Pikkujoululeirin korvikkeeksi on tarjolla etäleiri!

Joulukuun leiri on peruttu koronatilanteen johdosta. Lisätietoa asiasta täältä.
Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

Lohikäärmeen Laulu : Uudet sanat [Lohikäärmeen laulu]

edited October 2015 in Roolipelit
Tukipyyntö kaikille Lohikäärmeen Laulu-maailmassa mukana olleille pelaajille...

Lohikäärmeen Laulun maailma on ottamassa askelia uuteen suuntaan, kun suunnitelluista tarinoista viimeiset kaksi käynnissä olevaa saapuvat päätepisteeseensä. Suunnitelmissani on viedä LL:n maailmaa ajallisesti eteenpäin, ja siihen muutokseen liittyen toivoisin pelaajapalautetta.
    [li]Mikä Lohikäärmeen Laulun maailmaan liittyvistä asioista, tapahtumista tai teemoista on ollut sinun mieleesi?[/li][li]Onko LL:n maailmasta jäänyt mitään erityistä/omaperäistä mieleesi?[/li][li]Mitä uutta haluaisit nähdä LL:n maailmassa?[/li]

...kiitos etukäteen kaikista kommenteista.

Comments

  • Ainankin erään syrjäisen perähikiän majatalon seinään isketty tikari ja siitä roikkuva peili tuovat mieleen paljonkin asioita. Periaatteessa saman kyyluodon perähikiän tulevaisuus voisi olla mielenkiintoinen katetraaleineen ja läheisine laaksoineen.
  • Helevetinmoinen heerostelu on ollut hauskinta, oli sitten asialla junttilan peikonmetsästäjät, korskeat (ja kopeat) ritarit tai kivenkovat erikoistilanteiden lapiomiehet. Itse en liiallisesta juonittelusta, ylimmässä johtoportaassa pasteeramisesta ym hinkkaamisesta niin välitä, mukavinta on sellainen reipas (mutta ei välttämättä reilu) classic seikkaileminen ja hurjilla pelaajahahmoilla päteminen, mitä oli meno esim. lapiojätkillä.
  • Ja mikä muistuu mieleen alkuaikojen peikonmetsästyksestä: henki oli vähän stanan höllässä, about joka pelikerta taisi jostain hahmosta aika jättää!  ;D

  • on 1443613071:


    Helevetinmoinen heerostelu on ollut hauskinta, oli sitten asialla junttilan peikonmetsästäjät, korskeat (ja kopeat) ritarit tai kivenkovat erikoistilanteiden lapiomiehet. Itse en liiallisesta juonittelusta, ylimmässä johtoportaassa pasteeramisesta ym hinkkaamisesta niin välitä, mukavinta on sellainen reipas (mutta ei välttämättä reilu) classic seikkaileminen ja hurjilla pelaajahahmoilla päteminen, mitä oli meno esim. lapiojätkillä.


    Tuossapa tuo moffin kirjaamana. Natsihaltioiden sopeutuminen/sopeutumattomuus laalaa maan ulkopuoleen voisi kiinnostella.
  • Tiivistän parhauden kahteen hahmoon Djuhah Ketunhäntään ja Kephria Maateralaiseen. Parhaat meiningit on olleet toistaiseksi niissä saagoissa, missä olen näitä kahta pelannut. Sanoisin niin, että reipashenkinen seikkailu on aina hienoa ja sitä voidaan tehdä monella tasolla (Riitaraudatkin oli hyvä vaikka jäi vähän lyhkäseksi), mutta silloin jos seikkailu vie eeppisiin suuntiin niin silloin täytyy olla hahmoilla realistiset mahdollisuudet vaikuttaa isoihin asioihin ja tehdä eeppistä kamaa. Näillä kahdella hahmolla on ollut sitäkin.
  • Kyllähän tuo lapiointi on parhaiten mieleen näistä jäänyt. Siiinä kamppiksessa kumminkin riitti vauhtia ja vaaratilanteita. Hahmot oli myös kovalla tasolla, itseä ainakin vähemmän ja vähemmän on vuosien aikana alkanut kiinnostamaan rupia polvista osaston seikkailut.
  • Peikonmetsästäjät jäänyt mieleen yhtenä niistä peleistä, jossa hahmoihin on tullut eläydyttyä kaikista eniten, ja jonka parissa on koettu mieleenpainuvimpia hetkiä. Tuli ns. iholle.

    Myös Lapio aivan huippusetti, jossa hahmojen ja etenkin ryhmän kehitys (en nyt siis puhu ekspasta, vaan ihmisenä kehittymisestä, ei siis aina välttämättä positiiviseen suuntaan) oli mahtava homma ja hienoa seurattavaa, enkä muista missä muussa pelissä esim. jonkun toisen pelaajan hahmon kuolema olisi koskettanut yhtä paljon.
  • Parhaat kamppikset ovat varmasti olleet vanhat Peura ja Leijona ja Peikonmetsästäjät. Ensimmäisessä kiinnostavaa olivat nuorten hahmojen kehitys ja lopulta jopa traagiset kohtalot, jälkimmäisessä taas idyllisen keskiaikaisen maalaiselämän kuvauksen yhdistyminen brutaaliin hirviöjahtiin, jossa oli aina oikeasti milteinpä todennäköisempää, etteivät kaikki tehtävälle lähtijät palaisi kotiin.

    Erityisesti Peuran ja Leijonan kohdalla jäi harmittamaan, että suunniteltu ja jopa aloitettu kakkoskausi jäi alkutekijöihinsä jostain syystä.

    Ehkä itse pelaisin jatkossa mielelläni jonkinlaista velhoihin keskittyvää peliä, jotta maailman tuo puoli tulisi paremmin tutuksi. Muistaakseni jotain tällaistakin peliä aloiteltiinkin joskus (hahmot olivat nuoria velhoja), mutta sekin jäi jostain syystä lyhyeksi kokeiluksi.

  • Oikeastaan toi lapiopeli ja näätäöljy, aka riitaraudat, ovat ne ainoat vähänkään pidemmät kamppanjat joita on tullut tuolla pelattua.

    Aloittelevat katurosmot kyyluodon lähistöllä ja taikamiekka -setti vaikutti erittäin mielenkiintoiselta, mutta jostain syystä tuota ei jatkettu, tämän lisäksi mieleen muistuu kyllä muutama ihan hyvä yhden pelikerran paketti; perhe etsimässä viimeisillä rahoillaan tarujen hopeaa kaivoksesta ja maalaiset ihmettelemässä maan alta paljastunutta muinaista temppeliä ja sitä kuka myy missä määrin sielunsa thulhulle.
Sign In or Register to comment.