjotornilta.

Rakentaja Kilbert - Tuomittu tuhopoltosta. Liittynyt Yövartioon vuonna 291. Saapunut Länsivartion vuonna 298 Varjotornilta.

Rakentaja Beorn - Vapaehtoinen. Liittynyt Yövartioon vuonna 296. Saapunut Länsivartion vuonna 298 Varjotornilta.

Mestari Meryn - Syytetty petoksesta, varkaudesta ja Kastellin valojen rikkomisesta. Liittynyt yövartioon vuonna 297. Saapunut Länsivartion vuonna 298 Varjotornilta.

Länsivartion Maat

Sillan itäpuolella avautuvat Länsivartion maat, jota asuttavat pääosin Karhusaarten ja Rautasaarten väestöstä periytyvät kalastajat ja metsätorpparit. Tämä kovapintainen ja olosuhteiden karaisema kansa asuu sivistyksen äärimmäisellä reunalla, vain nuolenlennon päässä lähimmistä villeistä ja ainoat säännöt joita he kunnioittavat ovat Vanhojen Jumalten ja Hukkuneen Jumalan lait. Täällä talon päämies on edelleen kuningas omilleen ja omaisuus vaihtuu usein heikommilta vahvemmille ”rautahinnalla”.