Hietavuoteet (Tulen ja Jään Laulu)
Sataviisikymmentä vuotta sitten Lakeuden armeijat lyötiin Liekkikentän taistelussa. Sataviisikymmentä vuotta sitten Lakeuden kuningas Mern IX Gardener hukkui lohikäärmeiden liekkeihin ja hänen sukunsa sammui. Sataviisikymmentä vuotta sitten Suurtarhan vouti Harlen Tyrell luovutti linnan avaimet ilman taistelua ja nimitettiin Suurtarhan lordiksi. Niinä päivinä myös ylpeä ja voimakas Hyrnen suku joutui polvistumaan Targaryenien lohikäärmeruhtinaiden edessä, luopumaan aikaisemmin lähes itsenäisestä asemastaan rajamailla ja nöyrtymään osaksi Rautavaltaistuimen valtapiiriä Lakeuden herrojen, Tyrellien, vasallina.
Niistä päivistä saakka Rautavaltaistuin vaati myös Dornen kuningaskuntaa omakseen, mutta edes lohikäärmeiden tuli ei lukuisien sotien aikana onnistunut taivuttamaan Martellien sukua ja Dornea Rautavaltaistuimen vasalleiksi. Vuonna 155 AL viimeinen lohikäärme, vihreä naaras, muni viisi munaa ja kuoli. Sen sanotaan olleen sairaalloinen, pieni, epämuodostunutn olento, jonka siivet olivat surkastuneet. Tämä ei kuitenkaan lannistanut Rautavaltaistuinta, sillä keväällä 157 AL Rautavaltaistuimen vastakruunattu kuningas, neljätoistavuotias Daeron I Targaryen aloitti sodan Dornen Kuningaskunnan kukistamiseksi.
Nuoren kuninkaan sotasuunnitelma oli uskalias. Hän jakoi joukkonsa kolmeen osaan: Kuninkaallinen laivasto seilaisi suoraan Dornen itäkärkeen ja lähtisi nousemaan jokia pitkin ylös, Lakeuden armeijat lordi Tyrellin johdolla marssivat etelään Ruhtinaansolaa pitkin ja Daeron I, "Nuori Lohikäärme", itse johtaisi Kruununmaiden ja Myrskymaiden armeijat Rankatietä pitkin etelään. Tyrellien kutsuessa Lakeuden vasallinsa kokoon sotakutsuun vastasi myös Hyrnen suku, jota muodollisesti johti lady Melessa Hyrne sairaalloisen vanhan lordin sijaisena. Vanhan lordin päivät olivat käymässä vähiin ja hänen vaimonsa halusi miehensä näkevän Hyrnen huoneen nousevan entiseen loistoonsa, joten hän kokosi uskaliasta sotaretkeä varten lähes kaiken suvun mahdin...
