Länsivartion Maat (Tulen ja Jään Laulu)
Rotkon itäpuolella avautuvat Länsivartion maat, jota asuttavat pääosin Karhusaarten ja Rautasaarten väestöstä periytyvät kalastajat ja metsätorpparit. Tämä kovapintainen ja olosuhteiden karaisema kansa asuu sivistyksen äärimmäisellä reunalla, vain nuolenlennon päässä lähimmistä villeistä ja ainoat säännöt joita he kunnioittavat ovat Vanhojen Jumalten ja Hukkuneen Jumalan lait. Täällä talon päämies on edelleen kuningas omilleen ja omaisuus vaihtuu usein heikommilta vahvemmille ”rautahinnalla”.
Länsivartion lähialueet
Vuorten rinteet nousevat Länsivartion ympärille kuin kiviset muurit sulkien Linnakkeen ja Kallojen Sillan syliinsä. Pohjoisessa ja lännessä Rautavuoren rinteet nousevat erityisen jyrkkinä pudoten rotkoon kohdassa jossa Maitovirran virta on kova ja joen pohjassa vaanii vaarallisia karikoita. Idässä, Kallojen Sillan kohdalla ja siitä kaakkoon joen virtaus heikkenee ja Rotko levenee hiukan. Näillä kohtaa Maitovirran itäpuolinen törmä on vähemmän jyrkkä sen pohjalta löytyy matalampia rantoja ja pieniä niittyjä. Koillisessa, heti Rautavuoren takana, nousee mahtava Kuurapiikki. Vuori, jonka yli tiettävästi kukaan ei ole onnistunut kiipeämaan. Vain etelässä, heti Länsivartion portin takana, maasto on edes jollakin tavoin kulkukelpoista. Länsivartiolle johtava rinne on raivattu puista ja pensaista noin kilometrin etäisyydelle tornista, mutta sen jälkeen alkaa rinnelaakson peittävä, läpipääsemättömän tiheä Kallometsä, joka on villien aluetta.
Rautavarjon Tila
Rautavuoren ja Varjovuoren välissä, rotkon pohjalla, sijaitsee Rautavarjon tila. Tila ja sen niityt näkyvät Kallojen Sillalta pohjoisen suuntaan katsottaessa vain kilometrin päässä ja kaksi sataa metriä alempana. Ainoa reitti tilalle kulkee rotkon itärinteessä kulkevaa pientä vuoripolkua myöden. Tilalla on pitkä tupa, viisi aittaa, laituri ja kaksi venettä. Tilan kohdalla Maitovirran ranta on muutaman metrin matkalta matala, jonka jälkeen vesi syvenee äkkijyrkästi. Kokonsa puolesta tila pystyisi hyvin elättämään toistakymmentä ihmistä ja joukon palvelusväkeä, mutta vuonna 297 vaeltava seikkailija Bern Vääräkäsi surmasi kaikki tilan miehet ja ajoi palvelusväen yhtä piikaa lukuun ottamatta mieroon. Vuonna 298 komentaja Mormontin käskiessä Länsivartion uudelleen miehitettäväksi yksi toimeen komennetun partiomies Ser Terrencen Luguksen ensimmäisiä toimia oli surmata Bern Vääräkäsi. Bernin päädyttyä Kallojen Sillan koristeeksi Rautavarjon tilan uudeksi hallitsijaksi nousi tilan nuori emäntä Jeyne Rautavarjo.
Rautivannotkon Tila
Kallojen Sillan eteläpuolella, heti Rotkon käännyttyä loivasti lounaaseen, sijaitsee Rautivannotkon tila. Tila on jyrkkäreunaisen, kiilanmuotoisen Varjovuorelta laskevan notkon pohjalla, joten se jää Länsivartiolta katsottuna näkymättömiin. Notkossa virtaavan puron vesi on usein ruosteenpunaista, mistä notko on saanut nimensä.
Kolmikärjen Tila
Kolmikärjen kalastajatila sijaitsee Rautivannotkon toisella puolen, Rotkoon työntyvän kalliomuodostelman laella. Tilan rakennukset ovat linnun tietä Kallojen Sillasta vain kolmen kilometrin päässä ja hyvällä säällä näkyvät selvästi sillalle. Kolmikärjelle päästäkseen täytyy kuitenkin ylittää Rautivannotko ylävirralta ja laskeutua sen jälkeen kiemurtelevaa polkua takaisin Rotkon pohjalle joten matka Länsivartiolta tilalle saattaa kestää hyvinkin useita tunteja.
Julmanotkon Tila
Varjovuori
Rotkon itäpuolella suoraan Kallojen Sillasta länteen sijaitsee Varjovuoren metsälaakso, joka jakaa alueen kahtia. Sen pohjoispuolella sijaitsevat Varjotorni ja muuri niitä etelästä suojaavine metsineen. Varjovuoren eteläpuolella, Länsivartiosta kaakkoon mahtavan Varjovuoren etelärinne on loiva ja metsän peitossa nousten taas Rajavaaroille.
Laakso
Rajavaarojen toiselle puolen on muodostunut leveä itä-länsisuuntainen, niittyjen peittämien laaksojen alue joka johtaa syvälle sisämaahan. Suurin osa laaksoista on asuttuja ja ainoastaan rotkon muista laaksoista erottama luoteiskulma on villien hallussa.
