Minkälaisia pelejä pelaatte kurryn ulkopuolella?
Itse pelaan "vain" perjantaisin Kenkkilän & co. kanssa. Pelit vaihtelee vähän perjantaista toiseen, mutta oma suosikkini on kyllä ehdottomasti Kenkkilän Delta Green-kampanja (eli Call of Cthulhun versio). Silloin kun sitä ei pelata (eli liian usein) pelataan yleensä erilaisia GURPS pelejä tai D&D kolmosedikkaa.
Nyt viime pe aloitettiin Kenkkilän nopaton supersankaripeli, joka oli itseasiassa aika hauskaa ainakin ekan pelikerran perusteella, tosin paikalla oli vain kaksi pelaajaa (eli Kissamies ja Gammamies).
Comments
Cyberpunk-ukkelini jolla vieläkin viimeksi pelailin oli juurikin vuodelta... 1988
Mutta lisäksi IRC tai muilla apurein GURPS Talvisota ja vastaavia testejä.
Minä vedän itse Dark Ages Vampire peliä. Yritetään pelata kerran viikossa mutta oikeasti tulee pelattua ehkä kerran kahdessa viikossa.
Nygren pelauttaa Ars Magicaa, joka on juuri tiukka peli. Kaveria lainatakseni "Tää muistuttaa enemmän monopolia" Meillä on kokoajan kauhea pula resursseista, ja kaikki omaisuus on kirjattu viimesitä talttaa myöten ylös, hirviöitäkään ei ole tullut yhtään, vaikka ollaan pelattu jo monta sessiota...
Kämppis suunnittelee aloittavansa DD3 pelin... Sittenhän noita olisi jo kolme, on se jo ihan kiva määrä.
PS: Kari on muuten paras Sabbat Storyteller mihin olen törmännyt.
True, true.
http://www.saunalahti.fi/llaulu/index.php
Pelejä on käynnissä niin vähän ja harvoin että ei niitä edes muista.
Itse pelautan yhtä tecnocratia kampanjaa, joka tosin on jäissä,
pelaan kahdessa warhammerissa ja yhdessä magessa, siis kurryn ulkopuolella.
Muuten, Ihra, tuo edelleen hengittävä hahmo 1980-luvulta,
on aika upea saavutus CP2020:ssa. 8O
Miettii että kaverit ovat parhaimmillaan olleet total body conversioneja ja silti kuolleet...
Itse olen pelautellut Talvisotaa ircin kautta ja hyvin on toiminut. Hassua on että tunnelma on täysin erilainen (ei huonompi, vaan pohjautuu eri asioihin, esim. tietämättömyyteen). Pelaajien keskinäinen kanssakäynti ja npc:den "tunnistaminen" vaihtuu enemmän pelimäiseksi eikä kakkajuttua ole niin paljon (eli pelaaminen nopeutuu, mutta sessioiden pituu lyhenee).
Hassua.
Olen vaan ajatellut että siinä olisi hyviä etuja kuitenkin, joka päivä ehtii kuitnekin kirjoittaa pari sähköposti viestiä ihan varmasti, pelaajat ei tietäis helposti juttuja mitä hahmot ei tiedä jne... On vaikuttanut ihan kivalta idealta, mutta haluisin vaan ensin olla vaikka pelaajana että näkis miten se toimii...
Ja tietenkin se että pystyy paljon paremmin miettimään tekonsa ennen kuin möläyttää ne ulos.(okei,okei ei se aina toimi)
Itse en pystyisi kyllä johtamaan mitään PBEM:ää, koska mitä olen katsellut ja kuullut, se vaatii aika paljon sähköposteilua varje dag.
Mustis muuten tuossa kesän kynnyksellä ilmoitteli, että uusia pelaajia olisi voinut mukaan tulla. En tiedä jos vaikka edelleenkin pystyisi. Kannattaa kylläkin kokeilla miltä sähköpostipeli tuntuu.
Sitten on Rydmanin Sampsan Pimeyden sydän, joka on kyllä älyttömän tunnelmallinen peli. Ja sitä pääsee nyt perjantaina pelaamaan.
Itse tämän lisäksi vedän harvoin "Vantaan porukalle" Forgotten Realmsia sekä Lord of the Rings RPG:a.
Nyt kun pääsisi PELAAMAAN Star Trekiä tai Dragonlancea, elämä hymyilisi.
Ja miksi kaikkien pelien pitää olla pimeyden joku? Pimeyden sydän, pimeyden meri, world of darkness, jne. Mikä siinä pimeydessä on niin hienoa?
Toimiiko systeemi? Onko magiaa ja/tai taikaesineitä liian vähän? Mitä aikakautta pelaatte? Decipherin kirjojen vai ihan perstuntuma-Tolkienin mukaan?
Sama ongelma on myös Decipherin Star Trekissä, jota leirillä vedän aina välillä. Taistelu/vauriosysteemistä en oikein tykkää.
En kyllä tiennyt, että Decipher on jo lopettanut kirjojen tekemisen. Vastahan he aloittivat. Vai tarkoititko ICE:n LotRia?
Eli meikäläiseltä löytyy nuo kaikki Pentassa arvostellut lisäosat (niitä ei tullut eikä sitten loppujen lopuksi tullutkaan Suomeen... Jenkeissä jakoivat arvostelukappaleita). Suurin osa näistähän piti tulla June - August 2003, mutta ei näkynyt.
Eli Corebook
Maps of the M-E I (II piti tulla ja voi olla että tuleekin)
Moria Boxed Set (sairaan hyvä)
Fellowship of the Ring Sourcebook
Two Towers Sourcebook
Fellbeasts and Wondrous Magic
Hero Journal
GM Screen Niin, tämä oli mullakin mielessä. Lisäksi magia ja maagiset esineet ovat todella nuivaa tavaraa ja liian vähän esillä. Tai siis, tehdään kirja magiasta ja maagisista olennoista jossa niitä on kourallinen
Itse ajattelin tosiaan pelauttaa tuolla perussysteemalla niin näkee miten se pissii. Lisäksi tosiaan Aragornhan kipuaa tasolta 46 tasolle 80+ tuossa kolmen leffan aikana
Tsekkaa "uutiset" tosta vasemmalta. 23.1.2004 tuli tämä tieto ja lopun voi tosiaan arvata jos kirjat ovat olleet 0,5 - 1 vuoden myöhässä jos ovat edes tulleet. RPG kirjat vissiin tuottivat NIIN vähän verrattuna kortteihin. Ja huhuahan on liikkeellä että Decipher menettäisi rope-lisenssin.
Sen sijaan olen tyytyväinen, että Sovereign Press on elvyttänyt Dragonlancen deddulle. Ja lisäosiakin tulee. D&D+Dragonlance on kyllä sellainen tunnettuusarvo, että ihme jos ei peli myy. And that makes me almost as happy as a care-free kender.
PPP:lle: Pelin nimen vika on yksinomaan huonossa mielikuvituksessani käyttää pohjana Joseph Conradin samannimistä romaania...
Mm. Ihralle: MERPissä käytän omaa magiasysteemiä, jossa olen yrittänyt ottaa Morgoth's Ringin paljastamat Keski-Maan magian salat paremmin huomioon (eli se perustuu enemmänkin keskiaikaiseen henkien manaamiseen kuin fantsumagiaan). Aiheelle on perustettu oma foorumikin: http://groups.yahoo.com/group/me_magic/
No koskas me pelataan sitä Pimeyden Sydäntä seuraavan kerran? Pitäis vain yrittää aktiivisesti sopia päivä. "Book 'em, and they will come."
Ekana listalla on D&D valmismoduuleita, sitten Jovian Chronicles ja perässä sekahärdellinä Delta Green, Exalted ja Feng Shui.
(Pääsiäisleirillä olisi tarkoitus vetää Exaltedia, jos saan pelaajia kasaan oletettavasti perjantaina.)
--
EDIT: Niin, paitsi siis onhan mulla käynnissä parikin PBEMää. Mustiksen Pimeyden meri sen kun jatkuu ja oma Aberrantini nitkuttelee miten kuten eteenpäin parilla pelaajallaan.
Ihra on puhunut.
Mulla tämä on nyt toinen PBEM, joista eka oli pitkä Jovian Chronicles, joka kaatui organisoinnin puutteeseen. Olisi pitänyt pitää kunnolla kirjaa omista suunnitelmistani, NPC:stä ja niin edelleen. Peli vaan kasvoi ja kasvoi, kunnes en enää tiennyt miten päin sitä olisi pitänyt lähestyä. Esimerkiksi viikoittainen muistiinpanojen ylläpito ja siivous olisi ollut ihan must - lopussa oli epämääräinen kasa vihkoja, aanelosia, tekstitiedostoja, Post-Itejä ja Word-faileja, joista en saanut enää mitään tolkkua.
Tässä Aberrantissa lähdin liikkeelle mahdollisimman pienestä, että homma pysyisi hanskassa. Otin mukaan vain kaksi tuntemaani pelaajaa ja suunnittelin ekan stoorin rungon ennen aloittamista. Pelissä on ongelmana pelaajien vähyys - kahdesta ei irtoa tarpeeksi juttua, eikä koko aikaa viitsisi vetää monologiakaan. Olen tässä miettinyt kolmeen tai neljään pelaajaan laajentamista, että saisi ikäänkuin jotain työstettävää.
Muuten toi Aberrant pyörii omalla painollaan, en ole asettanut juuri mitään sääntöjä, kun ei ole ollut tarvetta. Ainoa merkittävä juttu on, että jos ei pelaajista kuulu mitään noin kolmeen päivään, monotan juonta eteenpäin ja passiivisuudesta rankaistaan nopeasti (ja väkivaltaisesti) kehittyvällä tilanteella.
JC oli pelin kulun suhteen enemmän organisoitu. Sääntönä oli vähintään yksi posti per viikko per pelaaja, vaikka se olisi sisällöltään "mä en tee mitään". Näin saa kaikki pelaajat pidettyä edes jotenkin messissä ja pelinjohtajana huomaa, jos jollain pelaajista ei tunnu olevan oikein tekemistä. Samoin itse väänsin vähintään sen yhden peliä edistävän postin per viikko.
Säännöistä opin JC:n taisteluiden jälkeen, etten enää PBEM:ssä sellaisia käytä. Aberrant on periaatteessa Storyteller-pohjainen, mutta en minä noppia heitä tai mitään, vaan vedän lonkalta stattien ja tilanteen mukaan.
On meillä yksi RQ-pelikin, mutta sitä ei ole peltattu kohta viiteen vuoteen, joten tavallaan se on kuollut ja kuopattu vaikka sen jatkamisesta tulee puhetta vähän väliä.
Vakituisia ryhmäpelejä joita pääsee pelaa yhteensä noin joka toinen viikko tai kerran kuukaudessa on Laden johtama orientaali peli ja Teron vetämä Scarred Lands peli.
Sitten mulla on muutama soolopeli Teron kanssa, vaikka ois kiva pelata isomman ryhmän kanssa, se vaan on niin älyttömän hankalaa saada kaikki yhtäaikaa paikalle, tai edes suurin osa, joten tämä tulee säilymään pakollisena optiona.
Voi kuin ehtis roolipelate kun silloin kouluaikoina. *Snif*
Sit me peltataan paljon Diablo 2:sta. Does that count?
- Diablo 2 sekä erikseen Lords of Destruction -lisäosa. Kivaa mättöä, joskin ei sitä ruutua tartte edes katsella. Hauskinta (ja vaikeinta) 4-6 henkilön kanssa, mutta tuolloin tulee jälleen tämä "miten saada kaikki samaan aikaan paikalle".
- Neverwinter Nights (netistä seikkailut, yksin pelaaminen). Hyviä ideoita, mutta kyllä nuo DD3 säännöt tappavat sen roolin pelaamisesta.
- Vampire. Samoin pelijohtajan vetämänä jopa ihan inhimillistä, mutta puuduttaa junnaamisellaan.
- Jenkkipelit. Kaikissa samankaltaista meininkiä ja typeriä "hae se tuolta" -tehtäviä ja aika typeriä henkilöitä. Lasken tähän niin nämä Rune-jutut kuin Excessit sun muut. Eli simppeli asiakas-ohjelma ja simppelit grafiikat.
- Xbox Live... tai oikeastaan XBConnect. Tämä toimii... hyvin. Pelejä joista innostuisi ei vaan juurikaan ole.
Jos joku haluaa mukaan niin tervetuloa. Tarkemmat tiedot saatavilla.
Kivaa aivotonta mäiskettä, kaman keräystä ja sitä varten luoduille hahmoille säilytettäväksi raijaamista plus hahmon statejen ja taijen hiomista ja optimointia sitä tulevaa hell-mäiskettä mielessä pitäen.
Neverwinter Nightsista omistan vaan itse pelin ja sen ekan jatko-osan, sen jälkimmäisen oon vasta tsekannut piraattina, joten en pääse oikein netissä pelaamisesta nauttimaan. Varsinkaan kun se ei ole niin hauska kuin Diablo jonka kummatkin osat laillisesti omistan x4. Ja arvatkaa tunnenko lähipiirissä ketään joka omistaisi edes ne osat laillisesti.
Kaveri lähtitti taannoin tekstiviestin jonkun uuden nettipelin beta-testauksesta, mutta saa nähdä jaksanko vaivautua.
Everquestin tapaiset säätämiset ei jaksa innostaa, mielummin pelaisin vaikka Starcraftia, jossa oon niin huono että oksat pois. Mä olen jämähtänyt vuoropohjaisten strategiapelejen maailmaan, ja tosiaikaklikkaulussa mä oon hitaaaaallla. Outoa ettei se tunnut vaivaavan Diabossa.
Unrealeihin ja vastaaviin first-person shootereihin mä en koske pitkällä tikullakaan, mä eksyn krooninesti 3d-maailmassa, pätee myös tosielämään.
Playstationilla tulee pelailtua sekä vanhoja että nykyisiä ropeja yleensä jenkkilästä importattuna (tai Järvenpään peliliikkeestä). Niiden juonissa on vähemmän kaksoismoralistista jenkki-hölmöilyä (kuten Baldureissa yms.), mitä tehtäviin tulee. Tosin ne on lineaarisia mikä sopii mulle kun sen yhdistää niissä lähes aina oleviin mahdollisuuksiin mennä jonnekin mättämään monsuja ja keräämään tavaraa kuin Diablossa konsanaan.
Miinuksena idioottimaiset välipelit, joista suurimman osan voi välttää (eli niistä ei saa parhaita uniikkitavaroita palkkioksi).
Kurryn leirejen pelianti ei oikein naposta, koska päädyn kroonisesti pelaamaan jotain Laden johtamaa, jota saan pelata muutenkin. Alkaa neljän vuoden putken jälkeen lievästi tylsistyttämään.
Praedor, oli aika tutulla ryhmällä, ja pelinjohtajakin on ollu kerran aikasemmin... oli siistiä.
Kenkkilän avaruuspeli, tuttua porukkaa... oli siistiä.
Anssin cyberi, osa porukasta tuttua, osa ei, tuntematon pelinjohtaja... IHAN VITUN RUBIINII!!
Johtopäätös: Kurryn leirillä on aina kivaa.
Lisäksi olen niin pitkään pelannut dunskukomppauksia että en enää muista mitä on ns. "roolipelaaminen", siis tarkoitan sitä että on olennaisempaa minkälainen tyyppi oot, kuin se mitä sun hahmolomakkeella lukee hahmoluokan kohdalla, vaikka voit tietenkin jotain persoonaa pelaamalla häiritä muita pelaajia ja hidastaa pelin etenemistä.
Tärkein syy mukaantulemiseen vaikeuteen kuitenkin on, että leirillä pelataan näitä leirillä tai jopa sen ulkopuolella alkaneita kampanjoita, joissa on jokin vakioryhmä, ja mukaan kesken tuleminen ei aina olis kauheen mielekästä, koska muut pelaajat suhtautuu usein kesken kampanjaa mukaan pomppaavaan väliaikaiseen hahmoon/pelaajaan ulkopuolisena. Siis sellaisena jolle ei kerrota juuri mitään aiemmin tapahtuneesta, ja jonka roolina on ihmetellä kun jotain tapahtuu, ja olla pois paikalta kun tärkeistä asioista keskustellaan.
Krooniselle kanpanjanjatkopelaamiselle (ihana sanahirviö) tuskin on parannuskeinoa en usko että se taipumus lähtee pois edes kulumalla.
Wanhoina aikoina oli sentään Tatun one-shotit, jotka lähes poikkeuksetta päätyi koko ryhmän kuolemaan tai selvinneiden kuolemaakin hirveämpään kohtaloon, jota ei tosin pelattu. Onneks. Nimimerkillä Tatun entisten soolopelejen pelaaja.
Valmishahmot leiripeleissä on hieno asia. Siis jollei se peli ole täysin spontaani viritelmä.
Lade, jos luet tätä palstaa, ala käyttää valmishahmoja ja jaa ne. Ja muista täyttää myös se nimi ja alignment kohta. Loppuis monen ahdistus.
Ryhmän juostua hullunlailla karkuun öisten savisten peltojen yli kerrostalon kokoista alati muuttuvasta massasta muodostuvaa lonkerokasaa joka kaataa latoja ja heittelee autoja noin niinkuin muodonvuoksi, on pakko viimein pysähtyä kun henki ei enää kulje.
Koodinimi Robert soittaa salatulla kännykällä pääkallonpaikalle ja tiedottaa tilanteesta.
Koodinimi Rafael: No mitä ne sanoivat?
Koodinimi Robert: Ne lähettävät helikopterin tutkimaan alueen.
Koodinimi Rafael: Mitäh? Meillä on täällä kerrostalon kokoinen kasa lonkeroita joka kaataa taloja ja autoja, ja he lähettävät helikopterin!!! Well, WUPPI-FUCKING-DUU!!!
"Mitä vittua tässä voi tehdä!?!"
Saisikohan EPA:n toimistolta kuitattua pari risteilyohjusta ja daisycutterin?
Delta Greenissä on kyllä ollut hilpeitä ryhmäkokoonpanoja. "Siis CDC, FBI ja Treasury tekevät MITÄ minun rikospaikallani?" jne.
Ajan ja ulottuvuuksien tuolta puolen tulevat luonnottomat olennot muodostavat vakavan ympäristöuhan eivätkä kuulu alueen alkuperäiseen lajistoon.
Pelailu aktiivisuus on äärimmäisen huonoa koska muut ryhmän jäsenet yleensä buukkaavat kalenterinsa kuukausiksi etukäteen ja sitten on vielä työkiireet ja muu elämä. Vuodessa pääsee pelaamaan ehkä noin viisi kertaa. Hommaa ei helpota myöskään se että ryhmästä löytyy pari helsingin ison kronikan (kyllä, vielä 2 peliä jäljellä) narraattoria...
Jos jokin pääkaupunkiseutulainen ryhmä sattuisi etsimään pelaajaa niin olen käytettävissä. WoDin etenkin tunnen.
Tuukka
Ne pelaamani kampajat, joiden jatkuminen on ollut enemmän tai vähemmän aktiivista (=min. 1 pelikerta viimeisen 6 kk ajalla) ovat Feng Shui, DD3E Forgotten Realms, Star Trek: The Next Generation ja Metabarons.
Kampanjoiden pelaamistahti on Feng Shuin hyvää syksyistä piristymistä ja leireillä pelattavaa ST:TNGtä lukuunottamatta varsin epätasainen.
-Rami L.
Vampire: The Dark Ages, Mage: The Ascension ja Dark Sun (AD&D)
Lisäksi listalle kuuluu muutamia vuosia sitten kahdella ryhmällä aloitettu ja leiriporukan osalta yhä päätöksettä oleva Trinity.
-Rami L.
Pelikerrat ovat samoissa, mitä olen tullut pelanneeksi viimeisen 1,5 - 2 vuoden aikana yhteensä, ehkä enemmänkin.
FAQ: Sessioiden pituudet vaihtelivat arvioni mukaan about kuudesta kahdeksaan tuntiin ruokatauon kanssa.
Bravo, Joonas!
Meillä on nyt aika hyvä porukka. Siinä on Ramin lisäksi yksi insinöörikaveri, kaikki kolme egyptologian viime vuonna aloittanutta opiskelijaa yliopistolta ja yksi assyriologi (sp?). Vieläpä valtaosan on saanut aina paikalle. Niistä oli vielä jouluna täysin ummikkoja kolme, mutta tosi hyvin ovat päässeet mukaan.
Eilen tein hahmon Heroquestiin, jota on tarkoitus pelata about 3-4 viikon välein toisilleen entuudestaan tuntemattomalla porukalla. Se on silleen jännä, että Glorantha ei mua skidinä napannut yhtään, kun en oikein tajunnut sitä, mutta se on nyt kyllä erinomaisen cool.
Tääkin viikonloppu menee taas olemalla vaan, eikä yhtään pelaamalla. Syytän peli porukoita, Nygreniä ja ihan IHAN snadisti itseäni.
Ens viikonlopulle on pakko saada peli, alan jo huomenna järkkäämään. Jos ei siinä ole varoaikaa tarpeeks niin pelaan vaikka keskenäni.
Aika kivoja hahmoja jengillä kyllä on. Mm. sairaalloisen ujo tyttö, joka muuttuu näkymättömäksi ja ihmeparannuksen taitava kultin johtaja, jolla on pysyvä sädekehä. Saas nähdä miten noista saa järkevän ryhmän kasattua...
Viimeksi vastaavanlaista epätodellisuuden sumaa on tullut koettua vuosia sitten, leireillä.
Hyvää menoa oli, paitsi Nygrenillä on tapa usein jättää tilanne cliffhangeriin... Todella mulkkuun cliffhangeriin. Useampi peli on alkanut sillä että aluksi jatkuu mihin jäätiin ja rupeaa vaikuttamaan että menee ihan kivasti ja sitten jees jees we let our guard down ja pj iskee hirveät tragediat kaikille ja katotaas ens kerralla.
No ei siinä mitään, ite oon kyllä tehny ihan samaa joskus. Pysyypähän ainakin mielenkiinto yllä, se on varmaa.
Ja siis oli kyllä hieno setti taas muuten, kunnon neuvottelut siitä että minkälaiset sopimukset saadaan aikaan ja väännetään jotain sopimuksen yksityiskohtia ties kuinka pitkään, että miten pitää äänestää jos kyseessä on raja kiista meidän ja covenantin a välillä, entäs jos on me ja covenant b? Entäs a ja c?
Leireille en oo ehtinyt/tiennyt leiriviikonlopusta/jaksanut lähteä. Mitäs siellä muuten nykyään pelaillaan? Oon huomannut että meidän kurry group postitus on kovasti hiljentynyt.
Tällä hetkellä pelejä pyörii 3 D&D systeemillä toimivaa kampanjaa. Kaikki niistä tosi vanhoja, paitsi se yksi Oathbound peli jonka mä aloitin taannoin.
Mun vakkari-ryhmään kuuluu itseni lisäksi Tero, Lade (harvemmin nykyään), Hanne (erittäin harvoin nykyään), Niksu (yhdessä pelissä) ja Mirja (mun sisko, joka alko roolipelaamaan uudestaan 15+ vuoden tauon jälkeen).
Me pelataan jotain ehkä joka toinen/joka viikon loppu su/la. Itse haluaisin vähän isomman ryhmän (ja tietysti nykyiset pelikaverini ehtimään useammin). Nykyinen ryhmäkoko on useimmiten kun ei semmoinen 3-4 ihmistä.
Mulla olis aikaa, mutta satun tykkäämään itse semmoisesta fantsusta AD&D/DD3 tyyliin, ja en oo törmännyt uusiin tyyppeihin, joilla olisi sama maku pelejen suhteen kun mulla.
Aktiivisesti (tavallaan) pyörii omina peleinä WFRP ja Vampire DA. Taustalla kummittelee Sabbat jota pitäs jatkaa joskus.
Seuraavat isot suunnitelmat noiden pelien loppumisen jälkeisiin peleihin on jo olemassa. (no joo saas nähä millon toi meidän DA:kin muka loppuu kun ois vielä monta monta sataa vuotta pelattavana...)
Nygrenin Arssia ois helvetin kiva päästä pelaamaan joskus taas mutta alkaa vähän epäilyttämään että onkohan ehkä jo kuollut peli... PERKELE!
Pelaamispuolelta löytyy uuden aallon pelejä, tarkemmin Mountain Witch (suom. Vuoren Velho) ja Burning Empires.
Pelitahti on jo pidempään ollut vakaata "kerran kuussa" -tasoa.
Kukaan ei oikeen mainosta näitä pelejä, mikä antaa tietysti mielikuvan, että niihin ei varmaankaan pääse enää tekemään omaa hahmoa. Onko näin, että kampanjat ovat pyörineet jo aikansa, ja kaikki hahmot ovat jo niin inessä ettei uudet enää sopeutuis?
Muita kysymyksiä: Missä ihmiset sitten järkkää pelejään? Kuinka isoja peliporukoita, ja mistä niiden jäsenet on värvätty? Ja jotta topicissa pysyttäis, niin peli olis tietty kiva tietää...
Toinen peli mikä on ollut pitkään käynnissä on Dark Ages Vampire, onkohan tässä jo kymmenes vuos menny? Sen peli tahti on tipahtanut nykyään kyllä melkeinpä pariin kertaan vuodessa, mikä on johtanut siihen, että oon tehny vähän suunnitelmia nopeuttaa pelin tapahtumia aika radikaalisti, koska on kuitenkin joskus halu saada se ns alta pois. Kun kerta kaikki loput jne on jo suunniteltu. Ennen on ollut vähän sellasta päivä kerrallaan pelaamista, nyttemmin sadan vuoden downtimejä parit ja kohta varmaan pelautan enää "isot hommat."
Tämän suhteen en kuitenkaan luovuta! Loppuun vien vaikka mikä olisi.
Sitten Sabbat Vampire oli kanssa hyvällä mallilla mutta vähän pelkään että se kuoli vaikka itse kovasti suunnittelin siihenkin juttuja... Mutta melkovarmasti neljästä pelaajasta kaks ei tuu pääsemään paikalle (lue: viitti kiinnostua) hyvä jos pari kertaa vuodessa, niin en ehkä kaipaa toista ikuisuus projektia.
Sitten on ollu ainakin Orpheus, johon oli kovat suunnitelmat, mutta kun ei kerta oikein saanu ikinä porukkaa kasaan ja ite ehkä haukkasin vähän liian ison palan koettaa saada aktiivisesti näin monta peliä pyörimään, pakko todeta, että ei... Mitäköhän muita on ollut...?
Suunitelmia tulevaisuuden varalle: Dark Heresyyn (minkä siis juuri ostin, jos on hyvä niin...) löytyy ideoita. Burning Empires... Joku lyhyt pari session testi ainakin pitää kattoa, näkee sitten onko innostusta vielä enempään.
Näitä voi kattoa jos nyt totean ton Sabbatin kuolleeksi.
Pendragoniin on pitempi setti mietittynä, mutta sitä en suostu alottamaan ennen kun joko DA tai WFRP on saatu päätökseen.
Ja tietenkin hyllystä löytyy muitakin pelejä, jos joskus sattuu inspis iskemään niin voi pelata niitä mutta suunnitelmia ei vielä ole.
Pelaajana en oo päässyt pätemään muualla kuin leirillä pitkään aikaan. Oikeastaan ainoa mikä nopeasti tulee mieleen on Nygrenin Ars Magica, mutta sitä ei ole pelattu kolmeenkymmeneenkahteen vuoteen! Whats the haps?!
Voisin kuvitella että suurin osa porukoista ottaa uusia pelaajia mielellään vastaan. Ehkä kyse siinä, että niistä ei niin puhuta on se, että mikäli pelit on pitkään pyöriny, niin niissä on jo vakituinen porukka.
Ja varmaan muutenkin jos joku on alottamassa uutta peliä niin on helppoa vaan kysellä vanhalta porukaltaan, että onko kiinnostusta eikä lähteä haalimaan uusia tyyppejä. Merta edemmäs kalaan jne.
Kyllä itse oon saanu uusia pelaajia aina välillä ja aina on ollu hyvä juttu.
Omat pelit pelautan omassa himassani. Pääsee helpolla kun ei tartte kuljetella ympäriinsä kamoja mitä voi olla paljonkin ja valmistautuminen käy näppärästi. Pelaajana on helpomi lähteä liikenteeseen, vaikka jos ollaan jotain pelattu, niin aika usein se on meillä ollut koska on aina ollut kohtuu kivat mahikset siihen, tarpeeks tilaa jne. Ite oon vähän niinkuin rakentanu kämppäni aina silleen, että peli mahollisuus on hyvä. Roolipelaaja kun olen.
Peliporukat on 3-6 plus minä. Kavereita koulusta, Kurrystä, kaverin kavereita...
Kuka laskee yksinpelattavat seikkailupelit roolipeleiksi (esim. Falloutit)?
http://forums.taleworlds.net/index.php/ ... 03.90.html
Roolipelaamiseen tieteellisesti tai muuten vain ryppyotsaisesti suhtautuvien vuoksi päätin myös julistaa oman koulukuntani:
http://www.taivaansusi.net/ego/?p=31
Päätoimittaja tosin sanoi minulle kuukausi takaperin, että lehti tuottaa hänelle silti pelkkää persnettoa. Mutta olisi noloa, jos Suomessa ei olisi yhtään roolipelilehteä.