Delta Green-Lost in the Dark Operation Chupacabra Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Chupacabra

Tapahtuma-aika:15.12.1997

Tapahtumapaikka: Beaumont ja La Paz, New Mexico.

Operaatioon osallistuneet: Agentti Robert, Theodore Weeden, Mulligan

Yhteenveto: Virallisen FBI-operaation varjolla suoritettuja tutkimuksia liittyen NSA-agentti Harold Maisonin katoamiseen.

Normaaleista työtehtävistäni poiketen sain komennuksen osallistua FBI:n suorittamiin tutkimuksiin, joiden tarkoituksena oli selvittää kadonneen NSA-agentti Harold Maisonin kohtalo. FBI:n puolelta tutkimuksia johtamaan nimitettiin erikoisagentti Theodore Weeden. Myöhemmin sain tietää, että erikoislaatuisesta alkuasetelmasta oli vastuussa sama ystävällismielinen taho, joka oli aikaisemminkin ohjannut minut vastaavankaltaisten arvoitusten pariin.

Maison oli kadonnut virallisella komennuksella rajan lähettyvillä New Mexicossa. NSA ei ollut halukas paljastamaan hänen silloisten tehtäviensä luonnetta, mutta hän oli niiden aikana esiintynyt INS-agenttina. Toistaiseksi ainoa johtolanka näytti olevan Maisonin käytössä ollut vuokra-auto, joka oli löytynyt hylättynä valtatieltä paikasta, jonka välittömässä läheisyydessä ei ollut asutusta.

Lensimme siis Weedenin kanssa etelään, missä vuokrasimme ensitöiksemme käyttöömme maasturin, jolla jatkoimme itse tapahtumien näyttämönä toimineeseen pikkukaupunkiin.

Perillä etsimme käsiimme paikallisen seriffin, jolla ei ollut juurikaan lisättävää saamiimme niukkoihin tietoihin, mutta ilmeisesti etsimämme agentti oli kadonnut yöaikaan. Pääsimme kuitenkin tutustumaan välittömästi kaupunkiin hinattuun Maisonin autoon. Lähempi tarkastelu paljasti ajoneuvon törmänneen johonkin keula edellä ja kärsineen runsaasti peltivaurioita. Ikävä kyllä törmäyksen kohteesta ei ollut jäänyt autoon sellaisia todisteita, jotka olisivat olleet havaittavissa käytössämme olleella välineistöllä. Autosta ei löytynyt myöskään mitään sellaista, joka olisi valottanut Maisonin tekemisiä alueella ennen hänen katoamistaan.

Kun olimme saaneet tutkimuksemme auton kanssa päätökseeen, päätimme suunnata itse kolaripaikalle, missä jarrutusjäljet olivat edelleen nähtävissä. Paikka sijaitsi peltojen ympäröimällä valtatiellä, missä näkyvyys kumpaankin suuntaan oli erinomainen. Etäisyyttä lähimpään asutukseen oli muutama kilometri peltojen poikki oikaistaessa. Tien lähettyviltä ei löytynyt mitään ilmeisiä vaihtoehtoja objektiksi, johon auto oli törmännyt. Jarrutusjäljistä saatoimme karkeasti arvioida nopeuden ennen jarrutuksen alkamista olleen n. 60 mi/hr, eli suurin sallittu ajonopeus kyseisellä tiellä. Ajaja oli kuitenkin jostain syystä havainnut törmäyskohteen ilmeisen myöhään eikä ollut ehtinyt aloittaa väistöliikettä.

Tutkittuani auton pysähtymispaikkaa reunustaneet pientareet löysin toiselta puolelta tietä kävelykengän jälkiä. Ne johtivat vähän matkan päähän pellolle, mistä löytyi myös muutamia 9mm hylsyjä. Pian jäljet kuitenkin katosivat kuin seinään, aivan kuin niiden jättäjä olisi vain noussut siivilleen ja lentänyt pois. Tutkimme aluetta vielä tovin löytämättä kuitenkaan mitään muuta mielenkiintoista.

Tämän jälkeen palasimme takaisin kaupunkiin lounaalle, missä törmäsin hämmästykseni ja harmikseni Mulliganiin. Hän kertoi tulleensa paikalle, koska alueella oli tapahtunut useita eläinten silpomis- ja katoamistapauksia. Lisäksi maanviljelijät olivat raportoineet pelloilleen ilmestyneistä viljaympyröistä. Mulliganin mukaan tapausten takana oli jonkinlainen intiaanien taruolento, el-zubakapra (?). Vaikka tämän selityksen saattoikin varsin huoletta jättää omaan arvoonsa, eläinten silpomistapaukset ja viljaympyrät herättivät kiinnostukseni. Tälläisille tapauksille ominaisesta liioittelusta ja suurentelusta huolimatta yhteensattuma tuntui liian suurelta.

Koska tutkimuksemme vaikuttivat olevan väliaikaisesti pysähdyksissä ja lämpökameralla varustetun helikopterin, jolla Maisonia voitaisiin parhaiten etsiä laajalta peltoalueelta, saaminen paikalle näytti venyvän seuraavaan päivään, arvelin, että voisimme samantien käyttää loppupäivän näiden Mulliganin mainitsemien ilmiöiden tutkimiseen.

Lähdimme siis autollamme kiertelemään tiloja, joilla tapaukset olivat sattuneet. Maanviljelijät vahvistivat auliisti kuulemamme tarinat ja esittelivät meille pelloilleen ilmestyneitä viljaympyröitä. Ilmiö vaikutti siis aikaisemmista pienoisista epäilyksistäni huolimatta todelliselta ja kaiken lisäksi tapauksia oli hämmästyttävän paljon. Kaiken kaikkiaan niiden tarkempi tutkiminen vaikutti siis vaivanarvoiselta. Päätimme nukkua muutaman tunnin ennen pimeän tuloa ja lähteä sen jälkeen läheiselle kukkulalle yöksi vahtiin kiikareilla varustautuneina toiveenamme nähdä edes jonkinlaisia merkkejä viljaympyröiden aiheuttajasta.

Yön alkupuoli sujui rauhallisesti ja tapahtumaköyhästi kunkin vuorollaan pitäessä vahtia muiden levätessä. Puoliltaöin havaitsin kuitenkin yökiikareillani yhden tai useamman henkilön liikkuvan läheisellä pellolla muutaman sadan metrin päässä meistä. Päätimme ottaa selvää mistä oli kyse ja lähdimme kolmistaan etenemään näitä henkilöitä kohti. Päästessämme lähemmäksi kohteet kuitenkin ilmeisesti havaitsivat meidät ja lähtivät yrittämään karkuun. Koska pysähtymiskehoitukset ja se, että edustimme virkavaltaa eivät tehneet pakenijoihin ainakaan toivotunlaista vaikutusta, meidän ei auttanut muu kuin lähteä takaa-ajoon. Pian kävi kuitenkin selväksi, ettemme tavoittaisi pakenijoita ainakaan kovin nopeasti pimeässä ja meille tuntemattomassa maastossa. Onneksemme he kuitenkin jättivät pelloilla jälkeensä selvät jäljet, joiden perusteella pystyin seuraamaan heitä varsin vaivattomasti.

Noin tunnin kuluttua meistä alkoi kuitenkin tuntua siltä, että myös meitä seurattiin. Tapahtumien saama käänne ei juurikaan ilahduttanut meitä ja saavuttaessamme paikan, missä kapea polku kulki suurien kivipaasien välistä, päätimme väijyttää seuraajamme. Mulligan jatkoi siis matkaa minun ja Weedenin jäädessä aseistettuina odottamaan polun eri puolille. Sitten tapahtui jotain odottamatonta. Ensin kuulimme omituista äänen. Aivan kuin lähestyvän pyörretuulen huminaa ja sen jälkeen jokin pyyhälsi polkua pitkin välistämme niin nopeasti, ettemme ehtineet reagoida asiaan millään tavalla. Ainoastaan silmäkulmastani näkemä välähdys ja nyt etääntyvä ääni kertoivat minulle jonkin ohittaneen meidät juuri hetkeä aikaisemmin. Toviin emme uskaltaneet liikahtaakaan, mutta kuin mitään ei tapahtunut lähdimme nopeasti Mulliganin ja meidät ohittaneen kohteen perään. Vähän matkan päästä löysimme Mulliganin tajuttomana ja haavoittuneena maasta makaamasta. Pikainen analyysi paljasti hänen saaneen kaulaansa jonkinlaisen pistohaavan ja kärsivän nyt vakavasta verenhukasta. Tyrehdytettyäni verenvuodon ja laitettuani hänet tiputukseen lähdimme raahaamaan häntä takaisin autollemme.

Emme ehtineet kuitenkaan pitkällekkään, kun havaitsimme, että paluureitillämme meitä lähestyi yksinäinen aseettomalta mieheltä vaikuttava hahmo. Laskimme Mulliganin maahan ja otimme aseemme esille. Kehotimme lähestyjää pysähtymään, mutta ilman vaikutusta. Toistimme vielä pysähtymiskäskyn kahdesti, mutta lähestyjä ei vaikuttanut reagoivan siihen tai aseisiimme millään tavalla. Parin kymmenen metrin päässä mies pysähtyi hetkeksi, paljasti terävät hampaansa, päästi jonkinlaisen epäinhimillisen sihisevän kiljaisun ja lähti ryntäämään meitä kohti. Tässä vaiheessa avasimme tulen ja ammuimme kohtiryntääjään useita luoteja. Tämä lyyhistyikin maahan ja jäi makaamaan liikkumatta. Lähestyimme kohdetta varovaisesti ja perillä totesimme miehen kuolleeksi. Nyt jo takaisin ikenien suojiin vetäytyviä hampaita ja aneemisen kalpeaa sekä aliravittua olemusta lukuunottamatta mies vaikutti täysin normaalilta, ilmeisesti meksikolaiselta siirtotyöläiseltä. Koska Mulligan tokeni tässä vaiheessa niin paljon, että kykeni kävelemään tuettuna, saatoimme ottaa myös ruumiin mukaamme.

Autolle päästyämme suuntasimme välittömästi kaupungin terveyskeskukseen, missä Mulligan saatiin hoitoon ja minä saatoin syventyä tutkimaan meksikolaisen ruumista. Perusteellisetkaan tutkimukset eivät kuitenkaan paljastaneet mitään uutta aiemman diagnoosini lisäksi. Palatessani leikkaussalista sain hermostuksekseni kuulla agentti Weedenin tällä välin raportoineen tapahtumista FBI:lle. Asialle ei kuitenkaan voinut tehdä enään mitään, ja koska yö oli ollut rankka, suuntasimme motellillemme nukkumaan.

Seuraavana päivänä aloimme selvittämään kuolleen meksikolaisen henkilöllisyyttä. Pian saimmekin kuulla, että yksi siirtotyöläinen oli karannut läheiseltä tilalta. Kyselyt siellä ja muilla tiloilla eivät selventäneet sitä mitä miehelle oli todella tapahtunut, mutta saimme tietää, että hän ei ollut suinkaan ainut kadonnut. Lisäksi edellisen yön aikana oli ilmestynyt jälleen uusi viljaympyrä. Kun olimme palaamassa tilakierrokseltamme ohitimme tien varteen pysäköidyn rekan. Osittain sattuman oikusta päätimme vilkaista sitä tarkemmin ja meille selvisi, että sen olisi pitänyt olla vain ohikulkumatkalla ja päästä määränpäähänsä jo muutamaa päivää aikaisemmin. Vaikutti siis siltä, että saatoimme lisätä rekkakuskin kadonneiden joukkoon.

Päätimme järjestää tiloille ratsiat INS:n kanssa yhteistyössä vielä samana päivänä. Mitään meidän kannaltamme merkittävää ei kuitenkaan löytynyt. Päivän aikana saimme lisäksi paikalle jo odotellun helikopterin lämpökameroineen ja etsinnät saatettiin aloittaa ilmasta käsin. Pimeän tuloon mennessä mitään ei kuitenkaan vielä ollut löytynyt ja koska oletimme, että seuraava päivä saattaisi venyä pitkäksi, suuntasimme jo hyvissä ajoin nukkumaan.

Seuraavana päivänä etsintöjä jatkettiin. Aamupäivällä sain kuulla Mulliganin, joka oli ollut omilla retkillään minun ja Weedenin organisoidessa etsintöjä, löytäneen jonkun kuolleen kulkurin tien varresta makaamasta. Mulligan oli kuulemma tavannut kyseisen kulkurin edellisen päivän aikana ja tämä oli ollut silloin täysin kunnossa. Kulkurin löytöpaikan lähettyviltä löydettiin suuri määrä läheisille pelloille suuntaavia jälkiä. Pyysimme apua paikallisilta viranomaisilta ja lähdimme seuraamaan niitä verikoirien ja miesjoukon kanssa. Muutaman tunnin kävelyn jälkeen meille selvisi, että seuraamamme parin kymmenen hengen joukko oli ilmeisesti vaellellut pitkin ympäröiviä peltoja varsin päämärättömän tuntuisesti. Jatkoimme jäljitystä, mutta useamman tunnin jälkeen meidän oli pakko myöntää, ettemme pysyneet seurattaviemme tahdissa huolimatta hyvästä kunnostamme. Pitkin hampain jouduimme luopumaan takaa-ajosta jä jättämään joukkion etsinnän helikopterimme vastuulle. Palatessani kaupunkiin uupuneena puolipäiväiseksi venähtäneestä patikkaretkestämme, havaitsin suureksi hämmästyksekseni kansalliskaartin saapuneen kaupunkiin. Keskusteleminen heidän johtavan upseerinsa kanssa ei selvittänyt kenen käskystä he olivat saapuneet paikalle ja he olivat itse asiassa ihmeissään siitä, että en ollut tietoinen heidän tulostaan. Samaan aikaan sain kuulla, että agentti Weeden oli kutsuttu kentältä pois raportoimaan tapahtumista esimiehilleen, ja että operaation johto oli siirretty nyt myös virallisesti minun vastuulleni. Päätin käyttää kansalliskaartia ja heidän Blackhawk-helikoptereitaan tilanteen nopeaan ratkaisemiseen ennen kuin tieto tapahtumista saavuttaisi lehdistön ja se kävisi mahdottomaksi.

Lämpökameralla varustettu helikopterimme löysi pian tämän jälkeen etsimämme joukkion harhailemasta läheisiltä kukkuloilta, joilla myös me olimme käyneet, ja missä Mulligan oli haavoittunut. Lähetin tämän jälkeen paikalle joukkueen kansalliskaartilaisia helikopteillaan. Kuten osasin odottaakin, seuranneessa tulitaistelussa kaikki harhailijat saivat surmansa. Kuolleiden joukosta tunnistimme myöhemmin myös rekkakuskin ja etsityn NSA-agentti Maisonin. Kaikki kuolleet olivat kärsineet samoista anemian oireista kuin aikaisemmin kohtaamamme meksikolainenkin. Tämän jälkeen otin yhteyttä USAMRIID:iin ja järjestin tartuntavaaraan vedoten ruumiiden kuljetuksen ilmateitse heidän laitoksiensa suojiin.

Palatessani kapunkiin tapasin Mulliganin ja sain kuulla häneltä vähintäänkin omituisen tarinan. Hän väitti taistelleensa jonkinlaista demonia vastaan yhden viljaympyrän luona samaan aikaan kuin minä olin ollut johtamassa operaatiota. Todisteeksi hän esitti minulle epäselvän videopätkän, jossa hän suorittaa jonkinlaista sekavalta vaikuttavaa rituaalia pellolla savun keskellä. Sain myös kuulla, että kansalliskaarti oli löytänyt hänet erään viljaympyrän luota makaamasta tajuttomana. Kävin myöhemmin itse paikalla, mutta en löytänyt sieltä mitään todisteita tukemaan Mulliganin villiä tarinaa. Kaiken kaikkiaan vaikutti siltä, että tämän yksityiskohdan saattoi huoletta jättää omaan arvoonsa.

Pian tämän jälkeen operaatio lopetettiin ja myös minut kutsutiin pois kentältä. Myöhemmät tutkimukset, joita ruumiille tehtiin eivät tuottaneet enään uutta informaatiota ilmiöstä, mutta osaa näistä näytteistä säilytetään edelleenkin USAMRIID:n tiloissa siltä varalta, että asiasta selviää myöhemmin jotain uutta ja jatkotutkimuksia tarvitaan.

Tapahtumat laukkaiseesta tekijästä ei siis ole varmuutta, mutta pidän mahdollisena, että kyseessä oli jonkinlainen muukalaisten suorittama koe alueen asukkailla. Ehkä Mulliganin kimppuun hyökännyt tunnistamaton kohde oli tälläinen muukalainen tai jokin heidän laitteensa. Myöhemmät selvitykseni eivät ole paljastaneet mikä kansalliskaartin osasto alueella tuolloin toimi ja kaiken kaikkiaan olen alkanut epäilemään sitä kuuluivatko kyseiset varsin kurinalaisesti ja ammattimaisesti toimineet joukot lainkaan tähän organisaatioon. Asian selvittäminen vaikuttaa kuitenkin tällä hetkellä mahdottomalta.

-Agentti Robert