Delta Green-Lost in the Dark Operation Moth Report by Agent Robert

From Karriviki

(In Finnish)

Operation: Moth

Tapahtuma-aika: 2.3.1999

Tapahtumapaikka: Portland

Operaatioon osallistuneet: Agentti Robert, agentti Rafael, agentti Ray, Theodore Weeden.

Yhteenveto: E-solun pyynnöstä suoritettu informaation ekstraktointioperaatio.

Laura välitti minulle 2.3 tiistaina aamupäivällä E-solun avunpyynnön liittyen informaation ekstraktointioperaatioon, jonka oli määrä tapahtua seuraavan päivänä Portlandissa. Tuolloin CIA, FBI ja U.S. Postal Inspection Service tulisivat suorittamaan Adamant corporation nimiseen kansainväliseen tiedonsäilytysyritykseen yhteisratsian, jonka virallisena kohteena olisivat tietopankeissa sijaitsevat lapsipornotiedostot.

Solumme tehtävänä olisi tämän operaation varjolla tunkeutua yrityksen tiloihin esiintyen yhtenä viranomaistahoista ja hankkia käsiimme tiettyä informaatiota. Tarkempia ohjeita asiaa koskien sekä tarvitsemamme varusteet tulisimme saamaan myöhemmin Portlandissa agentti Erikin kautta, joka oli määrätty yhteishenkilöksemme E-solun puolesta.

Tehtävän kiireellisyys ja täysin epävirallinen luonne vähensivät mahdollisuuksiani etukäteisvalmisteluihin ja tyydyinkin vain kokoamaan ryhmän niistä henkilöistä, jotka olivat tuolloin helposti saatavilla. Agentti Rafaelin ja Theodore Weedenin lisäksi operaatioon osallistui myös soluumme vasta liitetty agentti Ray. Uskoisin Rayn aikaisempien kokemusten ja ammatillisen osaamisen osoittautuvan tulevaisuudessa erittäin hyödyllisiksi, mutta hänen taustastaan löytyvät ratkaisemattomat arvoitukset ja mitä ilmeisimminkin niistä kumpuavat psyykkiset ongelmat vähentävät ainakin toistaiseksi sitä vastuuta, joka hänelle voidaan turvallisesti uskoa. Toivoakseni tilanne muuttuu tältä osin tulevaisuudessa, mutta se jää nähtäväksi.

Ryhmäni kokoonpanon selvittyä ilmoitin sen sovitusti Lauralle, jolta sain tarvittavat lentoliput ja tiedon hotellista, johon meidän tulisi määränpäässämme majoittua, ja jonne saisimme puhelun agentti Ericiltä.

Operaatiomme ei alkanut erityisen suotuisasti, sillä heti matkalla lentokentälle agentti Ray sai ilman mitään ennakkovaroitusta autossa jonkinlaisen kohtauksen ja mitä ilmeisimminkin säikähti suunnattomasti jotain asiaa, joka ei meille muille ollut ilmeinen. Pysäytin auton ja kohtauksen syytä kysyttäessä Ray kertoi luulleensa nähneensä jotain, mutta ei tarkemmin selittänyt asiaa.

Onneksi tapahtuneesta ei seurannut sen suurempia vahinkoja, mutta se vahvisti käsitystäni tarpeesta ohjata Ray mahdollisimman pian luotettavan ammattiauttajan puheille. Mahdollisuus siihen, että yksi agenteista menettää kentällä kontrollin itsestään kriittisessä tilanteessa, on liian suuri riski koko ryhmän turvallisuudelle.

Loppumatka Portlandiin sujui kuitenkin ilman ongelmia. Perillä majoituimme sovittuun hotelliin ja jäimme odottamaan. Lopulta illalla sainkin puhelun ja lisäohjeita Ericiltä.

Ryhmämme tulisi toimimaan tulevassa ratsiassa koodinimellä ”sininen haukka” ja paperilla meidät olisi sijoitettu FBI:n alaisuuteen. Saimme myös osoitteen, josta löytäisimme auton sekä tarvitsemamme varusteet klo. 05.00. Itse operaatio alkaisi tuntia myöhemmin klo. 06.00, jolloin meidän tulisi olla asemissa. Päästyämme sisälle saisimme vielä puhelimitse tarkemmat ohjeet itse informaation ekstraktoinnista.


Eric mainitsi vielä kohteena olevien tietojen käsittelevän erästä millenialistista joukkoitsemurhakulttia. En nähnyt tarpeelliseksi esittää asiasta sen tarkempia kysymyksiä.

Auto löytyi sovitusta paikasta oikeaan aikaan, joten hankittuamme vielä muutaman tumman puvun ja päätettyämme tekaistut nimet, joilla tulisimme toimimaan operaation aikana, saatoimme suunnata itse kohteelle. Saapuessamme paikalle olivat viranomaiset jo asemissaan sen toimistotalon ympäristössä, jossa Adamant corporationin toimitilat sijaitsivat.

Tasan klo. 06.00 viranomaiset aloittivat oman ratsiansa kuten meille oli kerrottu. Rafael, Ray ja Weeden tunkeutuivat heti seuraavassa aallossa sisälle etuovesta. Itse jäin autoon voidakseni paremmin koordinoida tapahtumia ja ollakseni samalla tarvittaessa valmiina auttamaan haavoittuneiden evakoinnissa, jos jokin menisi odottamattomalla tavalla pieleen.

Operaatio sujui kuitenkin loppujen lopuksi suhteellisen jouhevasti. Sisään mennyt ryhmämme löysi nopeasti palvelinhuoneelle ja saatuani Ericiltä hyvin ajoitetun puhelun, saatoin välittää Weedenille tarvittavat ohjeet kohteena olleiden tietojen haltuunsaamiseksi.

Eräs ratsiaan osallistuneista poliiseista tunnisti tosin Rafaelin heidän yhteiseltä armeija-ajaltaan, mutta tästäkään ei seurannut onneksi loppujen lopuksi vakavaa ongelmaa ja ryhmä pääsi palaamaan autolle turvallisesti. Kyseisen poliisin tapaus täytyy luonnollisesti varmistaa vielä myöhemmin, mutta luotan sinänsä Rafaelin kykyihin asian hoitamisessa.

Lopetellessamme operaatiotamme ja Rafaelin, Rayn sekä Weedenin ollessa juuri palaamassa autolle sain jälleen puhelun Ericiltä. Hän tiedusteli oliko ryhmällämme lääkäriä ja vastattuani myöntävästi minulle kerrottiin, että suunnitelmaan tulisi muutos. Ericillä ja tämän kumppaneilla oli käsissään vakavasti haavoittunut potilas, joka tulisi kuljettaa New Yorkiin. Lupasin, että tekisimme voitavamme ja niinpä suuntasimme aikaa hukkaamatta sovitulle paikalle.

Sieltä löysimme nuoren, punatukkaisen naisen, jota oli ammuttu rintakehään haulikolla kuten Eric oli kertonut puhelimessa. Koska meillä ei ollut riittävää varmuutta alueen turvallisuudesta, katsoimme paremmaksi olla jättämättä hankitun informaation sisältävää tietokonetta sinne vartioimatta vaan pidimme sen vielä hallussamme sopiaksemme uudesta luovutusmenettelystä myöhemmin.

Saatuani stabiloitua potilaan siirsimme tämän autoomme. Vaikka en arvioinutkaan naisen mahdollisuuksia selviytyä hengissä pitkästä kuljetuksesta kovinkaan suuriksi, päätimme kuitenkin yrittää. Niinpä hankin vielä paikallisesta veripankista riittävän määrän verta, jonka jälkeen suuntasimme tien päälle.

Ensimmäinen matkapäivämme kohti New Yorkia sujui ongelmitta, mutta yöllä potilaan tila alkoi heiketä. Pian tämän jälkeen automme joutui ilman ennakkovaroitusta keskellä maantietä valtaisan yöperhosparven ympäröimäksi, mikä pakotti meidät pysähtymään.

Rafaelin mukaan kyseinen yöperhoslaji ei normaalisti elä yhtä pohjoisessa kuin silloinen sijaintimme ja hänen mentyään ulos tarkistamaan tilannetta saimme kuulla, että parvi oli keskittynyt ympäröimään vain autoamme. Pian tämän jälkeen paikalle alkoi saapua lepakoita metsästämään perhosia ja nämäkin edustivat lajia, jonka tavanomaiset asuinalueet sijaitsivat kaukana olinpaikastamme.

Yhdistimme oudot tapahtumat luonnollisesti mukanamme olleeseen haavoittuneeseen naiseen ja tarkempi tutkimus paljastikin tämän kehosta tatuointeja, jotka Rayn mukaan muodostivat jonkinlaisen maagisen kuvion. Ilmoitin tilanteesta puhelimitse Lauralle, joka lupasi yrittää ottaa selvää siitä mitä asialle voitaisiin tehdä. Sovimme myös luovuttavamme aikaisemmin hankkimamme tiedot sisältävän kannettavan tietokoneemme seuraavassa kaupungissa FedExin kuljetettavaksi sovitussa paikassa.

Ennenkuin Laura ehti soittaa takaisin Ray sai kuitenkin ajatuksen siitä, että maaginen kuvio, joka epäilemättä olisi vastuussa oudoista tapahtumista, voitaisiin rikkoa katkaisemalla sen muodostavat viivat suolalla. Tämä onnistuikin yli odotusten ja pian saatoimme ilmoittaa Lauralle yöperhoslauman ja lepakoiden kadonneen ja voivamme näinollen jatkaa matkaa.

Pian tämän jälkeen potilas menehtyi vammoihinsa. Aamulla pysähdyimme sovittuun kaupunkiin ja luovutimme siellä tietokoneemme aiotulla tavalla. Sen jälkeen suuntasimme paikalliseen automarkettiin hankkiaksemme sieltä tarvikkeet ruumiin säilyttämiseksi hyvässä kunnossa määränpäässä sille tehtäviä tutkimuksia varten.

Epäonneksemme eräs sikäläinen seriffi sattui tuolloin kiinnostumaan puuhistamme ja tilanteen selvittämiseksi jouduimme näyttämään virkamerkkejämme ja paljastamaan henkilöllisyytemme sekä sen, että olimme kuljettamassa ruumista. Tapauksesta tuskin koituu kuitenkaan suurempaa haittaa varsinkin, kun Laura lupasi lähettää kyseisen paikkakunnan seriffintoimistoon harhaanjohtavaa materiaalia asiasta.

Jatkaessamme matkaa havaitsimme pian jonkin liikkuvan ruumissäkin virkaa toimittavan makuupussin sisällä. Tarkastettuamme tilanteen äärimmäisen varovasti löysimme oudonnäköisen hyönteisen, jonka tarkemmasta lajiluokituksesta kukaan meistä ei osannut sanoa mitään. Vangitsimme sen tiiviseen astiaan niinikään myöhempiä tutkimuksia varten.

Loppumatka sujui ilman ongelmia ja niinpä saavuimme New Yorkiin 6.3 aamuyöstä. Tapasimme siellä sovitusti Lauran ja luovutimme tälle automme, varusteemme, ruumiin ja löytämämme eriskummallisen hyönteisen. Sen jälkeen saatoimme viimein päättää operaatiomme ja hajaantua omille teillemme.

-Agentti Robert