Angnor (Lohikäärmeen Laulu)

From Karriviki

"Angnor? Pah, julmaa erämaata jota asuttaa lauma julmia villejä. Se että alue joskus muinoin kuului suurelle mahdille ei ole syy ajatella lämpimiä ajatuksia siitä. Aino hyvä mitä angnorilaiset tarjoavat ovat meidän nuorille ritareillemme jotain muuta mietittävää kuin ainaiset keskinäiset välienselvittelynsä..."

Muutamia vuosikymmeniä aiemmin Talvenmaan ja Erewenin eteläpuolella oli Osemen ja Tourmen vanhat, rappeutuvat kuningaskunnat. Osemen ja Tourmen historia ulottui Perolonian aikoihin - molemmat olivat Perolonian keisarikunnan läänejä, jotka selvisivät Perolonian romahduksesta suhteellisen vähin vahingoin. Kahdeksantoista vuotta sitten Osemen itäpuolelta alkoi vyörytä barbaareja, ensiksi Osemen rajan yli, ja muutamia vuosia myöhemmin Tourmen rajan yli. Barbaariheimot tulivat vuoristoiselta seudulta valloittamaan heikot kuningaskunnat, ja viidessä vuodessa sekä Oseme että Tourme romahtivat, ja niiden alue muuttui sekasorron vallassa olevaksi 'ei-kenenkään-maaksi'.

Pikkuhiljaa barbaarit ottivat alueet haltuunsa, ja muodostivat omia 'kuningaskuntia'. Alueen ylin johtaja ja herra on 'suurkuninkaaksi' ('faarnen') kutsuttu Gladakh. Alue on jaettu kolmeen kuningaskuntaan; Angnoriin, joka alkaa Talvenmaan luoteisrajalta, Bhoraniaan, joka on Angnorin eteläpuolella, ja Ibaniaan, joka on Bhoranian ja Angnorin itäpuolella.

Nämä kuningaskunnat, tai 'tronnet', jakaantuvat jonkinlaisten heimojen alueisiin, jokaisella heimolla on oma alueensa, päällikkönsä ja sotajoukkonsa. Ei ole aivan selvää, kuinka tarkkaan rajat ja johtajat on heidän keskuudessaan määritelty.

Yleisesti kaikkia näitä barbaareja kutsutaan angnorilaisiksi tai sitten vain barbaareiksi, eikä heidän tavoistaan tiedetä paljoakaan. He eivät palvo jumalia, vaan jonkinlaisia toteemihahmoja, heidän kielensä on täysin käsittämättömän kuuloista ja he ovat perusluonteeltaan vihamielisiä. Pieniä ryhmiä ylittää rajan vähän väliä, tarkoituksenaan ryöstellä ja aiheuttaa hävitystä ja kauhua - joillain aluilla heitä pelätään lähes yhtä paljon kuin pimeän olentoja.

Pelottavimpia näistä barbaareista kutsutaan raivopäiksi. Raivopäät tulevat pieninä, yleensä viiden hengen ryhminä. He ovat sekaisin raivosta, hyökkäävät minkä tahansa heitä vastustavan kimppuun, eivät tunne kipua ja pysähtyvät vasta kuollessaan.