Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.

Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.

Seloste on luettavissa täällä

Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.

Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.

Käyttöehdot ovat luettavissa täällä

Kamppailulajit 2015

edited November 2015 in Yleinen keskustelu
En löytänyt tälle aiheelle omaa ketjua, jostain kumman syystä.

Ennen ainakin aika moni täällä harrasti jotain kamppailulajia. Vieläkö jaksatte, vai onko jo jäänyt unholaan?

Itse olen ollut henkisessä ja fyysisessä horroksessa viimeiset 10 vuotta. Nyt olen kuitenkin päättänyt vaikka väkipakolla kaivaa sisäisen taistelijani esiin. Keski-ikä häämöttää/on jo päällä ja on pakko tehdä jotain, ettei kuole viisikybäisenä infarktiin tai maksakirroosiin. Inhoan salia, lenkkeilyä ja muita yleisiä kuntoilumuotoja. Kesällä potkin ja heitän palloa, mutta talvisin en tee mitään.

Siksi olenkin päättänyt alkaa treenaamaan kyokushin karatea! Tai siis, ensin treenaan itseni kuntoon, etten kuole jo alkeiskurssilla. Kyokushin ei ole mitään pistehippaa vaan suht kova laji. Kuulemma seurassa treenaa muitakin vähän vanhempia, eikä pelkästään jotain 20-vuotiaita hurjapäitä. Joten ehkä sinne uskaltaa parin kuukauden päästä mennä.

Olen pääni sisällä asettanut tavoitteekseni 1. dan-vyöarvon. Tämä vaatii tässä iässä suunnattomia ponnisteluja, mutta niin vaatii mikä tahansa liikunta, jos on edes jonkinlainen tavoite.

Päivittelen tähän edistymistäni, sitä mukaa kun jotain raportoitavaa tapahtuu. En tiedä koska edes alkaa seuraava alkeiskurssi, edellinen alkoi kuukausi sitten.

Lähtötilanne on siis se, että jaksan tehdä nykyään vähemmän kahden käden punnerruksia kuin 10 vuotta sitten yhden käden punnerruksia. Eli raakaa duunia pitää tehdä, onneksi näin työttömänä on ainakin aikaa.

«1

Comments

  • God damn! Kyokushin karate on ihan hemmetin HC laji, joka vaatii sekä fyysistä että henkistä kovuutta malliin no pain no gain. Käsittääkseni se on enemmän nuorien kollien laji, jossa otetaan ja annetaan iskuja ilman suojia.
  • Juu, tiedän toki mihin olen menossa. Kyokushinin maine tosin on ehkä vähän liioiteltu, ainakin nykypäivänä. Toki knockdown-otteluissa  (kisaamiseen en siis todellakaan tähtää) vedellään täysillä ilman suojia, mutta treeneissä sitten vähän rauhallisemmin, ainakin alkuun. Tuolla Helsingin seurassa on myös pari 40-50 vuotiasta treenaamassa, ja toinen niistä sanoi potku.netissä ettei siellä nyt niin hurjaa ole etteikö normi-ihminen pärjäisi.

    Nykyään muutenkin ehkä minkään karaten, tai muun perinnelajin pariin ei nyt mitään nuoria katutappelijoita hakeudu, niitä löytynee sitten jostain vapaaottelutreeneistä enemmän (kai, en tiedä todellisuutta).

  • Meikä treenaili viimeksi puolitoista vuotta sitten about puolitoista vuotta BJJ:tä (http://www.combatsociety.fi), sitten piti lopetella kun tuli perheenlisäystä ja aika/jaksaminen rupes olemaan kortilla. Myös konttoristin herkät oikeata työtä tuntemattomat sormet rupes vihoittelemaan kaikesta rytkyissä roikkumisesta vaikka aina teippasinkin ne, onneks ei enää kolota koko aikaa.

    BJJ oli lajina hauskaa, raskasta ja homoa nujuamista. Seurakaverit ja vetäjät olivat mukavia, eikä kukaan rutannut pahasti, vaikka olin treenaajista pienimmästä, heikoimmasta ja vanhimmasta päästä. Lähinnähän olin vain mankeloitavana, ja ne lopetukset mitä sain oikeasti tehtyä voidaan laskea yhden, max kahden käden sormilla. Sen kyllä huomas että jos joku oikeasti osaa painia, niin ei sitä käsittelyyn joutuessa pysty tekemään yhtään mitään. Ja että tietenkin tekniikan lisäksi fyysisilllä ominaisuuksilla on merkitystä.
  • ^ Eli on eroa onko skilli 1d6 vai 4d6.  ;D

  • on 1448366270:


    ^ Eli on eroa onko skilli 1d6 vai 4d6.  ;D


    Todellakin!  :D Ja jos toisella on strenaa ja/tai dexiä ihan vitusti, niin sitten pitää itellä olla paljon skilliä, että saa kompensoitua toisen stattibonarit.
  • Itte sain BJJ urani (alkeiskurssi plus kuukausi pari perustreeniä) aikana tasan kerran sparrissa väännettyä vastustajan kimuraan.  :P

    Tais muuten olla viimeinen laji jota treenasin, ja tuosta siis X vuotta aikaa, en muista tarkemmin enkä jaksa tarkistaa. Itsellä kertynyt iän myötä sen verran vammaa ja raihnaisuutta, että en usko treenaavani mitään taijia tms. hurjempaa taistelulajia loppuelämäni aikana. Tai kattellaan nyt mitä ne sanoo kirurgisella vuoden lopussa tuosta mun jo kertaalleen leikatusta ranteesta, mutta ei ole siis ainoa paikka klesana se.
  • Painiminen on kyllä hyväksi, itekin joskus vääntänyt osaavan kaverin kanssa eikä siinä oikein mitään voi tehdä jos toinen on treenannut ja itse ei.

    Toisaalta, kun puhutaan harjoittelusta tai sparraamisesta, niin se lyöjä ja/tai potkija on siinä tavallaan aika epäedullisessa asemassa. Jos matsi olisi for real, niin siinä on kuitenkin mahis lopettaa se kamppailu jollain megadamage-iskulla ennen kuin matsi menee painiksi. Sparrissa kun vähän läiskii puoliteholla, eikä lyö paljaalla nyrkillä täysillä nenään, niin se painija voi vaan ignoraa ne iskut ja tulla niiden läpi painimaan. Toki sen oikean elämän megadamage-iskun pitää sitten olla oikeasti aikamoinen blaasti, että sillä kännissä/aineissa oleva aggrobodaaja pysäytetään tai vähintäänkin saadaan miettimään että kannattaako sittenkään tulla päälle.

    Ja tietysti, painiakin vastaan voi opetella puolustautumaan. Ekat UFC:t meni vääntäjille kun iskijöillä ei ollut mitään hajua miten vääntöä vastaan puolustaudutaan, nykyään taas pelkällä painilla harvemmin enää pärjää. Eri asia onkin sitten, opetetaanko kaikissa lajeissa näin puolustautumaan.

    Minulla tosin ei ole juuri mitään mielenkiintoa siihen, onko joku laji tehokas oikeassa tappelussa tai edes kehässä vai ei.  Jos olisi, niin en nyt ensimmäisenä karatea lähtisi treenaamaan. Muut asiat mielessä, kuten kuntoillu, mielekäs treenaaminen, järkevien tavoitteiden asettaminen elämässä.

  • on 1448369778:


    Itte sain BJJ urani (alkeiskurssi plus kuukausi pari perustreeniä) aikana tasan kerran sparrissa väännettyä vastustajan kimuraan.  :P

    Tais muuten olla viimeinen laji jota treenasin, ja tuosta siis X vuotta aikaa, en muista tarkemmin enkä jaksa tarkistaa. Itsellä kertynyt iän myötä sen verran vammaa ja raihnaisuutta, että en usko treenaavani mitään taijia tms. hurjempaa taistelulajia loppuelämäni aikana. Tai kattellaan nyt mitä ne sanoo kirurgisella vuoden lopussa tuosta mun jo kertaalleen leikatusta ranteesta, mutta ei ole siis ainoa paikka klesana se.


    Juu, jos on pysyvää vammaa niin aika harva kamppailulaji sopii. Ehkä joku sisäinen kiinalainen laji (kuten taiji), jos nyt jotain haluaa treenata. Stadissa niillekin ihan hyvät treenimahdollisuudet vissiin, on erilaista taijia, baquaa, xing yitä sun muuta.

    Itteä nekin kyllä kiinnostaa, mutta ei tässä vaiheessa tarpeeksi kuitenkaan. Pistän tuon karate-projektin ensin nyt kunnolla käyntiin.
  • Juuh, kuten tossa jo vähän vihjaisin, nämä sisäiset tms. lajit kyllä olleet viimeaikoina harkinnassa. Toisaalta oon vaan aika paska meditoimaan ja rauhoittumaan (varmaan siksi onkin paikkoja klesana), mutta kaipa sitäkin sitten vois oppia.  :P
  • En tiedä meditoidaanko ja rauhoitutaanko mummo-taijin ulkopuolella kuitenkaan kovinkaan paljon loppujen lopuksi. Aika fyysisiä (mutta kuitenkin pehmeitä) nuo lajit tuntuvat olevan, mitä nyt olen videoita treenaamisesta nähnyt.
  • Aamun edistymispäivitys: Suoritin juuri 20 etunojapunnerrusta. Viikko sitten 5 oli maksimi mitä jaksoin.

    Fuskasin kyllä vähän ja laitoin Eye of the Tigerin taustalle soimaan, sillä saa muutaman lisäpunnerruksen aikaan.

  • on 1448438755:


    Aamun edistymispäivitys: Suoritin juuri 20 etunojapunnerrusta. Viikko sitten 5 oli maksimi mitä jaksoin.

    Fuskasin kyllä vähän ja laitoin Eye of the Tigerin taustalle soimaan, sillä saa muutaman lisäpunnerruksen aikaan.


    Meikä luukuttaa hatebreediä.
  • Lueskelin huvikseni jotain kyokushinin vyökoevaatimuksia. Nämä tietty vaihtelevat koulusta toiseen, ilmeisesti laji on aika hajaantunut sen perustajan kuoltua, kunhan nyt satunnaisena esimerkkinä selailin.

    Pelkät kuntovaatimukset ovat jo suht kovia. Esim. ruskealla vyöllä pitää pystyä tekemään 100 punnerrusta. Mustalla vyöllä vielä enemmän, tosin sitä ei ollut erikseen määritelty että miten paljon. Ruskealla vyöllä pitää pystyä ottelemaan 10 minuutin erää täyskontakti-kumitea, mustalla vyöllä 20 erää.

    Voipi tehdä tiukkaa tässä iässä, vaikka miten treenaisi! Perääntyä en kuitenkaan aio, olettaen että ei tule vakavia loukkaantumisia.

  • Päivittäinen, tavoitteellinen jumppa jatkuu! Olen ottanut treeniin mukaan myös yksinkertaista kamppailulajitreeniä, mitä nyt semmoista voi yksin ilmaa huitoessa suorittaa. Erilaisia lyöntipotku-komboja jne. On kyllä suht kauhea katsottavaa, ei olisi mitään jakoa saada edes sparrissa (oikeasta tappelusta puhumattakaan) yhtään iskua mitenkään perille, kun on niin hidasta ja kankeaa. Kai sekin kuitenkin siitä, olin kuitenkin nuorena aika nopea lyömään, muutamaankin otteeseen lyönyt edistyneitä harrastajia päähän, vaikka he ovat tienneet, että päähän kohdistuva lyönti on tulossa. Esim. joskus teini-ikäisenä Hoi Jeon Moo Soolia treenatessa, löin mustavöistä lajin opettajaa päätä kohti, jotta hän voisi demota lajin torjunta- ja vastaiskutekniikkaa. Isku meni helposti läpi (en tietenkään lyönyt perille asti, hipaisin poskea vain). Parit treenit myöhemmin täsmälleen sama tilanne, mutta minä vielä erikseen kysyin että onko hän valmis. Sanoi että on, mutta tein uudestaan saman. Kamppailulajiurani huippukohta, jonka jälkeen onkin ollut sitten alamäkeä, kun ei ole jaksanut tosissaan treenata.
  • Olen itsekin harkinnut jonkin kamppailulajin aloittamista, mutten tiedä mitä kannattaisi lähteä kokeilemaan. Aiempaa taustaa ei ole, joten joku aikuisten alkeiskurssi tarttis löytää.

    Pontimena on lähinnä uuden kokeileminen, olen todennut että joukkuelajit eivät kiinnosta mutta voisin kerrankin kokeilla jotain ohjattua liikuntaa. Nythän lähinnä käyn salilla rimpuilemassa ja haaveilen juoksemisen jatkamisesta. Tästä läheltä ainakin Järvenpäässä löytyy 30+ vuotiaitten alkeiskursseja Taekwondosta (johon on ohut liittymäpinta pojan harrastuksesta), mutta onko jollain ehdottaa jotain muuta?
  • Nykyään on kuulemma aika tavallista että lajien alkeiskursseilla käy muitakin kuin nuorukaisia. Lähettelin itse juuri tuonne Helsingin Kyokushin-seuraan viestiä asiasta, ja sielläkin sanottiin että sekaan vaan, muitakin 40-, jopa 50-vuotiaita siellä käy.

    Mikä laji kannattaa valita riippuu ihan oman mielenkiinnon kohteista ja tietty siitä, mitä on järkevien kulkuyhteyksien sisällä saatavissa. Kilpailla et varmaan halua (tai treenata muutenkaan vaan kilpalajiseurassa, voi olla suht masentavaa sparrata tyyppien kanssa jotka treenaa joka päivä tosissaan kisaamista varten), joten jäljelle jää perinnnelajit ja modernit itsepuolustuslajit. Kerava/Järvenpää-akselilla näitäkin löytyy ihan hyvin, pari karateseuraa, aikidoa, joitain kiinalaisiakin lajeja, ainakin wing chunia.  Moderneista ainakin krav magaa ja defendoa. Varmaan muutakin, nuo nyt löytyi pika-googlauksella.
  • Järvenpään kehäkarhut pitäisi ymmärtääkseni olla oikein laadukas seura, http://www.kehakarhut.fi. Itse varmaan menisin sinne jos asuisin lähellä.

    Itse voin suositella seuran lajeista defendoa, se on oikein toimiva ja tarpeeksi simppeli nykyaikainen itsepuolustuslaji, jonka treeneissä hiki lentää. Oman kokemukseni mukaan siinä on enemmän painimista ja hallintaotteita ym. kuin esim. krav magassa ja itse tykkäsin siitä että oli pehmeätäkin tarjolla, toisin kuin magassa missä yksinkertaistettuna reagoidaan kaikkeen tinttaamalla saman tien kuokkaan, tai mieluiten itse asiassa munille.

    BJJtä olen myös treenannut, mutta se on siis käytännössä pelkkään (matto)painiin erikoistunut kilpailulaji ilman lyöntejä, eikä suoranaista itsepuolustusta.

    Ja onhan tuolla kahvakuulailuakin tarjolla, sekin on varsin hauskaa liikuntaa.
  • Jonkun verran eri lajeja treenanneena oma neuvoni on, että lajilla ei ole niinkään väliä, vaan seuralla. Ja en tarkoita, että jotkut seurat ovat hyviä ja jotkut huonoja as such, vaan oleellista olisi löytää seura, jonka henki ja tapa treenata vastaa omia tarpeitasi. Ainakin omien kokemusteni mukaan nämä vaihtelevat suuresti eri seurojen välillä, joissain seuroissa kaikki on laitettu siihen, että valmennetaan voittajia arvokisoihin, joissain taas pyritään luomaan ja pitämään yllä perhemäistä yhteishenkeä, joissain taas suhtaudutaan treenaamiseen kuin kuntosalin pyörittämiseen eli homma on vahvasti asiakas - palveluntuottaja -lähtöistä, jne.

  • on 1448631185:


    Järvenpään kehäkarhut pitäisi ymmärtääkseni olla oikein laadukas seura, http://www.kehakarhut.fi. Itse varmaan menisin sinne jos asuisin lähellä.

    Kehäkarhut oli aikoinaan loistava seura, nykytilanteesta en tosin osaa sanoa mitään kun reilu vuosikymmen on kulunut viime käynnistä :) Lajikirjoa löytyi tuohonkin aikaan ihan kivasti, toki painotus oli box/kickbox/maga/defendo-tyyppisissä lyö-ja/tai-nujua-leikeissä.

  • on 1448632631:


    Ja en tarkoita, että jotkut seurat ovat hyviä ja jotkut huonoja as such, vaan oleellista olisi löytää seura, jonka henki ja tapa treenata vastaa omia tarpeitasi.

    Tarkoita vaan, kyllä niitä läpip*skoja seurojakin tässä maassa on ihan riittämiin.

  • on 1448643218:


    on 1448632631:


    Ja en tarkoita, että jotkut seurat ovat hyviä ja jotkut huonoja as such, vaan oleellista olisi löytää seura, jonka henki ja tapa treenata vastaa omia tarpeitasi.

    Tarkoita vaan, kyllä niitä läpip*skoja seurojakin tässä maassa on ihan riittämiin.


    No varmasti, mutta siellä "hyvien seurojen" kategoriassa sitten taas on enemmän hajontaa sen suhteen, mitä haluaa. Itse olen treenannut seurassa, josta on enemmän maailmanmestareita kuin varmaan missään Suomen vastaavan lajin salilla (HTBC), mutta (vaikka sielläkin oli omalla tavallaan erinomainen meno), diggasin enemmän CLF Helsingin toveruusmeiningistä. Bros before hos. Si hing!
  • Taekwondo voi muuten olla aika yllättävän HC-laji aikuisiällä aloitettuna, olettaen, että sitä treenataan samalla lailla kuin kilpa-taekwondoa. Eli ei potkuja jalkoihin, vaan lähinnä päähän. Ajattelen tätä siis nimenomaan liikunnalliselta näkökannalta. Jos ei ole kamppailulaji-  tai jotain siihen jollain tavalla rinnastettavaa muuta urheilutaustaa (vaikka baletti tai voimistelu), niin kiertopotkun saaminen millään tavalla pään korkeudelle  voi olla suht haastavaa ja kovan työn takana.

    Itellä nousi vielä 10v sitten kiertopotku helposti pään korkeudelle, nykyään vyötärön. Olen kyllä aloittanut silläkin saralla kehittämisharjoitukset, uskoisin että jalka vielä nousee entiseen malliin kunhan harjoittelee oikein eikä esim lonkka hajoa. Kyokushinissa saa toki potkia myös jalkoihin, mutta aion silti ainakin yrittää saada myös pääpotkut arsenaaliin, vaikka niillä ei sinänsä salin ulkopuolella käyttöä olekaan, kun en luonnollisestikaan aio kilpailla ja itsepuolustuksessa pitää olla todella iso taito- ja/tai humalatilaero että kannattaa edes miettiä mitään tuommoista, kun parempia/pienempiriskisiä tekniikoitakin on olemassa.
  • Puhtaasti geometriasta johtuen seisovaa henkilöä pään korkeudelle potkaisemisen ainoa tarkoitus kilpailujen ulkopuolella on joko omilla taidoilla brassaileminen tai vastustajan nöyryyttäminen.

    TKD kilpailussa tietysti asia on vähän eri, kun kilpailun idea on vähän niin kuin päästä potkaisemaan päähän. :P
  • Näinkin, siksi puhuinkin suuresta tasoerosta. Jos nyt puhutaan vaikka jostain teoreettisesta tilanteesta, jossa perusjamppa hyökkää vaikka 10  vuotta tosissaan korkeita potkuja sisältävää kamppailulajia treenanneen kimppuun, niin kyllä sitä perusjamppaa pystyy oikeastikin potkaisemaan päähän, sen verran nopeasti tämmöinen treenannut kaveri potkii. Olen minäkin ottanut pääosumaa jopa sparritilanteessa, vaikka on ollut valmiina ja joissain tilanteissa jopa nähnyt potkun tulevan, mutta ei vaan ole ehtinyt tehdä mitään. Enkä nyt edes puhu siitä tilanteesta kun Peisa mursi nenäni, se oli oma mokani, kun annoin suojautumisrefleksille vallan sen sijaan että olisin pitänyt tekniikan kasassa.

    En nyt tietenkään sano, että ketään päähän potkaiseminen on se paras mahdollinen taktiikka itsepuolustustilanteissa, puhuttiin sitten tekniikan riski/tuotto-suhteesta tai yksinkertaisesti mahdollisista oikeudellisista seuraamuksista.  Yksi huonoimmista vaihtoehdoista itse asiassa, monessakin suhteessa. Jos osaa potkia niin reisi on hyvä paikka, kun siihen sattuu tottumattomalle ihan perkeleesti, mutta reisiluu ei kovin helposti hajoa. Itsepuolustuksessa nyt pitäisi muutenkin aina miettiä sitä järkevintä tekniikkaa suhteutettuna uhkan vakavuuteen. Ideaalitilanteessa kummaltakaan ei hajoa pahasti mitään, mutta hyökkääjä lopettaa hyökkäyksensä esim. kivun tai kunnon loppumisen vuoksi.

  • Hiton hyviä pointteja ppp:ltä seuran ja meiningin merkityksestä, itse kyllä aika samoilla linjoilla. Kaikki liikunta muuttuu mielestäni jossain vaiheessa puurtamiseksi kun alkuinnostus on ohi ja kehitystä ei enää tapahdukaan niin vauhdikkaasti, sitten vain jurnutetaan eteenpäin tahdonvoimalla. Jos meininki on hyvä ja sitä mitä etsii, niin sitä helpommin niihin treeneihin tulee lähdetttyä, vaikka mieli keksisi kaikenlaisia syitä olla lähtemättä. Paras laji on se, mitä jaksaa harrastaa!

  • on 1448695129:

    mutta aion silti ainakin yrittää saada myös pääpotkut arsenaaliin, vaikka niillä ei sinänsä salin ulkopuolella käyttöä olekaan, kun en luonnollisestikaan aio kilpailla ja itsepuolustuksessa pitää olla todella iso taito- ja/tai humalatilaero että kannattaa edes miettiä mitään tuommoista, kun parempia/pienempiriskisiä tekniikoitakin on olemassa.


    Itse jättäisin ihmisten päähän potkimisen salin ulkopuolella pois ihan muista syistä kuin siksi, että siinä on hankala onnistua.
  • Juu, mainitsin toki nuo oikeudelliset seikat myöhemmin. Aika harvassa on Suomessa ne tilanteet, joissa kannattaa käyttää mahdollisesti vakavia vammoja aiheuttavia juttuja. 90% tilanteista menee puhumalla, 9% menee muuten, ehkä 1% tilanteista on sellaisia, että itse löisin esim. täysillä jotain päähän takakädellä.

  • on 1448714741:


    Juu, mainitsin toki nuo oikeudelliset seikat myöhemmin.


    Totta, en kerinnyt sinne asti lukea kun tuohon viestiin vastasin.
  • Ite olen tasan kerran ollut tilanteessa, jossa tuskin olisin saanut syytettä, vaikka olisinkin käyttänyt kovia liikkeitä. Sellainen arviolta 110kg painava bodaaja/pirinvetäjä/ammatti- ja taparikollinen kävi baarissa täysin ilman ennakkovaroitusta täysillä päälle. Ei onneksi käynyt mitään, hoidin tilanteen väistelemällä ja torjumalla lyöntejä siihen asti kun portsarit ehtivät väliin. Onneksi kaveri ei kuitenkaan osannut lyödä oikeasti, perus snägäriheijareita vaan.

    Tämä siis muutama vuosi sitten Rovaniemellä.
  • Järvenpään kehäkarhuista puheen ollen, joku siellä treenaava naispotkunyrkkeilijä voitti juuri maailmanmestaruuden painoluokassaan.
Sign In or Register to comment.