Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

Leiripalautetta

edited January 1970 in Roolipelit
Oli jälleen kerran hyvä leiri. On se vain aikamoinen henkireikä arjesta. Perjantai-illan/lauantaipäivän peli meni omalta osalta mönkään nukahtamisen ja vasta iltapäivällä leirille asettuneen paluun tähden mönkään. Ei ehtinyt itse pelitapahtumia pelailemaan montaa tuntia. Tatun Twilight 2013 oli kumminkin hauskaa Rauman merellisessä satamassa.

Kenkkilän Kiovan lähelle vuoteen 1898 sijoittunut goottikauhupeli lauantai-iltana/yönä oli erinomainen. Oli petoksia, aaveita, painostavaa tunnetta, henkilödraamaa. Ei nuori kreivitär von Urhoff tiennytkään, että setänsä paroni Viktor von Urhoff olikin kreivittären isä. Yöllä aaveet olivat levottomia ja italialainen alkoholisoitunut "kreivi" aiheutti katakombeissa toikkarointinsa takia aikamoisen älämölän henkimaailmassa. Aaveiden lepyttämiseen tarkoitetut rituaalit saivat ikävä kyllä kutsumattomia vieraita. Ainoa järjen ääni, nuori luutnantti, aiheutti sitten paroni von Urhoffin poseen. Ja kaiken draaman keskellä uskollinen senesalkki pyöritti linnaa, ummisti silmänsä kun piti ja jaksoi muistuttaa kuinka "hyvä mies" naapurilinnan karski paroni on ja miten oiva aviomiesehdokas hän nuorelle kreivittärelle onkaan.

Hyvä mies, hyvä mies.

Comments

  • Oli joo hauskaa vähän suojella Raumaa nälkäisiltä kansalaisilta, vaikka homma menikin aika reisille hyvistä yrityksistä huolimatta. Vastamieliset ampuivat konarilla väkijoukkoon ja intti sai tod.näk. syyt niskoilleen, mutta toisaalta saatiin kaikki terot hengiltä konarimiestä lukuun ottamatta. Metodit menivät myös asteen verran erikoisiksi välillä, saunaan niputettu atari varmaan miettii hetken aikaa ennen kuin päättää pommitella uudestaan. "Kai sen joku sieltä hakee."

    - - -

    Lokaan hiljalleen valuvien tynnyrintekijöiden kanssa seikkailu taas oli melkoista uusien bisneksien kehittelyä eri tavalla salakuljetettuine näätäöljyineen sun muineen, kuten myöskin ykkösluokan sosiaalipornoa. Harvemmin peleissä on niin antaumuksella ingame ruodittu mitä jollekin hieman muille riskiä aiheuttaneelle pelaajahahmolle nyt oikein on tehtävä; hahmot ovat kuitenkin ainakin vielä ihan tavallisia, hyväntahtoisiakin ihmisiä, eikä normaali "tapetaan se" ollut ensimmäinen vaihtoehto.

    Ei voi kuin ihmetellä, minkälainen haloo voi täydellisen palveluhistorian omaavan renginkin kohdata, kun sen yhden kerran hieman valtavirrasta poikkeava jumalanpalvelus venähtää vähän pitkäksi. Ja sitä paitsi, hän ei ole mikään hirviö!
  • Kiitokset Kimbelle stalker pelistä, hauskoja hahmoja oli kaikilla ja noppaakaan ei taidettu päästä heittämään kuin pari kertaa.

    Karin Mossadin peli oli kyllä kanssa mielenkiintoinen ja vähän taktisempi(varsinkin tactics heittojen jälkeen) kuin yleensä. Vaikka yritimme vähän rikkoa karin scenua olemalla välittämästä kohteen heikkouksista ja toimimalla kylmähermoisesti.

    mutta... henk.koht. leirin kohokohta oli kyllä voitto tuhlusta viime hetkellä. Bujaka!
  • Joo, pitää yhtyä nyt tähän ja todeta että oli todella hyvä leiri ja loistavat pelit.
    Kimben Stalkerissa hyvä meno. Arkham Horror oli dramaattinen ja lopulta jopa voitettiin, eka kerta kaikilla lisäosilla. Ja Kenkkiksen goottikauhu oli kanssa loistava, oli oikeasti hyvät juonet kaikilla pelaajilla.

    Top notch!
  • 38 asteen kuume on jees...

    Mutta mitäs kaikkea sitä tynnyreiden mielenkiintoisessa maailmassa tapahtui?
  • Tynnyrintekiöiden alamäki jatkuu loivana mutta vakaana. Nuorempi renki palvoskeli obiasta ja Myöhästyi Töistä tämän vuoksi. Vanhempi renki tekee töitänsä ja saa haukkuja. Perheen tytär solmii suhteitä huoriin työpaikan takaamiseksi jos alamäki muuttuu liian jyrkäksi. Isäntä rakentelee valepohjallisia tynnyreitä ja taivastelee meininkiä. Kisälli taivastelee meininkiä ja suunnittelee salakuljetus menetelmiä. Merimies ihmettelee ja ryyppää.
    Rouva taivastelee meininkiä. Vanha rouva hengittää.
  • ^ :lol:" alt=":lol:" height="20" /> Loistavan lakonisesti esitetty referaatti tapahtumista!

    Nuorempi renki ahdistui vallalla olevasta ahdasmielisestä uskontokäsityksestä ja häipyi pelikerran lopussa teille tietymättömille. Vastaisuuden varalle tiedoksi siis, että yölliset palvontamenot, joihin saattaa joskus harvoin liittyä seurakunnan jäsenen päästämistä avustetusti jumalansa luo (ja töistä myöhästymistä + verisiä paitoja), katsotaan Reimarin talossa hieman kieroon.
  • Mutta homma on kosher jos ei myöhästy?
  • Itte en kerinnyt kuin Kenkkilän goottikauhuun mukaan. Aika Errol Flynn-meininki meikän italialaisella valekreivillä oli, viinaa kitusiin ja kiipeilemään linnanneitojen ikkunoista sekä kummituskatakombeihin seikkailemaan. Tietenkin pitää aina tehdä se mikä kielletään (acting appropriately stupid). Onneksi cool-heitot onnistuivat kautta linjan vaikka kummitukset ja kääpiöt vaan vilistelee humalaisissa silmissä, ja yhytettyäni salakäytävän kautta illan isännän palvomassa Saatanaa (ja tähän väliin Kentti voi todeta, että se ei ollut saatananpalvontaa) se oli messuamassa ollut paroni joka säpsähti meikän hahmoa eikä toisinpäin. Ainoa kohta seikkailussa, missä hahmo meinasi murtua, oli se, kun henkien lukittua hahmoni pimeään vanhaan tyrmään (jossa sinällään ei vielä siis ollut mitään pelottavaa) pääsi viinat viimein loppumaan. Silloin meinasi tulla itku!
  • Ja myös siinä loppui cool kun nuori luutnantti kohtasi linnan herran ja kysyi suoraan että onko nuori kreivitär uhrattu paholaiselle. Tosin etpä ollut ainoa. Aivan kaikki mokasi cool heitot siinä ja jokaisella tais vielä mennä kolmen miinuksen heitolla samaan aikaan. Loistavia sattumia!

    Mutta vielä kerran, oli loistava peli.


  • Ja myös siinä loppui cool kun nuori luutnantti kohtasi linnan herran ja kysyi suoraan että onko nuori kreivitär uhrattu paholaiselle.

    Joo, totta, siinä lensi kyllä viinit nenästä.


  • ja yhytettyäni salakäytävän kautta illan isännän palvomassa Saatanaa (ja tähän väliin Kentti voi todeta, että se ei ollut saatananpalvontaa) se oli messuamassa ollut paroni joka säpsähti meikän hahmoa eikä toisinpäin.

    Se ei ollut saatananpalvontaa vaan henkien kanssa puhumista ja niiden lepyttämistä. :D


  • mutta... henk.koht. leirin kohokohta oli kyllä voitto tuhlusta viime hetkellä. Bujaka!

    In your tentacular face! Todellakin meni viime tinkaan, jos ei olisi viimeiset pari porttia tunkenut metsään olisi peli ollut siinä. Vikalla kierroksella piti paranoidin hahmon uhrautua menemällä poliisiputkan turvasta torille mömmöjen sekaan jotta vältyttäisiin kohtaamisilta. Ja onnistui piileskelemään ihan kaikilta! Loistopeli!
Sign In or Register to comment.