RooliPELIÄ

Kamikaze

Näitä ihmisten kirjoituksia lukiessani aloin pohtimaan omaa peliporukkaani. Kaikki ovat jo saavuttaneet sen "maagisen" 30 rajan tai ovat "hiinä ja hiinä" ja vuosi vuodelta on pelaaminen muuttunut enemmän ja enemmän "pelaamiseksi". Ai tarvitseeko selittää???

"Roleplaying game" termin suomentaminenhan tapahtui jo aikanaan joidenkin asiaa pohtineiden mielestä väärin. Siis onko tässä tarkoitettu sanaa "peli" vai sanaa "leikki" tai "esitys". Monen kovanlinjan harrastajan mielestä kyseessähän on enemmän "esitys" kuin "peli". Tässä asiassa olen itse alkanut muuttaa mieltymystäni. Nykyään nautin taas enemmän pelaamisesta juuri sääntöjen noudattamisen, esteiden voittamisen ja tavotteiden saavuttamisen takia kuin teatterimaisen esityksen tai "rooliin asettumisen" takia. Toisin sanoen EN pidä pahana kun pelaajani keskustelevat säännöistä ja taktikoivat sääntökirjoilla, pyrkiessään saavuttamaan tavoitteensa pelissä. Keskustelut, hahmojen väliset suhteet jne. ovat jääneet häviävään osaan yli 12 tuntisissa peleissä. Nyt keskustelut ja diplomatia hoidetaan tiukasti sääntöjä (joko pelikirjojen tai vetäjän omien) mukaan, noppia käyttäen. Kun kokeilimme storytelling tyylisiä pelejä oli kaikkien mielipide yhtenäinen siinä, että jännitys katosi pelaamisesta kun noppien tuoma puolueettomuus ja satunnaisuus oli minimissään. Peliryhmämme on myös vaatinut että kaikki nopanheitot (myös GM:n) heitetään julkisesti ja sääntöjä noudatetaan "armoa antamatta" kaikissa tilanteissa. Pelaajan hahmon kuoleminen merkitsee siis pelin häviämistä. Tietysti jää suuresti gm:n vastuulle, että pelin vaikeusaste on säädetty oikein, suhteessa hahmojen kokemukseen. Tämä täydellinen "armottomuus" tuo mukanaan aivan uuden voiton tunteen roolipeliin. Kun hahmo menestyy tai edes selviytyy seikkalusta on pelaajan saama "fiilis" moninkertainen verrattuna perinteiseen peliin jossa jokainen pelaaja tietää, että gm "armahtaa" pelaajaa silloin tällöin "screeninsä" takana.

Tämä on tietysti vain yksi pelaamisen muoto, enkä väitä ettenkö kaipaa välillä myös eläytyvää pelityyliä. Löytyykö muita, jotka tuntevat tulevansa tässä asiassa ulos kaapista? " alt="" height="20" />

ppp

Vaikka tuntuu, että itsellä homma on mennyt aina vaan enemmän ja enemmän ROOLIN pelaamiseen suuntaan, niin silti joskus miettii, että olisi kiva vetää läpi joku vanha kunnon ykkösedikan D&D luolakomppaus kampanja, niin että joka vitun expo kerätään ja pienkierros lasketaan. Siinä oli sellaista omaa hienouttaan mitä taas jostain Storytelleristä ei löydy. Aijai kun pääsi kakkoslevelille tai löysi gauntlets of ogre powerit!

Kamikaze

...niin että joka vitun expo kerätään ja pienkierros lasketaan. Siinä oli sellaista omaa hienouttaan mitä taas jostain Storytelleristä ei löydy. Aijai kun pääsi kakkoslevelille tai löysi gauntlets of ogre powerit!

Ahh... osasitpa tiivistää ajatukseni upeasti! Tätä juuri tarkoitan.

Unohdimpa sitten kirjautua sisään. Eli minä se olin.

ihra

Ja silloin pääsee iki-ihanasti sanomaan näihin... "miksi temppeliritari ei voi käyttää miekkaa?"... "Koska säännöissä sanotaan ettei se käy".
Lisäksi Pratcheteistä voi ottaa lisää vastauksia.

Muita hyviä:
"Miksi magiankäyttäjän pitää pukeutua kaapuihin?" - "Mitä hyötyä on omata maagisia voimia jos kukaan ei niistä tiedä?"

"Miksi tähän loitsuun tarvitaan hiiri/demoni/lohikäärme komponentiksi?" - "Sen voi korvata tosiaan myös kananmunalla, mutta se ei olisi niin siistiä ja OIKEIN... aivan kuten lähinnä velhojen mieliä kohentavat 8 tunnin loitsun laulannat"

"Miksi jumalille ilmoitetaan osumapisteet?" - "Kukapa ei haluaisi sellaista tappaa?"

"Kuinka pitkä on kierros?" - "Se on osa isompaa kierrosta..."
"Niin mutta sekunneissa?" - "isompi kierros jaettuna pienemmillä"

"Kuinka paljon painaa yksi kultapala?" - "0,5 platinapalaa"
"Niin mutta grammoissa?" - "jaksat kantaa 1000 kultapalaa"

"Mitä tapahtuu kaikille kuparirahoille mitä me heitämme pois?" - "Wärtsilä tekee niistä potkureita. Yhdestä luolastosta saa keskimäärin yhden potkurin."

"Kumpi meistä voittaa tappelun?" - "Kokeilkaa...." - "oho, no tuo toinen kuoli, eli sinä voitat".

"Voiko hahmonteko tosiaan kestää alle 5 minsaa?" - "Niinhän juuri tapahtui"

"Pitääkö tasonnousu tosiaan ostaa killasta?" - "Kyllä, sitten nouset "mystisesti" seuraaville ominaisuuksille... kunhan siis maksat 1500 kultapalaa."

"Voinko toivoa tällä loitsulla mitä tahansa?" - "Totta kai voit...." (onko kukaan OIKEASTI onnistunut tuon loitsun käytössä?)

"Mikä on sisällysluettelon hakusana "hirvi"?" - "ääkköset uupuivat painatuksesta... pitäisi olla hirviö"

jne jne jne... nuo siis alkuperäisestä D&D:stä

Kamikaze

No nyt meni ihralla "vähän" yli " alt="" height="20" /> Kyllä "ruleplaying gamea" voi pelata ihan tosissaankin. Meillä ainakin peli otetaan vakavasti kaikissa tilanteissa ja säännöt on pyritty muovaamaan mahdollisimman todenmukaisiksi. Kokeilimme mm. n. vuosi sitten D&D:tä omalla HP systeemillä, missä hahmon CON ja osittain STR ja WIS määrittelivät hahmon kestopisteet. Näin esim. Fighterille tuli n. 22 HP:tä levelistä kovinkaan riippumatta. Yllättäen kun pimeällä kujalla astui vastaan kaksi varasta miekoilla (longsword dam: d8+1str+d6 sneak attack), oli ilmassa todellista jännitystä. Pelaajat alkoivat todella keskittyä mm. puolustavaan taisteluun (-4 to hit +2 to AC) ja taktikointiin. Taisteluissa nähtiin mahtavia juonen käänteitä kun ympäristöä ja tilanteita sovellettiin pakonedessä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoin. Moni ajattelisi että tällä tavalla loitsut muuttuisivat ylivoimaisiksi. Mutta, mutta... esim. Fireball 10 levelin maagin heittämänä tekee sen 10d6 damagea; keskimäärin siis 30 pistettä; jos hahmo epäonnistuu pelastusheitossa ---> hän kuolee, mutta jos onnistuu saa hän vain sen 15 pistettä ja selviää. Lisäksi erillissääntönä sovimme että mitä paremmin saven:sa heittää, sitä vähemmän vauriota aiheutuu. Ei ollut tarkoituskaan että 10 levelin velho olisi helppo vastustaja.

JLaakso

No Deddulle (kolmoslaitos) tekee kyllä ihan hyvää pelata by the book. Se on parhaimmillaan kartalla pelattuna ja mun mielestä nelostason hahmoilla: eivät kuole ihan heti, mutta saa olla tarkkana matseissa.

Männä kesänä vedin Ropeconissa mahdollisimman tarkkaan sääntöjen mukaan D&D:tä ja erittäin hyvinhän se toimi. Kun ei sattunut yhtään pelaajaa, joka olisi erityisesti halunnut niitä sääntöjä yrittää rikkoa, siis...

Sanoisin, että D&D:stä saa enemmän irti, kun sitä pelaa pelinä, joskin minä vedän aika selvän rajan intsuheittoon - säännöt saavat luvan olla poissa tieltä kunnes miekat vedetään.

ihra

Ensimmäisten tasojen hahmojen kanssa tuo Deddu oli ihan ässää... lähinnä "olen haltija, ammattini on haltija" ja "kääpiö, ammattina kääpiö" -hahmojen takia (ovat myös AIKA ylivoimaisia)... ensimmäisen luolatappelun jälkeen oli suurin ongelma raahata saaliiksi saadut 5000 tinapalaa lähimpään kaupunkiin (kukaan lähikylässä ei suostunut vaihtamaan tuota... pariin kultapalaan .

Siinä oli oikeata meininkiä kun kaikilla kiilui tasonnousu silmissä ja rahdattiin kärryillä "aarretta". Yhdetkin BANDIITIT (hirviö) yrittivät rahat ryöstää mutteivät kelvanneet... eikä kukaan saanut tasoa kasaan. 1 kultaraha = 1 xp... 1500 kultaa tasonnousuun... eli vaivaiset 75 000 tinapalaa (hahmo jaksaa nostaa joku 1000).

Ihra