Prima Ordo

From Karriviki

Prima Ordo

Perjantaina 13. päivä lokakuuta herran vuonna 1307 viisi temppeliherrain ritarikunnan jäsentä oli matkalla Haut-Languedocin alueella sijaitsevan Montagne Noiren huipulla sijaitsevaan turvapaikkaan. Kukin heistä oli saanut varoituksen tänä päivänä odottavasta turmasta erilaisten välikäsien kautta, jotkut aaveilta, jotkut vaahtovan fanaatikon huudoista... toiset itsensä arkkienkelin Gabrielin lähettilään tuomana. Neljä heistä tapasi muinaisen kivipaaden äärellä. Huhujen varjolla Ranskan kuningas Philip IV käski vangita kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Heitä syytettiin jumalanpilasta, kerettiläisyydestä, kuvainpalvonnasta, erilaisista kauhistuttavista rituaaleista, homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, korruptiosta, petoksesta ja yrityksestä salata edellä mainitut rikokset. Tästä alkoi tapahtumaketju, jonka johdosta neljäkymmentäyksi vuorokautta myöhemmin heidän jäljiltään kolme Ranskan kuninkaan asemiestä ja yksi Mallorcan kuninkaan asemies oli surmattu kolmena eri päivänä ja Montpellierin kaupungin asukkaat eivät aivan pian unohtaisi sitä yötä, jolloin talot Rue de l'Ancien Courrierin varrella alkoivat yhtäkkiä sortua...


Dramatis Personae

Richard St John Sinclair of Roslyn (Kauhanen) - Prima Ordon jäsen ja goetian magus. 30-vuotias miellyttävän näköinen mies, jolla on punertava täysparta ja pitkähköt hiukset. Tummat silmät ja hymyilevät, mutta pian vakavoituvat ja silloin uurteiset ja elämän koulimat kasvot. Hieman pyöristymään päin.

Jacques Cheverny (Bonkki) - Prima Ordon jäsen ja theurgyn magus. 32-vuotias aatelinen ranskalaisesta aatelissuvusta. Elänyt nuorena Pyhällä Maalla ja oli viimeisten evakuoitujen joukossa rannikkolinnojen sortuessa.

Padre Bertmund (Kari) - Prima Ordon jäsen, magus ja goetian mestari. 37-vuotias pappi ja ritari. Tummat, joskin harmaantuvat hiukset ja siniset silmät. Pukeutuu vaatimattomiin ja kuluneisiin vaatteisiin ja hänen varusteensa ovat vaatimattomat, käytännölliset ja jatkuvan käytön kuluttamat. Tunnettu erityisesti enkelitiedon tutkijana ja yhtenä goetian kiistattomista mestareista. Tavannut henkilökohtaisesti arkkienkeli Gabrielin maan päällä.

Jacob Mogens Rosenvinge (Kentti) - Prima Ordon jäsen, magus ja theurgyn mestari. 52-vuotias tanskalaisaatelinen. Vaaleat harmaantuvat hiukset, siniset silmät ja jykevät ruumis. Tunnettu pitkästä kokemuksestaan ja suuresta ammattitaidostaan henkien ja aaveiden kutsumisessa, mutta toisaalta myös maanläheisistä tavoistaan. Hänen ensimmäinen vaimonsa kuoltua viisi vuotta sitten Jacob herätti kohua naimalla edesmenneen vaimonsa 13-vuotiaan serkun vielä saman vuoden aikana.

Petite fille de Montagne Noire - "Local werewolf, for local people". Loup-garou. Vaihtoehtoisesti tavattu joko hiukan punertavan ruskean laihan ja takkuisen suden tai tummahiuksisen laihan ja likaisen rääsyläistytön hahmossa. Ilmeisesti hänellä on jokin nimikin, joskin toistaiseksi asia ei ole tullut erityisen usein esille. Oman lausuntonsa mukaan suurmestari Jacques de Molay on unessa luvannut hänelle murhan synnit anteeksi mikäli hän välittää viestin paavi Clement V:n Pasteoralis Praeeminentiaesta Montagne Noiren viidelle magille.

Elfe de Rhin - "Reininmaan Maahinen". Keijuseppä, jonka takomiksi oletettuja esineitä on toistaiseksi yhdistänyt kaksi asiaa: Esineen rikkoutuessa ulos lentävä korppi, sekä se, että kyseiset kylmästä keijuraudasta tehdyt esineet on löydetty kuningas Philip IV:n kätyrien hallusta. Oletetaan asuvan Reininmaalla.

Jacques de Molay - Temppeliherrain viimeisin suurmestari, joka vangittiin 13. lokakuuta 1307 Pariisissa kuudenkymmenen muun ritarin kanssa. Tiettävästi yksi temppeliherrojen "sisäpiiristä", eli ei pelkästään ritari, vaan myös magus ja goetian mestari.

Mythos

Keijut (des Feé) - Keijut ovat yleisesti ottaen ailahtelevaa ja poikkeuksellisen epäluotettavaa väkeä. Vaikka keijun antamaan lupaukseen voi periaatteessa luottaa on syytä tarkastaa sanamuodot useampaan kertaan. Keijut käyvät välillä kauppaa ihmisten (aatamin lapsien) kanssa, mutta kauppamiehen on syytä olla hyvin kokenut, tai hän huomaa pian omistavansa padallisen kultaa sijasta vain ruosteisen vanhan yöastian täynnä kuivaneita lehtiä. Keijujen taikuus perustuu transmutaatioon, eli muodonmuutokseen. Teoriassa he voivat muuttaa aivan mitä vain aivan miksi tahansa: olevaa olemattomaksi, tunnetta materiaksi tai vaikka kiveä kullaksi. Jostain syystä muut muotoa muuttavat olennot, pääasiassa ihmissudet, ovat pitkälti immuuneita keijujen taikuudelle. Ehkä keijuillakin on ongelmia muuttaa jotain joka voi olla useampaa asiaa yhdenaikaisesti.

Haltiat (des Lutins) - Haltioiden ja tonttujen olemuksesta on useita teorioita. Teoriasta riippuen ne ovat joko vähäisempiä keijujen edustajia tai voimakkaita luonnonhenkiä. Luonnonhengistä poiketen haltioilla on pysyvä fyysinen olemus (joskin ne osaavat muuttua näkymättömiksi), mutta päinvastoin kuin varsinaisilla keijuilla niiden kyvyt taikuuden alueella ovat rajoitettuja. Haltioiden ulkomuoto saattaa vaihdella suuresti, mutta yhteistä kaikille niille on se, että ne tuntuvat hakeutuvan ihmisten lähettyville. Osa haltioista esiintyykin lemmikkieläinten, kuten kissojen tai vaikkapa hevosten hahmossa.

Nain Rouge - Nain Rouge eli Punainen Kääpiö on harvoin havaittu, mutta erityisen tuhoisa ja pelottava haltia. Punaisen Kääpiön tiedetään hyökkäävän ihmisten kimppuun ja pahoinpitelevän, tai jopa surmaavan väkeä. Punaisen Kääpiön hyökkäyksiä on vaikea ennakoida ja niihin ei tiedetä liittyvän mihinkään tiettyyn ajakohtaan tai paikkaa. Kääpiö uhreiksi on aikojen kuluessa joutunut kaikenlaista väkeä, joskin yleensä uhrit ovat naisia, lapsia tai vanhuksi.

Dames Blanches - Valkoiset Naiset ovat erityisesti jokien ja purojen rannoilla ja jokilaaksoissa asuvia keijuja. Näillä keijuilla on yleensä tapana vaatia omituisia palveluksia ihmisisltä vastalahjaksi siitä, että päästävät kulkijat jatkamaan matkaansa. Yleisesti ottaen Valkoisten Naisten pyyntöihin kannattaa suhtautua suopeasti, sillä yleensä näillä on voimakkaita taikoja ja laumoittain haltioita suojanaan.

Wose (des Hommes Sauvages) - Metsissä asuvat "villimiehet" tai "petomiehet" tunnetaan magin keskuudessa nimellä Wose. Nämä olennot eivät kuulu keijujen tai luonnonhenkien luokkaan, vaan ovat enemmänkin ihmissusien kaltaisia kirottuja tai muuttuneita "puoli-ihmisiä". Sitä mistä nämä olennot tulevat ei ole selvyyttä, mutta niitä vaeltelee Euroopan metsissä yksittäin ja laumoina kohtalaisen suuria määriä. Joskus näiden olentojen kanssa on käyty kauppaa ja jotkut pakanat ovat osallistuneet niiden villeihin juhliinkin, mutta yleensä turvallisinta on vain vältellä niitä.

Ihmissudet (des Loup-Garou) - Ihmissusia pidetään yleisesti kirottuina ihmisinä, joille muodonmuutos on rangaistus jostain heidän teoistaan. Lähes kaikki ihmissudet elävät yhteiskunnan liepeillä, missä he pystyvät katoamaan köyhien ja yhteisöitä syrjääntyneiden maankiertäjien nimettömään massaan. Vaikka ihmissudet ovatkin immuuneita taudeille ja monille taikuuden lajeille, eikä heihin edes teräs pysty on täydellinen eristäytyminen tiiviiden keskiaikaisten yhteisöjen ulkopuolelle liikaa monille heistä. Erilaiset mielen oireet ovat monille ihmissusille tyypillisiä ja suurin osa heistä kuolee ennen pitkään oman käden kautta.

Vampyyrit (des Vampires) - Käveleviä kuolleita, eli revenantteja on monenlaisia, mutta vampyyreitä pidetään yleisesti vaarallisimpina. Kaikista muista kuolleista (niin revenanteista, kuin aaveistakin) poiketen vampyyreillä on tallella ajan taju, sekä kyky hahmottaa syy-seuraus suhteita. Vampyyreiden sanotaan elävän elävien verestä, mutta tarkkaan ottaen he tuntuvat elävän enemmänkin ihmisten verestä, lihasta ja tuskasta. Ei ole täysin selvää tarvitsevatko vampyyrit itse verta, vai tarvitsevatko he veren vuodattamiseen liittyvää hallitseminsen ja voiman tunnetta. Joka tapauksessa kaikki vampyyrit ovat enemmän tai vähemmän sadisteja luonteeltaan, joskin osa kykenee peittämään sen melko taitavasti, joskus jopa itseltään. On mahdollista, että vampyyrit eivät olekaan oikeita kuolleita, vaan jonkinlaisia khimeroita, ehkä demoneja tai paholaisia ihmisen ruumiissa.

Kuolleet - Kuolleet sielut jaetaan karkeasti kahteen luokkaan. Käveleviin kuolleisiin eli revenantteihin ja kuolleiden henkiin, eli aaveisiin. Kaikkia kuolleita olentoja yhdistää se, että he ovat tavallaan jääneet kiinni kuoleman hetkeen kykenemättä päästämään irti elämästään. Tämän johdosta aika on tavallaan pysähtynyt heidän kohdallaan, eivätkä he käsitä (tai usein edes havaitse) ajan kulkua. Samasta syystä heidän on usein mahdotonta ymmärtää sellaisia syy-seuraus suhteita tai tapahtumien kulkuja, jotka vaativat ajan kulun ymmärtämistä. Nekromantia, eli taito kuolleiden henkien kutsumiseen, on yksi henkien kutsumisen eli theurgyn laji.

Demonit - Demonit eli "epäpuhtaat henget" poikkeavat luonnon hengistä siinä, että niiden olemus on suoraan sidoksissa ihmisten ajatuksiin ja tunteisiin. Demoneiden katsotaan asuvan helvetissä ja manifestoituvan maan päälle ainoastaan kutsuttuna. Demoilla on tarkka hierarkia, jonka huipulla ovat 72 demonien aatelista, joista kukin komentaan teittyä määrää demonien legioonia. Demoneita voidaan kutsua ja sitoa erilaisiin toimiin taikuuden alalla, jota kutsutaan nimellä ars goetia.

Enkelit - Enkelit ilmestyvät harvoin, eivätkä koskaan ilman syytä. Goetian taitajat väittävät, että enkeleillä on vapaa tahto, mutta heidän toimiaan sitovat sellaiset taivaalliset lait, joita ihmisen on vaikea käsittää. Näin ollen vaikka enkeleiden kutsumista ja jopa sitomista pidetään teoreettisesti mahdollisena pyrkivät goetian taitajat välttämään näitä toimia, jotta eivät vahingossa suututtaisi arkkienkeleitä tai itse kaikkivaltiasta teoillaan. Kaikki enkelit ovat jonkun seitsemästä arkkienkelistä alaisia. Arkkienkelit ovat Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, Raguel, Sariel ja Jerahmeel. Näistä Gabrielin enkelit ilmestyvät useimmiten sillä hän on jumalan sanansaattaja.

Paholaiset - Paholaiset ovat langenneita enkeleitä. Suurin osa heistä kuului aikanaan arkkienkeli Samaelin legiooniin. Enkeleistä ja demoneista poiketen heillä on kyky ilmestyä maailmaan milloin ja missä vain. Demonien hierarkian ylimmällä portaalla istuvien helvetin seitsemän prinssin oletetaan kaikkien olevat näitä langenneita enkeleitä ja yhtä heistä, Luciferia, pidetään jopa itse Samaelina. Helvetin prinssien nimien oletetaan olevan Lucifer, Mammon, Asmodeus, Satan, Baal, Leviathan ja Belphegor, joskin tämä on asia josta jopa kokeneimmat goetian mestarit ovat välillä eri mieltä. Asiaa ei laisinkaan auta se, että paholaisilla on tapanaan esittäytyä mitä kummallisimmilla nimillä ja titteleillä. Oikeastaan se onkin vielä eräs asia, joka erottaa paholaiset demoneista. Koska demonit saapuvat aina kutsuttuina niiden nimi on aina tiedossa ja niiden luonne ja olemus selvitettävissä. Paholaisten osalta varmaa ei ole mikään muu, kuin epävarmuus.

Magi

Temppeliherrat jakavat ihmisten harjoittaman taikuuden karkeasti kahteen luokkaan. Luonnon henkien kutsuminen, eli ars theurgy ja ylempien ja alempien tasojen henkien kutsuminen, eli ars goetia. Kumpikin taikuuden pääluokista jakaantuu toiminnalisesti invokaatioon (henkien kutsuminen itseensä), evokaatioon (henkien kutsuminen maailmaan) ja abjuraatioon (hengiltä suojautuminen). Lisäksi taikuutta voidaan jakaa vielä useilla eri tavoilla kutsumisen kohteen tai aiotun lopputuloksen mukaan, mutta tällainen pohdinta ei enää jaksa kiinnostaa useimpia taikuuden harjoittajia, joita kutsutaan myös nimityksellä magus (tai monikossa magi). Temppeliherrojen keskuudessa katsotaan, että alempien tasojen henkien (demonien) kutsuminen vaatii erityistä tahdonvoimaa, jotta voi vastustaa niiden asettamia kiusauksia ja siten ars goetian taito on varattu niille järjestön jäsenille, jotka ovat vannoneet kaikkein sitovimmat valat (minimissään köyhyyslupaus, vaatimattomuuslupaus ja naimattomuuslupaus). Heitä kutsutaan myös valkokaavuiksi valkoisen asepaidan mukaan, kun taas valoja vannomattomia ars theurgyn harjoittajia kutsutaan mustakaavuiksi mustan asepaidan vuoksi. Kaikki temppeliherrat eivät suinkaan harjoita taikuutta ja itse asiassa suurin osa järjestöstä on täysin tietämättömiä temppeliherrain sisäpiiristä, jonka kaikki jäsenet ovat magija. Myöskään kaikki sisäpiirin jäsenet eivät ole temppeliherroja, sillä sen jälkeen kun vuodesta 1129 lähtien voimaan tullut Latin Rule kielsi temppeliherroja enää ottamasta "sisaria" ja "pieniä poikia" jäsenikseen temppeliherrojen sisäpiiri on joutunut pitämään taikuuteen vihkiytyneet naiset ja lapset virallisesti varsinaisen temppeliherrojen veljeskunnan ulkopuolella. Mainittakoon myös, että naisille ja lapsille sallitaan kumman tahansa taikuuden lajin harjoittaminen, mutta lähtiessään ars goetian polulle heitä sitovat samat valat, kuin veljeskunnan varsinaisia jäseniä.