Yövartion Miekat (Tulen ja Jään Laulu)

From Karriviki

Yövartio on ennen kaikkea armeija, jonka perimmäisenä tehtävänä on puolustaa Muuria ja sen suojaamia maita kaikkia pohjoisesta tulevia uhkia vastaan. Sota villejä ja tarinoiden hirviöitä vastaan ei ole Yövartiolle pelkästään jotain mihin he varustautuvat, vaan koko heidän olemassaolonsa perussyy.

Koulutus

Kun mies liittyy Yövartion riveihin hän joutuu ensimmäisenä Mustalinnaan peruskoulutustaan varten. Vaikka kaikista ei koskaan tulekaan partiomiehiä, niin silti jokaisen Yövartion miehen oletetaan osaavan taistella vähintään kelvollisesti. Peruskoulutus kestää useita kuukausia ja sen aikana tulokas ei ole vielä vannonut valojaan. Vapaaehtoisten osalta tämä tarkoittaa, ainakin teoriassa, sitä että he ovat vapaita lähtemään jos koulutus ei miellytä. Rikollisilla tätä vaihtoehtoa ei ole. Perinteisesti tapana on ollut vapauttaa ritarit peruskoulutuksesta ja käyttä heitä kouluttajina, koska heidän oletetaan oppineen riittävät sotataidot jo lapsuudessaan. Viime aikoina ritarien määrä Yövartiossa on kuitenkin vähentynyt jatkuvasti ja siksi Mustalinnalla on pysyvästi sijoitettu asemestari opettamassa tulokkaita.

Perinteisesti Yövartion miehet on koulutettu käyttämään miekkaa, kilpeä ja jousta. Varsijouset ovat helppokäyttöisinä aseina korvanneet muut ampuma-aseet lähes kokonaan ja perinteistä pitkäjousta ei enää erikseen kouluteta tulokkaille, joskin nykyisin kohtalainen määrä tulokkaista on salametsästäjiä ja siten oppineet jousimiehen taitoja jo ennen Yövartiota. Miekan ja kilven käyttöön kiinnitetään nykyisin koulutuksessa erityistä huomiota ja varsijousikoulutus keskittyy lähinnä aseiden lataamiseen ja huoltoon. Miekan ja kilven käytön korostamisessa on osittain kyse perinteestä, mutta osittain myös siitä, että lähitaistelukoulutuksen arvellaan valavan tulokkaisiin rohkeutta ja itseluottamusta jota he tulevat tarvitsemaan enemmän kuin monia muita taitoja. Varsijousikoulutus on puhtaan käytännönläheistä. Yövartion rakentajat ja huoltojoukot taistelevat myös Muurilla tarpeen vaatiessa, mutta päinvastoin kuin suurilla sotakentillä, linnoituksissa taisteltaessa yksi kokenut ja hyvä jousiampuja joka osuu jokaisella laukauksella on parempi kuin kymmenen keskinkertaista. Näin ollen linnoituksessa taisteltaessa monien miesten tärkein tehtävä voi olla ladata varsijousia ja ojentaa niitä sille yhdelle miehelle joka osaa ampua muita paremmin.

Partiomiesten erityistaidot

Perinteisesti Yövartio on komentanut parhaat miekkailijansa ja ampujansa partiomiehiksi, koska juuri partiomiehen tehtävässä riski joutua taisteluun villien kanssa on suurin. Hyvältä partiomieheltä vaaditaan kuitenkin paljon muutakin. Partiomiehen tulisi osata liikkua, suunnistaa ja yöpyä maastossa, ehkä jopa hankkia ruokansa maastosta, ja juurin näihin taitoihin partiomiesten valinnassa ja koulutuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota. Ritarikoulutetut nimitetään lähes aina partiomiehiksi, koska Yövartion harvoille hevosille tarvitaan koulutettuja ja kokeneita ratsastajia, jotka kykenevät tarvittaessa myös suojaamaan jalkaisin taistelevia partiomiehiä hevosen selästä taistellen.

Partiomiehen "loppukokeessa" hänet jätetään yksin selviytymään kolmeksi yöksi Muurin pohjoispuolelle varusteinaan vain aseensa ja yksi huopa. Tämän testin voi läpäistä lukuisilla tavoilla ja usein se, miten partiomies selvisi testistään, kertoo jotain hänen taidoistaa ja lahjoistaan kokeneemmille partiomiehille.

Varustus

Yövartion asevarastot ovat melko laajat, mutta myös yksipuoliset. Työkaluina käytettävien kirveiden ja vasaroiden, sekä muutamien metsästystä varten varattujen keihäiden lisäksi asevarastoista löytyy lähinnä miekkoja, kilpiä ja varsijousia. Haarniskoita varastoisa on jonkun verran, mutta seppien ja muiden käsityöläisten vähäisyys vaikeuttaa haarniskoiden yksilöllistä sovittamista ja kunnossapitoa. Yövartion miehille tyypillinen taisteluvarustus vaikuttaa etelän ritareihin verrattuna hyvin kevyeltä, mutta taistelussa useimmiten heikosti aseistettuja villejä vastaan vähäinenkin panssarointi yhdistettynä kilpeen ja teräksiseen miekkaan on huomattava etu.

Aseet

Yövartiossa tunnetaan käytännössä vain yksi hallitseva miekkatyyppi, joka on kaksiteräinen, suoralla pistämiseen ja viiltämiseen sopivalla terällä varustettu ristiväistiminen miekka. Tästä on olemassa lukuisia variaatioita, mutta käytännössä miekat eroavat toisistaan lähinnä koon osalta. Yleisin ja lyhyin miekka on kevyt (0,8 - 1,5 kg) ase, jonka terän pituus on 70 - 100 cm. Tällaista asetta voidaan käyttää yhdellä ja mahdollisesti myös kahdella kädellä riippuen käyttäjästä ja kahvan mitoista. Tällainen miekka on lähes jokaisella partiomiehellä ja se on kaikkien Yövartion joukkojen yleisin sivuase.

Varsijousen käyttö on käsijousta helpompi omaksua ja sen tehokkuus on valtava. Raskaimmat kenttätaisteluissa käytetyt varsijouset läpäisevät levyhaarniskan huomattavasti pitkäjousta kauempaa. Aseen haittana on sen hidas virittäminen, joka tapahtuu taljakoneiston ja kampilaitteen avulla. Sen yhtä osaa, pientä juoksupyöräparia jänteeseen tarttuvine koukkuineen, kutsutaan nimellä vekara. Kevyempi jalkajousi viritetään laittamalla aseen kärjessä oleva jalustin jalkaterän ympäri. Jousen jänne kiinnitetään ampujan vyöllä olevaan koukkuun ja suoristaessaan selkänsä ampuja virittää aseen.

Yövartion Haarniskat

Yövartion varastoista löytyy jonkin verran ketjupaitoja, mutta merkittävä osa Yövartion kiehistä on yleensä heikommin varustettua. Kypärän tai ketjuhupun lisäksi Yövartion miehellä on yleensä suojanaan pelkkä pehmusteista ja nahasta tehty panssaritakki. Tämä yleensä riittääkin, koska tapana on käyttää suuria kilpiä, jotka suojaavat vartalon melko hyvin. Yövartion yleisimmin käyttämä kilpi on muodoltaa pyöreä ja läpimitaltaan 70 - 90 senttimetriä. Myös neliön muotoisia noin 100 metriä korkeita ja 60 senttiä leveitä kilpiä käytetään yleisesti ja edukseen ne ovat erityisesti jousiampujien suojana.

Gambeson

Useista pellavakankaan kerroksista ommeltu "pehmustepaita", jota myös kutsutaan asetakiksi tai gambesoniksi on jokaiselle Yövartion miehelle tuttu varuste. Tämä suojavaruste on suhteellisen halpa ja helppo valmistaa, mutta sen suoja-arvo on vähäinen. Lukuisten kangaskerrosten läpi on vaikea viiltää tai leikata, mutta kevyt ja joustava panssari ei pysäytä itse iskua, joten miekalla lyöminen rikkoo silti lihaksia ja luita kuin lyönti kilon painoisella terästangolla.

Nahkahaarniskat

Jokaiselle Yövartion miehelle jaetun kevyen, mustan gambesonin suoja-arvoa voi parantaa pukemalla sen päälle kevyestä nahasta tehdyn liivin. Tämäkään ei vielä lisä suoja-arvoa paljon, mutta nahka pysäyttää viiltoja lisäten alla olevan gambesonin käyttöikää ja lisäksi tuo yhden uuden pehmustekerroksen iskun suojaksi iskun voimalta. Kovitetusta nahkasta tehtävät liivit ovat harvinaisempia ja kalliimpia valmistaa, mutta antavat jo huomattavasti paremman suojan iskuilta, vaikka nekään eivät pysäytä keihään tai miekan pistoa.

Rautapaita

Raskas rengashuppu ja rautapaita ovart tyypillisesti raskaimpia Yövartion käytössä olevia haarniskoja. Metalli on kallista, joten täysi rautahaarniska (rautapaita, huppu ja suojukset) on harvinaisuus Yövartion parissa ja on yleensä tullut Muurille jonkun ritarin yksityisomaisuutena. Tavanomaisempaa on, että Yövartion miehelle on antaa gambesonin päälle joko lyhyt rautapaita tai rengashuppu.

Villien Haarniskat

Gambesonit ja nahkaiset suojukset ovat villien parissa yleisiä. Rautapaidat taas ovat villeille hyvin harvinaisia ja raskaammin suojautuneet villit joutuvat yleensä tyytymään muihin materiaaleihin, kuin metalliin.

Turkikset

Erityisesti Mursumiesten suosimat paksut turkiskerrokset on tyypillisesti tarkoitettu suojaamaan erityisesti Jäätyneen Rannikon kylmiltä tuulilta, mutta monikerroksinen turkispukui tarjoaa myös yllättävän hyvän suojan aseita vastaan. Paksun nahan auki viiltäminen on vaikeaa ja turkiksen karvat toimivat luonnollisena pehmusteena iskua vastaan.

Puuhaarniskat

Vahvasta puusta tehtyjä rintapanssareita ja kasvonaamioita tavataan useilla villiheimoilla, mutta koska niillä ei ole erityistä arvoa käyttövaatteina kyse on puhtaasti sotaan tarkoitetuista erikoisvarusteista, joiden tarkoituksena on myös esitellä kantajansa varallisuutta ja pelottaa vihollisia. Puuhaarniskan paras puoli on se, että yhdessä pehmeän nahkatakin kanssa yhdistelmä pysäyttää nuolia ja jopa hkeihään pistoja kohtalaisien hyvin.

Luuhaarniskat

Tyypiliisin villien käyttämä luuhaarniska on sarven tai hampaan kovasta kiilteestä tehty kypärä. Mursunsarvista tai villisian hampaista tehty kypärä antaa iskuilta hyvinkin metallikypärään verrattavan suoja, mutta hajoaa useampien iskujen alla, eikä siis kestä pitkää taistlua. Tälläinen kypärä on ennenkaikkea osoitus kantajansa metsästyskyvyistä ja varakkuudesta. Kannibaaliheimojen tiedetään myös tehneen haarniskoita kiinnittämällä luita nahkaiseen esiliinaan tai kasvonaamioon. Vaikka nahkaan ommellut luut pysäyttävät niin viillot, kuin pistotkin ei tälläinen suojus kestä pitkää taistelua ja kyse on enemminkin rituaalisesta suojavaatteesta jonka on tarkoitus pelottaa vihollista esittelemällä edellisten vihamiesten jäänteitä.

Piirityskoneet

Arbalestit ja Ballistat

Arbalesti on käytännössä poikkeuksellisen suurikokoinen varsijousi, joka viritetään mekaanisten apuvälineiden avulla ja jolla ammutaan pienen keihään kokoisia nuolia ja kivi- tai rautakuulia. Näitä aseita käytetään laivataisteluissa sekä piirtyksissä. Piiritysaseeksi arbalestit ja ballistat ovat erityisen tehokkaita, koska ne voidaan suunnata kiinteästi linnan ikkuna-aukkoon tai vastaavaan kohteeseen, jolloin ampujan ei tarvitse osata kuin ladata ja laukaista ase osuakseen kohteeseen. Usein näitä aseita käytetään kolmen aseen ryhminä, jolloin yksi piiritysmestari valvoo kolmea asetta. Arbalestit ja ballistat ovatkin ainoita sotakoneita, joilla kyetään luotettavasti osumaan hyvin pieniin kohteisiin.

Ballista on kaksivartinen, köysien vääntövoimaa voimanlähteenään käyttävä heittokone. Tämän teknologian edut olivat varsijousimalliseen kaareen verrattuna ilmeiset: Varsijousen kaari täytyy olla sitä paksumpi, mitä painavamman nuolen sillä halusi heittää. Kuitenkin yhä paksumpien kaarien tekeminen oli vaikeampaa, koska puusta tehdyt massiiviset kaaret olivat hidasheittoisia ja hajosivat helposti. Köysien vääntövoiman hyödyntäminen taas oli läpimurto, koska köysien palautuminen oli äärimmäisen nopeaa ja voimaa voitiin lisätä helposti vääntämällä köysinippujen kiristimiä yhä tiukemmalle, jolloin voimaa tuli lisää. Tämä mahdollisti kevyempien kappaleiden heiton yhä pidemmälle lisäämättä kuitenkaan heittämiseen tarvittavan materiaalin määrää. Aluksi ballistat olivat painavia aseita, joiden siirtelyyn tarvittiin suuria miesmääriä. Myöhemmin kehiteltiin kevyempiä laitteita, joiden siirtelyyn riitti 2-4 miestä. Näitä laitteita kutsuttiin useimmiten skorpioneiksi. Mitä enemmän miehistöä, sen suurempi tulinopeus ja liikkumiskyky. Ballistojen tulinopeus hyvin harjoitetulla miehistöllä saattoi kohota 4-5 laukaukseen minuutissa.

Katapultit

Katapultilla tarkoitetaan kiinteään tukirunkoon rakennettua vastapainolla toimivaa heittokonetta, jolla singotaan kiviä, palavaa öljyä tai esimerkiksi ruumiin osia vihollisleiriin. Katapultteja ei ole tarkoitettu helposti siirrettäväksi, vaan ne on yleensä rakennettu linnoitukseen tai piiritysleiriin yhteen paikkaan. Katapultin erottaa muista heittokoneista se, että ne on tarkoitettu sinkoamaan ammuksensa korkealla radalla muurien yli.

Mangonelit

Mangonelilla tarkoitetaan muurien murtamiseen käytettävää köysitoimista heittokonetta. Ammuksen lentorata on laakea ja köysiviritteisyydestä johtuen mangonelin ammuksen lähtökulmaa ja siten lentomatkaa on vaikea säädellä. Tyypillisesti mangonel ampuu saman painoiset ammukset aina samalle etäisyydelle, jonka takia asetta on usein tarpeen liikutella ja se rakennetaan siksi pyörien päälle.

Trebuchetit

Trebuchetti on yhdellä massiivisella vastapainokorilla toimiva katapultti, joka on rakennettu pyörien päälle. Trebuchetti poikkeaa tavanomaisista katapulteista teknisyytensä vuoksi. Ammusten tulee olla tyypillisesti saman painoisia ja niiden lentorataa säädetään muuttamalla vastapainokorin painoja ja ammusta kannattelevan köysilingon pituutta. Mangoneleista poiketen koneen pyörien tulee päästä liikkumaan ammuttaessa joten trebuchetille joudutaan rakentamaan ampumista varten pieni tienpätkä. Näiden tekijöiden takia trebuchetit vaativat piiritysinsinööriltä poikkeuksellista ammattitaitoa ja niiden rakentaminen ja käyttäminen on hidasta. Trebuchetit ovat kuitenkin merkittävästi mangoneleja tehokkaampia muurien murtamisessa.

Sodankäynti

Edellinen suuri villien hyökkäys tapahtui vuonna 226, kun Raymun Punaparran johtama villien armeija vyöryi Muurin yli ja jatkoi matkaansa etelämmäs. Tapaus on Yövartion parissa kuuluisa, koska Raymunin hyökkäys yllätti silloisen komentaja Jack Musgoodin täysin ja hän lähti partiomiesten kanssa ajamaan armeijaa takaa vain saavuttaakseen sen liian myöhään kun Umberien ja Starkkien joukot olivat jo lyöneet villit taistelussa. Tämän epäonnistumisen takia ylikomentaja Musgood sai liikanimen "Laiska-Jaakko". Tämän nyt jo seitsemän vuosikymmentä sitten sattuneen tapauksen jälkeen suuria villien armeijóita ei ole nähty ja suurin osa Yövartion käymistä taisteluista on pienimuotoisia, muutamien miesten kahakoita ryöstelevien villien kanssa. Ryöstöretkillä liikkuvat villit ovat usein liikkeellä korkeintaan muutaman kymmenen hengen, joskus vain puolen tusinan miehen, osastoissa ja kevyesti varustettuja, luottaen nopeuteen ja yllätykseen. Tälläistä joukkoa vastaan muutama haarniskoitu partiomies miekkoineen parin jousimiehen suojaamana saattaa lyödä villit helposti, mikäli ei itse joudu väijytetyksi.

Vaikka Yövartion tehtävänä onkin estää ryöstelijöiden pääsy Muurin eteläpuolelle on villeillä puolellaan se etu, että he voivat usein tarkkailla sopivaa tilaisuutta päivien tai jopa viikkojen ajan. Monesti Yövartio pääseekin villien jäljille vasta kun sana ensimmäisestä hyökkäyksestä saapuu heille. Tämä on ryöstäjien kannalta vaarallisin vaihe, sillä nyt heidän pitää päästä takaisin omalle puolelleen ennen kuin takaa-ajoon lähteneet partiomiehet saavuttavat heidät. Villit eivät yleensä halua taistella tietänsä läpi, sillä monesti yritys on tuhoon tuomittu ja he haluavat välttää tappioita. Suoraan Muurille suuntaaminen epäonnistuu myös hyvin todennäköisesti, koska Yövartio on saattanut saada hälyytyksen ajoissa ja järjestää väijytyksen Muurille. Tällöin villien paras vaihtoehto on piiloutua maastoon Muurin eteläpuolelle, mahdollisesti kiertää pidemmänkin matkaa sopivaa Muurin ylityskohtaa etsien ja yrittää odottaa sopivaa hetkeä. Nämä takaa-ajotaistelut ovat juuri sitä työtä mihin partiomiehet ovat valmistautuneet ja monesti villit onnistutaan jäljittämään ja väijyttämään maastossa ennen kuin he pääsevät takaisin ryöstösaaliinsa kanssa.

Partiomatkat

"Laiska-Jaakon" surullinen esimerkki kummittelee vieläkin monien Yövartion linnakkeiden komentajien ja ylikomentajien unissa ja he eivät luota pelkkään Muurin partiointiin. Tasaisin väliajoin partiomiehet lähtevät porteista ulos, Muurin toiselle puolen, tiedusteluretkille, joiden tavoitteena on selvittää villien toimia ja saada varoitus siitä missä suunnassa villien sotajoukkoja on liikkeellä. Muurin toisella puolen osat vaihtuvat ja partiomiehet joutuvat olemaan jatkuvasti varuillaan villien väijytysten varalta. Yksi onnistuneen partiomatkan tärkeimpiä tekijöitä on paikallistuntemus. Kokeneet partiomiehet tuntevat alueensa villit, tietäen mitkä heimot asuvat missäkin, mitä alueita tulee välttää ja keiden villien luona kannattaa vierailla ja keiden kanssa kannattaa käydä kauppaa. Ystävällismielisiltä villeiltä saadut tiedonjyväset ovat usein kullanarvosia vihjeitä, joiden avulla kokenut partiomies pääsee takaisin linnakkeelleen turvallisesti ja joskus jopa onnistuu estämään jonkun villien ryöstöretken.