Delta Green-Lost in the Dark Operation Farewell Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Farewell

Tapahtuma-aika: 20.1.1998

Tapahtumapaikka: Washington ja Steenbergenmoor, Maryland

Operaatioon osallistuneet: Agentit Robert ja Richard, O'Sullivan, Theodore Weeden, Mulligan.

Yhteenveto: Selostus tapahtumista, jotka johtivat O'Sullivanin katoamiseen.

Olimme jo pidempään suunnitelleet Richardin kanssa keskustelevamme perusteellisesti henkilöiden kanssa, jotka olivat osallistuneet meitä pidempään erilaisiin tutkimuksiin koskien asioita, joista olimme kiinnostuneita. Pelkomme oli, että näiden henkilöiden kuollessa tai ajautuessa hulluuteen menetettäisiin paljon korvaamatonta tietoa, mikä saattaisi maksaa tulevaisuudessa jonkun agentin hengen. Timothy Smithin katoaminen oli nostanut asian jälleen tapetille ja tällä kertaa päätimme myös ryhtyä toimenpiteisiin sen tiimoilta.

O'Sullivan oli luonnollinen valinta ensimmäiseksi kohteeksemme. Hän oli tuntemistamme henkilöistä, ehkä Timothy Smithiä lukuunottamatta, ehdottomasti pisimpään ollut tekemisissä näiden kyseessä olevien asioiden kanssa. Lisäksi pelkäsimme, että myös hän saattaisi kadota lopullisesti ulottuviltamme. Pelko joka ei ollut täysin perusteeton kuten tästä raportista ilmenee.

Ongelmaksi nousi O'Sullivanin ajanmittaa sairaaloiseksi kasvanut paranoia ja hänen taanoinen painumisensa maan alle. Tiesimme, että vaikka onnistuisimme löytämään hänet, meillä ei olisi mitään takeita hänen halukkuudestaan kertoa asioista meille, ainakaan vapaaehtoisesti. Emme kuitenkaan pitäneet O'Sullivanin löytämistä mahdottomana, koska emme uskoneet hänellä olevan riittäviä taitoja todella kadota ilman ulkopuolista apua ja lisäksi Richardin kautta käytössämme oli osa NSA:n kehittyneistä etsintämenetelmistä.

Suorittaessaan kohteemme paikantamiseksi tarvittavia tutkimuksia, Richard havaitsi yllätykseksemme jonkin muunkin tahon kiinnostuneet hänestä. Saimme tietoomme nopeasti O'Sullivanin oletetun asuinpaikkan, mutta pelkäsimme olevamme jo myöhässä. Aikaa hukkaamatta lähdimme kohti kyseessä ollutta osoitetta.

Perillä havaitsimme jonkin viranomaistahon jo ehättäneen paikalle ja sulkeneen osan korttelista, missä oletimme O'Sullivanin pitävän majaansa. Ehdimme kiertää kyseisen korttelin kerran ja asettua asemiin sieltä poispäin vievien teiden varsille ennen kuin kuulimme muutamia laukauksia ja havaitsimme O'Sullivanin syöksyvän ulos läheiseltä kujalta. Richard lähti häntä kohti moottoripyörällään tarkoituksenaan ottaa hänet kyytiin, mutta joutui hetkeä myöhemmin paikalle ehtineen poliisipartion tulituksen kohteeksi. Tämän seurauksena hän menetti pyöränsä hallinnan ja kaatui kuitenkaan loukkaantumatta vakavammin. O'Sullivanin ja Richardin paetessa partiota erään toisen kapean kujan kautta, minä kiersin korttelin autollani ja otin heidät kyytiin sen vastakkaiselta puolelta. Tämän jälkeen poistuimme rauhallisesti paikalta liikenteen seassa useiden partoiden ohittaessa automme kuitenkaan osaamatta yhdistää sitä tapahtuneeseen.

Ajettuamme kaupungin ulkopuolella sijaitsevalle pysähtymispaikalle ja hieman hengähdettyämme, saimme kuulla O'Sullivanilta, että DEA oli tehnyt rynnäkön tämän asuntoon, ja että hän oli onnistunut pakemaan vain täpärästi viereiselle kujalle johtaneen ikkunansa kautta. Kuulimme myös radiosta, että O'Sullivan oli etsintäkuulutettu epäiltynä huumekaupasta. Oli siis selvää, että hänelle tulisi löytää jokin piilopaikka ainakin siihen asti kunnes asia saataisiin selvitetyksi. Onneksi Richard saikin sellaisen järjestettyä oltuaan ensin yhteydessä tuntemiinsa tahoihin. Kyseessä oli asunto Steenbergenmooressa.

Suuntasimme siis aikaa hukkaamatta tähän kaupunkiin. Kyseinen paikka paljastuikin varsin erinomaisesti tarkoitukseensa sopivaksi. Jätettyämme O'Sullivanin uneliaan oloisessa naapurustossa sijainneeseen uuteen väliaikaiseen kotiinsa ja hankittuamme hänelle välttämättömät tarvikkeet, palasimme takaisin Washingtoniin.

Seuraavana päivänä otimme O'Sullivaniin uudestaan yhteyttä tarvittavia varotoimenpiteitä noudattaen ja saimme ällistykseksemme kuulla Mulliganin ilmaantuneen hänen piilopaikkaansa. Matkasimme siis jälleen paikalle tapaamaan heitä. Perillä saimme kuulla Mulliganin olleen paikalla tutkimassa jonkinlaista arvoitusta ja sattumalta havainneen O'Sullivanin liikkumassa ulkona. Vaikka suhtauduinkin asiaan luonnollisesti epäillen, en uskonut Mulliganin tuolloin aiheuttavan varsinaista uhkaa.

Kerroimme O'Sullivanille syyn miksi olimme etsineet häntä ja keskustelimme hänen kanssaan pitkän tovin. Ikävä kyllä kävi tuskallisen selväksi, että hän oli jo liukunut rajan toiselle puolelle ja hänen puheissaan mahdollisesti vilahdelleet arvokkaat informaationmuruset sekoittuivat hullun houreiden kanssa hyödyttömäksi sekasotkuksi. Poistuessamme paikalta emme voineet muuta kuin surullisina todeta, että hän oli meidän apumme tavoittamittomissa. Aloimme myös suunnitella hänen sijoittamistaan johonkin sellaiseen paikkaan, missä häntä voitaisiin ehkä auttaa ja hän olisi viranomaisten tavoittamattomissa. Ennen poistumistamme sovimme kuitenkin, että palaisimme vielä selvittämään sen oliko Mulliganin kiinnostuksen herättäneissä tapahtumissa mitään kouriintuntuvaa taustalla. Emme halunneet ottaa sitä riskiä, ettei O'Sullivanin piilopaikka olisikaan turvallinen.

Viikkoa myöhemmin palasimme siis jälleen Marylandiin. Saimme kuulla Mulliganilta, että kaupungin alueella sijainneista viemäreistä oli löytynyt ruumis, ja että usein paikoin oli tapahtunut likakaivojen tulvimista. Myös rottia oli kuulemma havaittu huomattavan suuria määriä. Itse olin lähinnä helpottunut asian laidan kuultuani, koska jutun yliluonnollinen puoli vaikutti olevan lähinnä peräisin Mulliganin mielikuvituksesta. Koska olimme kuitenkin jo paikalla, arvelimme voivamme uhrata hieman aikaamme asian varmistamiseen. Päätimme kutsua myös Theodore Weedenin paikalle, koska hän oli virastahyllyttämisensä takia melko vapaa osallistumaan tämän kaltaiseen toimintaan. Lisäksi ylimääräinen apu tarkoittaisi sitä, että pääsisimme pikemmin keskittymään todella tähdellisiin asioihin, kuten siihen miten menettelisimme O'Sullivanin kanssa.

Mulliganin mainitsemista tapahtumista oli jo aikaa, mutta selvitimme kartan kanssa tulvineiden likakaivojen sijainnit ja havaitsimme niiden sijaitsevan yhdessä kaupunginosassa, mistä myös ruumis oli löytynyt. Tämän jälkeen päätimme hankkia käsiimme kaupungin viemäreiden piirrokset, mutta yllätykseksemme havaitsimme niiden puuttuvan. Saimme kuulla, että viemäristössä oli suoritettu kunnostustöitä tapahtuneiden tulvimisten jälkeen ja kartta oli ilmeisesti hukkunut niiden yhteydessä. Kopio olisi ollut saatavilla piirikunnan arkistoista, jotka olivat kuitenkin kiinni viikonloppuisin. Koska mitään tavallisuudesta poikkeavaa ei tuntunut olevan tapahtumien taustalla, kuten olin arvellutkin, alkoi kärsivällisyyteni olla jo koetuksella. Päätimme kuitenkin vielä tehdä kierroksen kaupungin ulkopuolella sijaitsevilla maatiloilla, joilla rottia oli havaittu. Sekään ei kuitenkaan paljastunut mitään kiinnostavaa ja aloimme suunnitella tutkimustemme lopettelemista ja kotiinpäin suuntaamista.

Pian kaupunkiin palattuamme asiat saivat kuitenkin yllättävän käänteen. Havaitsimme useiden DEA:n ajoneuvojen ilmaantuneen kaupunkiin. Soitto O'Sullivanille paljasti, että hän oli onneksi saanut vihjeen heidän tulostaan etukäteen, ja että hän oli hankinut itselleen auton ja ehtinyt paeta paikalta sitä ennen. Sovimme tapaavamme eräällä valtatien varrella sijaitsevalla huoltamolla, jonka jälkeen myös minä ja Richard poistuimme nopeasti kaupungista. Matkalla neuvottelimme siitä mitä meidän tulisi tehdä O'Sullivanin kanssa muuttuneessa tilanteessa. Tulimme siihen tulokseen, että hänet pitäisi saada ystävällismielisten tahojen haltuun ja otimme yhteyttä Lauraan. Sovimme, että jos saisimme tilaisuuden, huumaisimme O'Sullivanin ja luovuttaisimme hänet Lauralle, joka huolehtisi lopusta.

Huoltamolla keskustelimme lyhyesti O'Sullivanin kanssa ja hän kertoi ottaneensa yhteyttä joihinkin omiin ystäviinsä, jotka voisivat piilottaa hänet, ja jotka asuivat maan alla. En oikeastaan tiedä kumpi vaihtoehto on pahempi? Se, että kyseessä olivat hullun miehen houreet vai se, että hänen puheensa pitivät paikkansa. Päätimme joka tapauksessa yrittää hänen huumaamistaan. Richard haki meille kaikille kahvia ja lisäsi O'Sullivanin kuppiin antamaani sopivaa kemikaalia. Ikävä kyllä O'Sullivan oli niin hermostunut, ettei edes koskenut hänelle tarjottuun juomaan.

Ennen kuin ehdimme alkaa jatkotoimenpiteisiin asian suhteen, huomasimme TV:n uutislähetyksessä puhuttavan O'Sullivanista ja tämän etsintäkuulutuksesta. Tämän jälkeen hän päätti poistua paikalta välittömästi. Hetken harkittuani annoin hänen mennä. En todellakaan halunnut ottaa riskiä, joka olisi seurannut aseistetun ja sekaisen O'Sullivanin väkivaltaisesta kaappamisesta. Niinpä tiemme erosivat O'Sullivanin suunnatessa kohti tuntematonta määränpäätään ja meidän palatessamme Washingtoniin.

En ole tavannut häntä tuon päivän jälkeen, mutta muutaman hänen puhelunsa perusteella tiedän, että hän on mitä ilmeisimminkin edelleen hengissä. Ilmeisesti hänen mielenterveytensä on kuitenkin murentunut entisestään enkä usko hänestä olevan enää juurikaan hyötyä, vaikka hänet saataisiinkin toimitettua luotettaviin käsiin.

-Agentti Robert