Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

Cool games

pppppp
edited January 1970 in Roolipelit
Minua on jo jonkun aikaa vituttanut sellainen, että pelataan jotain peliä tai genreä vain sen cooliuden takia. Eli siis että yleensäkin vaan pyritään tekemään kaikkea mahdollismman makeeta ja coolia, tai että joku genrepeli pyörii vaan sen ympärillä, että kierrätetään kyseisen genren kliseitä mahdollisimman suurella tehokkuudella.

Jotenkin tuollaisista peleistä jää täysin tyhjä fiilis, eikä hahmoihin samastu lainkaan. Harmittavan usein tällaisia pelejä on nykyään.

Comments

  • En ole nyt ihan varma, että ymmärrän mitä haet tässä takaa. Pelikokemus voi olla "hieno" monesta syystä ja esimerkiksi leffoista apinoidut tilanteet ja asetelmat voivat olla yksi tekijä. Mutta ei tietenkään peli saisi olla näiden juttujen varassa, vaan hahmojen.

    Ts. en suostu sanomaan, että vaikka Feng Shui tai Exalted olisivat huonoja pelejä vain siksi, että "makea" toiminta on niissä iso juttu.
  • No miusta viime leirin Exalted ja CyberPunk olivat oikein hauskoja, vaikka niissä kummassakin cooleillaan tyyli ennen tarkoitusta -meiningillä sitten niin maan perusteellisesti ja tasaseen.
  • Exaltedista en tiedä, Cyberpunkissa taas mielestäni homma oli se, että hahmot tekevät kaikkea mielestään coolia vaikka ovatkin oikeasti ihan totaalisia ääliöitä. Eli se on hivenen eri asia jos hahmo tekee kaikkea omasta mielestään coolia, kuin että hahmo tekee kaikkea pelaajan mielestä coolia.
  • Hmm. Minäkään en nyt taida olla ihan varma siitä mitä tarkoitat. Voitko antaa jotain esimerkkejä tuollaisista peleistä?
  • No vaikka silleen, että hei nyt pelataan film noir-peliä ja sitten siinä pelissä kaikki kierrättää kaikkia mahdollisia film noir-kliseitä ja mitä paremman kliseen keksii kierrättää niin sen hauskempaa kaikilla on. Eli ei pelata hahmoja tai peliä vaan niitä kliseitä.

    Ehkä se on se, ettei yritetäkään luoda mitään uutta näkökulmaa tai päästä pinnan alle, vaan toistetaan vain jo olemassaolevaa?


  • No vaikka silleen, että hei nyt pelataan film noir-peliä ja sitten siinä pelissä kaikki kierrättää kaikkia mahdollisia film noir-kliseitä ja mitä paremman kliseen keksii kierrättää niin sen hauskempaa kaikilla on. Eli ei pelata hahmoja tai peliä vaan niitä kliseitä.

    Ehkä se on se, ettei yritetäkään luoda mitään uutta näkökulmaa tai päästä pinnan alle, vaan toistetaan vain jo olemassaolevaa?

    Juu, mutta onko tälläistä sitten esiintynyt viime aikoina jotenkin tavallista enemmän? Minä en ole sellaista huomannut, mutta toisaalta enpä minä samoja pelejäkään ole välttämättä pelannut.
  • Viimeaikoina = viimeiset 5 vuotta.
  • Pitääkö niitä genrepelejä sitten pelata, jos samojen juttujen kierrättäminen pännii? Tietysti aina pitää olla omia ideoita, mutta tyyliin Feng Shuissa pitää olla taisteluita, joissa on monipuolinen ympäristö hyödynnettävänä stunteissa. Ja kuolevan sankarin pitää saada ähistä vielä viimeiset sanat. Eli jos pelataan tietyistä jutuista tunnettua peliä, niin odotan kyllä pelaajana pääseväni "niitä juttuja" kokemaan.

    Mutta sitten taas Cyberpunkissa ei minun mielestäni ole kyllä mikään pakko olla aina niitä peililaseja ja nahkatakkeja.


  • Viimeaikoina = viimeiset 5 vuotta.

    Ainakin minusta kliseillä pelaaminen on jatkuvasti vain vähentynyt vuosien saatossa. Tosin poikkeuksiakin tietty on. Jos pelaan vaikkapa länkkäripeliä, niin ne kuuluvat osaltaan tunnelmaan.


  • Pitääkö niitä genrepelejä sitten pelata, jos samojen juttujen kierrättäminen pännii?

    Ei pidä. Voi istua kotona ja vetää kaljaa.

    Tai sitten voi valittaa boardilla niin että kaikki muutkin havahtuvat näkemään tämän epäkohdan, järkyttyvät, katuvat ja parantavat tapansa. Ja alkavat pelauttaa kunnon pelejä.
  • itse ainakin nautin paljon peleistä joissa kliseitä kierrätetään. Monessa pelissä joita olen vetänyt, on ollut lähtökohtana nimenomaan kliseiden kierrätys. Esimerkiksi merirosvopeli oli juuri tämän kaltainen peli. Kyseinen pelihän ei itseasiassa ollut muuta kuin kliseiden kierrätystä, joka teki pelistä hauskan. Naama irvessä pelaaminen on harvoin hauskaa ja usein liika yrittäminen kostautuu pelin tylsyydellä. Usein jonkin pointin tai syvällisemmän merkityksen hakeminen vain kusee koko pelin, valtaosaa pelaajista kun ei edes kiinosta miettiä niitä vitun hienoja pointteja jota GM on yömyöhällä peliinsä sorvannut.

    Minä ainakin valitsen pelin ensisijaisesti cooliuden ja kiinostavuuden mukaan. Ehkä olen vain ronkeli, mutta tähän mennessä vastaan ei ole tullut YHTÄÄN vakavaa,pohdiskelevaa ja HYVÄÄ peliä, joka olisi tuonut jotain uutta ja mullistavaa pelaamiseen ja jättänyt jälkeensä edes jonkinlaisen ahaa elämyksen.

    myönnän, että olen yksi niistä, jotka sortuvat valitettavan usein pelaamaan stereotyyppisiä hahmoja, ainakin leireillä. Entäs sitten? Jos ne tekevät pelistä nautittavamman tai paremman tai edes hieman hauskempaa, go for it! sama pätee kliseiden kierrättämiseen.

    En väitä etteikö edes joskus olisi hienoa pelata pelejä jotka ovat edes jollain tapaa syvällisempiä, alkuvoimaisempia ja "kehittyneempiä", mutta epäilen että kukaan jaksaa nähdä niin paljon vaivaa, ainakaan leiripeliä varten.


  • En väitä etteikö edes joskus olisi hienoa pelata pelejä jotka ovat edes jollain tapaa syvällisempiä, alkuvoimaisempia ja "kehittyneempiä", mutta epäilen että kukaan jaksaa nähdä niin paljon vaivaa, ainakaan leiripeliä varten.

    Mulla on kyllä aina mietittynä, minkä idean (teeman) ympärille seikkailu/hahmot on rakennettu. Mutta ei minua haittaa/kiinnosta, vaikkei se pelaajille asti välittyisikään. Sama juttu hahmoissa - jos ne ovat minun valmistelemiani, niin kyllä niissä on aina joku koukku, tyypillisesti ratkaisemista odottava ristiriita.

    Tykkään silti rakentaa tilanteet ja hahmot siten, että rakennuspalikoina on stereotypiat ja arkkityypit, joita sitten vähän twistataan. Se helpottaa pelin omaksumista ja nopeuttaa suunnittelua, kun perusjutut ovat sanotaanko mutkattomia.,
  • The user and all related content has been deleted.
  • Kari, se että ei diggaa kliseistä ei tarkoita ettei voi pitää hauskaa.
  • MUTTA: kliseet, ja niiden kierrättäminen voivat tuoda peliin juuri sen pienen lisän, joka aiheuttaa sen, että peli muistetaan vielä myöhemminkin. En tarkoita sitä, että pelit joissa kliseet ja coolius ovat merkittävässä asemassa olisivat parempia, vaan että paskasta ja tylsästä pelistä voi niiden avulla saada edes jotenkuten nautittavan kokemuksen.

    Jos joku mielestään pystyy vetämään pelin joka muistuu mieleeni vielä 1,5 viikkoa myöhemmin ja herättämään hymyn huulilleni,ilman mitään kliseitä ja coolius kikkailuja, count me in!

    Minä luulen etten itse siihen ainakaan pysty. Sen kyllä myönnän että olisi hienoa pelata juuri tällaisia ppp:n toivomia pelejä. Epäilen kyllä edelleen että koko homma läsähtää samantien...
  • Mun toivomia pelejä? Mähän vaan sanoin että coolistelu vituttaa.
  • Fnord jne.
Sign In or Register to comment.