Kalmot (Tulen ja Jään Laulu)

Tarinoita

Pitkä Yö

Suurten Sankarien Aikana, joidenkin mestarien mukaan kahdeksan tuhatta vuotta sitten, Pitkä Yö saapui maailmaan. Talvi joka kesti vuosia, jopa vuosikymmeniä ja sukupolvia. Aurinko ei koskaan noussut vaan ihmiset syntyivät, elivät ja kuolivat ikuisessa yössä. Eläimet nääntyivät ja kuolivat pakkaseen, eikä mikään pelto tai puu tuottanut satoa. Tuhannet kuolivat kylmyyteen ja tuhannet nääntyivät nälkään.

Pitkän Yön aikana kaukaisimmasta pohjoisesta, ikuisten jääkenttien maasta saapuivat Muukalaiset. Ne olivat kauniita ja kauhistuttavia olentoja, jotka ratsastivat kuolleilla hevosilla, taistelivat lasin terävillä miekoilla ja metsästivät ihmisriistaa koiran kokoisten jäähämähäkkien kanssa. Edes Metsän Lasten taikuus tai Ensimmäisten Miesten urheus ei niitä kyennyt pysäyttämään, sillä jokainen Muukalaisten surmaama mies, nainen tai lapsi heräsi uudelleen henkiin taistellakseen Muukalaisten riveissä.

Muinaisen laulun, Päättynyt Yö, mukaan Muukalaiset ja kuolleiden armeija pysäytettiin vasta Aamunkoiton Taistelussa Yövartion toimesta. Taistelun jälkeen rakennettiin Muuri pitämään Muukalaiset loitolla ihmisten mailta ja ensimmäinen Yövartio jäi vahtimaan Muuria.

Kohtaamisia

Jääluola

Länsivartion kolmas partioretki, noin neljä kuukautta Länsivartion uudelleenperustamisen jälkeen

Partiomiehet Ser Terrence ja Leto, sekä alokkaat Ulrek ja Denys jäljittivät kahta Kallometsässä liikkunutta villiä Surmansolan itärinteellä sijaitsevaan jääluolaan. Luolasta löytyi kaksi nuorta villimiestä, jotka oli suljettu paksusta jäästä muodostuneiden koteloiden sisään. Kun miehet vapautettiin jäästä ne vaikuttivat täysin kuolleilta, joskaan ne eivät olleet jäätyneet kivikoviksi vaikka luolassa oli selkeästi ainakin yöaikaan pakkasta. Näitä miehiä tutkittaessa ne yllättäen hyökkäsivät paljain käsin partiomiesten kimppuun tarkoituksena ilmeisesti kuristaa hengiltä ainakin Ulrek ja Leto. Miehet eivät vuotaneet verta, eivätkä välittäneet saamistaan vammoista ja lopulta partiomiehet joutuivat hakkaamaan niiden kädet ja päät irti. Kolme partiomiestä haavoittui taistelussa.

Opittua

Jääluolassa tuhotut kaksi kävelevää kalmoa eivät vuotaneet verta, kokeneet kipua tai reagoineet saamiinsa vammoihin. Niiden irti leikatut raajat liikkuivat irrallaan ruumiista ja epämääräisten muistikuvien mukaan myös irti leikattu pää olisi ilmehtinyt. Joutuessaan kosketukseen avoimen liekin kanssa ruumiit ja niiden osat syttyivät tuleen kuivan puun lailla.