Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

Keskusteluketju Changeling-kampanjaan: Ken venettämme keikuttaa

edited September 2018 in Roolipelit
Jos mahdollista, syyskuun 2018 leirillä voisi aloittaa kampanjan Changeling: The Dreaming -maailmassa. Koska kyseistä peliä ei ole juurikaan pelattu, tässä ketjussa voi kysellä pelimaailmasta ja suunnitella hahmojakin. Tarkoituksena rakentaa kampanjaa pelin edetessä niin, että mukaan voi tulla matkan varrellakin.

Sääntöinä Changeling: the Dreaming 20th anniversary edition, jonka sisältö käytössä ajankuvaan sovellettuna.

Kuvaus:

Ken venettämme keikuttaa

Yhdysvaltain itärannikon alueella on eletty meren ehdoilla vuosisatoja. 1960-luvun lopulla meri on kuitenkin kääntänyt selkänsä kaikille paikallisille, eikä saaliista ole tietoa. Kuolevaisten ratkaisuna on ollut muuttaa tai palkkautua valtamerilaivoille, mutta changelingeille lähtö turvapaikan ja yhteisön luota tarkoittaisi kylmän, taikuudettoman maailman armoille heittäytymistä. Paikallinen changeling-yhteisö on kerääntynyt turvasatamaansa puimaan ongelmaa ja äänestämään sopivasta ratkaisusta. Onko edessä suojelijan kosiskelu harvoissa lähialueiden hoveissa, vai löytääkö yhteisö muita tapoja voittaa hankaluudet?

Changeling-maailman avausta:

Changeling the Dreamingin maailmassa hahmot tasapainottelevat kahden maailman välillä: sielultaan he ovat uudelleensyntyneitä taruolentoja, jotka joutuvat elämään ihmiskehoissa piilossa nykymaailman ankeutta ja raadollisuutta. He näkevät ja kokevat maailman taianomaisuuden tosiolemuksensa kautta, mutta alituisena vaarana on liiallisen ankeuden, eli banalityn taipumus saada yksilö unohtamaan tosiolemuksensa lopullisesti.

Pelin alussa eletään kesäkuuta 1969, ja hahmot elävät commoner-yhteisössä vailla sidhejä tai hoveja. Hahmot voivat olla sekä unseelie- että seelie-taustaisia.

Mahdollisia hahmoluokkia:

Bogganit

Eshut

Nockerit

Pookat

Redcapit

Satyyrit

Sluaghit

Trollit

Selkiet

Morganed (=seireenit).

Kinain (=half-fae)

Ehdotuksia ammateiksi/harrastuksiksi:

Satamatyöläinen, kalastaja, veneenrakentaja, meribiologi, ravintolan pitäjä, sukeltaja, snorklaaja, kirvesmies, matkaopas, lintuharrastaja.

Comments

  • Taustatietoa pelaajille maailmasta: Peli sijoittuu Changeling-maailmassa ajankohtaan, jossa yhteisöjen sosiaalinen rakenne muuttuu. 1300-luvulla tapahtunut johtavan luokan, sidhejen, pako kuolevaisten maailmasta Arcadiaan on jättänyt alamaiset selviämään enimmäkseen omillaan. Yhteys Arcadiaan on ollut katki vuosisatoja, kunnes vuoden 1969 heinäkuussa tilanne yllättäen muuttuu. 

    Hahmoiksi ei aloituskerralla tästä syystä ole mahdollista tehdä sidhejä, mutta arvioina on, että jo toisella pelikerralla muutama sidhekin voi liittyä peliin. Hahmoilla ei ole tietoa vuoden merkittävyydestä, mutta kukin voi miettiä etukäteen, mikä hahmon mielipide sidheistä on, ja missä asemassa hahmo on aloitustilanteessa yhteisössä.
  • Minkälainen on tämän sadun teema ja tunnelma? Aina, kun unseelie-puolta pelataan keskustelen mielelläni pelinjohtajan kanssa että mikä on liikaa, kuinka synkäksi on tarkoituksenmukaista vetää. Onko lapsia syövä peikko liikaa? Satyyri joka ei aina kysy lupaa?
  • Kysymys teemasta ja tunnelmasta on aiheellinen, koska meinasin pelata Unseelietä...
  • Werewolf said:
    Minkälainen on tämän sadun teema ja tunnelma? Aina, kun unseelie-puolta pelataan keskustelen mielelläni pelinjohtajan kanssa että mikä on liikaa, kuinka synkäksi on tarkoituksenmukaista vetää. Onko lapsia syövä peikko liikaa? Satyyri joka ei aina kysy lupaa?
    Ajatuksena olisi, että pelin tunnelma on hieman grimmin satuja verettömämpi, ja toiminta jokseenkin moraalista - syy ja seuraus ovat olemassa, ja toiminnan olisi hyvä pohjautua johonkin. Jos hahmo tekee jotain, mikä aiheuttaa banalityä, ilman hyviä perusteluja tulkitsisin tilannetta niin, että myös hahmon banality nousee.

    Muutoin uuden edikan unseelie-kuvaus ei varsinaisesti anna aihetta olettaa, että jokainen unseelie on entinen linnatuomion kärsinyt palkkatappaja. Akselit seelien ja unseelien välillä näyttäisivät heilahtelevan velvollisuudentuntoisuuden ja itsensätoteuttamisen, sekä perinteisen toimintatavan ja muutosvalmiuden välillä. Tosin nyt kun tarkistin vielä legacyjä, niin yllättävän moni uusi unseelie-legacy tuntui kuvailevan jonkinlaisia luonnevikoja, mitä en ykkösedikassa havainnut. Täytyy vähän arvioida, sopivatko uudet omasta mielestäni changeling-tunnelman luomiseen.
  • Changeling the Dreamingissä on mekaniikka nimeltään "Bedlam", joka aika tavalla rajoittaa pahimpia unseelieitä pelaaja-hahmoina. Käytännössä kaikilla hahmoilla on pakko olla ihmissuhteita ja jokseenkin normaalin rajoissa oleva yhteys ympäröivään yhteiskuntaan tai muuten käy heikosti. Hahmon Faerie-minä voi olla uneksunnassa verenhimoinen Redcap joka syö lapset ja niiden vanhemmat kysymättä lupaa, mutta jos hahmon ihmisminä on sarjamurhaaja, niin keiju-hulluus vie sen alta aikayksikön. 
  • Kertokaas ny vähän mitä tapahtui ja minkälaisia hahmoja löytyi? Redcapia oli ainakin liikenteessä? Olis kiinnostellut, mutta uupumus iski siinä määrin että piti lähteä himaan, höh.
  • edited October 2018
    Hahmot pelinjohtajan tämänhetkisestä näkökulmasta:

    Susan "Suzy Seconds" Sullivan - Wilder Unseelie Redcap. Nälkäisin kokemasi myrskytuuli, joka vie kalatkin vedestä.

    Magnus "Mac" Nielsen - Grump Seelie Troll. Vannoutunut Biminin saaren suojelija, aina valmis auttamaan piirun enemmän kuin muut.

    Holly "Glanda" Masterson - Childling Seelie Selkie. Elämää jo 27 vuotta nähnyt, keiju-uransa alussa oleva seikkailunnälkäinen, lumoavan kaunis matkaopas.

    Denia - Wilder Seelie Morganed. Viattomin tapaamasi mertensuojelija, jonka kyky taivuttaa kuolevaiset pauloihinsa on puhkeamassa kukkaan hitaasti mutta varmasti.

    Ludvig "Larry" Redsven - Wilder Seelie Sluagh. Varjoissa mutta valmiina - bensiiniä&veneitä ei kuvaa lähellekään sitä, mitä kaikkea myyntikojun pitäjällä on tarjottavana oikealle henkilölle.

    Edit 2018/10/02:
    NPC:t
    Frank Kinsman - Unseelie Grump Selkie. Yhteisön mursunviiksinen päämies ja Pelican-merentutkimusaluksen omistaja. Eläkeläisen arkeen kuuluvat meri, piippu ja c'est la vie -asenne.

    Mariann Hick - Seelie Wilder Boggan. Yhteisön muonittaja ja huolenpitäjä, merimiehen puoliso ja perheenäiti. Pitää pientä majoitusta ja myy rieskoja satama-alueella.

    Ywin Garrasson - Unseelie Wilder Nocker. Itsekseen viihtyvä nuorempi majakanvartija. Jos asiasi ei koske korjausasioita, Ywin tuskin edes huomaa sinua.

    Lady Amathia -Seelie Wilder Sluagh. Kukkulan kuninkaan Cecilin arkkitehti ja alamainen. Biminiläisten mukana el reyn käskystä. Olemukseltaan ylhäinen mutta hento nainen on ystävällinen, mutta hieman mysteerinen hahmo suurimmalle osalle biminiläisistä.
  • edited September 2018
    Alussa koko Biminin saaren pienehkö kithain yhteisö (=PC:t ja muutama NPC) kerääntyivät freeholdina toimivalle majakalle ja kokoustivat siitä miten saataisiin majakka kunnostettua. "Suzy Seconds" ehdotti valtavien hippijuhlien järjestämistä, jossa ihmiset juhlivat suuren kokon ympärillä ja niistä saataisiin tiivistetty glamouria korjaustöihin. Denia ja "Glanda" olivat esityksen kannalla vaikka "Mac" epäilikin mahtaako juhlimisesta oikeasti olla apua ja oliko kyseessä Redcapin juoni ihmisten huokuttelemiseksi paikalle unien jauhamiseksi niistä ulos eettisesti epäilyttävillä ja mahdollisesti fyysistä vahinkoa aiheuttavin keinoin.

    Muita keinoja saada glamouria olisivat Biminin saaren vanhojen velkojen periminen takaisin Haitilla hovia pitävältä "Kukkulan Kuninkaalta", jonka linnan rakennustöihin oli aikanaan annettu apua. Majakan kellarista oli löytynyt muinainen Fae-kansan Häpeäpaalu, joka voitaisiin tarvittaessa kantaa Haitille ja "lahjoittaa" häpeän merkiksi hoviin kunnes velat oli maksettu. Lisäksi romuvarastosta oli löytynyt hopeinen astiasto, jolle saattaisi löytyä ostaja Trinidadista. Päätettiin siis ryhtyä suunnittelemaan "kauppa- ja perintämatkaa" Haitin ja Trinidadin suuntaan.

    Yöllä majakan kummitus yritti houkutella lapsia pimeälle rannalle leikkimään. Onneksi "Mac" heräsi ajoissa poimimaan lapset talteen yöllisiltä retkiltään. Kummituksen touhuja majakan läheisyydessä pidettiin vähintäänkin epätoivottava, joten "Larry" lupasi hankkia tietoja kummituksesta ja siitä miten se saataisiin karkoitettua.

    Laivamatka Haitiin osoittautui ennakoitua pidemmäksi, koska laivaa hallinoivat Selkiet halusivat pysähtyä joka yöksi rantaan. Matkamaamistavaksi muodostuikin siis siirtyminen päiväsaikaan satamasta toiseen ja yöllä laiva oli laiturissa, "Suzy Seconds", Denia ja "Glanda" kaupungilla ja "Mac" kansivahdissa. Välillä "Larry" vahti ettei Denialle ja "Glandalle" käy huonosti kaupungilla juottamalla heille tarjottuja juomia "Suzy Secondsille", joka tuskin edes huomaa pieniä tyrmäystippoja.

    Haitilla nähtiin, että "Kukkulan Kuninkaan" hovi voi hyvin. Linna oli hieno ja puutarhat täynnä toinen toistaan herkullisemman näköisiä hedelmiä. "Mac" esitti asiansa hovissa hyvin nöyrään sävyyn ja vaikka kuningas myönsikin olevansa velkaa hän valitteli kovasti sitä, miten ajat olivat kovat ja ylimääräistä glamouria ei ollut annettavaksi. Sen sijaan kuningas tarjosi arkkitehtiaan avuksia majakan rakennustöihin ja Biminin lähetystö vetäytyi harkitsemaan tarjousta. "Mac"in nöyristelevä asenne hovissa ja kuninkaan valittelu siitä, että glamouri oli vähissä ei miellyttänyt "Suzy Secondsia" ja "Glandaa". "Suzy Seconds" oli jo Biminillä ennustanut, että kuningas ei antaisi glamouria suosiolla, vaan vetoaisi kohteliain sanakääntein siihen, että ajat olivat huonot. Kun näin sitten ennakoidusti kävi, oli Redcappi jo valmiina lyömään häpeäpaalua pöytään ja "Glanda" haukkui "Mac"ia perseennuolemisesta. "Larry", "Mac" ja Denia halusivat kuitenkin jutella ensin arkkiethdin kanssa, joten "Suzy" harhautettiin kalalla ja kastikekulholla jäämään omaan huoneistoonsa.

    Loput Biminin lähetystöstä kävi keskustelemassa arkkitehdin kanssa rakennusprojektista ja sekä "Mac"in että "Larryn" yllätykseksi arkkitehti piti ajatusta hippijuhlista hyvänä ja toimivana tapana hankkia glamouria ja sitoa se rakennusmateriaaleihin. Erityisesti suuri kokko olisi hyvä fokus unitiilien tekemiseen. Tästä innostuneina nelikko palasi takaisin majoitukseen herättelemään "Suzy Secondsia" päivällislevoltaan tyhjien kalalaatikoiden, kastikekulhojen ja hermorauniona olevan palvelusväen keskeltä. "Suzy" joutui myöntämään, että epäilyistä huolimatta arkkitehti taisikin olla hyvä tyyppi, koska kukaan joka kannattaa hippien kokkobileiden järjestämistä rannalla ei voi olla täysin paha. Melkein kaikki olivat nyt valmiita hyväksymään sopimuksen, mutta "Glanda" halusi neuvotella sopimusta vielä niin, että saataisin velan maksuksi sekä arkkitehti, että glamouria. Olihan kuninkaalla sentään iso linna ja puutarhat täynnä unipapaijoita.

    "Larry" kävi kirjastossa hakemassa tietoa kummituksista. Tietysti keskiyöllä, pimeässä pelkän kynttilän valossa ja yksin, koska niissä oloissa kummitustieto tiivistyy paremmin. Aamulla toinen otos hovissa oli pitkälti edellisen toisinto. "Mac" esitti hattu kourassa miten loputtoman tyytyväisiä tarjoukseen oltiin ja kuningas antoi vähän matkaeväitä mukaan. Tämän jälkeen lähetystö ohjattiin nopeasti pois hovista. Glamouria ei kuitenkaan tullut, joten "Glanda" alkoi vielä lähtökuopissa pihalla vaatimaan papaijoita palveluskunnalta. Jo valmiiksi herkkänä ollut palveluskunta hankki jostain papaijakorin, jotta kovasti hovin tunnelmaa pelkällä rahvaanomaisella läsnäolollaan häirinnyt lähetystö saataisiin vihdoin pois nurkista.

    Aamupäivän auringossa lähetystön laiva lähti satamasta ja purjehti dieselkoneiden tasaisen huminan saattamana kohti uusia seikkailuja. Sen pituinen se.
  • Tosiaan kuten leiriketjussa pari viikkoa sitten mainitsin, on omasta puolestani mahdollista jatkaa peliä myös lokakuun leiriä edeltävinä viikonloppuina, esim. lauantaipeleissä.
  • Tanja said:
    Tosiaan kuten leiriketjussa pari viikkoa sitten mainitsin, on omasta puolestani mahdollista jatkaa peliä myös lokakuun leiriä edeltävinä viikonloppuina, esim. lauantaipeleissä.
    6.10. lienee varattu MechWarriorille, mutta 13.10. on minulle mahdollinen. Laitan piakkoin lokakuun lauantaipeleistä kyselyn.
  • polaria said:
    Tanja said:
    Tosiaan kuten leiriketjussa pari viikkoa sitten mainitsin, on omasta puolestani mahdollista jatkaa peliä myös lokakuun leiriä edeltävinä viikonloppuina, esim. lauantaipeleissä.
    6.10. lienee varattu MechWarriorille, mutta 13.10. on minulle mahdollinen. Laitan piakkoin lokakuun lauantaipeleistä kyselyn.
    Jatko jäänee leirille, jotta saamme pelaajat kasaan.
  • Hei pelaajat. leiri lähestyy! :) Skannasin hahmolomakkeenne, joten voin lähettää halutessanne ne teille sähköpostilla tai muutoin.
  • edited October 2018
    Eräänä päivän keijut olivat yhdessä miettimässä vakavaa ongelmaa. Miten Herra Tiddles saa suoritettua lakimiesyhdistyksen kokeen, voiko kissa osallistua kokeeseen ylipäätään ja miksi muka ei? Samoihin aikoihin Pelikaanin kapteeni huolestui syvästi satamassa olevasta rakkaastaan. Rakkauteen oli uhkana muodostua ryppyjä, jos ei mielitiettyä kävisi tapaamassa ja hiukan lahjomassa laivan kulkiessa ohitse. Kapteenin kaivaessa laivalta lahjuksia "Kukkulan Kuninkaan" lahjoittamat orkideat alkoivat kukkia liian aikaisin ja uneksujia houkuttelevaa keijupölyä levisi laivan sisätiloihin. Pelikaanin pienehkö pysähdys pieneen Bahamalaiseen satamaan muodostui tietenkin seikkailuksi.

    Rantalomalla "Suzy Seconds" kannusti tylsistynyttä satamaravintolan baarimestaria yhä erikoisempiin drinkkisekoituksiin. "Glanda" taas toimi elävänä mallina hiukan ujommalle taidemaalarille. Rantaloma uhkasi kuitenkin katketa heti alkuunsa kun tosimaailman tylsyys uhkasi satamassa lepäävää Pelikaania kahden tullitarkastaja lomakepinojen muodossa. Murjottava "Mac" tarttui ripeästi toimeen (ja tullimiehiin) heitellen ankeuttajat laivasta satama-altaaseen. Köydet irrotettiin kiireessä ja vastalausesita huolimatta, jonka jälkeen ''Mac'', ''Larry'' ja Denia pakenivat vain Pelikaanilla niemen taakse piiloon, jättäen puolet miehistöstä satamaan. Tullimiesten päästyä veneeseensä pieni, vihainen hirmumyrsky Suzy, tyyppiä trooppinen punapää, pelotteli ankeuttajat pakosalle. Painajaismaisen kohtaamisen jälkeen ankeuttajat nilkuttivat Nassauhun nuolemaan henkisiä haavojaan.

    Kapteeni meinasi kaatua sydänkohtaukseen nähdessään laivansa kadonneen laiturista. On niin vaikeaa valita kahden ihastuksen väliltä: laivan ja naisen. Tai kuten "Suzy" sanoi: kauhistuksen ilmeen, kun punalakki nielaisee radiomikrofonin ja järkytyksen ilmeen kun sama syklooni imaiseen kitusiinsa haulikon. "Suzyn" lohduttaessa kapteenia "Glanda" vietti yön tutustuen taidemaalarin kokoelmaan ja sai yhden taulunkin muistoksi tapaamisesta. Lopulta kuitenkin vene tuli noutamaan kapteenia, "Suzya" ja "Glandaa" laiturilta takaisin laivalle. Pelikaanin miehistö oli jälleen koossa ja Nähdään pian! kohti uusia seikkailuja. Sen pituinen se.
  • edited October 2018
    Kiitos tämänkertaisen tarinan ilahduttavasta summauksesta! Tässä lisätietoa siitä ketä, missä ja miten kohdattiin:

    Biminiläiset pysähtyivät kapteenin toiveesta Clarence Townissa Long Islandilla.
    Kylän ainoan ravintolan baarimestari-kokki, joka jäi haikeana tuijottamaan Suzy Secondsin perään haukattu vesimeloni käsissään, oli dreamer nimeltä Timothy Garoud. Glandan terassilta löytämä kannustusta kaivannut taidemaalari oli Herman White, myöskin dreamer. Laivasta rivakasti poistetut tullitarkastajat olivat nimiltään Kowoi ja Hindermann, joista jälkimmäinen oli autumn person.

    Dreamereihin tutustumista edesauttoi uniorkideojen keijupöly, joka vapautui kukintojen avauduttua yön aikana, ja tarttui changelingeihin näiden tultua messiin aamupalalle.
  • edited November 2018
    Kerran kokoontuivat keijut Myrskynsilmän Virvatulen keijumajakajalle vannomaan juhlalliset valansa. Valat vannottiin, Frank piti Larryn kirjoittaman liikuttavan puheen ja sanoipa Mac myös sanasen tai muutaman tuhatta. Jopa Suzy joutui myöntämään, että kaikesta huolimatta olivat läsnäolijat loppujen lopuksi ihan kunnon keijuja. Sen jälkeen siirryttiin rantaan nuotiolle ja koktaileiden ääreen. Mac hiukan huolestui kun Suzylle ei juoma maistunut ja kun asia otettiin puheeksi niin kävi, ilmi, että Suzylla oli kovasti huolia. Kalanpakkaamossa oli saalis vähentynyt ja niinpä Suzy oli sanottu irti työstään. Lisäksi tietysti Suzy oli ihastunut Clarence Townissa Timothyyn ja ero vanhasta poikaystävästä oli edessä, eli asuntokin uhkasi lähteä alta. Onneksi Macilla oli tarjota ratkaisu ainakin jälkimmäiseen ongelmaan, sillä vanhan leskirouvan asunnon, jonka kellarissa Mac asusteli, oli ullakko vielä vapaana.

    Siinä nuotiolla lämmitellessä lensi leiriin lauma papukaloja, jotka välittivät viestiä, kertoen, että keijut oli kutsuttu seuraavaksi illaksi Bimini Roadin merenalaiselle tielle mystiseen tapaamiseen. Jokainen papukala oksensi jokasien keijun eteen helmen, joiden avulla saattoi vedessä hengittää. Glandan lähtiessä jahtaamaan poistuvia papukaluja merelle jäi Suzylle kaksi helmeä. Seuraava yllätys oli vielä villimpi, sillä satamaan saapui sidhe veneellään. Tämä vaeltava sidheritari, Sir Brian, oli jahtaamassa merikäärmettä ja pyysi Myrskynsilmän Virvatulelta vieraanvaraisuutta ja ehkä hiukan apuakin. Mieluusti oltiin merikäärmejahtiin lähdössä, mutta ensin täytyi majoittaa vieras ja rientää seuraavan illan tapaamiseen. Onneksi Suzyltä löytyi sattumalta helmi myös Sir Brianille.

    Auringon vajotessa maillensa Biminiroadilla keijut tapasivat jättiläismedusan, nimeltä Helmi, joka kuljetti heidät keijutietä pitkin kauas avomerelle Meren Kansan salaiseen kaupunkiin. Oli nimittäin käynyt niin, että kaupunkiin oli pintalaisten maailmasta pudotettu myrkkytynnyreitä, jotka olivat niin kauhistuttavia, että meren kansa ei voinut edes koskea niihin ja oli siis joutunut sulkeutumaan kaupunkiinsa. Viimeisenä toivonaan oli meren kansan aatelinen päättänyt kutsua keijuja pinnasta avuksi vaikka hänen näin pitikin uhmata ikiaikaisia sääntöjä ja paljastaa kaupungin paikka pintalaisille. Sir Brianin, Macin, Suzyn ja Larryn kerätessä myrkkytynnyreitä kekoon ja tukkiessa niiden vuotavaa pintaa Suzyn loihtimilla panssarilevillä, lähti Glanda pinnalle ja löysi laivan, josta tynnyreitä veteen viljeltiin. Glanda loihti riiviöitä laivan nosturiin ja haki loput keijuista avuksi.

    Keijujen kiivetessä laivaan kävi ilmi, että kelmit olivat kaapanneet aluksen, loihtineen ja  sitoneen miehistön, sekä jopa surmanneen yhden merimiehistä. Aavemaisen hiljaisen laivan sisuksissa vallitsi kauhea pimeys, johon keijut hiipivät. Konehuoneessa alkoi pimeydestä kuulua pahaenteisiä ja uhkaavia ääniä. Suzy hyppäsi eteen haastamaan pimeyden olennot ja uhkasi syödä piileskelijät, jos ne eivät paljastaisi itseään. Höyrykoneiden varjosta esille nousikin kaksi valtavaa, rumaa fomoriaanista jättiä. Keijujen nopeus yllätti jätit, joista ensimmäinen vajosi tajuttomuuteen Macin lekan lyönnistä. Toinen jätti hyökkäsi Suzyn päälle, mutta ei kyennyt painimaan hirmumyrskyn kanssa ja alistettiin pian. Täysnelssonissa kipristelevä ja mustelmilla oleva jätti tunnusti pahat tekonsa ja kertoi miten he, yhdessä kolmannen jätin, tiettävästi kahta muuta älykkäämmän, kanssa olivat kaapanneet laivan ja kylväneet myrkkyä merikansan maille. Kaiken takana oli tietysti Merikäärme itse.

    Merikäärmettä ei näkynyt ja olipa kolmaskin jätti ottanut veneen allensa ja paennut, joten laiva oli nyt keijujen. Laivan avulla keijut nostivat myrkkytynnyrit merestä ja vangitut fomoriaanijätit luovutettiin merikansalle. Heitä ei enää koskaan nähty. Palkkioksi suurista sankariteiostaan saivat keijut jokainen pyytää yhtä palkintoa. Salaisuutta maailmasta, muinaisten aikojen muistoja itsestään tai loihdittuja esineitä. Glanda sai kartan parantavalle lähteelle, Larry sai kuulla merikansan ja keijumajakan muinaisista yhteyksistä, Mac muisti miten toi aikanaan miehistönsä turvaan Biminille ja Suzy muisti miten aikanaan suuren taistelun jälkeen hänen laivansa haaksirikkoutui Biminille. Sir Brian pyysi taikakauluja ja sai Tritonin Kilven. Nyt olivat keijut entistä paremmin valmiina uusiin koitoksiin ja kokka käännettiin taas kotia kohden. Epäilys oli suuri, että Merikäärmeestä ja jäteistä tultaisiin vielä kuulemaan. 

    Sen pituinen se.  
  • Biminin saarella kesä soljui heinäkuuhun, ja kirjeitä saapui. Denia sai käsinkirjoitetun kirjeen ystävältään Claralta. Tämä oli joutunut koko kesäksi töihin tätinsä Tildan pölyiseen nappikauppaan, ja loma Denian kanssa uhkasi jäädä väliin.

    Herra Tittles taasen sai kutsukirjeen lakiopintojensa päättökokeisiin Miamiin. Kutsun myötä alkoivat Tittles, Larry ja Sir Brian pohtia, kuinka tutkinto suoritettaisiin kunnialla. Kun kävi ilmeiseksi, että kissaa ei saataisi huomaamatta paikalle, Tittles vaati ainakin, että saisi henkilökohtaisesti vastata kysymyksiin. Larryn olisi siis varastettava vastaukset etukäteen. Brian puolestaan lupautui edustamaan tentissä. Denia taas halusi lähteä mukaan pelastamaan ystävänsä.

    Vast'ikään saarelle saapunut Sir Brian alkoi sanojen mukaisesti jäljittämään merikäärmettä. Berry Islandsien paikallislehdessä raportoitiinkin, että joukko huvijahteja oli tärvelty ja kalastusveneitä upotettu.

    Biminiläiset muistivat ilkeän merikäärmeen metkut hyvin, ja huolestuneina lähtivät  lähisaarille. Pääsaaren satamassa näkyikin joitain kärsineitä mastoja parempien pursien joukossa. Asiasta kyseltiin ohi kulkeneelta apupojalta, joka naureskeli koko jutulle. Kaikkihan tiesivät, että turisteille saattoi maistissa sattua ohjausvirheitä! Kloppi kuitenkin neuvoi kaksi paikallista ravitsemuslaitosta, joista kysellä. Denia ja Holly lähtivät saman tien jututtamaan ihmisiä.

    Baaritiskin luota he tavoittivat vihaisen lomailijan, jonta kassakaapista oli viety suuresti omaisuutta. Mies oli illan yksityiskohtien suhteen sulkeutunut, väitti saaneensa iskun päähän. Tästä huolimatta hän esitteli purtensa. Murrettu kaappi sisälsi enää yksittäisen pronssisen kalvosinnapin, jolla oli vain tunnearvoa.

    Vielä oli tutkittavana hyökkäyspaikka, etäinen poukama. Sukeltaessaan siellä Holly sai vainun kalastusveneistä, ja tutkiessaan rusennettuja veneitä hän ja Denia huomasivat niitä peittävän limakerroksen. Rannassa myös Larry ja Sir Brian löysivät erikoisia jalanjälkiä. Vedestä nousseen kevyen henkilön jäljissä oli pistävä tuoksu. Sama tuoksu, kuin Hollyn veneiltä sukeltamassa näytteessä, totesi herra Tittles.

    Outojen jälkien todettiin lähtevän takaisin asutukseen. Siellä Sir Brian osoitti taas etsivätaitonsa päättelemällä, että kyseisen henkilön saattaisi löytää paikan edullisimmasta motellista. Lahjuksen turvin motellin edustajat kertoivatkin nuoresta punatukkaisesta naisesta kesämekossa, joka oli tosin jo aamulla kirjautunut ulos ja jättänyt haisevia kalanruotoja huoneensa roskikseen. Sitkeän etsinnän myötä seurue löysi vielä miehen, jolta tuntomerkit täyttänyt nainen oli ostanut käteisellä pikaveneen. Pikaveneen ollessa ainoa johtolanka oli etsintä sillä erää ohi.

    Illalla seurue pistäytyi vielä paikallisten kanssa juhlimassa Theresen Ullakolla. Siellä he kohtasivat naapurisaarelaisen Rubyn, joka etsi sukulaismiestään. Kyseinen kalastaja oli kadonnut Näkinsormus-nimisellä veneellä, ja biminiläiset lupasivat auttaa jos pystyisivät. Ennen paluutaan Biminille he tarkistivat uponneet veneet löytämättä Näkinsormusta.

    Kun lähtö Miamiin lähestyi, Denia halusi mainostaa rantajuhlia ystävälleen. Kenties tämä tuntisi esiintyjiäkin! Mutta milloin juhlat pidettäisiin? Keijuväen pohtiessa asiaa Larry ehdotti heinäkuun 20. päivää, josta hänellä oli hyvä tunne. Se oli Sir Brianinkin mielestä turvallinen - hyökkäys ei voisi osua samaan ajankohtaan.

    Ja enää juhla oli vailla nimeä. Larry, nimeämisen asiantuntija, keksi majakkaan linkittyvän nimen: Lightbearer of Love, Rakkauden valonkantaja. Kaikki olivat nimeen kovin tyytyväisiä.

    Sen pituinen se.
  • Tuli aika Mr Tiddlesin tutkinnolle ja keijut kokoontuivat matkustaakseen Miamiin. Denialla oli matkalle myös muuta menoa, sillä hänen ystävättärensä Clara oli muilutettu Tilda-tädin nappikauppaan kesätöihin ja uhkana oli, ettei hän pääsisi suunniteltuihin suurjuhliin. Brian ja Denia lähtivät nappikauppoille samaan aikaan kun Larry ja Suzy pistäytyivät yliopistolla pihistämässä professorilta tulevan kokeen kysymykset etukäteen.

    Nappikaupalla Clara oli joutunut tympeän Tildan komennossa inventoimaan nappeja ja mahdollisuudet päästä pakoon näyttivät vähäisiltä varsinkin, kun Tilda ei pitänyt Biminiä selvästikään nuorelle naiselle sopivana ympäristönä eikä Claran opiskelemaa meribiologiaa oikeana ammattina. Tarkkasilmäiset keijut kuitenkin huomasivat kunniapaikalla yksinäisen kalvosinnapin, jonka parin he olivat nähneet aiemmin. Denia aavisti, että nappiin liittyisi jokin tärkeä tarina ja alkoi tiedustelemaan siitä, jolloin ilmeni, että se oli muisti muinoin merille karanneesta Tildan rakkaasta Thomasista, jonka keijut olivat juuri joitakin päiviä sitten tavanneet.

    Yliopistolla ankea talonmies uhkasi hankaloittaa keijujen keikkaa, mutta siitä huolimatta Suzy murtautui professorin työhuoneeseen ja Larry löysi sieltä kesken jääneen kokeen. Onneksi professori oli jättänyt itselleen muistilapun laatia kysymykset loppuun kotona, joten seuraavaksi keijut suuntasivat kampukselle. Suzy tiirikoi ovet taidolla, mutta professorin harhauttamiseksi ulos asunnosta ei parempaakaan ajatusta tullut päähän kuin huutaa tulipaloa jotta rakennus saatiin tyhjäksi. Syy- ja seuraussuhteista välittämättä Suzy sytytti tulipalon jälkikäteen (kun kaikki ihmiset oli ensin evakuoitu) ja sammutti sen saman tien (ettei rakennus oikeasti pala). Tämä kuitenkin antoi Larrylle riittävästi aikaa luikerrella oksia pitkin ikkunasta sisään ja kopioida koekysymykset. Pakoon pääsy onnistui huomattavasti helpommin.

    Claran päästyä vihdoin nappikaupalta Brian, Denia, Larry ja Suzy suuntasivat Claran taiteilijakavereiden illanistujaisiin. Suzy kompastui kotiviiniin ja vieri paheiden liukuportaita pää edellä koko matkan edeten pöydillä tanssien marihuonasta miehiin (monikossa). Punapään rynniessä riettaisiin rientoihin oli muilla keijuilla muut metkut. Larry ja Brian antoivat Mr Tiddlesin tehdä tentin, jonka jälkeen Brian pänttäsi Mr Tiddlesin vastauksia kopioidakseen ne seuraavana päivänä oikeassa tentissä. Näin Mr Tiddles oikeasti tekisi tentin ja ansaitsisi arvosanansa. Denia taas kiinnostui komeasta savenvalaja Marcosta ja päätti lähteä tämän kanssa tällaiselle tiedusteluretkelle etsimään Miamin parasta savea majakan tiilien tekoa varten.

    Seuraavana päivänä Brian kävi edustamassa Mr Tiddlesiä tentissä. Denia ja Brian onnistuivat ylipuhumaan Tildatädin päästämään Claran Biminille ”työharjoitteluun” (juhliin), mutta ehtona oli se, että Tilda tulisi mukaan etsimään Thomasia. Vielä ennen lähtöä lastattiin muutama sata kiloa seutukunnan parasta savea laivaan ja samalla ihmeteltiin vanhaa vandalisoitua majakka jossa ehkä jälkien perusteella olisi voinut merikäärme käydä.

    Keijujen palattua Biminille alkoi olla täysikuu ja aika oli oikea aikaisemmin havaittua majakkasaaren kummituksen etsimiseksi. Larry esitti, että Denia sukeltaisi haaksirikkoutuneelle alukselle etsimään kummituksen ankkurina toimivaa esinettä. Sukeltelu kummittelevalle hylylle alkoi kuitenkin kuulostamaan siinä määrin vaaralliselle, että Suzy päätti tulla Denian turvaksi. Hylyltä löytyi pieneen laatikkoon suljettu pieni pronssinen helistin. Laivan kannella helistimensä käpälöinnistä närkästynyt kummitus iski Suzyn kimppuun niin ärhäkästi, että Punapään keijuus uhkasi hetkeksi hiipua. Suzy sukelsi uneksunnan painajaisten puolelle murahtaen teräviin rantakallioihin murtuvan aallon äänellä, muinaisella murhan merkillä joka sai jopa kertaalleen kuolleen kummituksen pelästymään.

    Rannassa Larry piirsi taikapiirin jonka sisään kummitus oli tarkoitus sulkea keskustelua varten. Siltä varalta jos kummitus vieläkin vihoittelisi asettui Brian vartioon parhailla panssareilla ja aseilla varustettuna. Taistelua ei tullut sillä kummitus muisti Larryn edellisestä elämästä ja selvisi, että kummituksen kanssa oli tehty aikanaan sopu: kummitus vartioi majakkaa ja keijut etsisivät kummituksen orvoksi jääneen lapsen tai tämän jälkeläisen käsiinsä, jotta kummitus näkisi oliko kaikki näillä hyvin. Vanhoja valoja päätettiin jatkaa ja kummituksen jäädessä edelleen vartioon keijut kävivät kirkonkirjojen tutkimaan. Joitain johtolankoja löytyikin, mutta niistä lisää myöhemmin.

    Sen pituinen se.

  • Kumma näky kohtasi eräs aamu taikatiiliä valmistelevaa Deniaa ja hänen Clara-ystäväänsä: sukellusvene kohosi pinnalle, nosti periskooppinsa, ja pärskäisi vettä!
    Taikuushan se teki tepposia, Denia tajusi. Paikalle oli tullut merenmies valaan ja valkoisen hummerin seurassa. Tämä oli kreivi Chelan Ateasta. Vast'ikään kruununsa ja velvoitteensa haltuunsa saaneena Chelan oli kauhukseen, sikäli kun sellaista hänestä näki, kohdannut tuhon vahtivuorollaan: Berry-saaren majakkariimuille oli tapahtunut kauheita! Uutinen lähti pian kiirimään Biminin keijulta toiselle.

    Denia oli kuullut, että biminiläisilläkin oli riimuja omassa majakassaan. Huoli omista riimuista sekoittui ihmetykseen, kun yhteysalus palasi ilman Tilda-tätiä! Tämä oli jättänyt kirjeen, jossa kertoi lähteneensä saattamaan huonokuntoista kalastajaa sairaalaan.
    Samaan aikaan muualla kalastajan sukulainen, puolen päivän matkan päässä asunut boggan John Hermez, sai tiedon setänsä löytymisestä, ja lähti kohti Biminiä.

    Myrskynsilmän virvatulen keijut kokivat riimuasian niin huolestuttavaksi, että kävivät itse paikan päällä Berry-saarten pohjoisella majakalla. Siellä todettiin, että majakanvartijasta sai irti vain kalaa, ja että majakan kivijalan riimut oli todennäköisimmin taikuudella sulatettu.

    Palatessaan kotisatamaan kylään oli ilmestynyt uppo-outo keiju, boggan John, jonka sukulaissuhde Hermezien ottopoikana selvisi oitis. Hänen setänsä oli siis sama kalastaja, jonka luota Tilda-tätiäkin saattoi hakea! Setä oli toimitettu Naussauhun, jossa hän harhaisena oli joutunut Rautakukkulan parantolaan. Mitä oli tapahtunut, oliko hän kenties kohdannut Merikäärmeen? Tämä selviäisi vain sedältä itseltään.

    Kun keijujen vuokravesitaso laskeutui Nassauhun, etsittiin käsiin Tilda-täti. Tämä rupatteli pirteämpänä kuin aiemmin, kummastuttava esimerkki kuolevaisten hämmästyttävästä kyvystä elpyä banaaliudesta. John Hermez suuntasi tapaamaan setäänsä, joka kaikkien harmiksi kärsi jonkinlaisesta chimeerisestä haavasta, eikä pystynyt kommunikoimaan.

    Kekseliäästi keijut päättivät kokeilla kevättaikuuden parannusta kuolevaiseen. Samalla kun John hämäsi henkilökuntaa, Denia sai miehen hereille - mutta ei ilman ongelmia. Mies ilmiselvästi näki keijut uneksunnan asussaan, ja meni suunniltaan ikävin seurauksin. Hänet vietiin eristyksiin, ja vierailu peruttiin.

    Haastattelun pitkittyessä Nassaun yö kutsui, ja sekä Suzy että Holly olivat valmiita juhlimaan railakkaasti. Ilman Magnuksen pitkällistä viivytystaistelua nuoret naiset olisivatkin päätyneet hunningolle. Mikään ei vetänyt vertoja trollin järkähtämättömyydelle, tällä kertaa ei edes nälkäinen myrskynhenki.

    Seuraavana päivänä seurueella oli uusi taistelusuunnitelma, ja Johnin seurana parantolaan lähtivät Magnus ja Brian. Magnus unitaikuuden taitajana muodostaisi yhteyden setään, jotta seurue voisi puhua hänelle unien kautta. Asiaa sujuvoittamaan tuotiin unisieppari, ja sedälle annettiin hieman unilääkettä suunnitelman toteuttamiseksi saman tien.
    Palattuaan hotellille Magnus käytti yhteyttä siirtääkseen itsensä, Brianin, Johnin ja Suzyn sedän uneen. Tästä Suzy tosin sai livahdettua tiehensä.

    Oli meri, myrskyisä meri. Oli pitkä, horisontista horisonttiin ulottuva veneen kansi. Alkutöikseen Magnus käänsi painajaisen leppoisaksi, aurinkoiseksi, mukavaksi päiväksi veneellä. Setä oli siellä yhdessä heidän kanssaan. Tosin kahtena kappaleena. Peilikuvat voivottelivat vuorotellen. Onneksi John tunsi, että setä kuuntelisi. Rauhallisesti jutellen John todisti, ettei painajaischimeira pystynyt pitämään setää otteessaan.

    Kun sedän haasteet olivat mennyttä, saatiin viimein selville, miten Merikäärmeen oloinen hirviö oli hyökännyt, ja venettä puolustanut Johnin suojeluchimeira pärjännyt ottelussa. Merikäärme oli selvästi huono häviäjä, sillä oli lopuksi kironnut sedän näkemään keijunkaltaiset loppuikänsä. Oli viimeisten sanojen aika. Magnus vakuutti sedän keijujen hyvyydestä, ja John hyvästeli setänsä.

    Niin meni muutama päivä, ja saatiin ilouutinen: setä oli toipumaan päin! Oli aika lähteä kotiin. Juhlavalmistelut odottivat.

  • Juhlien järjestelyt olivat vasta puolivälissä vaikka määräpäivä lähestyi uhkaavasti. Arkkitehti oli hahmotellut juhla-areenan majakanmuotoisene tiiliuuneineen ja telttoineen, mutta havainnekuvan ulkopuolella odottavassa todellisuudessa telttoja, bändejä tai muita tarpeita ei ollut vielä ehditty merikäärmejahdilta hankkia. Ei siis muuta kuin Keijut laivaan ja matkalle kohti Miamia. Mac jäi saarelle rakennustöihin ja Hollyn oli määrä lähteä tapaamaan merenmiehiä houkutellakseen delfiinejä juhliin.

    Matkaa suunniteltaessa mietittiin myös kalojen vähyyttä ja katkarapujen sielunelämää. Holly sai Frankiltä lainaksi amuletin jolla saattoi puhua katkaravuille. Siitä olisi kuulemma paljon iloa. Tai ainakin oli Frankille, koska tällä oli syvä ja luottamuksellinen suhde katkarapujen kanssa. Tai ainakin suhde joka ei perustunut katkarapujen syömiseen, kuten Suzylla.

    Laivalle otettiin mukaan muutamia uusia orkideoita siltä varalta, että kaupungissa olisi aikaa houkutella uneksujia. Tai vaikka ei olisikaan, niin kyllä sitä aikaa aina järjestyisi. Kävi ilmi, että Frankie oli ryhtynyt polttelemaan orkideoiden lehtiä piipussaan ja hän ainakin väitti kovasti, että se toimi. Holly ja Denia kokeilivat piippua. Suzy taas halusi oman osuutensa orkideoista ja söi lehdettömiksi riivityt rungot multineen päivineen heti kun silmä vältti. 

    Miamissa Brian ja Denia lähtivät torille ostoksille ja houkuttelemaan bändiä paikalle. Bändin basisti löytyikin krapula-aamiaiselta ja sovittiin tapaaminen treenikämpille, koska bändin vetäjä Mike piti saada puhuttua ympäri keikalle. Samaan aikaan Larry ja Suzy lainasivat autoa ja lähtivät hakemaan musiikkivehkeitä. Kiinni olevasta panttilainaamosta ne löytyivätkin. Pantiksi jätettiin vanha sopimuslainsäädännön oppikirja ja lappu jossa luvattiin tuoda tavarat takaisin myöhemmin.

    Jalkapalllostadionilla Larry soluttautui myyjien joukkoon ja Suzy harhautti myyjien banaalia päällepäsmäriä valehtelemalla G-portilla odottavasta terveystarkastajasta. Ei sellaista syksynväkeä olekaan, joka ei byrokraattia vähän pelkäisi. Larry sai hodarikärryt kaapattua, Suzy puhdisti ne kuljetusta varten nakkivettä myöten. Saalis lastattiin laivaan, auto palautettiin tankattuna ja kiitoslapun kanssa ennen kuin lähdettiin orkideat hiuksissa kaupungille.

    Denia ja Suzy tekivätkin melkoisen vaikutuksen kaupungille laululla ja tanssilla. Kuujuhlien maine levisi ja lisää uneksujia lupautui tulemaan paikalle. Tällä kertaa nopeimmille lähtijöille oli kyytikin tarjolla laivalla Biminille. Seuraavana päivänä bändin treenikämpillä Mike ei ensi alkuun innostunut lähdöstä Biminille, koska näki bändinsä tulevaisuuden olevan Miamissa. Pientä suurempi keikkapalkkio ja Suzyn katteettomat lupaukset juhliin ehkä tulevista levy-yhtiön edustajista käänsi kuitenkin myös Miken mielen.

    Parin päivän jälkeen laiva oli lastattu alkoholilla, hedelmillä, hoddog-kärryllä, nakeilla, ruualla ja uneksujilla. Matka Miamista juhlapaikalle saattoi alkaa. Sen pituinen se. 
  • Hei, olen uusi täällä. Luin jonkin verran tästä Changeling pelistä ja se sai minun huomioni. Mietin miten jos mitenkään on mahdollista päästä mukaan?
  • Atso.A said:
    Hei, olen uusi täällä. Luin jonkin verran tästä Changeling pelistä ja se sai minun huomioni. Mietin miten jos mitenkään on mahdollista päästä mukaan?

    Kannattanee lähettää yksityisviestiä kampanjan pelinjohtajalle, eli Tanjalle
  • Atso.A said:
    Hei, olen uusi täällä. Luin jonkin verran tästä Changeling pelistä ja se sai minun huomioni. Mietin miten jos mitenkään on mahdollista päästä mukaan?
    Moi ja kiitos mielenkiinnosta peliä kohtaan! Tällä hetkellä tässä Changeling-kampanjassa on mukana kuusi vakituista pelaajaa, ja setti on edennyt niin pitkälle, etten ota pelaajia enempää. 
    Jos Changeling kiinnostaa jatkossa, palataan asiaan! Olen suunnittelemassa myös toista, lyhyempää kampanjaa Changeling the Dreamingille, mutta sen saanen pelikuntoiseksi vasta kesä-heinäkuun kulmilla.
  • edited April 23
    Kävi kerran keijuille Biminillä niin, kun kuulennon juhlat lähestyivät ja suunnitelmat tarkentuivat, että Holly lähti tapaamaan meren väkeä delfiineitä juhliin saadakseen. Samalla oli tarkoitus vaihtaa kuulumisia myös muutoin ja kysellä esimerkiksi mihin kaikki kalat olivat kadonneet lähivesiltä. Meren väki osasi kertoa, että delfiinit halusivat meritähtiä palkkioksi tanssistaan, mutta kalojen katoaminen sen sijaan oli suuri mysteeri heillekin. Holly kysyi neuvoa vanhimmilta ja sai kuulla enteen tai arvoituksen muotoisen lorun, jossa varoitettiin että suojaus on pettämässä, portit aukeamassa ja synkkiä asioita nousee sinisistä kuopista meren pohjalta.

    Hollyn palatessa retkeltään muut olivat täydessä työn touhussa. Larry hankki aggregaattia, Brian yritti selvittää juhlien konseptia huolestuneelle sherifille, Denia majoitti bändin väkeä hotelliin ja Suzy majoitti muita vieraita rannalle. Holly ryhtyi keräämään väkeä kokoon uutisia kertoakseen ja myöhään illalla keijut kokoontuivat majatalolle neuvottelemaan. Keijut päivittelivät kovasti sitä mikä kaloilla on kun kuteminen ei kiinnosta ("Muru hei, takki auki, täältä tulee hauki joka susta tykkää") Brian epäili, että enne liittyisi Merikäärmeen touhuihin ja Suzy muistutti jo aikaisemmin yrittäneensä sanoa, että Merikäärme oli rikkonut riimukivien kirjoituksista nimenomaan suojauksia koskevat osuudet, joten porttien aukeaminen suojausten pettäessä olisi hyvinkin oletettava seuraus. Koska mysteerissä mainittuja sinisiä kuoppia oli ympäri aluetta, eivät lähimmät sijainneet kuin muutaman mailin päässä Biministä, lähellä Gun Cayn saarta. Kutkuttavan mysteerin läheisyys oli liikaa Larrylle ja Hollylle, jotka halusivat heti lähteä tutkimaan niitä.

    Keijut pakkasivat veneeseen itsensä, Suzyn sukelluslaitteet, vinssin, ankkurin, jalkapalloja, ensiapupakkauksen ja kylmälaukun täynnä jäitä, olutta ja raakaa kalaa suunnaten öiselle uintiretkelleen. Suunnitelmana oli, että Holly, Denia ja Larry ("I am wearing speedos") lähtisivät sukeltamaan syvälle, Suzy jäisi pintavesiin vartioimaan ja Brian huolehtisi veneestä ja vinssaisi tarvittaessa väkeä ylös. Keskiyön uimaretki tuntui huolestuttavan Deniaa, joten Suzy päätti auttaa. Punapää pesi hiuksensa jääpaloilla ja puhalsi Talven Voimaa ilmaan jäädyttäen Denian tunteet aina seuraavaan keskiyöhön saakka. Larry lastasi mukaansa jalkapalloja joita oli tarkoitus päästää pintaa hätämerkkinä, jos jotain menisi pieleen. Pitkän sukelluksen jälkeen vdet alkoivat käydä synkiksi ja Holly, Larry ja Denia törmäsivät Morganedien vääristyneisiin veliserkkuihin Merroweihin, jotka syöksyivät kimppuun kuin punaniska rasvatun sian perään. Denialla alkoi olla happi vähissä, joten hän pyrki takaisin pinnalle samalla, kun Larry ja Holly jäivät painimaan Merroweiden kanssa. 

    Denia pulpahti pintaan Merrow kannoillaan, mutta Suzy oli valmiina ja taklasi Merrowin. Muutaman hetken meripainin jälkeen Punapää pääsi päälle ja keijun kita nielaisi Merrowin kokonaisena. Taistelussa meren pohjalla Larry ja Holly pääsivät voitolle Larryn puukotettua toisen Merrowin ja ajettua toisen pakosalle. Kuollut Merrow tuotiin pintaan todisteena tapahtumista. Keijut olivat kokeneet kovia, joten Denia päätti auttaa. Hän riisui mekkonsa ja pyhitti kylmälaukun Kevään Voimalla muuttaen sen elämän lähteeksi, jonka oluita hörppimällä keijut parantelivat hetken haavojaan. Toisen sukellusretken aikana Brian otti helmen ja lähti alas Hollyn kanssa saavuttaen lopulta sinisen kuopan pohjan, josta löytyi pahaa uneksuntaa vuotava, luurankojen ympäröimä porttireikä. Holly halusi pudotella luita reikään, mutta Brian päätti lähteä hakemaan Larrya, joka ehkä tietäisi taikamysteereistä enemmän. Larry ja Holly palasivat kolmannella sukelluksella tutkimaan porttia ("Hello darkness, my old friend...") ja sieltä tosiaan löytyikin reitti jonkinlaiseen painajaismaailmaan, jonka tutkiminen sai kuitenkin jäädä myöhemmäksi.

    Keijujen kokoonnuttua pinnalle Larry ja Suzy vajosivat hetkeksi muinaisten aikojen muisteluun, todeten että pohjassa saattoi tosiaankin olla portti painajaisten maailmaan, joka oli aukeamassa koska sitä kiinni pitävä suojausloitsu oli rikkoutumassa. Gun Cayn saarella muisteltiin olevan puretun majakan rauniot ja kun niitä lähdettiin tutkimaan, löytyi tämänkin majakan perustuskivistä riimukirjoitusta josta suojausriimit oli raaputettu rikki. Keijut keskustelivat hetken siitä miten portti saataisin suljettua tai edes hetkellisesti tukittua. Suzy ehdotti että lähdettäsiin syömään ja koska kellään ei ollut sen parempia ideoita, tai ainakaan sellaisia joita voisi toteuttaa saman yönä, päätettiin palata Biminille. Holly lähti viemään Merrowin ruumista meren väelle näytiksi, Brian ja Larry taas puhumaan oman majakan vartioinnista. Denia, vaikka olikin vielä vähän jäässä, halusi lähteä rannalle etkobileisiin ja Suzy seurasi kuin hai laivaa ("Cause you're hot when you're cold").

    Sen pituinen se.
Sign In or Register to comment.