Hietavuoteet (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Osassa Ruhtinaansolaa etelän kuumat tuulet pääsevät puhaltamaan suoraan tasangolle ja riistävät kaiken veden maasta. Näiltä alueilta alkaa suuri aavikko joka jatkuu solasta etelään jopa satojen kilometrien verran.

On mulla kolme vuodetta maassa hiekan lumotun.
Yksi keitaalla jonne luuni kerran haudataan.
Toinen aavikolla suurella tauotessa taistelun.
Vaan kolmas on vuode, jota kaipaan ainiaan.

Kun retkeni on raskas tie taiston,
niin mieluisin on vuode kaikkein ihanin.
En kohtaa siellä oikkuja kohtalon,
vaan sylin Hiedan, mun neitoni kaunihin.

~Hietavuoteet, perinteinen Hyrnen Kaartin laulu



Dornelaisen vaimo herätti vain ihastusta,
oli suudelmansa kuin kevään ensi huuma.
Mutta dornelaisen miekka oli terästä ja musta,
ja sen suudelma totisesti julma.

Dornelaisen vaimo lauloi aina kylpiessään,
äänellä mansikkaisen makealla.
Mutta dornelaisen miekka lauloi omaa lauluaan,
se puri terävästi ja kylmästi kuin halla.

Mies makasi maassa keskellä pimeyden
suussa maku kuparinen veren.
Veljet polvistuivat rukoilemaan hänen puolestaan
ja hän hymyili, nauroi ja lauloi vaan:
"Veljet, oi veljet, on matkani päättynyt,
on dornelainen henkeni riistänyt,
mutta väliäkös sillä, täytyy kaikkien kuolla,
ja olen saanut dornealaisen vaimoa nuolla!"

~Dornelaisen Vaimo, perinteinen kansanlaulu



Keidas keskellä Ruhtinaansolan karuja kukkuloita.
File:Dornenkartta.jpg
Dorne, Ruhtinaansola merkitty karttaan punaisella
File:Ruhtinaansola.jpg
Ruhtinaansolan alue

Kuusi vuotta sitten Lakeuden armeijat lyötiin Liekkikentän taistelussa. Kuusi vuotta sitten Lakeuden kuningas Mern IX Gardener hukkui lohikäärmeiden liekkeihin ja hänen sukunsa sammui. Kuusi vuotta sitten Suurtarhan vouti Harlen Tyrell luovutti linnan avaimet ilman taistelua ja nimitettiin Suurtarhan lordiksi. Niinä päivinä myös ylpeä ja voimakas Hyrnen suku joutui polvistumaan Targaryenien lohikäärmeruhtinaiden edessä, luopumaan aikaisemmin lähes itsenäisestä asemastaan rajamailla ja nöyrtymään osaksi Rautavaltaistuimen valtapiiriä Lakeuden herrojen, Tyrellien, vasallina.

Niistä päivistä saakka Rautavaltaistuin vaati myös Dornen kuningaskuntaa omakseen, mutta Martellien suku kieltäytyi alistumasta kuningatar Rhaenys Targaryenin vaatimuksiin ja neljäntenä vuonna jälkeen Aegon valloittajan kruunajaisten päätti hän aloittaa sodan Dornea vastaan. Aegon ja Rhaenys Targaryenin kutsuessa Lakeuden vasallinsa kokoon sotakutsuun vastasi myös Hyrnen suku, jota muodollisesti johti lady Melessa Hyrne sairaalloisen lordinsa sijaisena. Lordi Merren Hyrnen kärsittyä toistuvista kohtauksista hän pelkäsi päiviensä olevan käymässä vähiin ja hänen rakas vaimonsa halusi miehensä näkevän Hyrnen huoneen nousevan entiseen loistoonsa, joten hän kokosi uskaliasta sotaretkeä varten lähes kaiken suvun mahdin...

Hyrnen Viimeinen Kuningas

Vielä muutama vuosikymmen sitten Hyrnen maat olivat itsenäinen kuningaskunta, jota hallitsi kuningas Hyrn "Takoja". Kuningas tunnettiin kiivasluonteisena ja väkivaltaisena miehenä. Myöhemmällä iällään Hyrn alkoi kärsimään harhoista, joiden suvun velhot uskoivat johtuvan hänen mielijuomastaan, hapatetusta jyvästä tehdystä sahdista. Vanhemmalla iällään äkkipikainen Hyrn joutui kahnaukseen Gardnereiden suvun kanssa nuijittuaan hengiltä erään Gardnerien suvun serkun riidassa jonka väitetään koskeneen tämän vaimoa. Gardnerien sotajoukon ilmestyttyä joen toiselle puolen odottamaan taistelua heitä vastaan ratsasti Hyrnen nuori perillinen Merren vastavihityn vaimonsa Ella Keihäspuron ja koko Hyrnen armeijan kanssa. Sotajoukkojen johtajat neuvottelivat kolmen päivän ajan molempien armeijoiden ritarien mitellessä taitojaan haastamalla toisiaan peitsi- ja miekkaotteluihin. Kolmannen päivän iltana Merren polvistui ja lupasi, että hänen isänsä jäisi suvun viimeiseksi kuninkaaksi ja Hyrnen suku vannoisi tulevaisuudessa uskollisuutta Lakeuden Kuninkaille. Vanha kuningas Hyrn katsoi Merrenin ja Ellan pettäneen kuninkaansa ja sukunsa tällä lupauksella ja käytti itsestään kuninkaan titteliä viimeiseen asti. Käytännössä tällä oli vähän merkitystä, sillä vanha kuningas oli yhä useammin harhojensa riivaamana kyvytön johtamaan maitaan ja valta siirtyi yhä enenevissä määrin lordi Merrenille ja tämän vaimolle Ellalle.

Lordi Merreniä pidetään ujona, heikkona ja sisäänpäin kääntyneenä lordina, joka kärsi usein pelkokohtuksista. Näiden yllättävien kohtausten aikana hänen hengityksensä ja sydämensä kiihtyi ja hän saattoi jopa pyörtyä. Tästä huolimatta hän on älykäs ja laskelmoiva hallitsija. Hän on keskittynyt erityisesti maanviljelyksen tehostamiseen. Vaimonsa Ellan avustuksella hän on myös kyennyt parantamaan välejään aateliston kanssa ja sovittelemaan useita isänsä aikaansaamia vääryyksiä. Päinvastoin, kuin kammiossa aikaansa viettävä laiha miehensä Ella rakastaa miehisiä urheilulajeja, kuten metsästystä ja on itse asiassa lordiaan pidempi ja vahvempi. Vaikka heillä onkin useita yhteisiä lapsia lordi Merrenin avioliittoa Ellan kanssa pidettiin yleisesti kylmänä ja rakkaudettomana. Ehkä juuri tästä johtuen Hyrnen mailla kiertää myös huhuja siitä, että kuningas Hyrn olisi ottanut poikansa paikan aviovuoteessa useammin kuin kerran ja Ellan lapset olisivat itse asiassa kuningas Hyrnin siittämiä. Ellan kuoltua kuusi vuotta sitten Merren meni uudelleen naimisiin nuoren Melessa Webberin kanssa. Tämä avioliitto on kukoistanut ja rakkauden sanotaan olevan molemminpuolista. Lady Melessaa epäiltiin pajumaisen solakan ruumiinrakenteensa johdosta huonoksi synnyttäjäksi, mutta epäily on sittemmin osoittautunut vääräksi hänen synnytettyä jo neljä lasta.

Vanha kuningas Hyrn kuoli piakkoin Liekkikentän taistelun jälkeen. Sanotaan, että hän osallistui taisteluun korkeasta iästään huolimatta ja ratsasti joukkojen kärjessä päin lohikäärmeitä. Liekehtivältä kuolemalta hänet pelasti kersantti Westyn Kirkasliekki, joka heittäytyi kuninkaan päälle suojellen tätä omalla ruumiillaan. Tarinan mukaan kuningas olisi selvinnyt tulesta elossa mutta haavoittuneena ja hänen sairaanhoitajanaan toiminut Ella olisi kuollut puhtaasta surusta nähdessään Hyrnen viimeisen kuninkaan kuoleman. Hyrnen kaartissa taistelun aikana palvelleet ritarit tietävät, että tämä rahvaalle kerrottu sinänsä kaunis tarina on mahdoton, koska kuningas oli taistelun alkaessa harhojensa vallassa ja tarvittiin useita useita kaartin miehiä pitämään hänet teltassaan. Kaartin loput ritarit pukivat Keihäspuron Ellan kuninkaan haarniskaan jotta Hyrnen joukot eivät menettäisi rohkeuttaan juuri ratkaisevan taistelun edellä. Kersantti Westyn Kirkasliekki todellakin heittäytyi lohikäärmeen liekin eteen, mutta epäillään että hän ei tehnyt sitä suinkaan rakkaudesta kuningasta, vaan Ella Keihäspuroa kohtaan. Ei myöskään ole varmuutta selvisikö Ella elossa tästä uhrautumisesta huolimatta, sillä hänen kannettiin kuninkaan telttaan liikkumattomana ja hänen hallussaan ollut Hyrnen suvun perintömiekka piilotettiin, jotta se ei olisi joutunut Aegon Targaryenin käsiin. Kuninkaan tiedetään eläneen taistelun jälkeen sillä hän antoi käskyn siitä, että Westyn Kirkasliekin suku saisi ikuisen ritarinarvon ja paikan Hyrnen kaartissa, mutta tarkat yksityiskohdat kuninkaan ja Ella Keihäspuron kuolemasta ovat jääneet hämärän peittoon.

Yleiset aiheet

Sukuja

Alueita

Paikkoja