Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.
Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.
Seloste on luettavissa täällä
Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.
Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.
Käyttöehdot ovat luettavissa täällä
Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.
Seloste on luettavissa täällä
Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.
Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.
Käyttöehdot ovat luettavissa täällä
Down in Flames: Aces High
Aijjai, aijjai! NAM NAM!
Kyseessä siis erittäin mainio WWII lentotaistelukorttipeli (eli korttipeli vähän samaan tyyliin kuin Lunch Money tai Bang!) 2 - 6 pelaajalle.
Vähän historiaa:
Down in Flames (DIF) on itseasiassa melko vanha pelisysteemi, joka sisältää useampia eri pelejä. Sarjan ensimmäinen peli, The Rise of the Luftwaffe, julkaistiin jo 90-luvulla GMT:n toimesta, ja sittemmin pelin suunittelija Dan Verssen on julkaissut GMT:n kautta useita samaa DIF-sarjaa olevia pelejä, joista monet ovat olleet jo iät ajat loppuunmyytyjä. Onpa korttipelistä keritty jossain välissä julkaista tietokoneelle PC-peliversiokin! Tedillä ollaan pelattu GMT:n julkaiseman korttipelisarjan kolmatta peliä Zero!:a (joka sisältää konekortit ja kampanjat Tyynenmeren rintaman ilmataisteluihin vuosille 1941 - 1942), jonka kautta itse DIF-systeemistä innostuin.
Nyttemmin pelisuunittelija Dan Verssen on pistänyt oman firman DVG:n pystyyn, ja julkaissut viimevuonna sen kautta kokonaan uudistetun version Down in Flamesista, nimeltään Down in Flames - Aces High. Boksi sisältää niin Länsi-, Itä- kuin Tyynenmerenkin rintaman koneet ja kampanjat yhdessä paketissa, sekä tietty hivenen uudistetut perussäännöt ja kaiken muunkin pelaamiseen tarpeellisen sälän. Mukana tulee Yhdysvaltojen, Japanin, Saksan, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Puolan ilmavoimien tärkeimmät koneet, sekä kampanjoina Poland 1939, Battle of Britain 1940, Battle of Midway 1942, Battle of Stalingrad 1942 - 1943, Guadalcanal 1942 - 1943 ja Daylight Bombing 1944. Eli siis käytännössä hela hoito yhdessä boksissa, siinä missä GMT aikanaan julkaisi eri rintamat ja sotavuodet omina erillisinä peleinään, jotka kuitenkin perustuivat samalle DIF-perussysteemille.
Ja itse peliin:
Pelin kauneus on siinä, että sitä voi pelata monella eri tavalla. Yksinkertaisimmillaan peli on kahden pelaajan ottaessa toisistaan mittaa, toisen lentäessä liittoutuneiden ja toisen akselivaltojen hävittäjäkoneella, pelin päättyessä kun toinen on saatu ammuttua alas, tai kun peliaika loppuu (jolloin voittaja selvitetään victory pointtien avulla). Jos halutaan vähän lisä-actionia, voivat pelaajat pelata yhtäaikaa useammalla koneella, tai voidaan ottaa useampia pelaajia mukaan, jolloin pelaajat jakaantuvat liittoutuneiden ja akselivaltojen joukkueisiin, ja jokainen ohjaa omaa konettaan tai useampaa konetta, jos oikein kunnon grand scalen ilmataistelua halutaan. Monimutkaisimmillaan peli on kun pelataan kokonaisia sotanäyttämöiden kampanjoita, ja itseasiassa peli tarjoaa jopa mahdollisuuden buustata näitä kampanjoita, eli lisätä molempien osapuolten käytettävissä olevien resurssien määrää niin moninkertaiseksi kuin pelaajat vain haluavat. Tämä on mielestäni yksi pelin voittaja-juttuja. Tuollainen mano-a-mano dogfight ei kovin montaa minuuttia kestä, mutta laajentamalla hommaa saadaan pitkäkin iltapäivä kulumaan rattoisasti. Tätä kirjoittaessa täytyy todeta, että toistaiseksi ollaan pelattu Tedin kanssa vasta laajoja dogfightejä, ja kampanjoiden kimppuun olisi tarkoitus käydä seuraavaksi, mutta sormet suorastaan syyhyävät, sen verran makeilta noi kampanjat näyttävät.
Pelimekaniikasta:
Pelissä on kaksi pakkaa: kone-pakka ja action-pakka.
Pelin alussa kumpikin pelaaja valitsee itselleen koneen tai koneita sovitun pistemäärän mukaan (paremmat koneet ovat kalliimpia, huonommat halvempia), myös pelattava vuosi sovitaan yhdessä (jokaiselle koneelle ja konetyypille löytyy vuosi, jolloin kone otettiin palvelukseen). Tietenkin kannattaa myös sopia, mitä rintamaa pelataan ja valita koneet sen mukaan, vaikka pelimekaniikka sinällään ei estä pelaamasta vaikka japanilaiskoneella puolalaiskonetta vastaan. Ja koneitahan riittää, ja melko monesta koneesta on olemassa useampi eri versio (esim. Bf-109E, Bf-109F, Bf-109G ja Bf-109K, joista jokaisen statit ovat vähän erilaiset). Joka koneella on omanlaisensa statit, jotka määrittävät mm. sen, kuinka monta action-korttia pelaaja voi yhtäaikaa kädessään pitää, kuinka monta uutta action-korttia saa pelikierroksen aikana pakasta vetää, sekä muutamia action-kortteihin sekä pelin kulkuun vaikuttavia modifiereitä (esim. koneen tulivoima ja kesto yms.). Vaikka ehkä kuulostaa monimutkaiselta, ja ensivilkaisulla konekorttien sisältämä numeroiden ja stattien määrä saattaa pelästyttää, itse perussysteemi on todella yksinkertainen ja nopeasti omaksuttavissa.
Action-korteilla sitten pelataan, ja ne sisältävät erilaisia hyökkäyksiä ja puolustuksia. Zero!:ssa hyökkäykset ja puolustukset oli jaettu aikalailla eri kortteihin, mutta tässä uudessa "edikassa" suurinta osaa korteista voidaan näköjään käyttää sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa (eli kortin vaikutus on hyökätessä erilainen kuin puolustaessa). Tavoite on päästä ensin vastustajan hännille (jolloin vastustajaan osuminen helpottuu huomattavasti), ja ampua tämä alas. Hyökkääjä yrittää päästä niskan päälle hyökkäyskortteja pelaamalla, ja kohde taas yrittää puolustautua puolustuskortteja pelaamalla. Esim. hyökkääjä hyökkää käyttämällä Out of the Sun-korttia, puolustaja puolustautuu Vertical Roll-kortilla, hyökkääjä vastaa puolustajan korttiin pelaamalla Ace Pilot-kortin, johon puolustaja ei kykene enää vastaamaan, jolloin alkuperäisen hyökkäyksen (Out of the Sun) vaikutukset tulevat voimaan, ja puolustajan kone ottaa vauriota.
Pelissä toki muitakin sääntöjä ja hienouksia, esim. koskien lentokorkeuksia, koneiden positiota yms., jotka määrittävät voiko vastustajan kimppuun ylipäätään ko. vuorolla hyökätä, mutta tuossa tuo dogfight pähkinänkuoressa.
Hyvää ja huonoa?
Sen verran innoissani olen, etten hirveästi huonoa sanottavaa nyt keksi. Yksi mukaansatempaavimmista peleistä mitä olen vähään aikaan pelannut. Toki aihepiirikin on lähellä sydäntä ja halutessaan pääsee oikein kunnolla runkkaamaan kaikenmaailman koneiden nippelitiedoilla, mutta periaatteessa koko Toisesta maailmansodasta ei tarvitse tietää mitään tätä peliä pelatakseen. Itse pelin ainakin aiempi versio (eli Zero!) on ollut todella siisti peli pelata, ja ennenkaikkea pelin kesto on varsin inhimillinen, jopa lyhyt (yhden dogfightin hoitaa helposti parissakymmenessä minuutissa), joka on tavallaan sellainen peli, jota olen etsinytkin (eli peli jonka parissa ei ole pakko viettää seuraavaa 8 tuntia). Tosin tätäkin peliä siis saa helposti laajennettua pidemmäksikin peliksi kun lisää koneiden määrää ja ottaa kampanjasäännöt mukaan, tarvittaessa voidaan pelata mano-a-mano dogfightin sijaan vaikka taktista ilmasotaa.
Verrattuna Zero!:oon tässä uudessa edikassa ehkä vähän harmittaa korttien ulkoasu. Koneet ovat tietokonegrafiikalla toteutettuja, siinä missä vanhemmissa systeemin peleissä konekortit ovat olleet käsinpiirrettyjä, ja mielestäni hienompia. Lisäksi uudistetuissa säännöissä on jätetty aika rankalla kädellä "sekavia" vanhempien versioiden sääntöjä pois (esim. Wingman-säännöt), aika ja pelitestaus näyttää, onko tämä sääntöjen yksinkertaistaminen parantanut peliä vai vienyt osan vanhojen sääntöjen tenhosta mennessään. Toisaalta uudessa pelissä on mukana sellaisia kortteja ja sääntöjä joita ei aiemmin ole ollut, ja niiden sisäistämisessä menee varmaan vielä hetki.
Jokatapauksessa aikomukseni on ottaa peli mukaan leirille, ja opettaa sitä kiinnostuneille, ja toivottavasti saadaan jengiä mukaan pelaamaan. Tässä meinaan olisi loistava peli esim. lauantai-aamupäiville, kun odotellaan varsinaisia pelejä, ja voin luvata, että kaikilla Ilmojen Korkkari- ja WWII-lentokonefriikeillä tulee olemaan muna pystyssä kun pääsee konekortteja pläräämään (tai no ainakin ittelläni oli).
Kyseessä siis erittäin mainio WWII lentotaistelukorttipeli (eli korttipeli vähän samaan tyyliin kuin Lunch Money tai Bang!) 2 - 6 pelaajalle.
Vähän historiaa:
Down in Flames (DIF) on itseasiassa melko vanha pelisysteemi, joka sisältää useampia eri pelejä. Sarjan ensimmäinen peli, The Rise of the Luftwaffe, julkaistiin jo 90-luvulla GMT:n toimesta, ja sittemmin pelin suunittelija Dan Verssen on julkaissut GMT:n kautta useita samaa DIF-sarjaa olevia pelejä, joista monet ovat olleet jo iät ajat loppuunmyytyjä. Onpa korttipelistä keritty jossain välissä julkaista tietokoneelle PC-peliversiokin! Tedillä ollaan pelattu GMT:n julkaiseman korttipelisarjan kolmatta peliä Zero!:a (joka sisältää konekortit ja kampanjat Tyynenmeren rintaman ilmataisteluihin vuosille 1941 - 1942), jonka kautta itse DIF-systeemistä innostuin.
Nyttemmin pelisuunittelija Dan Verssen on pistänyt oman firman DVG:n pystyyn, ja julkaissut viimevuonna sen kautta kokonaan uudistetun version Down in Flamesista, nimeltään Down in Flames - Aces High. Boksi sisältää niin Länsi-, Itä- kuin Tyynenmerenkin rintaman koneet ja kampanjat yhdessä paketissa, sekä tietty hivenen uudistetut perussäännöt ja kaiken muunkin pelaamiseen tarpeellisen sälän. Mukana tulee Yhdysvaltojen, Japanin, Saksan, Ison-Britannian, Neuvostoliiton ja Puolan ilmavoimien tärkeimmät koneet, sekä kampanjoina Poland 1939, Battle of Britain 1940, Battle of Midway 1942, Battle of Stalingrad 1942 - 1943, Guadalcanal 1942 - 1943 ja Daylight Bombing 1944. Eli siis käytännössä hela hoito yhdessä boksissa, siinä missä GMT aikanaan julkaisi eri rintamat ja sotavuodet omina erillisinä peleinään, jotka kuitenkin perustuivat samalle DIF-perussysteemille.
Ja itse peliin:
Pelin kauneus on siinä, että sitä voi pelata monella eri tavalla. Yksinkertaisimmillaan peli on kahden pelaajan ottaessa toisistaan mittaa, toisen lentäessä liittoutuneiden ja toisen akselivaltojen hävittäjäkoneella, pelin päättyessä kun toinen on saatu ammuttua alas, tai kun peliaika loppuu (jolloin voittaja selvitetään victory pointtien avulla). Jos halutaan vähän lisä-actionia, voivat pelaajat pelata yhtäaikaa useammalla koneella, tai voidaan ottaa useampia pelaajia mukaan, jolloin pelaajat jakaantuvat liittoutuneiden ja akselivaltojen joukkueisiin, ja jokainen ohjaa omaa konettaan tai useampaa konetta, jos oikein kunnon grand scalen ilmataistelua halutaan. Monimutkaisimmillaan peli on kun pelataan kokonaisia sotanäyttämöiden kampanjoita, ja itseasiassa peli tarjoaa jopa mahdollisuuden buustata näitä kampanjoita, eli lisätä molempien osapuolten käytettävissä olevien resurssien määrää niin moninkertaiseksi kuin pelaajat vain haluavat. Tämä on mielestäni yksi pelin voittaja-juttuja. Tuollainen mano-a-mano dogfight ei kovin montaa minuuttia kestä, mutta laajentamalla hommaa saadaan pitkäkin iltapäivä kulumaan rattoisasti. Tätä kirjoittaessa täytyy todeta, että toistaiseksi ollaan pelattu Tedin kanssa vasta laajoja dogfightejä, ja kampanjoiden kimppuun olisi tarkoitus käydä seuraavaksi, mutta sormet suorastaan syyhyävät, sen verran makeilta noi kampanjat näyttävät.
Pelimekaniikasta:
Pelissä on kaksi pakkaa: kone-pakka ja action-pakka.
Pelin alussa kumpikin pelaaja valitsee itselleen koneen tai koneita sovitun pistemäärän mukaan (paremmat koneet ovat kalliimpia, huonommat halvempia), myös pelattava vuosi sovitaan yhdessä (jokaiselle koneelle ja konetyypille löytyy vuosi, jolloin kone otettiin palvelukseen). Tietenkin kannattaa myös sopia, mitä rintamaa pelataan ja valita koneet sen mukaan, vaikka pelimekaniikka sinällään ei estä pelaamasta vaikka japanilaiskoneella puolalaiskonetta vastaan. Ja koneitahan riittää, ja melko monesta koneesta on olemassa useampi eri versio (esim. Bf-109E, Bf-109F, Bf-109G ja Bf-109K, joista jokaisen statit ovat vähän erilaiset). Joka koneella on omanlaisensa statit, jotka määrittävät mm. sen, kuinka monta action-korttia pelaaja voi yhtäaikaa kädessään pitää, kuinka monta uutta action-korttia saa pelikierroksen aikana pakasta vetää, sekä muutamia action-kortteihin sekä pelin kulkuun vaikuttavia modifiereitä (esim. koneen tulivoima ja kesto yms.). Vaikka ehkä kuulostaa monimutkaiselta, ja ensivilkaisulla konekorttien sisältämä numeroiden ja stattien määrä saattaa pelästyttää, itse perussysteemi on todella yksinkertainen ja nopeasti omaksuttavissa.
Action-korteilla sitten pelataan, ja ne sisältävät erilaisia hyökkäyksiä ja puolustuksia. Zero!:ssa hyökkäykset ja puolustukset oli jaettu aikalailla eri kortteihin, mutta tässä uudessa "edikassa" suurinta osaa korteista voidaan näköjään käyttää sekä hyökkäyksessä, että puolustuksessa (eli kortin vaikutus on hyökätessä erilainen kuin puolustaessa). Tavoite on päästä ensin vastustajan hännille (jolloin vastustajaan osuminen helpottuu huomattavasti), ja ampua tämä alas. Hyökkääjä yrittää päästä niskan päälle hyökkäyskortteja pelaamalla, ja kohde taas yrittää puolustautua puolustuskortteja pelaamalla. Esim. hyökkääjä hyökkää käyttämällä Out of the Sun-korttia, puolustaja puolustautuu Vertical Roll-kortilla, hyökkääjä vastaa puolustajan korttiin pelaamalla Ace Pilot-kortin, johon puolustaja ei kykene enää vastaamaan, jolloin alkuperäisen hyökkäyksen (Out of the Sun) vaikutukset tulevat voimaan, ja puolustajan kone ottaa vauriota.
Pelissä toki muitakin sääntöjä ja hienouksia, esim. koskien lentokorkeuksia, koneiden positiota yms., jotka määrittävät voiko vastustajan kimppuun ylipäätään ko. vuorolla hyökätä, mutta tuossa tuo dogfight pähkinänkuoressa.
Hyvää ja huonoa?
Sen verran innoissani olen, etten hirveästi huonoa sanottavaa nyt keksi. Yksi mukaansatempaavimmista peleistä mitä olen vähään aikaan pelannut. Toki aihepiirikin on lähellä sydäntä ja halutessaan pääsee oikein kunnolla runkkaamaan kaikenmaailman koneiden nippelitiedoilla, mutta periaatteessa koko Toisesta maailmansodasta ei tarvitse tietää mitään tätä peliä pelatakseen. Itse pelin ainakin aiempi versio (eli Zero!) on ollut todella siisti peli pelata, ja ennenkaikkea pelin kesto on varsin inhimillinen, jopa lyhyt (yhden dogfightin hoitaa helposti parissakymmenessä minuutissa), joka on tavallaan sellainen peli, jota olen etsinytkin (eli peli jonka parissa ei ole pakko viettää seuraavaa 8 tuntia). Tosin tätäkin peliä siis saa helposti laajennettua pidemmäksikin peliksi kun lisää koneiden määrää ja ottaa kampanjasäännöt mukaan, tarvittaessa voidaan pelata mano-a-mano dogfightin sijaan vaikka taktista ilmasotaa.
Verrattuna Zero!:oon tässä uudessa edikassa ehkä vähän harmittaa korttien ulkoasu. Koneet ovat tietokonegrafiikalla toteutettuja, siinä missä vanhemmissa systeemin peleissä konekortit ovat olleet käsinpiirrettyjä, ja mielestäni hienompia. Lisäksi uudistetuissa säännöissä on jätetty aika rankalla kädellä "sekavia" vanhempien versioiden sääntöjä pois (esim. Wingman-säännöt), aika ja pelitestaus näyttää, onko tämä sääntöjen yksinkertaistaminen parantanut peliä vai vienyt osan vanhojen sääntöjen tenhosta mennessään. Toisaalta uudessa pelissä on mukana sellaisia kortteja ja sääntöjä joita ei aiemmin ole ollut, ja niiden sisäistämisessä menee varmaan vielä hetki.
Jokatapauksessa aikomukseni on ottaa peli mukaan leirille, ja opettaa sitä kiinnostuneille, ja toivottavasti saadaan jengiä mukaan pelaamaan. Tässä meinaan olisi loistava peli esim. lauantai-aamupäiville, kun odotellaan varsinaisia pelejä, ja voin luvata, että kaikilla Ilmojen Korkkari- ja WWII-lentokonefriikeillä tulee olemaan muna pystyssä kun pääsee konekortteja pläräämään (tai no ainakin ittelläni oli).
Howdy, Stranger!
It looks like you're new here. If you want to get involved, click one of these buttons!
Categories
- 664 All Categories
- 234 KURRY ry
- 11 Tietoa yhdistyksestä
- 25 Hallitus tiedottaa
- 175 Yhdistysasiat
- 223 Pelikeskustelut
- 163 Roolipelit
- 37 Figupelit
- 23 Muut pelit
- 734 Taverna
- 195 Yleinen keskustelu
Comments
http://images.dvg.com/www.dvg.com/DIFRules.pdf
Sample dogfight:
http://images.dvg.com/www.dvg.com/sampledogfight.pdf
Mersun ohjaimissa takka-takka-takka!
Peli toimii siten että jokaisella koneella on oma pakka liikkeitä, joista aina kerrallaan valitaan kolme roborallyn tyyliin ja konekortteja liikutetaan pelialueella näiden korttejen mukaan. Vaatii siis ennakointia mitä toinen tekee. Wings of Warin pelit ovat myös yleensä luokkaa 30min (2v2 dogfight) tai sitten pitempiä skenaariosta riippuen.
Peli sisältää säännöt niin pommitukselle, lentokorkeudelle, it-tulelle, sulku-ilmalaivoille kuin koneisiin tuleville kriittisille osumille (konekivääri jumissa, moottori piiputtaa, kone tulessa jne).
Liikepakoissa tulee myös hauskasti esille se, etteivät läheskään kaikki koneet käänny yhtä hyvin sekä oikealle että vasemalle
Noh, eipä tuolla paljon tehnytkään.
http://www.btinternet.com/~lee_mail/rafcodes.html
Hawker Hurricane (jolla te lensitte): 11125m
Messerschmitt Bf109 (päävihu) 11550m
North American P-51 Mustang: 12770m
Supermarine Spitfire: 13105m
Republic P-47 Thunderbolt: 13135m
Lockheed P-38 Lightning: 13410m
Focke-Wulf Ta152: 14800m
Vertailukohtana esim. nykyaikaisen F-16 hävittäjän lakikorkeus on 15240m.
Pommikoneilla noi lakikorkeudet huomattavasti alhaisempia (esim. Boeing B-29 Superfortress lakikorkeus 9710m).
Tsekkailin ittekseni jatkoa ajatellen tota Guadalcanal-kampanjaa, ja voi apua! Japseilla on yksi lentotukialus, jolla siis flak ja damage ratingit, mutta jonne ei mene yhtään allied hyökkäysnuolta (tästä joku oli kysynytkin tuolla boardgamegeekissä jo kesäkuussa, mutta ei ole vieläkään tullut vastausta), lisäksi tossa liittoutuneiden ainoa tukikohta on Guadalcanalin lentokenttä, ja japanilaiset pääsevät hyökkäämään sinne ton kartan mukaan suoraan melkoisilla voimilla, kentän damage on 8/30, ja kampanjaerikoissäännöissä lukee, että jos sen saa tuhottua, japsit saavat immediate Huge Victoryn. Well, that's fine and dandy, 30 pojoo on jo iso määrä damagee tehtäväksi, mutta entäs jos se kenttä on vain damaged (eli 8 pojoo, joka on iisi piisi), eikös se silloin perussääntöjen mukaan ole Axis controlled? Eli pelin toisella kierroksella mun tulkinnan mukaan melko suurella todennäköisyydellä ollaan tilanteessa, jossa liittoutuneet eivät voi tehdä mitään, kun heidän ainoa kenttänsä on Axis controlled, mut japanilaisetkaan eivät ole voittaneet, koska kenttää ei ole tuhottu, ja initiative on liittoutuneilla, koska vastustaja ei saanut kenttää tuhottua, mutta liittoutuneet eivät voi tehdä mitään, koska heillä ei ole kenttää, koska se on Axis controlled, ja sääntöjen mukaan sen puolen, jolla on initiative, eli tässä tapauksessa liittoutuneet, on tehtävä jotain, mutta eivät voi, ja Axiskaan ei kuitenkaan ole voittanut, kun kenttää ei ole tuhottu, ja he eivät voi jatkaa kentän tuhoamista, ennenkuin liittoutuneet ovat toimineet, koska initiative on liittoutuneilla, jne...Some serious catch 22 bullshit here!