Hirvasharjanne (Tulen ja Jään Laulu)
Hirvasharjanne on Harten ja Manningien maiden väliin jäävä sola, jonka kautta kulkee Kypäräkiven ja Helmisakaran välinen kärrypolku. Alue on reilut kymmenen virstaa kanttiinsa ja rajautuu sekä idässä, että lännessä jyrkästi kohoaviin, metsien peittämiin kukkuloihin.
Historia ja asutus
Hirvasharjanne on melko kivistä maastoa ja se oli vielä kolmisensataa vuotta sitten täysin metsän peitossa. Harjanteen raivaaminen pelloiksi aloitettiin vuoden 10 AL paikkeilla (tarkka ajankohta ei ole tiedossa), kun kolme Aegonin I sodassa maattomiksi joutunutta ritaria perusti alueelle luostarin. "Soturin Pojiksi" kutsutun muinaisen uskonnollisen soturijärjestön nimissä toimien nämä ritarit toivat lain Hirvasharjanteen alueelle ja suojelivat myöhemmin luostarin läänityksiksi muodostunutta Hirvasharjannetta.
Tilanne muuttui Aegon I kuollessa, kun kirkko ryhtyi vastustamaan Aenys I valtaan nousua sillä perusteella, että hän oli syntynyt insestistä. Seurasi kuninkaan ja kirkon välinen uskonsota, joka kesti yksitoista vuotta (37 - 48 AL) ja päättyi vasta Maegor I:n kuoleman jälkeen Jaehaerys I antamaan yleiseen armahdukseen ja kirkon asevoimien hajoittamiseen. Sodan aikana Hirvasharjanteen luostari ja sen maat toimivat usein turvapaikkana kirkon asemiehille, joiden päänahoista kuningas Maegor I lupasi vuodesta 43 AL lähtien maksun (kultaraha ritarista ja hopearaha asemiehestä).
Jaehaerys I armahduksen jälkeen Hirvasharjanteen luostari luopui aseistaan, mutta säilytti maansa. Tämä tilanne ei kuitenkaan miellyttänyt Hirvasharjannetta ympäröiviä maita hallitsevia sukuja erityisesti siitä johtuen, että aseistettujen kirkon ritarien lopetettua maiden vartioinnin solan kautta kulkevia kauppiaita ryhdyttiin yhä useammin ryöstämään ja verottamaan metsäläisten toimesta. Lopulta, Jaehaerys I kuoleman yhteydessä, Harten ja Mannigien suvut pakottivat luostarin luopumaan herruudestaan alueella. Luostaritoiminta lopetettiin kokonaan ja kirkko jakoi maat neljäntoista entisen ritari- tai asemiesperheen kesken.
Vuoden 103 AL Hirvasharjanteen uudelleenjaon yhteydessä syntyneiden neljäntoista ratsutilan annettiin vapaasti valita isäntänsä ja ne jakautuivat alkuvaiheessa melko tasan Harten ja Manningien sukujen välille. Koska näiden talojen ratsumiehiä tarvittiin pääosin vartioimaan solan aluetta rosvoilta heille myönnettiin alkuvaiheessa kahden sukupolven pituinen oikeus olla lähettämättä joukkoja kummankaan suvun palvelukseen. Vaikka nämä erioikeudet vähitellen lakkasivatkin vuosien kuluessa jäivät Hirvasharjanteen ritarisuvut hiukan syrjään suurempien sukujen politiikasta.
Tilanne kuitenkin muuttui vuonna 283 AL Harten ja Manningien sukujen ajauduttua sotaan keskenään. Vaikka sota alkoikin nimellisesti Myrskynpään piirityksen yhteydessä syntyneistä erimielisyyksistä se laajeni pian koskemaan muun muassa Hirvasharjanteen omistussuhdetta.
