Hopeasota (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Hopeasota
Vuosi: 298AL
Paikka: Lakeuden ja Myrskymaiden raja-alue
Lopputulos:

Hyrnen huoneen voitto

Aluemuutokset:

Pikkupuron ja Rajapuron kylät maineen siirtyivät Hyrnen huoneelle

Osapuolet

Rykker.JPG Rykkerin Huone
Hyrne.JPG Hyrnen Huone
Harte.JPG Harten Huone
ManningS.jpg Manningin Huone
ManwoodyVar.JPG Linnamäen Manwoodyn Huone

Dannett.JPG Dannettin Huone
Hewett.JPG Hewettin Huone
Crastor.JPG Crastorin Huone

Komentajat

Lordi Justin Rykker
Lordi Ethan Hyrne
Lordi Kevan Manning
Ser Lawrence Hyrne
Ser Morien Manwoody
Ser Etan Hogg
Erryk Joki

Lordi Alfric Dannett
Ser Naton Lugus
Ser Garth
Ser Crastor

Vahvuudet

Hyrne.JPG Hyrnen Huone: 20 ritaria, 300 jalkaväkeä
ManningS.jpg Manningin Huone: 20 ritaria, 100 jalkaväkeä
Rykker.JPG Rykkerin Huone: 20 ritaria
Harte.JPG Harten Huone: 20 ritaria
ManwoodyVar.JPG Linnamäen Manwoodyn Huone: 20 ratsumiestä

~500 miestä

Dannett.JPG Dannettin Huone: 20 ritaria, 400 jalkaväkeä
Hewett.JPG Hewettin Huone: 5 sotalaivaa, 200 jalkaväkeä
Crastor.JPG Crastorin Huone: 40 ratsumiestä

~660 miestä

Tappiot

Hyrne.JPG Hyrnen Huone: 69 miestä
ManningS.jpg Manningin Huone: 35 miestä
Rykker.JPG Rykkerin Huone: 12 miestä
ManwoodyVar.JPG Linnamäen Manwoodyn Huone: 6 miestä
Harte.JPG Harten Huone: 5 miestä

~130 miestä

Dannett.JPG Dannettin Huone: 284 miestä
Hewett.JPG Hewettin Huone: 22 miestä

~310 miestä

Hopeasodan alku: Pikkupuron Taistelu, Pitkäjärven Ensimmäinen Piiritys, Rajapuron Taistelu ja Kaksisarven Ryöstö
Hopeasodan loppu: Pitkäjärven Toinen Piiritys ja Kavioturman Taistelu

Lordi Justin Rykkerin johdolla pidetyn sotaneuvoston päätöksellä Rykkerit vasalleineen marssivat Dannetteja vastaan pyrkimyksenään voittaa Pikkupuron ja Rajapuron kylät itselleen, sekä syrjäyttää Lordi Alfric Dannett sukunsa johdosta. Sotaa varten kerättiin Hyrnen, Harten, Manningin ja Rykkerien suvuista yhteinen armeija, jota lordi Justin Rykker johti. Rykkerin ja heidän vasalliensa armeijan vahvuus oli sodan alussa 80 ritaria, 20 vapaaratsastajaa ja 200 jalkaväkimiestä. Dannettien armeijan vahvuudeksi arvioitiin 20 ritaria ja 300 jalkaväkimiestä. Sodan pitkittyessä siihen osallistuivat Dannettien puolella myös Hewettien suvun laivamiehet, sekä joitakin Luguksen suvun asemiehiä ja ritareita.

Sodan ensimmäisen taistelun, Pikkupuron, aikana Rykkerien ritarit kärsivät suuria tappiota ja vaikka taistelu voitettiin lordi Justin Rykker palasi ritareineen kotiinsa ja sodan johto jäi käytännössä Hyrnen suvulle. Kuultuaan siitä, että Justin Rykker oli lähtenyt sotakentältä lordi Gerard Harte, joka ei alunperinkään ollut innokas liittymään sotaan, käytti vasalliherransa poissaoloa syynä vetää omat ritarinsa kotiin ja irtautua sodasta. Pian tämän jälkeen Lugusten liittyminen sotaan ja Kaksisarveen tehty yllätyshyökkäys pakotti Manningit siirtämään suurimman osan joukoistaan kotiin. Osasto Sinikissojen jousimiehiä jäi kuitenkin Hyrnejen avuksi ja osallistui merkittävällä tavalla muun muassa Pitkäjärven Kartanon Toiseen Piiritykseen.

Fossowayt yrittivät vaikuttaa sodan lopputulokseen painostamalla Rambtonin huonetta liittymään Lugusten avuksi hyökkäykseen Manningeja vastaan. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut Lordi Hyrneen naitua Lordi Rambtonin vanhimman tyttären Nymerian, jonka jälkeen Rambtonit ilmoittivat tukevansa Hyrnen suvun vaatimuksia sodassa. Neuvotteluiden perusteella myös Lugukset vetivät joukkonsa pois sodasta. Muiden osapuolten vetäydyttyä Hopeasodan loppu muodostui Hyrnen ja Dannettien sukujen väliseksi kamppailuksi, jonka Hyrnen huone voitti lopulta lyötyään Dannettien armeijan kentällä Kavioturman taistelussa.

Sodan nimi muodostui rahvaan suussa ja lähti liikkeelle ilmeisesti siitä, että hopeaväri esiintyy kaikkien sodan osapouolten vaakunoissa. Koska Dannettien, Hyrnen ja Crastorin huoneiden värit vieläpä ovat punainen ja hopea ei alueella liikkuvien sotilaiden tunnistaminen ollut rahvaalle erityisen helppo tehtävä. Sitkeän huhun mukaan sotaan valmistautuminen oli kasvattanut hopealangan kysyntää alueella niin kovasti, että räätälien kilta oli ryhtynyt viilaamaan hopeaa hopearahoista.

Pikkupuron Ryöstö

Dannettien mailla olevaan Pikkupuron kylään hyökkäsi joukko tuntemattomaksi jääneitä rosvoja ja palkkasotureita, jotka toimivat ilmeisesti pahamaineisen "Ketturitarin" johdossa. Muutamia taloja poltettiin, miesväkeä tapettiin, naiväkeä ahdisteltiin ja koteja ryöstettiin hyökkääjien toimesta. Paikalta löydettiin myöhemmin Hyrnen väreissä oleva kilpi, jonka vuoksi Dannettit epäilivät Hyrnejä hyökkäyksestä. Eilene Harte lähettin myöhemmin pienen joukon Harten asemiehiä yhdessä yhden Hyrnen rajakaartilaisen ja tämän serkkujen kanssa paikalle selvittämään tapausta. Hekään eivät tunnistaneet hyökkääjien ruumiita, mutta heidän ollessaan paluumatkalla Dannettien asemiehet vaativat Harteja luovuttamaan Hyrnen miehet heille. Syntyneessä selkkauksessa kuoli Hartejen kersantti ja neljä Dannettien asemiestä, lisäksi Dannettien ritarin hevonen surmattiin ja hänen aseenkantajansa vangittiin. Vaikka Pikkupuron Ryöstö ja sitä seuranneet levottomuudet tapahtuivatkin puoli vuotta ennen lordi Rykkerin vasallien kokoon kutsumista molemmat osapuolet käyttivät Pikkupuron ryöstön tapahtumia syynä sotatoimiinsa ja siten sen voidaan katsoa olevat tärkeä osa sotaa.

Pikkupuron Taistelu

Rykkerien armeija marssi Pikkuron kylään ja valtasi sen ilman vastarintaa. Muutaman vuorokauden kuluttua kylän valtauksesta Dannettien armeija marssi paikalle ja kylän ulkopuolella käytiin taistelu, johon osallistui Rykkerien puolelta 60 ritaria ja 100 jalkaväen miestä, jotka hyökkäsivät 200 Dannettien jalkaväen miestä vastaan Dannettien ritarien vetäydyttyä paikalta taistelutta. Rykkerien ja Harten ritarie ensimmäinen rynnäkkö epäonnistui Rykkerien ritarien kärsiessä suuria tappiota Dannettien jousimiesten nuolista. Tämän jälkeen Hyrnen Kaarti rynnäköi apuun ja Dannettien jalkaväki ajettiin hajalleen. Taistelussa Hyrnet menettivät 2 miestä, Hartet 4 miestä, Rykkerit menettivät 12 miestä ja Dannettit 44 miestä. Vaikka taistelukenttä jäikin Rykkerin vasalleille merkittävä osa heidän kaatuneista oli ritareita ja näiden aseekantajia. Lisäksi useita hevosia menetettiin.

Pitkäjärven Ensimmäinen Piiritys

Hewettien suvun viisi laivaa purjehti Pitkäjärvelle ja yritti vallata Pitkäjärven Kartanon öisellä yllätyshyökkäyksellä. Hewettien merimiehet pääsivät linnan ulkomuurien sisällle, mutta heidät lyötiin hajalle palavalla sisäpihalla käydyssä verisessä lähitaistelussa. Ensmmäisen hyökkäyksen jälkeen laivat piirittivät kartanoa järveltä vielä muutaman päivän ajan, kunnes Ser Lawrence Hyrne pääsi neuvotteluissa sopimukseen piirityksen purkamisesta ja Hewettien suvun irtautumisesta sodasta. Tässä piirityksessä surmansa sai lopulta 3 Hyrnen Varusväen miestä ja 22 Hewettien merimiestä.

Rajapuron Taistelu

Pitkäjärven Ensimmäisen Piirityksen aikana Hartejen ja Manningien ritarit Lordi Hyrnen ja Ser Morien Manwoodyn johdolla valtasivat Rajapuron kylän. Rajapuron kylän nostoväki teki vastarintaa, mutta ratsuväki saartoi heikosti koulutetut ja aseistetun nostoväen kylän pelllolle ja löi sen hajalle muutamassa minuutissa. Taistelussa kuoli 23 nostoväkimiestä. Hyökkääjille ei tullut tappioita. Taistelun jälkeen Hyrnen Rastaat miehittivät Rajapuron kylän.

Kaksisarven Ryöstö

Lugusten ratsuväki hyökkäsi Kaksisarven kylään Manningien alueella lyöden kylän nostoväen ja polttaen useita taloja. Varsinaiset taistelut jäivät vähäisiksi, mutta kylästä tapettiin kaksitoista miestä ja lukuisia naisia raiskattiin. Lisäksi Kaksisarven kylän koko sato menetettiin. Tämän hyökkäyksen vuoksi Manningien ritarit kuitenkin vetäytyivät Dannettien vastaiselta rintamalla omien maidensa suojaksi.

Pitkäjärven Toinen Piiritys

Pitkäjärven Toinen Piiritys alkoi Dannettien jalkaväen öisellä yllätyshyökkäyksellä Pitkäjärven Kartanoon. Ulkomuurilla käydyssä sekasortoisessa taistelussa Ser Erryk (tuolloin vielä Erryk Joki) johti Sinikissojen jousimiehiä, jotka taistelivat urheasti mutta joutuivat lopulta luovuttamaan sisäpihan viholliselle. Vihollinen oli kuitenkin öisessä taistelussa lyöty niin pahasti, että se ei jatkanut hyökkäystä, vaan tyytyi leiriytymään kartanon ulkomuurien suojaan ja piirittämään kartanoa. Piiritys kesti neljättä päivää, jonka jälkeen Hyrnen ratsuväki saapui paikalle. Dannettien jalkaväki lyötiin hajalle muurien ulkopuolelle ratsuväen ja varusväen yhdenaikaisella hyökkäyksellä. Hyrnen kaarti kärsi hiukan tappiota jousimiesten nuolista, mutta lopulta taistelu oli melko yksipuolinen. Dannettien eloonjääneistä monet pakenivat uimalla tai kahlaamalla pakoon rantakaislikon suojassa. Pitkäjärven toisessa piirityksessä kaatui 23 Sinikissaa, 10 Hyrnen miestä ja 86 Dannettien miestä. Merkittävä osa Hyrnen kaatuneista oli Kaartin ritareita ja näiden aseenkantajia. Suurin osa Dannettien jalkaväen varusteista jäi kentälle.

Lossirannan taistelu (Lossi-aseman ryöstö)

Pienehkö Dannettien ratsuväkiosasto, vahvuudeltaan arviolta kuusi ritaria aseenkantajineen ja kersantteineen, teki yllätyshyökkäyksen Rajapuron ja Patolan väliin rakennetulle lossi-asemalle ja kaappasi kuljetuksen, jossa oli ruokaa, viiniä ja palkkarahoja Rajapuroa miehittäville Rastaille. Lyhyessä ja yksipuolisessa kahakassa menehtyi kuusi Hyrnen asemiestä. Ryöstäjien ratsuosastoa ja veneitä ajettiin kahdeksan hengen voimin taka vielä puolipäivää, mutta taka-ajo päättyi epäonnisesti Dannettien ritarien väijytykseen, jossa kuoli vielä kaksi Hyrnen miestä.

Pikkupuron Rankaisuretki

Kaksi kuukautta Pitkäjärven Kartanolla kärsimänsä tappion jälkeen Dannettit kokosivat uuden armeijan, yhteensä 300 jalkaväkimiestä ja 20 ritaria aseenkantajineen, ja marssivat Hyrnen joukkoja vastaan. Ensimmäiseksi kohteekseen he ottivat Pikkupuron kylän, johon marssittuaan Dannettit surmasivat useita Hyrnen asemiehiksi epäilemiään kyläläisiä ja seivästivät kuusi nuorta naista Hyrnen joukkojen avustamisesta syytettynä. Lisäksi kylän ruokavarastot takavarikoitiin armeijan ja Nuoliojan kartanon käyttöön. Yhteensä tässä rankaisuretkessä henkensä menetti kymmenen kyläläistä.

Kavioturman Taistelu

Pikkupuron rankaisuretken jälkeen Dannettien armeija marssi metsän läpi hakattua kärrytietä Pitkin etelään kohti Rajapuron kylää ja yhtenä kesän kuumimpana päivänä kohtasi sinne kootun Hyrnen armeijan, yhteensä 200 jalkaväkimiestä ja 40 ratsumiestä, kylän koillispuolisella pellolla. Molemmat osapuolet marssivat pellolla parasta mahdollista asemaa hakien lähes puolen tunnin ajan, kunnes Hyrnen ratsuväki aloitti äkillisen rynnäkön. Dannettien jalkaväkiosasto oli levittänyt pellolle neljättä sataa korpinjalkapiikkiä, jotka rampauttivat ainakin kolme Hyrnen kaartin hevosta ja käytännössä ajoivat rynnäköivät ratsuosastot sekaisin osan ritareista jalkautuessa ja lähettäessä hevosensa turvaan. Tässä vaiheessa Hyrnen joukkoja johtanut Ser Lawrence käski jalkaväkensä rynnäköimään ja loputkin Dannettien joukot liittyvät sekasortoiseen joukkotappeluun. Useita tunteja kestäneen taistelun jälkeen Hyrnen joukot löivät Dannettin armeija, jonka eloonjääneet pakenivat kohti pohjoista metsää. Dannetteilta jäi kentälle 127 miestä ja Hyrneiltä 50 miestä, lisäksi molemmat osapuolet menettivät lukuisia hevosia ja vielä suurempi määrä eläimiä rampautui. Taistelupäivän ja sitä seuraavan päivän ankarien helteiden johdosta suurin osa taistelukentälle jääneistä ruumiista jouduttiin hautaamaan varusteineen pellolle, eikä taistelukentälle levitettyjä jalka-ansoja koskaan järjestelmällisesti raivattu. Taistelukenttä tunnetaan nykyisin Kavioturman peltona.

Sivun alkuun