Kutsu yhdistyksen vuosikokoukseen

Yhdistyksen vuosikokous järjestetään lauantaina 19.01.2019 klo 14.00 alkaen Kesärinteen leirikeskuksessa Tuusulassa.

https://www.kurry.fi/voorumi/discussion/2353/kutsu-yhdistyksen-vuosikokoukseen-2019#latest
Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

ACKS! Conan

edited January 2016 in Roolipelit
Hyborisen ajan kampanjan ensimmäinen seikkailu saatiin onnistuneesti päätökseen. Se alkoi hurjasti shemiläisen Belthaarin kaupungin pimeillä kujilla, jossa epäreilut mukiloijat surmasivat akvilonialaisen mainari Larwoodin ensilyönnillä ja vain hänen toveriensa uskollisuus pelasti turanilaisen eräopas Akramin.

Dekadentti tietäjä Etanashu tunnisti mukiloijien tavoitteleman hopeisen hautatikarin edesmenneen velhon Ikhtanabu Xulin omaisuudeksi. Sillä aikaa kun tikarille etsittiin ostajaa, Akramin naisseuraaja Mullora katosi tikarin kanssa Riikinkukon aukion suuntaan. Koska siellä sijaitsivat niin kaupungin katakombien sisäänkäynti, kuin sitä vartioivien kallonaamioisten Nergalin pappien temppeli, hahmot päättelivät haudanryöstäjien apuna aiemmin toimineen Mulloran suunnanneen katakombeihin velhon hautaa etsimään.

Akramin etsiessä Larwoodin kujalle unohtunutta ruumista, darfarilainen kannibaaligladiaattori "musta barbaari" N'goro N'goro jäi tarkkailemaan Riikinkukon aukiota ja Sulili-Borsa meni juomaan viiniä läheiseen tavernaan, josta sattumalta löysi silminnäkijän joka oli havainnut Mulloran livahtaneen erään aukion laidalla olevan varaston ikkunasta sisään. Osin romahtaneesta ja hylätystä varastohuoneesta löytyi salainen kuilu katakombeihin. Tuluksensa (maittaviin) viikunoihin vaihtaneen Akramin haettua tulta soihtuunsa Akram ja shemiläisen keikaribardi Sulili-Borsan musta taistelija-apuri Nuadeen laskeutuivat kuiluun ensimmäisinä.

Alhaalla vaanivien jättiläisrottien haavoitettua Nuadeenia, parivaljakko pakeni maan päälle. Sieltä käsin rottia ammuttiin jousilla kunnes ne pakenivat. Haavoittunut Nuadeen jäi vartioimaan sisäänkäyntiä ja pelaajahahmot laskutuivat yhdessä katakombeja tutkimaan. Jäljitys tasaisilla kivilattioilla oli vaikeaa, mutta siitä huolimatta suunta oli jokseenkin selvä. Muutamia rottia ja ryöstettyjä hautakammioita lukuunottamatta mitään mielenkiintoista ei löytynyt ennenkuin ryhmä törmäsi yksinäiseen haudanryöstäjään. Borsa jututti miestä, joka kertoi nähneensä naisen yhdessä haudoista. Kiitokseksi tiedoista kannibaali-N'goro N'goro puukotti haudanryöstäjää selkään surmaten tämän.

Ikhtanabu Xulin haudan ovi löytyi, mutta kivipaasi oli yhä sinetöity. Pienellä etsiskelyllä läheisestä ryöstetystä holvista löytyi kapea tunneli, jonka joku oli kaivanut velhon hautaan päin. Ensimmäisenä tunneliin ryöminyt Akram hämmästyi löytäessään sisältä palvelijansa lukemasta suurta taikakirjaa sarkofagin päällä kynttilöiden valossa. Hetkellisen hämmästyksen jälkeen Mullora tunnisti Akramin ja muu ryhmä ryömi paikalle Akramia huomattavasti epäluuloisempina. He päättivät hyökätä Mulloran kimppuun vangitakseen tämän, ja N'goro N'goron tiikeriloikan epäonnistuttua Sulili-Borsa tyrmäsi naisen yhdellä iskulla. Mulloran kaaduttua lattialle, hänen ruumiistaan irtautui näkyvä henki. Henki ei kuitenkaan ollut naisen, vaan itse edesmeneen velhon! Haudantakaisen kauhun vallatessa ryhmän soturit, jäi bardi-Borsa ainoana kammioon.

Koska puheenlahjat olivat hänen vahvuutensa, Sulili-Borsa ryhtyi keskustelemaan Ikhtanabu Xulin kanssa. He pääsivät pian yhteisymmärrykseen, ja Borsa vannoi jumaltensa nimeen surmaavansa velhon petollisen oppipojan Arakshatin. Palkkioksi velho lupasi kaiken maallisen omaisuutensa, niin haudassa kuin Arakshatin tornissa. Käytettyään vielä Mulloran käsiä hautansa siivoamiseen, velho vapautti naisen.

Kun hermonsa jälleen kuriin saaneet soturit törmäsivät taas Borsaan, he eivät hyväksyneet tämän kauhistuttavaa kaupankäyntiä velhoaaveen kanssa. He halusivat tuhota aaveen, tai vähintään varastaa takaisin tikarin jonka takia niin moni oli jo kuollut. Sulili-Borsa muisti vanhoissa lauluissa kerrotun kuinka esineisiinsä kiinni sidotut aaveet voitiin karkottaa Manalaan tuhoamalla nämä esineet. Arvokkaan tikarin tuhoaminen askarrutti, joten ryhmä päätti rukoilla apua jumalilta ja käyttää arpakuutiota ennustusvälineenä.

Kaikkien suureksi yllätykseksi Damballahin ääni lausui "kirja" N'goron N'goron päässä ja Erlik vastasi Akramille muuttamalla hänen soihtunsa liekin siniseksi. Tästä rohkaistuneena bardi kannusti ryhmää urotekoihin ja he tunkeutuvat velhon hautaan uudestaan.

Hauta olikin siistitty, eikä kirjaa, tikaria tai aavetta näkynyt missään. Tutkittuaan kammiota turhaan seikkailijat päätyivät hakkaamaan aseenperillä ja kirveenhamarilla sakrofagin kantta kunnes sen kulman murruttua he saattoivat vääntää kannen sijoiltaan. Aarre odottikin arkussa hajalleen levitettyjen luiden ja käärinliinojen sekamelskassa. Heti Akramin tartuttua ensimmäiseen kahdesta kirjasta, kirottu aave puuttui tilanteeseen. Se kävi lupauksensa pettäneen keikari-Borsan kimppuun! Akramin ja Borsan yrittäessä repiä rautakantisia kirjoja auki ja polttaa niitä, musta barbaari taisteli aavetta vastaan keihäällään. Lopulta kirjat leimahtivat monivärisesti kipinöivään ja savuttavaan liekkiin ja aave siirtyi Tuonelaan.

Akramin vapistessa aaveen kosketuksesta horkkaisena hahmot huomasivat Mulloran paenneen peloissan katakombeihin. Kirjojen tuhouduttua aarteesta jäi jäljelle vain hopeinen hautatikari ja pussillinen hiomattomia jalokiviä. Paluumatkalla Mulloraa ei näkynyt, mutta Nuadeen oli vartioinut kuilua uskollisesti. Seuraavina päivinä kauppamies-Borsa myi sekä tikarin että kivet ja osa rahoista uhrattiin kiitokseksi jumalille. Jumalat myös paransivat Sulili-Borsan horkastaan. Mullora osoitti oppineensa jotain haudanryöstäjiltä ja löysi tiensä takaisin katakombeista. Koska Akram tiedettiin huonoksi rahamieheksi, päättivät muut että kymmentä kultarahaa lukuunottmatta muu hänen osuutensa meni "vanhojen velkojen" maksamiseen. He kyllä lupasivat huolehti hänen asumis- ja ruokakuluistaan kaupungissa.

Comments

  • Kokemusta kertyi kaikkiaan sen verran että kaikki muut paitsi barbaari nousivat seuraavalle tasolle. Kätyrit pystyvät myös varustautumaan paremmin osuudellaan saaliista. Jopa Mullora hankki itselleen kunnollisen rautanuijan uskollisen reisiluunuijansa seuraksi.
  • Korjaus: Akramin etsiessä Larwoodin kujalle unohtunutta ruumista, darfarilainen kannibaaligladiaattori "musta barbaari" N'goro N'goro jäi tarkkailemaan Riikinkukon aukiota ja Sulili-Borsa meni juomaan viiniä läheiseen tavernaan, josta sattumalta löysi silminnäkijän joka oli havainnut Mulloran livahtaneen erään aukion laidalla olevan varaston ikkunasta sisään.
  • Sulili Borsa ja hänen uskollinen kumppaninsa Nuadeen jatkoivat seikkailujaan Belthaarin kaupungissa Shemissä. He värväytyivät vartijoiksi Sefu-nimisen kushilaissoturin organisoimaan karavaaniin. Mukaan liittyi myös joukko seikkailijoita ja onnenonkijoita joihin parivaljakko oli tutustunut Belthaarin kapakoissa edellistä sankaritekoaan juhliessaan ja töitä etsiessään. Karavaani osoittautuikin yllättävän pieneksi; se koostui Sefun "mestarista", hyvin peittävään kaapuun ja hansikkaisiin pukeutuneesta muukalaisesta, sekä Daniyasta, mestarin peittävästi sifonkiin pukeutuneesta orjattaresta. Karavaanin vartijoiksi oli löydetty neljä kothilaista palkkasoturia ja yhteensä tusinan verran onnenonkijoita: Decimus, nemedialainen antiikkikauppias; Xenokrates, nemedialainen soturi ja "arkkitehtuurin harrastaja"; Jing Feng Fu, khitailainen elementtivelho; Vallannus Akrilainen, korinttilainen kulttuurintutkija; Zekh, kimmerialainen akrobaattivaras; Giuditta, zingaralainen salamurhaaja; Cinzia korinttilainen hurmaaja; sekä Verman, Xenokrateksen sotilaspalvelijaksi ryhtynyt entinen akvilonialainen aseenkantaja joka oli päätynyt kerjäämään Belthaarin kaduille.
  • Karavaanin kohteena oli Zul-Bassirin kultakupolinen kauppakaupunki kaakossa, Drujistanin ja Styygian välissä. Alkumatka Shemin laaksoissa oli helppoa kaikille vaeltamiseen tottuneille ja hyväkuntoisille matkalaisille. Mestari ja Daniya ratsastivat omilla kameleillaan katosten suojissa ja Sefu sotahevosellaan. Loput kulkivat jalan kuormakamelien mukana. Seurue kulki avoimen sekavassa muodostelmassa, kuka missäkin. Ainoastaan Valannus piti kärjessä huolen siitä ettei retkue eksy reitiltään. Huolimatta seudun hedelmällisyydestä verrattuna edessä odottavaan aavikkoon, Giudittan ansat tuottivat saaliiksi vain skorpioneja. Matkan aikana keskustellessaan osalle ryhmästä selvisi että "mestarin" nimi on Yetara, ja että hän on Yezudin pappi Zamorasta.

    Tulen Vuorten Shamlan solaa vartioivat heimolaiset keräsivät karavaanilta tullia, ja vaativat johtajalleen lahjaksi ryhmän hienoimman hatun. Kun Sulili ja hänen tyylinsä kopionut Nuadeen eivät suostuneet luopumaan päähineistään, Valannus uhrautui ja antoi omansa lahjaksi.

    Zaheemisoturien vakuutteluista huolimatta karavaani eteni solaan hyvin varovaisesti ja valitsi nukkumapaikkansakin väijytyksiä vältellen. Niitä ei kuitenkaan tullut, vaan he pääsivät turvallisesti vuorten toiselle puolelle Kharamunin autiomaahan.

  • Autiomaassa karavaani vaihtoi päivärytmiään ja siirtyi matkustamaan öisin ja nukkumaan päivisin. Ensimmäisenä aamuna hiekkadyyneillä Jing Feng Fu hämmästytti kaikkia (paitsi Yetaraa) loihtimalla hiekan liikkumaan itsestään ja kaivamalla teltalle viileän kuopan alustaksi. Zekh nöyryytti Verman-parkaa heittämällä häneltä anastamansa nuijan, Vermanin arvokkaimman omaisuuden, aavikolle, josta tämä etsi sitä vielä auringon noustua leiriä paahtamaan.

    Ensimmäisen keidaspysähdyksen jälkeisenä yönä kärjessä kulkenut Decimus havaitsi tuulen hiekasta paljastamia raunioita ja suuntasi karavaanin niitä kohti. Koska oli vasta puoliyö, syntyi leiriytymisestä raunioille keskustelua. Lopulta Sefu lähetti vapaaehtoiset (eli lähes koko ryhmän) tarkistamaan rauniot yllätysten varalta. Decimus arvioi raunioiden olevan niin vanhoja että ne voivat olla Akheronialaista perua. Giuditta ja Cinzia kiipeilivät erikoista kolmikulmaista pyramidia pitkin etsiessään siihen sisäänkäyntiä. Raunioista ei kuulunut ääniä eikä siellä ollut jälkiä. Kun Verman oli juoksutettu tuomaan karavaanilta soihtuja, päästiin tutkimaan ainoaa ehjää rakennusta. Ikkunatonta kammio osoittautui jonkinlaiseksi temppeliksi, jonka keskustaa hallitsi hyönteisenpäinen jumalankuva. Kun kammiota alettiin tutkia tarkemmin, kuuli Giuditta hiekan liikettä.. raunioiden ulkopuolelta! Hiekan syvyyksistä nousseet, aavikon lähes piirteettömiksi kuluttamat luurangot olivat piirittäneet ryhmän. Jingiä ja Giudittaa lukuunottamatta kaikki kauhistuivat haudanhaamuja niin paljon että karkasivat suin päin pakoon aavikolle. Giuditta taisteli hetken haamuja vastaan ennen kuin päätti paeta karavaanille. Jing ei ollut niin onnekas, vaan joutui haamujen syleilyyn ennen kuin ehti reagoimaan.

    Giudittan pako veti pari haamua perässään karavaanille, jossa Yetara, Sefu, Daniya, Sulili ja Nuadeen odottivat kothilaisten palkkasoturien kanssa. Huomatessaan huudot ja pakenevan Giudittan, Sefu komensi karavaanin pakoon. Rautapaitoihin pukeutuneet kothilaiset jäivät pian jälkeen. Vaikka kaksi heistä sai pidettyä hermonsa kurissa, ei heistä ollut vastusta haamuille.

    Juostuaan itsensä läkähdyksiin pakomatkalaiset havahtuivat järkiinsä aamuyöstä. Omaksikin yllätyksekseen Jing oli selvinnyt kuoleman kosketuksesta säikähdyksellä ja oli ensimmäinen joka saapui karavaanille. Kovakuntoinen Zekh juoksi aavikolta seuraavaksi. Ennen aamua kaikki kadonneet olivat onnekkaasti löytäneet tiensä takaisin. Kukaan ei ollut nähnyt haamuja uudestaan, muttei myöskään kothilaisia.
  • Yirlatin keitaalla ryhmän kovimmat neuvottelijat saivat Sefun maksamaan tähänastisen matkan palkat, joten väsyneet seikkailijat pääsivät tuhlaamaan tulonsa viiniin, kunnon ruokaan ja varusteisiin. Varsinkin päivänvarjot ja valkoiset djellabat tekivät kauppansa. Myös erilaisista antiikki-esineistä ja taika-amuleteista tingattiin basaarissa. Kunnioittaakseen suojelusjumalaansa, Nuadeen osti itselleen lemmikkimarakatin.

    Loppumatkasta karavaani kohtasi ensin parven verenhimoisia jättiläislepakoita, jotka raatelivat Jingin silmän ja sitten lentohiekkakuopan johon Nuadeen oli hukkua. Nuadeenin marakatin pelastettua itsensä, Giuditta syöksyi sankarillisesti hänen peräänsä ja kalasti hänet köyden avulla hiekan syvyyksistä.

    Suurin uhka oli kuitenkin hiekkaan kätkeytynyt valtava ankheg, joka yllätti koko karavaanin putkahtaessaan esiin ja repiessään Xenokrateksen (ja hänen korvansa) mukaansa. Onneksi Cinzia päätti uhrautua ja sukelsi vuorostaan hiekan sekaan saadakseen Xenokrateksen turvaan. Taistelun ollessa hyvin epätasainen, heitettiin ankhegin päälle paloöljyä jotta se saataisiin karkuun. Sen haavoitettua Sefua, Zekh hyppäsi sen niskan päälle, josta ampui olennon hengiltä uudella jousellaan. Hirviön leimahtaessa tulipalloksi hän käveli harkitun hitaasti pois sen päältä (kohti kameraa).

    Loppumatkasta haavoittuneet Jing ja Xenokrates makasivat kuormakameleilla, mutta enemmiltä tappioilta säästyttiin. Sulili Borsa piti matkan aikana uhkapelirinkiä, jossa Nuadeen hävisi loput palkkarahansa Cinzialle. Sulilia häviäminen ei haitannut, ulkopuolisista saattoi jopa tuntua että hän hävisi tahallaan ihastuksensa kohteelle.
  • Zul-Bazzirissa seurue sai palkkansa ja bonuksensa jä pääsi tuhlaamaan sitä kaupungin kuuluisassa dekadentissa nautintojen korttelissa. Decimus toimi välimiehenä basaariostoksilla, pitäen huolen siitä että "kaikki voittavat".

    Sefulla oli kuitenkin tarjolla lisää töitä vartijoina, sillä kothilaisten kuoltua mestari Yetara tarvitsi lisää henkivartijoita. Palkan pysyessä samana kuin vaativalla aavikkovaelluksella, seikkailijat suostuivat ilolla. Yetaran majapaikaksi paljastui hänen "hyvän ystävänsä" khitailaisen velhon Zheng-Yan "lohikäärmekartano". Myös haavoittuneille luvattiin ylläpito, mutta ei palkkaa, heidän toipilasajakseen.
  • Kampanjalla on nyt Wiki, jossa hahmolista, aikajana, lisätietoa maailmasta ja käytettävistä lisäsäännöistä. Sinne voi lisätä tietoa hahmoista ja yksityiskohtia sekä muistoja seikkailuista.

    http://www.kurry.fi/viki/index.php?title=Conan
Sign In or Register to comment.

Howdy, Stranger!

It looks like you're new here. If you want to get involved, click one of these buttons!