Prima Ordo

Prima Ordo

Perjantaina 13. päivä lokakuuta herran vuonna 1307 viisi temppeliherrain ritarikunnan jäsentä oli matkalla Haut-Languedocin alueella sijaitsevan Montagne Noiren huipulla sijaitsevaan turvapaikkaan. Kukin heistä oli saanut varoituksen tänä päivänä odottavasta turmasta erilaisten välikäsien kautta, jotkut aaveilta, jotkut vaahtovan fanaatikon huudoista... toiset itsensä arkkienkelin Gabrielin lähettilään tuomana. Neljä heistä tapasi muinaisen kivipaaden äärellä. Huhujen varjolla Ranskan kuningas Philip IV käski vangita kaikki Ranskan temppeliherrat samana päivänä. Vangittujen joukossa oli myös järjestön suurmestari Jacques de Molay. Heitä syytettiin jumalanpilasta, kerettiläisyydestä, kuvainpalvonnasta, erilaisista kauhistuttavista rituaaleista, homoseksuaalisuuden harjoittamisesta, korruptiosta, petoksesta ja yrityksestä salata edellä mainitut rikokset. Tästä alkoi tapahtumaketju, jonka johdosta neljäkymmentäyksi vuorokautta myöhemmin heidän jäljiltään kolme Ranskan kuninkaan asemiestä ja yksi Mallorcan kuninkaan asemies oli surmattu kolmena eri päivänä ja Montpellierin kaupungin asukkaat eivät aivan pian unohtaisi sitä yötä, jolloin talot Rue de l'Ancien Courrierin varrella alkoivat yhtäkkiä sortua...

Dramatis Personae

Petite fille de Montagne Noire - "Local werewolf, for local people". Loup-garou. Vaihtoehtoisesti tavattu joko hiukan punertavan ruskean laihan ja takkuisen suden tai tummahiuksisen laihan ja liana peittämän rääsyläistytön hahmossa. Ilmeisesti hänellä on jokin nimikin, joskin toistaiseksi asia ei ole tullut erityisen usein esille. Oman lausuntonsa mukaan suurmestari Jacques de Molay on unessa luvannut hänelle murhan synnit anteeksi mikäli hän välittää viestin paavi Clement V:n Pasteoralis Praeeminentiaesta Montagne Noiren viidelle magille.

Elfe de Rhin - Keijuseppä, jonka takomiksi oletettuja esineitä on toistaiseksi yhdistänyt kaksi asiaa: Esineen rikkoutuessa ulos lentävä korppi, sekä se, että kyseiset kylmästä keijuraudasta tehdyt esineet on löydetty kuningas Philip IV:n kätyrien hallusta. Oletetaan asuvan Reininmaalla.

Mythos

Keijut (des Elfes) - Keijut ovat yleisesti ottaen ailahtelevaa ja poikkeuksellisen epäluotettavaa väkeä. Vaikka keijun antamaan lupaukseen voi periaatteessa luottaa on syytä tarkastaa sanamuodot useampaan kertaan. Keijut käyvät välillä kauppaa ihmisten (aatamin lapsien) kanssa, mutta kauppamiehen on syytä olla hyvin kokenut, tai hän huomaa pian omistavansa padallisen kultaa sijasta vain ruosteisen vanhan yöastian täynnä kuivaneita lehtiä. Keijujen taikuus perustuu transmutaatioon, eli muodonmuutokseen. Teoriassa he voivat muuttaa aivan mitä vain aivan miksi tahansa: olevaa olemattomaksi, tunnetta materiaksi tai vaikka kiveä kullaksi. Jostain syystä muut muotoa muuttavat olennot, pääasiassa ihmissudet, ovat pitkälti immuuneita keijujen taikuudelle. Ehkä keijuillakin on ongelmia muuttaa jotain joka voi olla useampaa asiaa yhdenaikaisesti.

Ihmissudet (des Loup-Garou) - Ihmissusia pidetään yleisesti kirottuina ihmisinä, joille muodonmuutos on rangaistus jostain heidän teoistaan. Lähes kaikki ihmissudet elävät yhteiskunnan liepeillä, missä he pystyvät katoamaan köyhien ja yhteisöitä syrjääntyneiden maankiertäjien nimettömään massaan. Vaikka ihmissudet ovatkin immuuneita taudeille ja monille taikuuden lajeille, eikä heihin edes teräs pysty on täydellinen eristäytyminen tiiviiden keskiaikaisten yhteisöjen ulkopuolelle liikaa monille heistä. Erilaiset mielen oireet ovat monille ihmissusille tyypillisiä ja suurin osa heistä kuolee ennen pitkään oman käden kautta.

Vampyyrit (des Vampires) - Käveleviä kuolleita, eli revenantteja on monenlaisia, mutta vampyyreitä pidetään yleisesti vaarallisimpina. Kaikista muista kuolleista (niin revenanteista, kuin aaveistakin) poiketen vampyyreillä on tallella ajan taju, sekä kyky hahmottaa syy-seuraus suhteita. Vampyyreiden sanotaan elävän elävien verestä, mutta tarkkaan ottaen he tuntuvat elävän enemmänkin ihmisten verestä, lihasta ja tuskasta. Ei ole täysin selvää tarvitsevatko vampyyrit itse verta, vai tarvitsevatko he veren vuodattamiseen liittyvää hallitseminsen ja voiman tunnetta. Joka tapauksessa kaikki vampyyrit ovat enemmän tai vähemmän sadisteja luonteeltaan, joskin osa kykenee peittämään sen melko taitavasti, joskus jopa itseltään. On mahdollista, että vampyyrit eivät olekaan oikeita kuolleita, vaan jonkinlaisia khimeroita, ehkä demoneja tai paholaisia ihmisen ruumiissa.

Kuolleet - Kuolleet sielut jaetaan karkeasti kahteen luokkaan. Käveleviin kuolleisiin eli revenantteihin ja kuolleiden henkiin, eli aaveisiin. Kaikkia kuolleita olentoja yhdistää se, että he ovat tavallaan jääneet kiinni kuoleman hetkeen kykenemättä päästämään irti elämästään. Tämän johdosta aika on tavallaan pysähtynyt heidän kohdallaan, eivätkä he käsitä (tai usein edes havaitse) ajan kulkua. Samasta syystä heidän on usein mahdotonta ymmärtää sellaisia syy-seuraus suhteita tai tapahtumien kulkuja, jotka vaativat ajan kulun ymmärtämistä. Nekromantia, eli taito kuolleiden henkien kutsumiseen, on yksi theurgyn laji.

Enkelit - Enkelit ilmestyvät harvoin, eivätkä koskaan ilman syytä. Goetian taitajat väittävät, että enkeleillä on vapaa tahto, mutta heidän toimiaan sitovat sellaiset taivaalliset lait, joita ihmisen on vaikea käsittää. Näin ollen vaikka enkeleiden kutsumista ja jopa sitomista pidetään teoreettisesti mahdollisena pyrkivät goetian taitajat välttämään näitä toimia, jotta eivät vahingossa suututtaisi arkkienkeleitä tai itse kaikkivaltiasta teoillaan. Kaikki enkelit ovat jonkun seitsemästä arkkienkelistä alaisia. Arkkienkelit ovat Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, Raguel, Sariel ja Jerahmeel. Näistä Gabrielin enkelit ilmestyvät useimmiten sillä hän on jumalan sanansaattaja.

Paholaiset - Paholaiset ovat langenneita enkeleitä. Suurin osa heistä kuului aikanaan arkkienkeli Samaelin (aka Lucifer Aamutähden) legiooniin. Enkeleistä ja demoneista poiketen heillä on kyky ilmestyä maailmaan milloin ja missä vain.

Demonit -