Hyrnen historia (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Tähän on kerätty Hyrnen huoneen lähihistoria siten, kuin se on Hyrnen perheen keskuudessa tunnettu ja kerrottu. Tapahtumat ovat luetteloitu ilman päiväyksiä, mutta pääosin kronologisessa järjestyksessä. Tiukasta kronologisesta järjestyksestä on poikettu isojen kokonaisuuksien osalta, jotta niihin liittyvät tapahtumat voitaisiin esittää mahdollisimman selkeällä tavalla.

Patosota (295 AL)

Patosotana tunnettu aseellinen konflikti Hyrnen ja Dannettin sukujen välillä alkoi Hyrnen puolelle perustetun Patolan kylän padotessa sukujen mailla olevan joen johtaakseen kasteluvesiä omenatarhoilleen. Padon rakentaminen jätti kuitenkin Dannettien puolella olevan Rajapuron kylän viljelykset ilman kastelua ja Rajakylän asukkaat päättivät purkaa padon. Kylien välinen tappelu padosta laajeni, kun molempien kylien aseistettu nostoväki ja Hyrnen Rajakaarti saapui paikalle. Viikkoja kestänyt tilanne purkautui lopulta lyhyessä, mutta verisessä tastelussa sekä Dannettien, että Hyrnejen ritarien ottaessa yhteen Patolan kylän pelloilla. Dannettien ritarit ja Rajapuron väki vetäytyivät Patolasta, mutta sodan aloittanut pato purettiin, joten molemmat osapuolet pitivät taistelua voittoisana. Tilanne kylien välillä jatkui kuitenkin jännittyneenä.

Torrhen Hyrnen Salamurha (296 AL)

Ser Torrhen Hyrnen ollessa ratsastamassa lady Nymeria Rambtonin kanssa, aseenkantajansa ja kahden ritarin kanssa Patolan kylässä majatalon tallipihalla hänen kimppuunsa hyökkäsi tuntematon maankiertäjä, joka iski häntä tikarilla selkään useita kertoja. Ulkona hevostaan katsomassa ollut lady Nymeria huusi apua, jolloin nuori tallipoika Jonah (Jhenna) Myrsky ryntäsi paikalle jousen kanssa puolustamaan ladya. Tallipojan estäessä salamurhaajan pääsyn hevosten luo, tämä yritti paeta paikalta jalan, mutta ritarit ratsastivat hänet kuoliaaksi läheisellä pellolla. Ser Torrhen Hyrne kuoli pian saamiinsa vammoihin. Lordi Hyrne palkitsi tallipoika Jonahin urheuden täyttäen tämän yhden pyynnön, joka oli päästä aseenkantajaksi.

Harten ja Manningin Häät (297 AL)

Sylvie Harten ja Kevan Manningin häät joiden aikana Lordi Artur Manning kuoli metsästysonnettomuudessa ja Darren Manning syytti julkisesti Ser Etan Hoggia ja Lady Sylvie Hartea suhteesta. Lady Sylvie Harte vannoi Seitsemän nimeen valan, että näin ei ole, joten syytös peruttiin huhupuheisiin perustuvana ja avioliitto solmittiin kaikesta huolimatta. Epäselväksi jäi se, miten metsästysonnettomuus tapahtui, mutta ilmeisesti Ser Etan Hogg ei varoittanut Artur Mannigia riittävän nopeasti villisian rynnistäessä pensaiden läpi kohti linnanherraa ja kuolemaan myöhemmin johtanut vamma syntyi sian hampaista.

Pikkupuron Ryöstö (297 AL)

Dannettien mailla olevaan Pikkupuron kylään hyökkäsi joukko tuntemattomaksi jääneitä rosvoja ja palkkasotureita, jotka toimivat ilmeisesti pahamaineisen "Ketturitarin" johdossa. Muutamia taloja poltettiin, miesväkeä tapettiin, naiväkeä ahdisteltiin ja koteja ryöstettiin hyökkääjien toimesta. Paikalta löydettiin myöhemmin Hyrnen väreissä oleva kilpi, jonka vuoksi Dannettit epäilivät Hyrnejä hyökkäyksestä.

Eilene Harte lähettin myöhemmin pienen joukon Harten asemiehiä yhdessä yhden Hyrnen rajakaartilaisen ja tämän serkkujen kanssa paikalle selvittämään tapausta. Hekään eivät tunnistaneet hyökkääjien ruumiita, mutta heidän ollessaan paluumatkalla Dannettien asemiehet vaativat Harteja luovuttamaan Hyrnen miehet heille. Syntyneessä selkkauksessa kuoli Hartejen kersantti ja neljä Dannettien asemiestä, lisäksi Dannettien ritarin hevonen surmattiin ja hännen aseenkantajansa vangittiin.

Prinssi Joffreyn Nimipäivän Turnajaiset (297 AL)

Ser Morien Manwoody sijoittui kahdeksan parhaan joukkoon ja hävisi lopulta Ser Garlan Tyrelliä vastaan kolmen peitsen jälkeen. Hyrnen ja Rambtonien yhteinen joukkue pärjäsi joukkotappelussa erittäin hyvin. Ser Morien Manwoody oli viimeisenä pystyssä Myrin Thorosta vastaan, joka voitti kamppailun. Ser Adham Dannett kuoli ilmeisesti myrkytykseen pian sen jälkeen kun oli pudonnut hevosen selästä turnajaisissa Ser Lawrence Hyrnen kanssa.

Myöhemmin Iris Dannett syytti Hyrnejä veljensä kuolemasta, sekä sukunsa mailla olevaan Pikkupuron kylään tehdystä hyökkäyksestä. Tapaus ratkaistiin Hyrnejen suvun esitaistelijan Ser Morien Manwoodyn ja Iris Dannettin esitaistelijan, Dornelaisen palkkamiekan välillä. Ser Morien Manwoody valitsi aseikseen miekan ja pehmeästä mäntylaudasta tehdyn kilven, joiden avulla hänen onnistui riistää dornelaisen miekka tältä. Taistelua jatkettiin toisilla aseilla ja Ser Morien Manwoody voitti taistelun leikkaamalla vastustajaltaan kolme sormea.

Dannettin ja Luguksen Häät (298 AL)

Iris Dannettin ja Orten Luguksen häät käynnistyivät melko jäätävissä tunnelmissa Pikkupuron ryostöön liittyvien selvittämättömien tapahtumien hiertäessä Hyrnen ja Dannettin sukujen välejä. Avioliitto kuitenkin solmittiin, mutta ilmassa oli tunne siitä, että Dannettit valmistautuivat sotaan vanhan Lordi Alfric Dannettin johdolla.

Kuninkaan Kouran Turnajaiset (298 AL)

Ser Morien Manwoody osallistui yksin Kouran Turnajaisiin ja sijoittui kymmenen parhaan joukkoon. Kuin toistona edellisistä turnajaisista hän hävisi jälleen Ser Garlan Tyrellille. Joukkotappelussa Ser Manwoody oli jälleen viimeisenä pystyssä Myrin Thorosta vastaa, joka tälläkin kertaa voitti kamppailun. Turnajaisten jälkeen Ser Garlan Tyrell lahjoitti Ser Morien Manwoodylle turnajaisissa käyttämänsä haarniskan.

Hopeasota (298 AL)

Lordi Justin Rykkerin johdolla pidetyn sotaneuvoston päätöksellä Rykkerit vasalleineen marssivat Dannetteja vastaan pyrkimyksenään voittaa Pikkupuron ja Rajapuron kylät itselleen, sekä syrjäyttää Lordi Alfric Dannett sukunsa johdosta. Sotaa varten kerättiin Hyrnen, Harten, Manningin ja Rykkerien suvuista yhteinen armeija, jota lordi Justin Rykker johti. Pian sodan ensimmäisen taistelun jälkeen Rykkerit käytännössä irtautuivat sodasta Justin Rykkerin poistuttua kotiin muutamien eloon jääneiden ritariensa kanssa. Pian tämän jälkeen myös Hartet irtautuivat sodasta ja Manningit joutivat vetäytymään puolustamaan omia maitaan Lugusten hyökkäyksiltä. Sota Hyrnejen ja Dannettien, sekä Dannettien avuksi palkattujen Hewettien välillä jatkui kiivaana useiden viikkojen ajan, jona aikana Hyrnen suvun kartanoa piiritettiin kahteen otteeseen.

Hopeasota ratkesi osittain neuvotteluiden, osittain sotatoimien ja lopulta myös yleisen poliittisen tilanteen muuttumisen johdosta. Ensinnäkin Hyrnet sinetöivät liittolaissuhteensa Rambtonien kanssa lordi Ethan Hyrnen ja lady Nymeria Rambtonin avioliitolla, joka käytännössä piti Rambtonit irti sodasta. Neuvotteluiden ansiosta myös Lugusten osuus sodassa jäi vähäiseksi ja he käytännössä irtautuivat sodasta, jolloin Dannettit ja Hyrnet jäivät ainoiksi taisteleviksi osapuoliksi. Lawrence Hyrnen johtamien Hyrnen joukkojen lyötyä Dannettien armeija Kavioturman taistelussa ja Baratheonin huoneen hajaannuttua kuningas Robert Baratheonin kuoleman jälkeen Ser Garlan Tyrell puuttui tilanteeseen ja pakotti lordi Alfric Dannettin hyväksymään rauhan Hyrnen suvun ehdoilla. Rauhanehdoissa Rajapuron ja Pikkupuron maat siirtyivät Hyrnen huoneelle.

Linnamäen Sadonkorjuujuhla (298 AL)

Hopeasodan loppupuolella Linnamäen raunioiden alueella järjestettiin sadonkorjuujuhla ja turnajaiset. Turnajaisten kiistämätön sankari oli linnamäen tuore lordi Morien Manwoody, joka voitti sekä peitsikamppailun ja meleen. Jousiammuntakisan voitti Erryk Joki. Sadonkorjuuillallisella lordi Ethan Hyrne julkisti kihlauksensa lordi Gwayne Rambtonin tyttären Nymerian kanssa ja Erryk Joki lyötiin ritariksi nimellä Ser Erryk Pitkäjärvi. Lisäksi lordi Manwoody kosi lordi Hyrnen tytärtä Myaa, jonka suku hyväksyi kihlauksen. Ser Ramsay Roslen ja Ser Bowen Langward kävivät meleessä tiukan kaksintaistelun, joka täytyi keskeyttää molempien taistelijoiden ollessa hetkellisesti lamaantuineita ottamistaan iskuista.

Hyrnen ja Rambtonin Häät (298 AL)

Hopeasodan loppupuolella lordi Ethan Hyrne ja lady Nymeria Rambton menivät naimisiin Rambtonien mailla Pässikukkulan tornilla. Häiden kunniaksi järjestettiin turnajaiset, jotka voitti Ser Jason Rollingsford. Lady Sylvia Manning yritti houkutella Ser Jasenia mukaan salajuoneen aviomiehensä lordi Kevan Manningin pään menoksi.

Lordi Manningin Salamurhayritys (299 AL)

Ser Etan Hogg saapui eräänä päivänä Pitkäjärven kartanolle ja kertoi Ser Lawrence Hyrnelle salamurhayrityksestä lordi Kevan Manningia vastaan, jonka lady Sylvia Manning oli järjestänyt tapahtuvaksi pian lordi Manningin palatessa Kuninkaansatamasta. Estääkseen yrityksen Ser Lawrence Hyrne lähetti lordi Manningille viestin kutsuen tämän neuvotteluihin Hyrnejen maille ja ratsasti pienen joukon kanssa lordia vastaan. Pian lordi Kevan Manningin saavuttua Hyrnejen maille kaksi hänen omaa ritariaan hyökkäsi hänen kimppuunsa yrittäen surmata hänet Patolan pelloilla. Kolme Hyrnejen ritaria, Ser Jasen Rollingsford, Ser Bowen Langward ja Ser Erryk Pitkäjärvi, ryntäsivät suojelemaan lordia. Seuranneessa taistelussa lordi Kevan Manning haavoittui kaulaan ja mursi säärensä, Ser Bowen Langward mursi vasemman kätensä, kaksi Manningien ritaria otettiin vangiksi ja yksi Manningien ritari kuoli pudottuaan hevosen selästä.

Kissojen Sota (299 AL)

Lordi Ethan Hyrnen johtama armeija marssi Manningien maiden läpi piirittämään Kypäräkiven kartanoa, jossa valtaa piti lady Sylvia. Kartanon pohjoispuolisella pellolla tämä armeija kohtasi lordi Justin Rykkerin johtaman armeijan. Lyhyen ja tuloksettoman neuvottelun jälkeen lordi Justin Rykker komensi armeijansa hyökkäykseen lordi Ethan Hyrnen selkeästi vahvempaa asemaa vastaan ja lyötiin. Taitelun jälkeen Lordi Rykkerin armeijan jalkaväki, Sinikissat, vaihtoivat välittömästi puolta siirtyen Hyrnen seurassa taistelukentälle tulleiden Torhen ja Darren Mannigin leiriin. Taistelun miestappiot jäivät lopulta melko vähäisiksi suhteessa siihen miten murskaavan tappion lordi Rykkerin armeija kärsi.

Rautivanpellon taistelun jälkeen Kypäräkiven kartanoa piiritettiin kahden viikon ajan ja levottomuudet levisivät ympäri Manningin maita. Lordi Kevan Manningin marssi kartanolleen Punakukkulan Fossowayn ja Hyrnen ritarien kärjessä vaatien sisäänpääsyä. Epäselvässä tilanteessa lady Sylvia Harte halusi neuvotella serkkunsa Ser Lawrence Hyrnen kanssa kartanolla, mutta petollisen Harten ritarin johdolla neuvotteluun saapuneiden Hyrnen miesten kimppuun hyökättiin. Lyhyessä taistelussa sai surmansa yksi Nuoriin Hirvaisiin kuulunut ritari ja Hyrnen joukot perääntyivät ulos lady Sylvia Harte ja Gerard Harte mukanaan. Pian tämän jälkeen lady Sylvia luovutti kartanon lordi Manningille.

Manwoodyn ja Hyrnen Häät (299 AL)

Pian Hyrnen joukkojen palattua takaisin sadonkorjuuseen pidettiin lordi Morien Manwoodyn ja lady Mya Hyrne häät Pitkäjärven kartanolla. Yllättäen kesken häävalmisteluiden saapui tieto siitä, että kuningas Renly Baratheon on seurueineen matkustamassa 20 000 ratsuväen miehen armeijan kanssa kohti Myrskynpäätä ja osa seurueesta tulee osallistumaan häihin ja niiden aikana pidettäviin turnajaisiin. Häistä tulikin lopulta valtava kolmepäiväinen tapahtuma. Yksin turnajaisiin osallistui kolmatta sataa ratsastajaa ja häävieraina olivat muun muassa kuningas Renly Baratheon, kuningatar Margaery Tyrell, lordi Randyll Tarly, ser Loras Tyrell, ser Garlan Tyrell, lady Catelyn Stark ja Brienne Tarth. Turnajaiset voitti Ser Loras Tyrell, joka pudotti Ser Jasen Rollingsfordin turnajaisten viimeisellä kierroksella.

Kuninkaiden Sota (299 AL)

Hyrnen suku liittyi Kuninkaiden Sotaan muodollisesti siinä vaiheessa, kun Ser Lawrence vannoi uskollisuutta Ser Garlan Tyrellille ja Hyrnen suku siirtyi kannattamaan Renly Baratheonin vaadetta kruunuun. Ensimmäisessä vaiheessa Hyrnen tehtäväksi tuli yhdessä Punakukkulan Fossowayn, Luguksen ja Manningin huoneiden kanssa katkaista tieyhteys Dornesta Kuninkaansatamaan. Tämä käytännössä teki Hyrnen huoneesta liittolaisineen yhden osapuolen Manningien huoneen sisäisessä kiistassa ja johti Kissojen Sodan syttymiseen.

Lordi Manningin saatua takaisin kartanonsa Kissojen Sota juuttui pitkälti paikalleen ja Ser Lawrence johti Hyrnen Kaartin Tyrellien ja Renly Baratheonin ratsuväen marssiosaston mukaan Myrskynpään piiritystä purkamaan. Myrskynpään taistelun epäonnistuttua Hyrnen kaarti vetäytyi takaisin omille mailleen ja lähti seuraavaksi vahvistusten kanssa Kaunasillalle takaamaan Lakeuden armeijan jalkaväen uskollisena pysymisen.

Kaunasillalla Hyrnen kaarti yhdessä Linnamäen ratsumiesten kanssa yllätti Stannisin riveihin loikanneiden Florenttien ritarit vangiten monia. Ser Bowen Langward kunnostautui Linnamäen ratsumiesten johdossa ja Jhaenna Myrsky osallistui ensimmäiseen taisteluunsa surmaten Florenttien ritarin käsikähmässä.

Kaunasillalta Hyrnen kaartin matka kulki Mustavirran taisteluun, jossa kaarti toimi Garlan Tyrellin etujoukoissa ja murskasi rynnäköllään Fossowayden ritariosaston ja Stannisin vapaaratsastajaosaston. Mustavirralla Ser Bowen Langward kunnostautui tappamalla Stannisin palkkamiekkojen pahamaineisen päällikön. Jhaenna Myrsky otti yhden Fossowayn ritarin vangiksi ja surmasi yhden palkkamiekan.

Mustavirralta Hyrnet lähetettiin vielä yhteen taisteluun: Hämärälaaksoon Rykkerien maille, jossa he olivat Randall Tarlyn joukoissa vapauttamassa Hämärälaaksoa pohjoisen miesten piirityksestä. Mereen tippuvan jyrkänteen laella käydyssä loppurynnäkössä suurin osa pohjoisen miehistä ajettiin mereen.

Hirvasharjanteen kapina (299 AL)

Kissojen Sota Manningien ja Harten välillä oli jatkunut edes takaisin Hirvasharjanteella jo pitkään. Hirvasharjanteella sijaitseva Hirvashallin linnoitettu majatalo oli joutunut lordi Harten kokoon kutsuman Hirvasharjanteen nostoväen haltuun. Lordi Justin Rykker, lordi Kevan Manning ja lordi Morien Manwoody marssivat Hirvashallille yhteensä kahdensadan miehen kanssa ja vaativat Hirvasharjanteen nostoväkeä hajaantumaan ja luovuttamaan linnoituksen. Heti vaatimuksen esittämistä seuraavana pilvisenä ja pimeänä yönä Rykkerien suvun mustan lampaan ja kokeneen onnensoturi Harlan Myrskyn johtama nostoväki hiipi ulos linnoituksesta ja yritti yllätyshyökkäyksellä murtautua piiritysrenkaan läpi. Nostoväen pahaksi onneksi Ser Ramsay Roslen ja Ser Erryk Pitkäjärvi havaitsevat Hirvashallin jääneen tyhjäksi ja hälyttivät Sinikissat ja Linnamäen Rastaat taisteluun. Pimeässä yössä Hirvashallin itäpuolisellla kukkulalla käytiin sekava taistelu, jonka aikana kaatui kolmatta kymmenettä nostoväen miestä ja suunnilleen saman verran Sinikissoja ja Rastaita. Erityisesti Linnamäen Rastaat kärsivät pahoja tappioita nostoväen heittokeihäistä ja lingotuista kivistä ja heidät lyötiin hajalle. Nostoväki hajosi myös taistelun aikana lukuisiin pieniin ryhmiin, jotka katosivat yöhön. Taistelun aikana Ser Morien Manwoody surmasi yksin seitsemän nostoväen miestä ja Linnamäen vouti Ser Erryk Pitkäjärvi kaatui.

Hirvashalli jäi Rykkerin varsijousimiesten miehittämäksi, mutta nämä miehet pettivät herransa liittyen Harlan Myrskyn joukkoihin ja Hirvasharjanne oli jälleen avoimessa kapinassa, jota lietsoi Harlan Myrskyn julistama pyrkimys vaaliruhtinaan valitsemiseksi harjanteelle. Estääkseen tämän lordi Ethan Hyrne marssitti Rambtonin jalkaväen yhdessä Rykkerin ja Siniparran joukkojen kanssa kruunaamaan Torhen Manning Hirvasharjanteen lordiksi. Sotajoukko piiritti lyhyesti Hirvashallia, jonka puolustajat jättivät majatalon muutamassa päivässä hajautuen yön selkään. Pääosa Harlan Myrskyn kapinallisista oli kuitenkin jo ehtinyt marssia Manningien maille ja lyödä Manningien ritarit. Harlan Myrsky marssitti joukkonsa Kypäräkivelle ja rynnäköi linnaan vallaten sen muutamassa päivässä.

Hyrnen, Rykkerin ja Hirvasharjanteen lordit reagoivat Kypäräkiven valloitukseen kokoamalla yhteensä noin 80 ratsumiehen ja 250 jalkaväkimiehen joukon, jonka kantavana ytimenä olivat Hyrnen Kaartin ja Rykkerin ritarien raskaasti panssaroidut ja aseistetut asemiehet. Linnan takaisinvalloitus suoritettiin vajaan viikon kuluessa kahdessa vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa porttirakennuksen portti murrettiin ja porttirakennus vallattiin lordi Rykkerin ja Ser Lawrence johtamien ritariosastojen toimesta. Toisessa vaiheessa kartanontornin ovet murrettiin ja sisään hyökättiin kahdesta suunnasta: raskaasti aseistetut ritarit tunkeutuivat lori Rykkerin ja lordi Hyrnen johdolla ovesta kevyemmin varustettujen Hirvasharjanteen Husaarien hiivittyä kellariin sadevesiviemärin kautta. Harlan Myrsky ja hänen koko jäljellä oleva armeijansa surmattiin taistelussa lukuunottamatta kolmeakymmentä kolmea hyökkääjän puolelle loikannutta miestä. Kaikenkaikkiaan Kypäräkiven taisteluissa menehtyi lähes kaksisataa ihmistä tehden siitä koko Kissojen Sodan ylivoimaisesti verisimmän yksittäisen tapahtuman.

Nuoliojan Kirous (299 AL)

Kuninkaansodan seurauksena Fossowayden suku oli määrätty menettämään oikeutensa lordi Orten Luguksen ja lady Iris Dannettin hallinnoimiin Nuoliojan maihin ja nämä maat oli määrätty siirrettäväksi Hyrnen hallintaan. Nuoliojan kartanolle ja sen vasalliritareille lähetettiin vaatimus uskollisuuden vannomisesta Hyrnen suvulle. Muutamia ritareita saapuikin Pitkäjärven kartanolle lordi Ethan Hyrnen ja lady Nymeria Rambtonin kaksospoikien syntymän juhlistamiseksi pidettyihin turnajaisiin. Nuoliojalta juhlaan kuitenkin lähetettiin julistuksenomainen kirje, missä Ser Lawrencea syytettiin siitä, että hänen "kätensä ovat Dannettien veren tahrimat" ja että hän "juonii yhdessä kaksineuvoisen noidan kanssa Dannettien suvun tuhoa". Viestin sisältö itsessään ei kuitenkaan ollut verrattavissa siihen järkytykseen, joka syntyi kun viestiä luettaessa iho kuoriutui Ser Lawrencen kämmenistä ja Jhaenna Rambtonin ohimolta ja molemmat jouduttiin viemään vertavuotavina ulos salista.

Ser Lawrencen Väijytys (299 AL)

Matkalla Meadowsin suvun maille Ser Lawrence ja hänen seurueensa väijytettiin Crastorin ja Lugusten maiden rajalla. Ser Lawrence pääsi hädin tuskin karkuun, mutta hänen aseenkantajansa Jhaenna Rambton, kaartin ritarit Gilbert Brightflame ja Petyr Spearbrooke, sekä kaksi nuorempaa aseenkantajaa jäivät vangiksi.

Rambtonin ratsuväki kosti Ser Lawrencen saattueen kimppuun hyökkäämisen marssimalla Crastorintornin maille ja polttamalla muutamia isompia tiloja. Alle viikon kuluttua tästä Crastorin jokiveneet kävivät vuorostaan polttamassa Pitkäjärven kalastusveneet, Keihäspuron laiturin ja Patolan lautan.

Myyränkylän Katastrofi (300 AL)

Vuoden 300 AL ensimmäisten päivien aikana Hyrnen Sheriffi Lordi Morien Manwoody lähti yhdessä serkkunsa Cassana Manwoodyn ja Rajakaartinsa kanssa selvittämään Myyränkylässä sattunutta maalaiskapinaa. Kapinassa itsessään oli ryöstelty Ser Duncan Molehillin kartanoa ja otettu palvelusväkeä vangeiksi. Lisäksi koko kylän todettiin yhdessä tuumin syöneen ryöstettyä karjaa. Syylliset olivat paenneet paikalta, joten lordi Manwoody tyytyi tuhomaan syyllisten savupirtit ja antamaan raipparangaistuksen kaikille kylän asekuntoisille miehille. Seuraavan yön aikana kaksi rajakaartin hevosta kuoli, epäilemättä myrkytettynä, mutta paluumatkalle päätettiin silti lähteä.

Paluumatkalla rajakaartin yhtä miestä ammuttiin myrkkynuolella ja hänen hevosensa vietiin. Useita tunteja kestänyt takaa-ajo päättyi kohtaamiseen Vesuri-Vesan metsärosvojen kanssa syvällä Rakkametsässä. Sekavassa ja hajanaisessa taistelussa surmattiin kolme metsärosvoa ja vangittiin kaksi muuta. Rajakaarti puolestaan menetti kaksi miestä kuolleina ja suurin osa miehistä, mukaan lukien lordi Manwoody itse, haavoittui myrkkynuolista. Pahin tappio kuitenkin syntyi kun kaksi metsärosvoa pääsi kokoonajettujen hevosten joukkoon ja repi aseillaan toista kymmentä hevosta niin pahasti, että ne jouduttiin lopettamaan. Ilman hevosia ja suurimman osan joukosta haavoituttua, sekä komentajansa lordi Manwoodyn vaivuttua tajuttomuuden tilaan myrkystä, kaarti perääntyi Cassana Manwoodyn johdolla vanhalle metsästysmajalle. Kaarti näki nälkää ja kolme haavoittunutta kuoli haavoihinsa seuraavan kuuden päivän aikana, kunnes Cassanan hovineidon Ella Hiedan onnistui pääsemään karkuun metsästä ja hakeamaan apujoukkoja Pitkäjärveltä.

Taistelun jälkeen suurin osa selviytyneistä syytti taistelun häviämisestä sitä, että "Hyrnen sotaonni" oli kadonnut Jhaenna Rambtonin jäätyä vangiksi.