En löytänyt tälle aiheelle omaa ketjua, jostain kumman syystä.
Ennen ainakin aika moni täällä harrasti jotain kamppailulajia. Vieläkö jaksatte, vai onko jo jäänyt unholaan?
Itse olen ollut henkisessä ja fyysisessä horroksessa viimeiset 10 vuotta. Nyt olen kuitenkin päättänyt vaikka väkipakolla kaivaa sisäisen taistelijani esiin. Keski-ikä häämöttää/on jo päällä ja on pakko tehdä jotain, ettei kuole viisikybäisenä infarktiin tai maksakirroosiin. Inhoan salia, lenkkeilyä ja muita yleisiä kuntoilumuotoja. Kesällä potkin ja heitän palloa, mutta talvisin en tee mitään.
Siksi olenkin päättänyt alkaa treenaamaan kyokushin karatea! Tai siis, ensin treenaan itseni kuntoon, etten kuole jo alkeiskurssilla. Kyokushin ei ole mitään pistehippaa vaan suht kova laji. Kuulemma seurassa treenaa muitakin vähän vanhempia, eikä pelkästään jotain 20-vuotiaita hurjapäitä. Joten ehkä sinne uskaltaa parin kuukauden päästä mennä.
Olen pääni sisällä asettanut tavoitteekseni 1. dan-vyöarvon. Tämä vaatii tässä iässä suunnattomia ponnisteluja, mutta niin vaatii mikä tahansa liikunta, jos on edes jonkinlainen tavoite.
Päivittelen tähän edistymistäni, sitä mukaa kun jotain raportoitavaa tapahtuu. En tiedä koska edes alkaa seuraava alkeiskurssi, edellinen alkoi kuukausi sitten.
Lähtötilanne on siis se, että jaksan tehdä nykyään vähemmän kahden käden punnerruksia kuin 10 vuotta sitten yhden käden punnerruksia. Eli raakaa duunia pitää tehdä, onneksi näin työttömänä on ainakin aikaa.
Comments
Nykyään muutenkin ehkä minkään karaten, tai muun perinnelajin pariin ei nyt mitään nuoria katutappelijoita hakeudu, niitä löytynee sitten jostain vapaaottelutreeneistä enemmän (kai, en tiedä todellisuutta).
BJJ oli lajina hauskaa, raskasta ja homoa nujuamista. Seurakaverit ja vetäjät olivat mukavia, eikä kukaan rutannut pahasti, vaikka olin treenaajista pienimmästä, heikoimmasta ja vanhimmasta päästä. Lähinnähän olin vain mankeloitavana, ja ne lopetukset mitä sain oikeasti tehtyä voidaan laskea yhden, max kahden käden sormilla. Sen kyllä huomas että jos joku oikeasti osaa painia, niin ei sitä käsittelyyn joutuessa pysty tekemään yhtään mitään. Ja että tietenkin tekniikan lisäksi fyysisilllä ominaisuuksilla on merkitystä.
Todellakin! Ja jos toisella on strenaa ja/tai dexiä ihan vitusti, niin sitten pitää itellä olla paljon skilliä, että saa kompensoitua toisen stattibonarit.
Tais muuten olla viimeinen laji jota treenasin, ja tuosta siis X vuotta aikaa, en muista tarkemmin enkä jaksa tarkistaa. Itsellä kertynyt iän myötä sen verran vammaa ja raihnaisuutta, että en usko treenaavani mitään taijia tms. hurjempaa taistelulajia loppuelämäni aikana. Tai kattellaan nyt mitä ne sanoo kirurgisella vuoden lopussa tuosta mun jo kertaalleen leikatusta ranteesta, mutta ei ole siis ainoa paikka klesana se.
Toisaalta, kun puhutaan harjoittelusta tai sparraamisesta, niin se lyöjä ja/tai potkija on siinä tavallaan aika epäedullisessa asemassa. Jos matsi olisi for real, niin siinä on kuitenkin mahis lopettaa se kamppailu jollain megadamage-iskulla ennen kuin matsi menee painiksi. Sparrissa kun vähän läiskii puoliteholla, eikä lyö paljaalla nyrkillä täysillä nenään, niin se painija voi vaan ignoraa ne iskut ja tulla niiden läpi painimaan. Toki sen oikean elämän megadamage-iskun pitää sitten olla oikeasti aikamoinen blaasti, että sillä kännissä/aineissa oleva aggrobodaaja pysäytetään tai vähintäänkin saadaan miettimään että kannattaako sittenkään tulla päälle.
Ja tietysti, painiakin vastaan voi opetella puolustautumaan. Ekat UFC:t meni vääntäjille kun iskijöillä ei ollut mitään hajua miten vääntöä vastaan puolustaudutaan, nykyään taas pelkällä painilla harvemmin enää pärjää. Eri asia onkin sitten, opetetaanko kaikissa lajeissa näin puolustautumaan.
Minulla tosin ei ole juuri mitään mielenkiintoa siihen, onko joku laji tehokas oikeassa tappelussa tai edes kehässä vai ei. Jos olisi, niin en nyt ensimmäisenä karatea lähtisi treenaamaan. Muut asiat mielessä, kuten kuntoillu, mielekäs treenaaminen, järkevien tavoitteiden asettaminen elämässä.
Juu, jos on pysyvää vammaa niin aika harva kamppailulaji sopii. Ehkä joku sisäinen kiinalainen laji (kuten taiji), jos nyt jotain haluaa treenata. Stadissa niillekin ihan hyvät treenimahdollisuudet vissiin, on erilaista taijia, baquaa, xing yitä sun muuta.
Itteä nekin kyllä kiinnostaa, mutta ei tässä vaiheessa tarpeeksi kuitenkaan. Pistän tuon karate-projektin ensin nyt kunnolla käyntiin.
Fuskasin kyllä vähän ja laitoin Eye of the Tigerin taustalle soimaan, sillä saa muutaman lisäpunnerruksen aikaan.
Meikä luukuttaa hatebreediä.
Pelkät kuntovaatimukset ovat jo suht kovia. Esim. ruskealla vyöllä pitää pystyä tekemään 100 punnerrusta. Mustalla vyöllä vielä enemmän, tosin sitä ei ollut erikseen määritelty että miten paljon. Ruskealla vyöllä pitää pystyä ottelemaan 10 minuutin erää täyskontakti-kumitea, mustalla vyöllä 20 erää.
Voipi tehdä tiukkaa tässä iässä, vaikka miten treenaisi! Perääntyä en kuitenkaan aio, olettaen että ei tule vakavia loukkaantumisia.
Pontimena on lähinnä uuden kokeileminen, olen todennut että joukkuelajit eivät kiinnosta mutta voisin kerrankin kokeilla jotain ohjattua liikuntaa. Nythän lähinnä käyn salilla rimpuilemassa ja haaveilen juoksemisen jatkamisesta. Tästä läheltä ainakin Järvenpäässä löytyy 30+ vuotiaitten alkeiskursseja Taekwondosta (johon on ohut liittymäpinta pojan harrastuksesta), mutta onko jollain ehdottaa jotain muuta?
Mikä laji kannattaa valita riippuu ihan oman mielenkiinnon kohteista ja tietty siitä, mitä on järkevien kulkuyhteyksien sisällä saatavissa. Kilpailla et varmaan halua (tai treenata muutenkaan vaan kilpalajiseurassa, voi olla suht masentavaa sparrata tyyppien kanssa jotka treenaa joka päivä tosissaan kisaamista varten), joten jäljelle jää perinnnelajit ja modernit itsepuolustuslajit. Kerava/Järvenpää-akselilla näitäkin löytyy ihan hyvin, pari karateseuraa, aikidoa, joitain kiinalaisiakin lajeja, ainakin wing chunia. Moderneista ainakin krav magaa ja defendoa. Varmaan muutakin, nuo nyt löytyi pika-googlauksella.
Itse voin suositella seuran lajeista defendoa, se on oikein toimiva ja tarpeeksi simppeli nykyaikainen itsepuolustuslaji, jonka treeneissä hiki lentää. Oman kokemukseni mukaan siinä on enemmän painimista ja hallintaotteita ym. kuin esim. krav magassa ja itse tykkäsin siitä että oli pehmeätäkin tarjolla, toisin kuin magassa missä yksinkertaistettuna reagoidaan kaikkeen tinttaamalla saman tien kuokkaan, tai mieluiten itse asiassa munille.
BJJtä olen myös treenannut, mutta se on siis käytännössä pelkkään (matto)painiin erikoistunut kilpailulaji ilman lyöntejä, eikä suoranaista itsepuolustusta.
Ja onhan tuolla kahvakuulailuakin tarjolla, sekin on varsin hauskaa liikuntaa.
No varmasti, mutta siellä "hyvien seurojen" kategoriassa sitten taas on enemmän hajontaa sen suhteen, mitä haluaa. Itse olen treenannut seurassa, josta on enemmän maailmanmestareita kuin varmaan missään Suomen vastaavan lajin salilla (HTBC), mutta (vaikka sielläkin oli omalla tavallaan erinomainen meno), diggasin enemmän CLF Helsingin toveruusmeiningistä. Bros before hos. Si hing!
Itellä nousi vielä 10v sitten kiertopotku helposti pään korkeudelle, nykyään vyötärön. Olen kyllä aloittanut silläkin saralla kehittämisharjoitukset, uskoisin että jalka vielä nousee entiseen malliin kunhan harjoittelee oikein eikä esim lonkka hajoa. Kyokushinissa saa toki potkia myös jalkoihin, mutta aion silti ainakin yrittää saada myös pääpotkut arsenaaliin, vaikka niillä ei sinänsä salin ulkopuolella käyttöä olekaan, kun en luonnollisestikaan aio kilpailla ja itsepuolustuksessa pitää olla todella iso taito- ja/tai humalatilaero että kannattaa edes miettiä mitään tuommoista, kun parempia/pienempiriskisiä tekniikoitakin on olemassa.
TKD kilpailussa tietysti asia on vähän eri, kun kilpailun idea on vähän niin kuin päästä potkaisemaan päähän. :P
En nyt tietenkään sano, että ketään päähän potkaiseminen on se paras mahdollinen taktiikka itsepuolustustilanteissa, puhuttiin sitten tekniikan riski/tuotto-suhteesta tai yksinkertaisesti mahdollisista oikeudellisista seuraamuksista. Yksi huonoimmista vaihtoehdoista itse asiassa, monessakin suhteessa. Jos osaa potkia niin reisi on hyvä paikka, kun siihen sattuu tottumattomalle ihan perkeleesti, mutta reisiluu ei kovin helposti hajoa. Itsepuolustuksessa nyt pitäisi muutenkin aina miettiä sitä järkevintä tekniikkaa suhteutettuna uhkan vakavuuteen. Ideaalitilanteessa kummaltakaan ei hajoa pahasti mitään, mutta hyökkääjä lopettaa hyökkäyksensä esim. kivun tai kunnon loppumisen vuoksi.
Itse jättäisin ihmisten päähän potkimisen salin ulkopuolella pois ihan muista syistä kuin siksi, että siinä on hankala onnistua.
Totta, en kerinnyt sinne asti lukea kun tuohon viestiin vastasin.
Tämä siis muutama vuosi sitten Rovaniemellä.