Difference between revisions of "Hietavuoteet (Tulen ja Jään Laulu)"
| Line 43: | Line 43: | ||
[[File:Ruhtinaansola.jpg|400px|thumb|right|Ruhtinaansolan alue]] | [[File:Ruhtinaansola.jpg|400px|thumb|right|Ruhtinaansolan alue]] | ||
| − | '' | + | ''Kuusi vuotta sitten Lakeuden armeijat lyötiin Liekkikentän taistelussa. Kuusi vuotta sitten Lakeuden kuningas Mern IX Gardener hukkui lohikäärmeiden liekkeihin ja hänen sukunsa sammui. Kuusi vuotta sitten Suurtarhan vouti Harlen Tyrell luovutti linnan avaimet ilman taistelua ja nimitettiin Suurtarhan lordiksi. Niinä päivinä myös ylpeä ja voimakas Hyrnen suku joutui polvistumaan Targaryenien lohikäärmeruhtinaiden edessä, luopumaan aikaisemmin lähes itsenäisestä asemastaan rajamailla ja nöyrtymään osaksi Rautavaltaistuimen valtapiiriä Lakeuden herrojen, Tyrellien, vasallina.'' |
| − | ''Niistä päivistä saakka Rautavaltaistuin vaati myös Dornen kuningaskuntaa omakseen, mutta Martellien suku kieltäytyi alistumasta kuningatar Rhaenys Targaryenin vaatimuksiin ja neljäntenä vuonna jälkeen Aegon valloittajan kruunajaisten päätti hän aloittaa sodan Dornea vastaan. Aegon ja Rhaenys Targaryenin kutsuessa Lakeuden vasallinsa kokoon sotakutsuun vastasi myös Hyrnen suku, jota muodollisesti johti lady Melessa Hyrne sairaalloisen | + | ''Niistä päivistä saakka Rautavaltaistuin vaati myös Dornen kuningaskuntaa omakseen, mutta Martellien suku kieltäytyi alistumasta kuningatar Rhaenys Targaryenin vaatimuksiin ja neljäntenä vuonna jälkeen Aegon valloittajan kruunajaisten päätti hän aloittaa sodan Dornea vastaan. Aegon ja Rhaenys Targaryenin kutsuessa Lakeuden vasallinsa kokoon sotakutsuun vastasi myös Hyrnen suku, jota muodollisesti johti lady Melessa Hyrne sairaalloisen lordinsa sijaisena. Lordi Merren Hyrnen päivät olivat käymässä vähiin ja hänen vaimonsa halusi miehensä näkevän Hyrnen huoneen nousevan entiseen loistoonsa, joten hän kokosi uskaliasta sotaretkeä varten lähes kaiken suvun mahdin...'' |
| + | |||
| + | = Hyrnen Viimeinen Kuningas = | ||
| + | |||
| + | Vielä muutama vuosikymmen sitten Hyrnen maat olivat itsenäinen kuningaskunta, jota hallitsi äkkipikaisena ja väkivaltaisena miehenä tunnettu kuningas Hyrn "Takoja". Vanhemmalla iällään Hyrn joutui kahnaukseen Gardnereiden suvun kanssa nuijittuaan hengiltä erään Gardnerien suvun serkun riidassa jonka väitetään koskeneen tämän vaimoa. Gardnerien sotajoukon ilmestyttyä joen toiselle puolen odottamaan taistelua heitä vastaan ratsasti Hyrnen nuori perillinen Merren vastavihityn vaimonsa Ella Keihäspuron ja koko Hyrnen armeijan kanssa. Sotajoukkojen johtajat neuvottelivat kolmen päivän ajan molempien armeijoiden ritarien mitellessä taitojaan haastamalla toisiaan peitsi- ja miekkaotteluihin. Kolmannen päivän iltana Merren polvistui ja lupasi, että hänen isänsä jäisi suvun viimeiseksi kuninkaaksi ja Hyrnen suku vannoisi tulevaisuudessa uskollisuutta Lakeuden Kuninkaille. Vanha kuningas Hyrn katsoi Merrenin ja Ellan pettäneen kuninkaansa ja sukunsa tällä lupauksella ja käytti itsestään kuninkaan titteliä viimeiseen asti. Käytännössä tällä oli vähän merkitystä, sillä vanha kuningas oli yhä useammin harhojensa riivaamana kyvytön johtamaan maitaan ja valta siirtyi yhä enenevissä määrin lordi Merrenille ja tämän vaimolle Ellalle. | ||
| + | |||
| + | Lordi Merreniä pidettiin heikkona ja sairaalloisena lordina, joka kärsi usein erikoisista hengityskohtauksista. | ||
= Yleiset aiheet = | = Yleiset aiheet = | ||
Revision as of 11:37, 30 December 2014
On mulla kolme vuodetta maassa hiekan lumotun.
Yksi keitaalla jonne luuni kerran haudataan.
Toinen aavikolla suurella tauotessa taistelun.
Vaan kolmas on vuode, jota kaipaan ainiaan.
Kun retkeni on raskas tie taiston,
niin mieluisin on vuode kaikkein ihanin.
En kohtaa siellä oikkuja kohtalon,
vaan sylin Hiedan, mun neitoni kaunihin.
~Hietavuoteet, perinteinen Hyrnen Kaartin laulu
Dornelaisen vaimo herätti vain ihastusta,
oli suudelmansa kuin kevään ensi huuma.
Mutta dornelaisen miekka oli terästä ja musta,
ja sen suudelma totisesti julma.
Dornelaisen vaimo lauloi aina kylpiessään,
äänellä mansikkaisen makealla.
Mutta dornelaisen miekka lauloi omaa lauluaan,
se puri terävästi ja kylmästi kuin halla.
Mies makasi maassa keskellä pimeyden
suussa maku kuparinen veren.
Veljet polvistuivat rukoilemaan hänen puolestaan
ja hän hymyili, nauroi ja lauloi vaan:
"Veljet, oi veljet, on matkani päättynyt,
on dornelainen henkeni riistänyt,
mutta väliäkös sillä, täytyy kaikkien kuolla,
ja olen saanut dornealaisen vaimoa nuolla!"
~Dornelaisen Vaimo, perinteinen kansanlaulu
Kuusi vuotta sitten Lakeuden armeijat lyötiin Liekkikentän taistelussa. Kuusi vuotta sitten Lakeuden kuningas Mern IX Gardener hukkui lohikäärmeiden liekkeihin ja hänen sukunsa sammui. Kuusi vuotta sitten Suurtarhan vouti Harlen Tyrell luovutti linnan avaimet ilman taistelua ja nimitettiin Suurtarhan lordiksi. Niinä päivinä myös ylpeä ja voimakas Hyrnen suku joutui polvistumaan Targaryenien lohikäärmeruhtinaiden edessä, luopumaan aikaisemmin lähes itsenäisestä asemastaan rajamailla ja nöyrtymään osaksi Rautavaltaistuimen valtapiiriä Lakeuden herrojen, Tyrellien, vasallina.
Niistä päivistä saakka Rautavaltaistuin vaati myös Dornen kuningaskuntaa omakseen, mutta Martellien suku kieltäytyi alistumasta kuningatar Rhaenys Targaryenin vaatimuksiin ja neljäntenä vuonna jälkeen Aegon valloittajan kruunajaisten päätti hän aloittaa sodan Dornea vastaan. Aegon ja Rhaenys Targaryenin kutsuessa Lakeuden vasallinsa kokoon sotakutsuun vastasi myös Hyrnen suku, jota muodollisesti johti lady Melessa Hyrne sairaalloisen lordinsa sijaisena. Lordi Merren Hyrnen päivät olivat käymässä vähiin ja hänen vaimonsa halusi miehensä näkevän Hyrnen huoneen nousevan entiseen loistoonsa, joten hän kokosi uskaliasta sotaretkeä varten lähes kaiken suvun mahdin...
Hyrnen Viimeinen Kuningas
Vielä muutama vuosikymmen sitten Hyrnen maat olivat itsenäinen kuningaskunta, jota hallitsi äkkipikaisena ja väkivaltaisena miehenä tunnettu kuningas Hyrn "Takoja". Vanhemmalla iällään Hyrn joutui kahnaukseen Gardnereiden suvun kanssa nuijittuaan hengiltä erään Gardnerien suvun serkun riidassa jonka väitetään koskeneen tämän vaimoa. Gardnerien sotajoukon ilmestyttyä joen toiselle puolen odottamaan taistelua heitä vastaan ratsasti Hyrnen nuori perillinen Merren vastavihityn vaimonsa Ella Keihäspuron ja koko Hyrnen armeijan kanssa. Sotajoukkojen johtajat neuvottelivat kolmen päivän ajan molempien armeijoiden ritarien mitellessä taitojaan haastamalla toisiaan peitsi- ja miekkaotteluihin. Kolmannen päivän iltana Merren polvistui ja lupasi, että hänen isänsä jäisi suvun viimeiseksi kuninkaaksi ja Hyrnen suku vannoisi tulevaisuudessa uskollisuutta Lakeuden Kuninkaille. Vanha kuningas Hyrn katsoi Merrenin ja Ellan pettäneen kuninkaansa ja sukunsa tällä lupauksella ja käytti itsestään kuninkaan titteliä viimeiseen asti. Käytännössä tällä oli vähän merkitystä, sillä vanha kuningas oli yhä useammin harhojensa riivaamana kyvytön johtamaan maitaan ja valta siirtyi yhä enenevissä määrin lordi Merrenille ja tämän vaimolle Ellalle.
Lordi Merreniä pidettiin heikkona ja sairaalloisena lordina, joka kärsi usein erikoisista hengityskohtauksista.
