Kissojen Sota (Tulen ja Jään Laulu)
| Kissojen Sota | ||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| ||||||||||
| Osapuolet | ||||||||||
|
|
|
| ||||||||
| Komentajat | ||||||||||
|
Lordi Ethan Hyrne |
Lordi Justin Rykker |
Ser Siniparta | ||||||||
| Vahvuudet | ||||||||||
|
|
|
| ||||||||
| Tappiot | ||||||||||
|
|
|
|||||||||
Kissojen Sodan lähtökohdat pedattiin jo vuoden 297AL aikana Hartejen ja Manningien huoneen sopiessa vanhat erimielisyytensä molempien sukujen vanhimpien lapsien Kevan Manningin ja Sylvia Harten häissä. Häiden aikana Kevan Manningin isä lordi Artur Manning haavoittui vakavasti metsästysonnettomuudessa ja kuoli vammoihinsa pian tämän jälkeen jättäen nuoren Kevan Manningin ja tämän tuoreen vaimon hallitsemaan Kypäräkiven kartanoa ja Manningin huonetta. Pian häiden jälkeen Lady Sylvia synnytti terveen poikalapsen, joka nimettiin lady Sylvian isän mukaan Gerard Manningiksi.
Vuoden 299AL alussa tilanne muuttui äkillisesti lordi Kevan Manningin jouduttua vaimonsa Sylvian järjesteämän salamurhayrityksen kohteeksi. Ser Etan Hoggin toimittaman varoituksen ja Hyrnen kaartin ritarien väliintulon ansiosta lordi Manning selvisi hengissä ja salajuoni paljastui. Salamurhayrityksessä pahasti haavoittuneen lordi Manningin toipuessa Hyrnen kartanolla lady Sylvia yhdessä isänsä lordi Harten kanssa kaappasivat vallan vuoden ikäisen lapsen Gerard Manningin nimissä Kypäräkivellä.
Manningien mailla alkoi levitä kaksi erilaista tarinaa tapahtumien kulusta. Ensimmäisen, Hartejen ja lady Sylvian version mukaan, lordi Manning oli joutunut Hyrnejen oikeudettoman hyökkäyksen uhriksi ja näiden vangiksi. Toisen, erityisesti suurtalollisten maanviljelijöiden parissa kerrottu, versio noudatteli tarkemmin tapahtumien todellista kulkua siitä miten lordi Manningin omat ritari hyökkäsivät hänen kimppuunsa Patolan pelloilla. Koska Tyrellien ja Renly Baratheonin intresseissä oli katkaista Kuninkaansatamaan johtava kauppapolku, joka kulki Manningien ja Hartejen maiden läpi sai lordi Manning tukea vaatimuksilleen Tyrellien, Punakukkulan Fossowayn, Hyrnen, Luguksen ja Crastorin huoneilta.
Lordi Hyrnen johtaman liittokunnan armeijan marssiessa Kypäräkiven kartanolle lordi Rykkerin johtama, pääosin Harten ja Manningine joukoista koottu, armeija ryhtyi taisteluun liittokuntaa vastaan. Rautivanpellon taistelussa Rykkerin armeija hajoitettiin ja murskaavan tappion jälkeen Manningien maat siirtyivät käytännössä lordi Manningin edustajien valvontaa ja Kypäräkivi piiritettiin. Kypäräkiven piiritys ratkesi noin kaksi viikkoa myöhemmin neuvotteluiden jälkeen ja lady Sylvia jäi Hyrnen joukkojen vangiksi.
Patolan Pelto
Lordi Kevan Manning oli palaamassa kotiinsa Kuninkaansatamasta neljän ritarinsa ja aseenkantajansa kanssa kun Ser Torhen Manning ja Ser Etan Hogg kutsuivat hänet vieraaksi Hyrnen maille. Pian joukon saavuttua Patolon peltoaukeille, jonne Hyrnen ritarit olivat tulleet heitä vastaan, hyökkäsi kaksi lordi Manningin omista ritareista lordin kimppuun. Kolme Hyrnen ritaria (Ser Jasen Rollingsford, Ser Bowen Langward ja Ser Erryk Pitkäjärvi) liittyivät taisteluun pelastaakseen lordi Manningin. Syntyneessä taistelussa sai surmansa yksi Manningin ritari, sekä lordin aseenkantaja. Lisäksi kaksi Manningien ritaria otettiin vangiksi ja lordi Manning, sekä Ser Bowen loukkaantuivat.
Veriyö
Ser Torhen Manningin Kypäräkivelle toimittaman selonteon yllyttämänä kolme nuorta ritaria yritti poistua yöllä kartanolta mukanaan muutamia perheenjäseniään ja palveluskuntaa. Harten ritarien johdolla muut paikalla olleet ritarit pysäyttivät pakomatkalaiset ja surmasivat kolme pakomatkaa johtanutta ritaria. Tämän jälkeen Harten ritari otti Lady Sylvian ja Gerard Manningin käytännössä vangikseen ja ryhtyi johtamaan kartanoa.
Rautivanpellon Taistelu
Lordi Ethan Hyrnen johtama armeija, vahvuudeltaan noin 100 ratsuväen ja 200 jalkaväen miestä, marssi Manningien maiden läpi piirittämään Kypäräkiven kartanoa, jossa valtaa piti lady Sylvia. Kartanon pohjoisepuolisella pellolla tämä armeija kohtasi lordi Justin Rykkerin johtaman armeijan, vahvuudeltaan 80 ratsumiestä ja 200 jalkaväkeä. Lyhyen neuvottelun jälkeen lordi Justin Rykker komensi armeijansa hyökkäykseen lordi Ethan Hyrnen selkeästi vahvempaa asemaa vastaan. Lordi Rykkerin armeijan jalkaväki, joka koostui pääosin lordi Kevan Mannigille uskollisista Sinikissoista, kieltäytyi etenemästä jolloin Rykkerin armeijan ratsuväki joutui suojattomaksi Hyrnen ja Linnamäen Rastaiden, sekä Rajakaartin nuolimyrskyyn. Tätä seurannut Hyrnen ja Punakukkulan Fossowayn ratsuväen rynnäkkö löi hajalle Rykkerin ratsuväen ja lordi Justin Rykker vangittiin. Sinikissat vaihtoivat välittömästi puolta siirtyen Hyrnen seurassa taistelukentälle tulleiden Torhen ja Darren Mannigin leiriin.
Taistelukentän itäisellä sivustalla käytiin lähes erillinen oma taistelunsa kun Rykkerin armeijan perässä taistelukentälle saapunut Mannigin ratsuväki, Siniset Leijonat, ottivat yhteen vanhojen vihollistensa Crastorin Mustaviittojen kanssa ja joutuivat Ser Naton Luguksen johtamien Lugusten ritarien sivustahyökkäyksen uhriksi. Seuranneessa verilöylyssä lähes kaikki Siniset Leijona surmattiin tai otettiin vangiksi. Taistelun miestappiot jäivät lopulta melko vähäisiksi suhteessa siihen miten murskaavan tappion lordi Rykkerin armeija kärsi. Päivän päätyttyä kentältä kerättiin kaatuneina neljä Rykkerin, kahdeksan Harten ja kaksitoista Manningin miestä. Voittoisan lordi Hyrnen armeijan tappioiksi jäi kaksi Crastorin Mustaviittaa ja kaksi Lugusten ritaria, sekä yksi Hyrnen kaartin ja yksi Fossowayn aseenkantaja.
Lordin Paluu Kypäräkivelle
Rautivanpellon taistelun jälkeen Kypäräkiven kartanoa piiritettiin kahden viikon ajan ja levottomuudet levisivät ympäri Manningin maita. Lordi Kevan Manningin marssi kartanolleen Punakukkulan Fossowayn ja Hyrnen ritarien kärjessä vaatien sisäänpääsyä. Epäselvässä tilanteessa lady Sylvia Harte halusi neuvotella serkkunsa Ser Lawrence Hyrnen kanssa kartanolla, mutta petollisen Harten ritarin johdolla neuvotteluun saapuneiden Hyrnen miesten kimppuun hyökättiin. Lyhyessä taistelussa sai surmansa yksi Nuoriin Hirvaisiin kuulunut ritari ja Hyrnen joukot perääntyivät ulos lady Sylvia Harte ja Gerard Harte mukanaan. Pian tämän jälkeen lady Sylvia luovutti kartanon lordi Manningille. Neljä petolliseksi todettua ritaria teloitettiin.
Hirvasharjanteen Valtaus
Kevan Manning marssi kahdensadan jalkaväkimiehen kanssa Hirvasharjanteelle aikomuksenaan ottaa Sylvie Harten myötäjäismaat omaan hallintaansa. Häntä vastassa Hirvasharjanteella olivat Harten ritarit, sekä paikallinen nostoväki. Harten ritarit perääntyivät taistellen ja tehden nopeita syöksyjä jalkaväkeä vastaan, kunnes Sinikissojen jousimiehet onnistuivat kiertämään sivustaan ja karkoittamaan ritarit nuolikuuroillaan. Nostoväen nähdessä ritarien pakenevan notoväkimiehet kieltäytyivät taistelusta ja hajaantuivat lähimetsiin. Hartet menettivät taistelussa yhden ritarin aseenkantajineen, sekä muutamia hevosia.
Siniparran Ryöstöretki
Siniparraksi kutsuttu entinen Manningien suvun palveluksessa ollut ritari oli kerännyt ympärilleen joukon palkkasotureita ja tyytymättömiä ritarisukujen väkeä, jotka eivät enää luottaneet Manngien suvun kykyyn pitää maita hallussaan. Siniparran johdolla palkkamiekat lähtivät rankaisuretkelle, jonka tarkoituksena oli rangaista niiden Sinikissojen perheitä, jotka olivat ryöstelleet Rautivanpellon taistelussa hävinneiden Manningien ritarien kartanoita. Pikaisesti koottu kylien nostoväki yritti puolustaa tilojaan, mutta lopulta se lyötiin ja ajettiin maihin. Siniparran miehet hirttivät kolme maanviljelijää ja ryöstivät näiden perheitä.
Iltaan mennessä lordi Manningille uskolliset ritarit saapuivat paikalle ajamaan ryöstelijät karkuun, mutta kokemattomien ritarien vasta yrittäessä järjestäytyä taistelurintamaan ajoivat Siniparran miekat heidät äkillisellä iskulla hämmennyksen valtaa ja pakenivat paikalta saaliinsa kanssa. Taisteluissa kuoli neljä nostoväen miestä, sekä kolme vangiksi jäänyttä hirtettiin. Lisäksi Manningien ritarit menettivät kaksi aseenkantajaa. Yksi ritari jäi vangiksi, mutta hänet vapautettiin myöhemmin ilman varusteitaan ja hevostaan.
Laaksonsuun Taistelu
Sinikissojen perustettua sotaleirinsä Laaksonsuun majatalolle ja aloitettua Hirvashallin rakentamisen Harten huoneen joukot keräsivät kaikki voimansa iskeäkseen Sinikissat asemistaan. Taistelupäivän aamusta lähtien Harten ritarit tekivät pistohyökkäyksiä kohti linnoitettua majataloa ja kärsivät lukuisia tappioita nuolikuuroista. Heidän kuitenkin onnistui pitää jousimiehet kiireisinä siihen asti, kunnes Harten nostoväki pääsi etenemään jousen kantaman päähän. Harten nostoväen nuoli ja kivikuuro onnistui sekoittamaan Sinikissojen rivit, jolloin Harten väki yritti ensimmäisen kerran hyökätä, mutta Harten varusväen kieltäydyttyä tämä hyökkäys epäonnistui. Ratsuväen härnäysiskujen ja nuolikuurojen jatkuttua jonkin aikaa lordi Harte sai vihdoin joukkonsa ojennukseen ja määräsi kaikki joukot yhdenaikaiseen hyökkäykseen kohti linnoitettua majataloa. Ankaran taistelun jälkeen Harten joukkojen onnistui ajaa Sinikissat asemistaan ja vallata Laaksonsuu takaisin.
Mannigien joukkoja johtanut lordi Manning onnistui järjestämään Sinikissojen vetäytymisen siten, että jalkaväki vetäytyi hyvässä järjestyksessä eikä Harten ritareille tullut tilaisuutta ajaa jalkaväkeä hajalle ja tuhota sitä. Tästä johtuen Sinikissat menettivät taistelussa vain kuusi miestä kaatuneina, joskin vangiksi jääneitä, haavoittuneita ja taistelukentältä metsiin paenneita oli moninkertainen määrä tähän verratuna. Vastaavasti Harten joukoista menehtyi kaksi ritaria, yksi aseenkantaja, sekä kuusi nostoväen miestä.
Sivun alkuun
