Sodankäynti Essoksessa (Tulen ja Jään Laulu)

Valyria oli aikansa suurin sotilasmahti, mutta imperiumin voima ei koskaan perustunut massiivisiin armeijoihin ja valtavaan sotakoneistoon. Valyrialainen aatelisto ei noussut sotureiden, vaan taikureiden keskuudesta ja sen ytimessä eivät olleet ratsuritarit ja teräs, vaan lohikäärmeet ja loitsut. Magia ja veri hallitsee lohikäärmeitä ja aseina lohikäärmeet olivat niin ylivoimaisia, että kilpailua sukujen välillä ei koskaan käyty maasta, rahasta ja väestä, vaan tiedosta, verestä ja salaisista sopimuksista jotka takaisivat pääsyn lohikäärmeratsastajien joukkoon. Siinä missä lähes jokaisella Westerosin aatelissuvulla on pitkät soturiperinteet, lähes jokainen Vapaiden kaupunkien aatelissuku on lähtöisin varjoisilta kujilta, kuiskatuista kirouksista ja hovien juonitteluista.

Vapaat kaupungit nousivat Valyrian imperiumin raunioista, mutta niiden juuret ovat Valyrialaisissa siirtokunnissa. Kun imperiumi kukistui Vapaita kaupunkeja hallitsevat suvut olivat Valyrian reunamilla asuvia nousukkaita ja merkityksettömiä pikkuaatelisia. Kun Valyria tuhoutui heistä tuli uusia valtiaita. Vaikka Vapaat kaupungit itsenäistyivät on niillä yhteiset juuret samassa valtakunnassa ja samat suvut omistavat intressejä useissa kaupungeissa. Tästä johtuen Vapaiden kaupunkien välillä vallitseva sotatila ei ole niinkään valtioiden ja kulttuurien välistä sotaa, vaan Valyrian raunioista nousseen uuden aateliston välistä peliä nokkimisjärjestyksestä.

Sodankäynti Vapaissa kaupungeissa

Laivastot

xxx

Sivun alkuun

Sotalaivat

xxx

Kaapparit

xxx

Ratsuväki

Vapaille kaupungeille ratsuväki on aina ollut pelkkä sivuase. Sillä on käyttönsä erityisesti silloin kun halutaan terrorisoida vihollisen maaseutua, jahdata rosvoja ja karanneita orjia tai surmata pakenevaa vihollista. Jokaisella sotilaallista mahtia haalivalla suvulla on ratsumiehiä, mutta monesti ratsusotilaat ovat palkkamiekkoja ja heidän työnsä sen mukaista. Osa palkkasotureista, erityisesti Westerosilaisista, kykenee tuomaan taistelukentällä raskasta ratsuväkeä täysissä haarniskoissa, raskaalla sotahevosella ratsastaen, mutta tyypillinen Vapaiden kaupunkien ratsumies on enemminkin kevyesti panssaroitu jousimies vikkeläkavioisen ratsuhevosen selässä.

Sivun alkuun

Kataphraktit

Lysin vapaakaupunki ja muutamat yksittäiset suvut muissa vapaakaupungeissa kouluttavat todellista raskasta ratsuväkeä, kataphrakteja. Nämä miehet värvätään usein hyvin nuorina ja opetetaan ratsastamaan ja taistelemaan pienestä pitäen. Jotkut suvut suosivat orjien lapsia, mutta monet muut värväävät tulevat ratsusoturit orpojen tai köyhien vapaiden miesten parista. Aikuisikään tullessaan jatkuva koulutus on muokannut alokkaista huippuluokan ratsastajia, peitsimiehiä, miekkailijoita ja jousiampujia, jotka kykenevät taistelemaan tehokkaina yksikköinä niin ratsain, kuin jalankin.

Kataphraktien perinteisiä aseita ovat peitsi, ratsumiekka ja vastakaarijousi. Essosin vapailla kaupungeilla ei ole Westerosin perinteitä raskaiden sotahevosten jalostamisessa, joten hevoset ovat yleensä kevyempirakenteisia. Tästä huolimatta kataphraktien tapana on taistella sekä mies, että hevonen täyteen rengas- tai suomuhaarniskaan puettuna ja kataphraktien peitsirynnäkkö vetää vertoja monelle Westerosilaiselle ritariyksikölle.

Elefantit

Elefanttien valtava koko ja voima tekee niistä hankalasti lähestyttäviä niin ratsumiehille, kuin jalkaväellekin, mutta valtavien eläinten tärkein tehtävä ei silti ole survoa miehiä lähitaistelussa. Tämä johtuu siitä, että elefantit, jopa sotaan koulutetut, ovat melko pelokkaita ja niitä ei voi pakottaa juoksemaan päin esteitä sen enempää kuin hevosiakaan. Siinä missä sotahevoset saattavat laumavaiston ja nopeuden johdosta työntyä muutaman metrin verran jalkaväkimuodotelman sisään ennen kuin hevoset pysähtyvät, elefantit ovat herkempiä metelille, vähemmän laumavaiston varassa toimivia ja hevosia merkittävästi hitaampia. Mikäli jalkaväki pitää asemansa eivät elefantit mielellään mene mieslauman sekaan, vaan jäävät kunnioittavan matkan päähän. Sotaelefanttien tärkein rooli onkin toimia liikkuvina ampumatorneina, joiden selästä jousimiehet pystyvät ampumaan tappavia laukauksia vihollisten yläpuolelta ja silti hyvin läheltä, etäisyydeltä jossa jousen iskuvoima on parhaimmillaan. Tyypillisesti sotaelefantin pää on panssarin suojaama ja se kantaa selässään puista, raakanahkoilla panssaroitua lavaa jonka kyydistä kaksi tai kolme jousimiestä toimii.

Palkkasoturit

Dothrakien kirkujat ovat tyypillinen kuva siitä, mitä ratsuväki tarkoittaa Vapaiden kaupunkien asukkaille: nuoria, villejä miehiä lähes alastomina jotka syöksyvät suojattomiin asutuksiin keihäiden, miekkojen ja jousien kanssa. Taisteluita jotka ovat enemmän kuin karjan ajamista, metsästystä tai puhdasta teurastusta. Kevyellä ratsuväellä on roolinsa tiedustelijoina, vihollisen häiritsijöinä ja erityisesti terrorin työkaluina joten jokainen itseään kunnioittava mahtisuku pitää palveluksessaan vähintäänkin pientä osastoa kevyesti varustettuja palkkasotureita nopeiden hevosten selässä.

Vaikka palkkasoturiratsuväen perinteinen rooli onkin lähinnä ryöstää ja tuhota vastarintaan heikosti kykeneviä vihollisien asutuksia ovat jatkuvat konfliktit Kiistellyillä Mailla opettamaan monet palkkasoturit varustautumaan hiukan raskaammin panssarein ja harjoittelemaan myös raskaan ratsuväen rynnäkkötaktiikoita. Osa palkkasoturiyksiköistä on Westerosista onnenonkijoina tai karkoitettuina Essosiin päätyneiden ritarien perustamia, joten myös Westerosilaiset raskaan ritariratsuväen perinteet elävät palkkasoturien parissa.

Jalkaväki

Vapaille kaupungeille jalkaväki tarkoittaa armeijaa ja monet armeijat ovat lähes puhtaasti jalan liikkuvia. Armeijan ytimessä ovat raskaasti varustetut ammattisotilaat, asemiehet ja palkkasoturien raskas jalkaväki, jota suojaavat pääosin orjista ja palkkamiekoista muodostetut keihäs-, jousi- ja linkomiesten muodostelmat. On kuitenkin syytä muistaa, että merkittävä osa Vapaiden kaupunkien taisteluista käydään joko merellä laivoissa, satamissa tai jopa kaupungeissa. Näissä olosuhteissa kiltojen, laivojen miehistöjen ja erilaisten seurojen muodostamat varusväet ovat yllättävän tehokkaita sotilaita.

Sivun alkuun

Asemiehet

Asemiehet, raskas jalkaväki on vapaiden kaupunkien mahtisukujen ja armeijoiden tärkein aselaji. Se koostuu tyypillisesti ammattisotilaista ja vapaasta palvelusväestä ("livreemiehet"), jotka toimivat isäntiensä vartiomiehinä, poliiseina ja henkivartijoina kotikartanoilla ja osallistuvat sotiin haarniskoituna, peitsillä, partisaaneilla, pertuskoilla ja hilpareilla varustautuneina. Sotakentällä raskaan jalkaväen haarniskana on vähintään rintahaarniska tai panssaritakki ja raskas kypärä, mutta erityisesti ensimmäisessä ja toisessa rivissä taistelevat miehet varustetaan usein puoli, kolmeneljännestä tai kokohaarniskalla. Pystyäkseen tehokkaasti taistelemaan toisia vastaavasti varustettuja asemiehiä vastaan raskas jalkaväki kantaa pitkiä peitsiä, hilpareita ja erilaisia pitkävartisia yhdistelmäaseita. Osa saattaa varustautua myös raskaalla puolentoistakäden tai kahden käden sotamiekalla.

Toimiessaan isäntiensä suojana sotakentän ulkopuolella asemiehet saattavat tilanteesta riippuen varustautua pelkällä pehmustejakulla ja tikarilla tai pistomiekalla, mutta monilla, erityisesti edustushenkivartiotehtävissä toimivilla on koristeisten kypärien lisäksi rintahaarniska tai panssaritakki ja hilpari, kahden käden miekka tai koristeellinen partisaanikeihäs.

Kiltojen varusväki

Vapaiden kaupunkien muurien ja linnoitusten sisäpuolella tarvitaan monenlaisia aseistettuja joukkoja korttelien järjestyksenpitoa varten. Siinä missä kaupungin ja valtion kannalta kriittisimpiä vartiotehtäviä (esimerkiksi sataman puolustusta) hoitavat mahtisukujen asemiehet tai kaupunkivaltion omasta kassasta palkatut joukot on muurien puolustaminen ja tavanomaiset "kaupungin kaartin" tehtävät yleensä vastuutettu kaupungin muille vapaille miehille. Käsityöläiskillat, kauppaseurat ja muut vapaiden miesten yhteisöt on asetettu vastuuseen omista kortteleistaan ja kiertävien vuorojen mukaan porttien, muurien ja kaupungin pääkatujen vartioinnista. Tyypillisesti kuka tahansa vapaa mies voi olettaa joutuvansa palvelemaan kymmenestä jopa kolmeen kymmeneen vuorokauteen kaupungin vartiotehtävissä vuosittain.

Sodan syttyessä kaupungin johtajat saattavat määrätä varusväkeä myös armeijan tehtäviin, mutta käytännössä tama on hyvin harvinaista muiden kuin merimiesten osalta. Tähän on kaksi käytännön syytä. Käsityöläiskillat ovat hyvin tietoisia omasta merkityksestään eivätkä heidän kanssaan tehdyt sopimukset yleensä velvoita heitä palvelemaan kaupungin muurien ulkopuolella. Tärkein syy kuitenkin on se, että lähes kaikkialla Vapaiden kaupunkien alueella orjien lukumäärä on moninkertainen vapaisiin kansalaisiin verrattuna ja merkittävä osa vapaista miehistä tarvitaan kaupungeissa varmistamaan se, että orjat eivät keksi ryhtyä kapinoimaan.

Orjalegioonat

xxx

Palkkasoturit

xxx

Sivun alkuun

Sotavarusteet

Panssarit ja suojavarusteet

Sotilaiden haarniskat

xxx

Siviilien haarniskat

xxx

Merimiesten haarniskat

xxx

Sivun alkuun

Aseet

Jouset ja varsijouset

xxx

Sotilaiden aseet

xxx

Siviilien aseet

xxx

Merimiesten aseet

xxx

Sivun alkuun