Delta Green-Lost in the Dark Operation Whispers Report by Agent Robert

From Karriviki


(In Finnish)

Tapahtuma-aika: 12.9.1997 Tapahtumapaikka: Allenburg, Missisippi. Operaatioon osallistuneet: Agentit Robert ja Richard, Theodore Weeden. Yhteenveto: Operaatio, jonka tavoitteena oli aikaisemminkohdatunlaisen lisko-ihmis-hybridin vangitseminen tarkempia tutkimuksia varten.

Olin aikaisempien tutkimuksieni aikana törmännyt eräällä syrjäisellä Missisippiläisellä suoalueella lisko-olentoihin, joiden oletin olevan kyseisen suon lähettyvillä sijainneessa vankilassa tehtyjen kokeiden tuloksia. Näiden kokeiden tarkoituksena oli mitä ilmeisimminkin ollut jonkinlaisten lisko-ihmis-hybridien luominen ja siinä oltiin myös onnistuttu (tarkempi selostus kyseisistä tapahtumista löytyy raportistani Will o’the wisp). Tuo kohtaaminen miltein maksoi minulle henkeni, mutta onnistuin myös saamaan haltuuni näytteen, jota pystyin tutkimaan myöhemmin laboratoriossa.

Kyseinen näyte oli yhden kohtaamamme olennon eturaaja. Tutkimuksissani selvisi, että olento oli selvästikin sukua muille planeettamme elämänmuodoille, mutta sen sijoittaminen käytettyihin sukupuihin ei onnistunut. Tulos, joka ei erityisesti hämmästyttänyt minua. Myöskään kudosten tai solujen toiminnasta ei löytynyt mitään mikä olisi antanut viitteitä olennon tarkemmasta alkuperästä. Pelkästään yhden raajan perusteella en kyennyt tekemään kovin syvällistä analyysiä olennon anatomiasta tai fysiologiasta, mutta se oli selvästi tasalämpöinen. Kooltaan olento oli aikuista ihmistä selvästi pienempi, mutta myrkyllinen. Asia, jonka olin itse saanut oppia kantapään kautta. Sen myrkky muistutti paljolti eräitä eläinkunnasta, erityisesti liskoilta, tavattavia myrkkyjä.

Käytettävissäni ollut näyte ei kyennyt tarjoamaan vastausta läheskään kaikkiin mieltäni askarruttaneisiin kysymyksiin. Erityisesti olennon aivojen rakenne ja sen mahdollinen älykkyys kiinnostivat minua. Niinpä aloitin suunnitelman laatimisen, jonka päämääränä oli kokonaisen olennon saaminen haltuuni, mieluiten elävänä. Otin ensimmäiseksi yhteyttä Richardiin, jonka kanssa päätimme aluksi käydä uudestaan alueella, jolla olin kohdannut olennot.

Paikanpäällä Allenburgin kaupungissa saimme kuulla, että havaintoja oli tehty myös edellisen vierailuni ja vankilan sulkemisen jälkeen. Tämän jälkeen otin yhteyttä esimiehiini ja onnistuin pitkällisen selittelyn jälkeen saamaan luvan aluetta piinanneen aikaisemmin tuntemattoman liskon vangitsemiseen, jonka epäilin kantavan ihmiseenkin tarttuvaa tautia. Tätä varten sain muutamaksi päiväksi käyttööni myös ryhmällisen merijalkaväen sotilaita. Sattumalta Theodore Weeden otti minuun yhteyttä järjestellessäni suolle suuntautuvaa retkeä ja pyysin myös häntä osallistumaan siihen.

Niinpä siis me kolme ja kahdeksan merijalkaväen sotilasta seisoimme eräänä syksyisenä aamuna sumuisen suon laidassa valmiina aloittamaan etsinnät. Jakauduimme kahteen ryhmään. Minä, Richard ja neljä merijalkaväen sotilasta toiseen ja Weeden sekä loput sotilaista toiseen.

Aloitimme alueen järjestelmällisen haravoinnin, mutta ensimmäisen päivän aikana kohtasimme vain moskiittoja ja suonsilmäkkeitä. Illalla pidimme useamman tunnin lepotauon ennen kuin jatkaisimme etsintöjä pimeän laskeuduttua. Olin kohdannut olennot viimeksikin yöaikaan ja olin toiveikas tulosten saamisen suhteen. Weedenin tilanne oli sen sijaan varsin huolestuttava. Hän ei ollut selvästikään tottunut liikkumaan maastossa ja hänen varustuksessaan oli paljon toivomisen varaa. Koska minulla ei kuitenkaan ollut mitään halua keskeyttää etsintöjä pelkästään hänen takiaan, päätimme jatkaa suunnitelman mukaisesti.

Auringon laskettua lähdimme jälleen liikkeelle. Joskus pitkälti puolenyön jälkeen kuulimme Weedenin ryhmän suunnalta tulitusta. Ehdityämme paikalle saimme kuulla heidän nähneen jotain, mutta ilmeisesti kohde oli päässyt karkuun. Hetkeä myöhemmin havaitsimme Weedenin olevan kateissa. Onneksi hän löytyi vain tajuttomana vähän matkan päästä. Vammoista päätellen häntä oli purrut ainakin yksi käärme ja jokin suurempi otus. Tarkempien mittojen ottaminen puremajäljistä paljasti kyseessä olleen etsimämme liskon. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, Weeden ei kuitenkaan ollut pimeässä havainnut mihin oli törmännyt. Hän ilmeisesti luuli kohdanneensa vain käärmeen ja pidin parempana olla järkyttämättä häntä kertomalla asian todellista laitaa.

Ikävä kyllä yö oli jo vaihtumassa aamuksi enkä nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin keskeyttää etsinnät. Weeden oli pakko joka tapauksessa toimittaa sairaalaan mahdollisen myrkytyksen takia enkä uskonut, että olisimme onnistuneet enään viimeisenä päivänä ennen saamaani aikarajan umpeutumista löytämään mitään. Olennot liikkuivat selvästikin vain öisin. Niinpä poistuimme suolta. Onneksi Weedenin vammasta ei myöhemmin löytynyt merkkejä myrkystä. Ilmeisesti paksu nahkatakki oli suojannut häntä ja estänyt myrkkyhampaita läpäisemästä ihoa.

Retken tavoite jäi siis saavuttamatta enkä ole ollut tähän mennessä halukas uusimaan yritystä. Olentoja selvästi kuitenkin elää edelleen tuolla suoalueella ja niiden olemassaolo täytyy ottaa huomioon, jos paikalla joudutaan vielä myöhemmin suorittamaan operaatioita.

-Agentti Robert