Kalmot (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Tarinoita

Pitkä Yö

Suurten Sankarien Aikana, joidenkin mestarien mukaan kahdeksan tuhatta vuotta sitten, Pitkä Yö saapui maailmaan. Talvi joka kesti vuosia, jopa vuosikymmeniä ja sukupolvia. Aurinko ei koskaan noussut vaan ihmiset syntyivät, elivät ja kuolivat ikuisessa yössä. Eläimet nääntyivät ja kuolivat pakkaseen, eikä mikään pelto tai puu tuottanut satoa. Tuhannet kuolivat kylmyyteen ja tuhannet nääntyivät nälkään.

Pitkän Yön aikana kaukaisimmasta pohjoisesta, ikuisten jääkenttien maasta saapuivat Muukalaiset. Ne olivat kauniita ja kauhistuttavia olentoja, jotka ratsastivat kuolleilla hevosilla, taistelivat lasin terävillä miekoilla ja metsästivät ihmisriistaa koiran kokoisten jäähämähäkkien kanssa. Edes Metsän Lasten taikuus tai Ensimmäisten Miesten urheus ei niitä kyennyt pysäyttämään, sillä jokainen Muukalaisten surmaama mies, nainen tai lapsi heräsi uudelleen henkiin taistellakseen Muukalaisten riveissä.

Muinaisen laulun, Päättynyt Yö, mukaan Muukalaiset ja kuolleiden armeija pysäytettiin vasta Aamunkoiton Taistelussa Yövartion toimesta. Taistelun jälkeen rakennettiin Muuri pitämään Muukalaiset loitolla ihmisten mailta ja ensimmäinen Yövartio jäi vahtimaan Muuria.

Kohtaamisia kalmojen kanssa

Jääluola

Länsivartion kolmas partioretki, noin neljä kuukautta Länsivartion uudelleenperustamisen jälkeen

Partiomiehet Ser Terrence ja Leto, sekä alokkaat Ulrek ja Denys jäljittivät kahta Kallometsässä liikkunutta villiä Surmansolan itärinteellä sijaitsevaan jääluolaan. Luolasta löytyi kaksi nuorta villimiestä, jotka oli suljettu paksusta jäästä muodostuneiden koteloiden sisään. Kun miehet vapautettiin jäästä ne vaikuttivat täysin kuolleilta, joskaan ne eivät olleet jäätyneet kivikoviksi vaikka luolassa oli selkeästi ainakin yöaikaan pakkasta. Näitä miehiä tutkittaessa ne yllättäen hyökkäsivät paljain käsin partiomiesten kimppuun tarkoituksena ilmeisesti kuristaa hengiltä ainakin Ulrek ja Leto. Miehet eivät vuotaneet verta, eivätkä välittäneet saamistaan vammoista ja lopulta partiomiehet joutuivat hakkaamaan niiden kädet ja päät irti. Kolme partiomiestä haavoittui taistelussa.

Opittua

Jääluolassa tuhotut kaksi kävelevää kalmoa eivät vuotaneet verta, kokeneet kipua tai reagoineet saamiinsa vammoihin. Niiden irti leikatut raajat liikkuivat irrallaan ruumiista ja epämääräisten muistikuvien mukaan myös irti leikattu pää olisi ilmehtinyt. Joutuessaan kosketukseen avoimen liekin kanssa ruumiit ja niiden osat syttyivät tuleen kuivan puun lailla.

Nissa

Länsivartion neljäs partioretki, noin neljä kuukautta Länsivartion uudelleenperustamisen jälkeen

Partiomiehet Ser Terrence ja Kyle, sekä rakentaja Eben ja alokas Denys jäljittivät Faldyrin tilalle Kallometsässä hyökännyttä villien osastoa. Löydettyään villien leirin, jossa Faldyr oli vankina paikalle saapui Faldyrin vaimo Nissa, joka oli kuollut ja herännyt henkiin. Tämän nähdessään villit pakenivat paikalta ilman taistelua ja Ser Terrencen johdolla epäkuollut Nissa otettiin kiinni ja sidottiin kahleisiin. Kuultuaan siitä mitä Nissalle oli tapahtunut Faldyr kauhistui kertoen "niiden olevan lähellä" ja "pakkasen tulevan pian" ja pakeni paikalta. Partiomiehet lähtivät kuljettamaan Nissaa kohti Länsivartiota kun lumimyrsky ja kova pakkastuuli iski ja niiden mukana paikalle tuli myös kolme kalmoa, jotka olivat aikanaan olleet villien sotureita. Kalmot eivät välittäneet siitä, että yhdeltä iskettiin kallo auki ja toinen seivästettiin keihäällä, mutta ne syttyivät tulee kohtalaisen helposti ja saatiin tuhottua polttamalla. Kaksi partiomiestä haavoittui taistelussa.

Opittua

Kuten jääluolassa tuhotut kalmot nämäkän eivät vuotaneet verta, tunteneet kipua tai reagoineet saamiinsa vammoihin. Yhden kalmon pää halkaistiin ilman, että se hidastui. Joutuessaan kosketuksiin avoimen liekin kanssa ruumiit syttyivät tuleen ja paloivat hyvin. Kalmoksi muuttunut Nissa vastusti vangitsemisyrityksiä, mutta ei tilaisuuden tullessakaan hyökännyt tai yrittänyt vahingoittaa partiomies Kyleä tai Ser Terrenceä. Päin vastoin Ser Terrencen haavoituttua taistelussa uita kalmoja vastaan Nissa auttoi Ser Terrencen pystyyn ja auttoi tätä pakenemaan lähestyvää myrskyä.

Nissan pako

Nissan ruumis tuotiin Länsivartiolle tutkimuksia varten. Eräänä yönä useita viikkoja myöhemmin Nissa heräsi uudelleen jää-arkusta, jossa häntä oli säilytetty ja vaelsi Länsivartion lähistöllä olevaan Jumallehtoon. Nissa oli kaivertanut auki lehdon lumopuiden silmät ja tuntui ymmärtävän puhetta ainakin jossain määrin. Ser Terrence ja partiomies Kylen kertoivat Nissalle, että hänen miehensä tuskin haluaisi nähdä vaimoaan kuolleista heränneenä ja tarjoutuivat auttamaan Nissan haudan lepoon. Pukeuduttuaan ensin hautajaisia varten ja kammattua hiuksensa Nissa käveli itse rovioon ja tuhoutui.

Opittua

Nissan ruumis oli ollut säilytyksessä useita viikkoja, jonka aikana ruumis ei ollut missään vaiheessa ryhtynyt mätänemään tai hajoamaan. Ruumis oli koko ajan säilynyt äskettäin kuolleen näköisenä, eikä ollut myöskään kangistunut normaalilla tavalla. Toisen kerran herättyään Nissa tuntui edelleen tunnistavan henkilöitä, eikä ollut vaarallinen aikaisemmin ystävällismieliseksi kokemiaan Yövartion veljiä kohtaan. Herättyään Nissan ruumis oli liikkunut sulavasti eikä vaikuttanut jäätyneeltä, mutta hohkasi silti kylmää ilmaa ympärilleen.

Puunhakkaaja

Länsivartion ensimmäinen partioretki Surmansolan jälkeen, noin seitsemän kuukautta Länsivartion uudelleenperustamisesta

Partiomies Ulrek, Rakentajat Kilbert ja Eben, sekä Verokuntamies Rikkar seurasivat Kivikalan heimon jälkiä Kallometsässä ja kuulivat yhden puron läheisyydestä puun hakkaamisen ääniä. Tutkiessaan äänen lähdettä he löysivät lähiaikoina käytössä olleen piilopirtin, jonka pihapiirissä työskenteli kalmo pilkkoen takkapuita ja kasaten niitä pirtin seinustalle. Kalmo ei osoittanut kiinnostusta Yövartion miehiä kohtaan, vaan tuntui olevan täysin upottautunut työhönsä. Yövartion miehet päättivät tuhota kalmon, joten he kaatoivat sen maahan, leikkasivat sen raajat ja pään irti ja polttivat ruumiin pihalle rakennetussa kokossa. Piakkoin ruumiin polttamisen jälkeen sää muuttui yllättäen ja aikaisemman tihkusateen korvasi kova viima, nopeasti voimistuva pakkanen ja lumisade. Yövartion miehet linnoittautuivat yön ajaksi piilopirttiin. Yön aikana kolme miekoilla ja kilvillä aseistettua kalmoa yritti hyvin määrätietoisesti tunkeutua piilopirttiin sisälle. Kalmot yrittivät murtaa oven, kiivetä katon kautta sisään, kaivautua maalattian alta ja jopa murtaa oven saranapuolelta. Yövartion miehet onnistuivat kuitenkin torjua kaikki yritykset. Lopulta yksi kalmoista käveli pihalla olevan rovion jäänteisiin, sytyttäen itsensä tarkoituksellisesti liekkeihin ja syöksyi päin pirttiä yrittäen sytyttää talon tuleen. Yövartion miehet joutuivat hetkeksi poistumaan talosta, mutta onnistuivat sammuttamaan liekit ja pysäyttämään viimeiset kalmot. Kaksi Yövartion miestä haavoittui taistelussa.

Opittua

Samassa kohtaamisessa kohdatut kalmot toimivat hyvin eri tavoin. Puunhakkaaja oli lähes tahdottoman oloinen ja reagoi asioihin hitaasti tai ei laisinkaan. Kolme aseistettua kalmoa sen sijaan osoittivat kalmoille tyypillisen pelottomuuden lisäksi myös poikkeuksellista älykkyyttä ja itsepintaisuutta yrittäessään etsiä reittiä sisälle taloon. Lopulta yksi kalmo oli valmis uhraamaan itsensä liekeissä savustaakseen Yövartion miehet ulos pirtistä. Pidempään kuolleina olleiden ruumiiden tavoin kalmojen luut ovat alkaneet kalkkiutumaan ja kovettumaan, joten niiden raajojen katkominen on merkittävästi vaikeampaa, kuin tuoreiden ruumiiden tai vielä elävien olentojen.

Kohtaamisia Muukalaisten kanssa

Valkoinen Neito

Länsivartion ensimmäinen partioretki Surmansolan jälkeen, noin seitsemän kuukautta Länsivartion uudelleenperustamisesta

Partiomies Ulrek, Rakentajat Kilbert ja Eben sekä Verokuntamies Rikkar näkivät piilopirtillä kolmen aseistetun kalmon mukana paikalle saapuneen pitkän, kauniin naisolennon. Olento oli pitkä ja kaunismuotoinen. Sillä oli lumenvalkea iho, pistävän siniset älykkäät silmät ja sen huulet, kynnet ja hiukset olivat sinertävän harmaat kuin talvisen järven jääpinta. Olento oli pukeutunut hyvin kauniisti kirjailtuun tumman siniseen mekkoon ja runsaisiin koruihin. Sen vaatteet kiiltelivät valossa aivan kuin ne olisi kudottu hiuksenhienoista jääpiikeistä ja koristeltu pakkaslumella. Korut olivat kuin jäisiä kristalleja joiden pinnalla oli huurteesta ja jäätyneistä vesipisaroista tehtyjä kuvioita. Naisolennon saapui paikalle, katseli hetken Yövartion miehiä ja poistui sitten. Yön jälkeen pakkanen oli poistunut ja vesisade oli sulattanut lumet paikalta, lukuunottamatta naisen jalanjälkiä jotka olivat vieläkin jäätä.

Opittua

Kalmojen taustalla on olento tai olentoja jotka vaikuttavat jo ensisilmäyksellä ylimaallisilta ja älykkäiltä. Naisolento ei puhunut tai elehtinyt mitenkään, mutta sen pelkkä olemus vaikutti niin voimallisesti, että Partiomies Ulrek koki lähes pakottavaa tarvetta seurata olentoa öiseen, pakkasviiman piiskaamaan metsään. Ulrek joutui pakenemaan paikalta ennen kuin houkutus kävisi liian suureksi ja oli selkeästi järkyttynyt kohtaamisesta. Myös Rakentaja Eben koki olennon läsnäolon niin voimakkaasti, että hänellä oli vaikeuksia ajatella selkeästi ja saada itsensä liikkeelle.

Metsämies

Länsivartion toinen partioretki Surmansolan jälkeen, noin kahdeksan kuukautta Länsivartio uudelleenperustamisesta

Partiomiehet Terence, Kyle ja Ulrek, Rakentajat Beorn ja Kilbert sekä Verokuntamies Rikkar näkivät kolmen epäkuolleen hurjasuden kanssa liikkuneen pitkän, turkiksiin käärityn ja sarvilla varustetun mieshahmon kahteen eri otteeseen. Olennon kasvoja tai ihoa ei nähty, mutta sen silmät olivat jäänsiniset ja olento itse oli yliluonnollisen vahva ja nopea. Olento jahtasi peuroja ja myöhemmin yhtä Mustapeuran heimoon kuuluvaa naista. Olento taisteli Yövartio miesten kanssa päästäkseen käsiksi naiseen, jonka kaapattuaan olento katosi metsiin. Se liikkui lumen ja jään pinnalla äänettömästi ja jälkiä jättämättä.

Opittua

Kuten aikaisemmin havaittu Valkoinen Neito, Metsämiehen olemus oli jo ensisilmäyksellä vaikuttava ja ylimaallinen. Olento kommunikoi yhdessä kalmosusien kanssa äänillä, jotka kuulostivat murtuvan jään ääneltä. Kylmyys saapui ja poistui olennon mukana ja sen jäiset aseet läpäisivät puuta, kiveä ja jopa metallia luonnottoman hyvin. Teräksiset aseet eivät tuntuneet vaikuttavan olentoon kovinkaan hyvin ja Ulrekin kirves jopa rikkoutui hänen lyödessään olentoa. Olento tuntui olevan hyvin keskittymään yksittäisen "saaliinsa" jahtaamiseen ja taisteli muiden kanssa lähellä raivatakseen häriöt tieltään.