Sodankäynti Essoksessa (Tulen ja Jään Laulu)
Valyria oli aikansa suurin sotilasmahti, mutta imperiumin voima ei koskaan perustunut massiivisiin armeijoihin ja valtavaan sotakoneistoon. Valyrialainen aatelisto ei noussut sotureiden, vaan taikureiden keskuudesta ja sen ytimessä eivät olleet ratsuritarit ja teräs, vaan lohikäärmeet ja loitsut. Magia ja veri hallitsee lohikäärmeitä ja aseina lohikäärmeet olivat niin ylivoimaisia, että kilpailua sukujen välillä ei koskaan käyty maasta, rahasta ja väestä, vaan tiedosta, verestä ja salaisista sopimuksista jotka takaisivat pääsyn lohikäärmeratsastajien joukkoon. Siinä missä lähes jokaisella Westerosin aatelissuvulla on pitkät soturiperinteet, lähes jokainen Vapaiden kaupunkien aatelissuku on lähtöisin varjoisilta kujilta, kuiskatuista kirouksista ja hovien juonitteluista.
Vapaat kaupungit nousivat Valyrian imperiumin raunioista, mutta niiden juuret ovat Valyrialaisissa siirtokunnissa. Kun imperiumi kukistui Vapaita kaupunkeja hallitsevat suvut olivat Valyrian reunamilla asuvia nousukkaita ja merkityksettömiä pikkuaatelisia. Kun Valyria tuhoutui heistä tuli uusia valtiaita. Vaikka Vapaat kaupungit itsenäistyivät on niillä yhteiset juuret samassa valtakunnassa ja samat suvut omistavat intressejä useissa kaupungeissa. Tästä johtuen Vapaiden kaupunkien välillä vallitseva sotatila ei ole niinkään valtioiden ja kulttuurien välistä sotaa, vaan Valyrian raunioista nousseen uuden aateliston välistä peliä nokkimisjärjestyksestä.
