Olemme päivittäneet yhdistyksen verkkopalvelun tietosuojaselosteen vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia.
Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.
Seloste on luettavissa täällä
Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.
Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.
Käyttöehdot ovat luettavissa täällä
Tietosuojaselosteessa kerromme, mitä henkilötietoja keräämme yhdistyksen verkkopalvelun käyttäjistä, miten käytämme niitä ja miten huolehdimme niiden suojaamisesta.
Seloste on luettavissa täällä
Olemme myös päivittäneet yhdistyksen verkkosivujen käyttöehdot. Verkkosivuston käyttö edellyttää, että käyttäjä sitoutuu noudattamaan näitä käyttöehtoja. Käyttöehdot muodostavat sitovan sopimuksen sinun ja yhdistyksen välillä.
Tutustu huolellisesti näihin käyttöehtoihin. Käyttämällä verkkosivustoa vahvistat lukeneesi, ymmärtäneesi ja hyväksyneesi käyttöehdot sekä antaneesi suostumuksesi käyttöehdoissa kuvattuun henkilötietojen käsittelyyn.
Käyttöehdot ovat luettavissa täällä
Mitäs pelaat tietokoneella...?
Jaaha, aika kertoa mihin kaikkeen sitä aikaansa kuluttaa. Mulla on lähiaikoina mennyt lähes kaikki kotona viettämäni aika Civ3:n pelaamiseen. Muita aikaavieviä pelejä on viimeaikoina ollut Fallout 2 ja Baldur's Gate 2. Mikään ei kyllä tähän mennessä ole voittanut tuota Civ3:sta, se vain on loistava! Sitä ei kyllä jaksa pelata kuin ~1 kerran vuodessa, sillä se on niin julmetun aikaavievää ja psyykkisesti raskasta puuhaa...
Howdy, Stranger!
It looks like you're new here. If you want to get involved, click one of these buttons!
Categories
- 664 All Categories
- 234 KURRY ry
- 11 Tietoa yhdistyksestä
- 25 Hallitus tiedottaa
- 175 Yhdistysasiat
- 223 Pelikeskustelut
- 163 Roolipelit
- 37 Figupelit
- 23 Muut pelit
- 734 Taverna
- 195 Yleinen keskustelu
Comments
Konsolipuolella on tullut kavereilla pelattua mm. Halo 1 ja 2 läpi co-oppina sekä Rainbow Sixin X-Box -versiota ja Baldur's Gate: Dark Alliance 2:sta samalla metodilla.
Jahka uuden koneen pöydälle tulevaisuudessa asetan, odotan pääseväni pelaamaan Alien vs. Predator 2:sta, Knights of the Old Republicia ja muita vastaavia, jotka eivät vie ihan kaikkea muutoinkin vähää vapaa-aikaa.
http://www.cdon.com/main.phtml?navroot=905&session=1
Ton tiedon mukaan peli tulee uudelleen myyntiin 15.4.2005.
Hävettää tosin kun häviän shakissa jollekin hemmetin puhelimelle.
Pelejä on aina ne pari jokaiselle, Xboxille tietty enemmän ja se pyörii mediakeskuksena muutenkin.
Paras II maailmansotaan sijoittuva sukellusvenepeli ja tietenkin saksalaisten puolella. Ei voi sanoa muuta kuin että "JAWOHL, HERR KALEUN!"
World of Warcraft on pääosin vieläkin (4 kuukauden jälkeen) ihan jees.
GTA:ta odottelen, joskin taidan piiskata sitä xboxilla ennemmin.
Ja F.E.A.R. on ilmestynyt. Demo oli kova ja saanu arvosteluissa selalsta 9/10 vissiin joka kerta kun oon nähny jonkun.
Eilen oli hienoa pelata Animal Crossingia Cubella. Oli Halloween ja kaikki asukkaat ravasivat perässä sokerinarkkareina, vaatien karkkia. Tuli enemmän kuin vähän mieleen aivojen perässä laahustavat zombiet. Kaikilla oli vielä kurpitsa päässä ja viitta harteilla. Äärimmäisen häiritsevää, näin yön painajaisia. (Sentään vaivani palkittiin kurpitsasängyllä.)
Civilization IV. Ilmestyi juuri. Vie jokusen vuoden...
World of Warcraft. Vuosi alkaa tulla täyteen ja yhä pyssyttää siellä.
FreeCol. Colonizationin ilmaisversio on ihan ässä.
Tetris. Dreamboxin (digiboxi verkko/linux-ominaisuuksin) ruudulla on kiva pelailla.
Pirates! Se uusi. Kiva ja kokonaan pelattu joku 5-6 kertaa läpi mutta aina silloin tällöin "vähän" pelailen. Vuosi kanssa tullut jo täyteen.
Ihan älyttömän siistiä losauttaa piiput puhtaaksi ja katsoa kun mies lentää volttia osuman voimasta ja pyöriessään ilmassa ampuu joka suuntaan samaan aikaan. Hidastuksena...
Onhan noita hidastuksia nähty aikaisemminkin, ei siinä sinäänsä mitään. Mutta kyllä se vaan toimii tässä.
Lisäksi luodit pöllyttää maisemaa niin paljon että savulta ja tomulta ei heti tulitaistelun jälkeen näe mitään, pitää odottaa hetki että rauha laskeutuu taas jotta näkee mihin on matkalla. Ja sekin vielä käsittämättömän hienosti, pöly oikeasti LASKEUTUU! Näyttää todella hyvältä ja käytössä on sentään aika kököt asetukset. Toisaalta vaatii kyllä tehoa aika pirusti.
Hauskaa on myös kun ensin hoitelee pointmanin vihollisen partiosta ja jää odottamaan väijyyn. Tulee niitä vihollisten radioviestejä, "Move in!" "No way!" Hah, pelkäävät mua!
Miinus siitä pelottavasta pikkutytöstä. Pelottavat pikkutytöt on ihan varmasti top 3 eniten käytetty kauhuelementti. Mikään ei ole pelottavampaa kuin pikkutyttö jolla on nätti mekko ja hiukset roikkuu silmillä, sitten se sanoo jotain käsittämätöntä ja mystistä?
Ja sitten se aikaisemmin mainittu tyttö.
Juoni on kiva, tulee hyviä syitä edetä, mutta itse olisin ehkä jättänyt yliluonnolliset osat pois pelistä ja tehnyt siitä vaan hienoa toimintaa, koska se on selkeästi parasta tavaraa tuossa pelissä.
En ole ihan varma olisiko tuo sen 9/10 arvoinen peli, niinkuin on useissa arvosteluissa saanut, mutta lähellä mennään ainakin.
Ei tule yhtään sellaista peliä mieleen nopeasti.
En nyt muista, miten Operation Flashpointissa oli.
Kun pelaan jotain muuta... kone kaatuu.
Kun kone on tarpeeks pitkään päällä, se kaatuu.
Mut hitaammin kuin jos pelais, joten nyt en pelaa mitään.
Kele.
Kompensoin pelaamalla MAMElla vanhoja kolikkopelejä. Shadow Warriors!!
Hae Win32-versio. ROMeja saa vaivatta netskusta. Kandee hakea kanssa ne flyer-pakkaukset sun muu tilpehööri, niin pääsee oikeaan fiilikseen.
Tuolta ainakin toistaiseksi äärimmäisen kattavasti ROMeja: http://www.rom-world.com/dl.php?name=MAME
Tuolta "Mame32u.102.1_Binary" sekä Icons.zip. Muutkin niistä kuvapaketeista ovat toki suositeltavia (cabinets.zipit ainakin) tunnelman kannalta: http://www.classicgaming.com/mame32qa/ Paskamaista kyllä, lataaminen tapahtuu Fileplanetin kautta, mutta kerrankos sitä turhia, ilmaisia käyttäjätilejä perustaa.
Säätämistä vaatii asetusten ruuvaaminen toimiviksi, mutta ei se kovin monimutkaista ole. Jostain ihmeen syystä en saa sitä ymmärtämään USB-hiireni näppäimiä, tosin...
Pitäis vaan ostaa kunnon kaksitattinen pädi PC:kin. Loppuu napit kesken Microsoftin Sidewinderista aika monen pelin kanssa.
True Crime Streets of LA on saanut jatkoa. Tällä kertaa homman nimi on True Crime New York City.
Ite tykkäsin tosta LA:sta ihan hulluna, mielestäni vähintään samalla linjoilla GTA sarjan kanssa. (Plus että oon siinä megamestari.)
Tosi hyvä kartta, ei jumittanu ja lataillu, näytti paremmalta kun GTA:SA ehkäpä jopa.
Jos NY on yhtä hyvä niin jeah!
Ei että minua kiinnostaisi, ei GTA:kaan ole pudonnut juuri ollenkaan, vaikka olen kovasti yrittänyt.
Hitman Contracts on eka Hitman, josta olen innostunut niin että pelasin läpi asti. Tehtävät ovat vaan pelattavampia kuin aiemmissa osissa. Tosin joukossa on aika monta yhdentekevää, kuten se pommi sukellusveneeseen -keikka. Silent Assassinista mun on kyllä aika turha haaveilla. Professionaliin pääsen, enkä sitä huonompiin voi kyllä tyytyäkään. Mutta stoori loppuu kyllä tyhmästi kesken, se ei etene mistään mihinkään. Ja vika kenttä oli vähän daa, kun siinä alussa ei ole hirveästi vaihtoehtoja ja hetkenkin epäröinti johtaa hengenmenoon (tai oikeammin Mass Murderer -arvosanaan).
Molempia pelaan Boxilla.
Natsi-Saksalla homma kovassa nousussa! Vuosi '40 ja suurimmassa osassa Eurooppaa heilaamista harjoitellaan ahkerasti, susilaumat ovat käytännössä pysäyttäneet saattueet Atlantilla ja Kotkan kynnet raastavat Afrikan mantereen puolivälissä. Wunderwaffen-osasto on jo lentävien pommien kimpussa ja varmasti aivan minä hetkenä hyvänsä Johtajaa ilahdutetaan hyvillä uutisilla. Itärintamakin on rauhaisa, setä Staliniin välit vielä ok. Mutta kunhan Pantterit saadaan peliin ja divisioonia lisää, niin elintilaa ruvetaan laajentamaan itäänpäin...
SIEG ODER TODT!
http://www.u5lazarus.com
Tarttui mukaan Anttilasta kun kolmellakympillä hyllyssä seisoi. Ajattelin että kun on tuota Heroes of The Pacificia tullut tahkottua niin urakalla niin olisi siistiä tsekata noi Pacific theatren taistelut myös jalkaväkisotilaan näkökulmasta, ja samalla tarkistaa että onko se fps:ien pelaaminen Xboxilla todella niin kusista kuin väitetään.
No täytyy heti alkuun sanoa, että tämä EI nyt ollut ehkä ihan sitä mitä oletin. En ole muita Medal of Honoreita pelannut, mutta oletin että kyseessä on suht realistinen WWII räiskintä. BEEEP - wrong! Meininki mukailee suunilleen niin löyhästi historiallisia tapahtumia kuin olla vaan voi, ja tästä tulee mieleen melkeinpä enemmän joku agenttipeli kuin WWII simulaatio. Siis aivan käsittämättömän typeriä juonia; japanilaiset keräävät valloittamiltaan alueilta kultaa jotta saisivat lahjottua erään venäläisen kenraalin tekemään vallankaappauksen Neuvostoliitossa ja antautumaan sitten akselivaltioille ja pelaajan tehtävä on lähinnä häiritä näitä kultalähetyksiä ja muutenkin pistää tuolle pirulliselle juonelle kapuloita rattaisiin, ja itseasiassa monet historialliset taistelut on jotenkin ikäänkuin saatu tähän juttuun taustajuoneksi, ikäänkuin jossain Burman taisteluissa olisi oikeasti ollut kysymys siitä että OSS yrittää estää jotain japanilaista kenraalia sulattamasta ryöstämäänsä kultaa. Ei hyvää päivää! Tämä on sotapeli, ja sotapeli nyt ei ensinnäkään minusta edes kaipaisi sen kummempia juonia kuin: "This is war, put your helmet on and prepare for attack on 0600 hours!", mutta jos niitä juonia on pakko ympätä niin voisiko ne pliis olla olematta näin vitun perseestä?
No onneksi sentään se fps-puoli toimii suht mallikkaasti, eli pelissä erikseen tähtäysmoodi joka tekee xbox-ohjaien tuttien kanssa tähtäämisen ihan suhteellisen inhimilliseksi. Pelin siisteintä antia onkin se kun menee sumuisassa yöllisessä viidakossa ja snaippaa japanilaisia vartiomiehiä tai kranaattien kanssa puhdistaa sademetsään japanilaisten kaivamia poteroita. Tosin viidakossakin edetään puhtaalla railroadauksella yhtä käytävää pitkin ja oikealle tai vasemmalle nyt vaan "ei voi" kääntyä kun "puut tulee eteen". Ja aika monet tehtävät on jotain soluttaumis/hiippailumeininkiä, joka ei sinällään ehkä ole paska juttu, mutta minä kuvittelin ostaneeni sotapelin enkä mitään agenttipeliä.
Kaikenkaikkiaan tämän pelin ehkä kovin anti on se, että nyt vasta oikeastaan tajusin kuinka vitun kova peli Heroes of The Pacific on. Siinä ei ole MITÄÄN, ei siis yhtään mitään tämäntyyppistä valitettavaa. Kaikki on helvetin realistisesti viimeistä yksityiskohtaa myöten tehty, ja ainoat valittamisen aiheet liittyy lähinnä sellaisiin juttuihin että "olisi ollut kiva jos olisi ollut enemmän kuin yksi tehtävä japanilaisesta näkökulmasta" yms.
No, kolmekymppiä, ei nyt ihan hukkaan mennyt, koska tosissaan joku Guadalcanalin ja Burman viidakoissa tetsaaminen ON perkeleen siistiä ja jännää ja maastot just näissä viidakkomissioneissa ihan perkeleen hienot, mutta saa nähdä kuinka kauan noita missioneita jaksaa tahkoa, koska tosissaan eteneminen menee aina ihan samaa putkea pitkin ja vastustajat ovat aina ihan samoissa pusikoissa piilossa.
Ryhmää käskyttäessä tulee kyllä paskat housuun kun ensimmäinen tykistökeskitys silpoo kanssasyöksyjät. Lisäksi 2 tuntia hiippailua metsässä (joka on surkean näköinen mutta toimii) jonka jälkeen vartijan eliminointi ja sabotaasi... nannaa... melkein parhaita on kyllä "instant action" meiningit eli parit tehtävät jossa on tarkoitus väijyttää vastustajan upseeri (50+ miehen joukosta). Ja kyllä, vastustajat ampuvat takaisin ja osaavat huutaa koordinaatteja niin radioon kuin kanssavastustajille (eli jos tarkka-ammunta on liian näkyvää, tulee konekiväärillä suojatulta aika nopeasti).
Puutteita pelissä on toki mutta siinä pystyy kävelemään mäkeä ylös, toisin kuin Splinter Celleissä
Halossa Boxilla tämä toimii taivaallisesti, kaikki kudit menevät just sinne minne pitääkin. Verrokkina Rainbow Six 3 Boxilla on aivan perseestä - ensin tatista kääntäminen ei tee mitään ja sitten piippu sojottaakin jo seinille, kohteen ohi.
Myös esmes Max Payne 2 futaa nätisti, siinä vaan kääntyminen on turhan hidasta, joka ei tosin haittaa kuin portaissa juostessa. Cubella Metroid Primessa ei ole ikinä vaikeuksia tähtäämisessä.
Kikkanahan on ottaa mukaan juuri sopiva kääntymisen kiihdytys ja sitten huomioida, koska tähtäin on about vihollisen kohdalla, jolloin kääntymistä pitää hidastaa. Oikein tehtynä tätä tähtäämisen "helpotusta" ei edes huomaa (Halo).
Pleikalla on lisäongelmana se, että tateissa on tajuttoman kokoinen kuollut alue neutraalissa asennossa.
Afrikka-osiota lukuunottamatta oli kyl parempi kuin Medal of Honour - Rising Sun. Just sellasta kunnon ryppyotsaista WWII sankarointia ku halusinkin. Mut siltikin Heroes of The Pacific on paras.
Nyt vaan ootan vesi kielellä Panzer Elite Action - Fields of Gloryä Xboxille.
Ykköstä en ole pelannut, enkä tiedä uskallanko tätä kakkostakaan avata kun pitää muutaman tunnin kuluttua lähteä vanhempainiltaan jota pitää vielä vähän valmistellakin, ja saattaisi käydä niin että jos tuon nyt masiinaan laittaa niin jää vanhempainillat vähän viimetippaan.
Haittaa vaan kun frame ratet välillä droppaa kun xbox ei kerkee lataa. Mites, saiko näitä pelejä jotenkin helposti kopioitua xboxin kovolle vai pitääkö siinä olla jotkut modaukset ja waret? Hitto kun on Ihra jossain Thaimaassa hierottavana niin ei voi siltäkään kysyä.
Ja vastaus: kylla pitaa olla modi TAI allekirjoittaa peli hasabi-avaimella etta toimii jostain valikosta. Sullehan palautettiin taysin alkuperainen xbox joten siita ei ole apua.
Ylipäätään waut on jääneet vähiin toistaiseksi 360:n suhteen. Alkuperäisellä Boxilla DOA3 ja Halo vetivät ihan sanattomiksi jo ensinäkemältä. Mutta kyllä se varmaan tästä, kunhan nyt kehittäjät ehtivät saada ensimmäiset lopullisella raudalla kehitetyt pelit ulos. (Oblivion, where art thou.)
On muuten realistinen peli. Ärsyttävän realistinen.
Tekisi mieli puhua pelistä enemmänkin mutta säästän myöhempään. Helvetin hyvää kamaa monelta osin, tuntuu vaan et minä olen liian urpo pelaamaan tätä peliä.
Kun kone hoitaa kaiken mekaniikan, niin itse peliin meni aikaa n. 45 minuuttia. Pelin sisällä voi tietty tsätäkin. Meitsi pelaa kyllä, jos joku haluaa kokeilla, jos sattuu löytymään joku sopiva aika. BB:n perussäännöt on hyvä olla hanskassa, että touhusta tajuaa jotain, tosin.
--
Edit: niin, siis ei siihen läpinään mitään erillistä softaa siis tarvita. Olen nyt pelannut kolme matsia tolla, kyllä se vaan toimii. Turpiin on tullut ihan niin kuin vanhoina hyvinä aikoina.
Oikeasti, koko BB on tehty haltioiden ylemmyydentunnon vuoksi. Otan niiltä aina ja ikuisesti turpaan, viimeksi 0-3 ja 1-3. Ihan periaatteesta en pelaa sellaisilla yli-ihmisillä, mutta pikkuisen mietityttää, että miten hitossa sitä pitäisi niitä vastaan pärjätä. No on kyllä ollut huonoa tuuriakin matkassa, mutta silti.
Mulle saa pistää icq tai sms, jos pelauttaa.
No niin, sain pelattua Brothers In Arms - Earned In Bloodin viimein läpi. Skirmish-tehtäviä en tosin ole vielä pelannut juuri lainkaan, mutta siis se varsinainen stoori tuli vetäistyä läpi.
Pelin hyvät puolet:
Ihan vitun realistinen, just kaikilla hyvillä tavoilla, eli:
Kun tapetaan niin silloin kuollaan. There are no health packs in this game. Eli siis jos lähtee turhaan sankaroimaan tai muuten vaan hillumaan ilman että pitää munat turpeessa niin saa aika nopeasti huomata lataavansa peliä edellisestä checkpointista. Oikeasti pakko opetella etenemään suojasta suojaan ja vähän kelaamaan että mikä nyt olisi järkevin tapa saavuttaa mission objective, muuten ei tule yhtään mitään.
Pelissä on käytetty väkivaltaa juuri niinkuin pitääkin. Verellä ei mässäillä Mortal Combat-tyyliin, mutta kieltämättä vähän pahaa tekee, kun yhtäkkiä kk alkaa nakuttaa ja nenäsi edessä edenneet miehet lakoavat maahan kuin räsynuket veren lentäessä kavereiden ottaessa osumaa. Tämä on kyllä tavallaan raain WWII peli mitä olen pelannut, eli mitään ei kaunistella, mutta kuten sanoin, missään verilammikoissa ei joudu kuitenkaan kylpemään. Oikeastaan hienointa juuri on että tilanteet tulee päälle ja menee ohi niin silmänräpäyksessä, että vaikka veri lentää ja ruuti käryää ei yleensä kerkeä kiinittää mihinkään tuollaiseen huomiota ennenkuin jantterit makaavat jo maassa reporankana.
Ja tuo on oikeastaan kanssa yksi huippu ja realistinen juttu pelissä. Kuten kapt. Mustajärvi usein on todennut, sota on kaoottinen tila missä mitä tahansa voi tapahtua. Eli siis usein tuo sotiminen tässä pelissä on oikeasti sellaista "mitä vittua täällä tapahtuu"-räiskimistä, kunnes viimein ruudinsavu hälvenee ja huomaa päihittäneensä viholliset tai sitten huomaa lataavansa peliä edellisestä checkpointista. Vastustajiin on vaikea osua, kun ammut heittää rekyyli piippua ylös niin ettet edes näe osuitko vaiko etkö, ainoastaan se kun alat tähdätä uudestaan ja vihollista ei enää näy tähtäilemässä hiekkasäkkivallin takaa antaa osviittaa siitä että joko niittasit kaverin tai että hän lähti lipettiin. Ja varsinaista crosshairia ei aseessa ole, vaan kun tähtäät, niin tähtäät ikäänkuin aseen tähtäinten läpi, joka tarkoittaa sitä että se osumakohta on vähän niinkuin sinnepäin (esim. panzerfaustilla ammuttaessa kauemmas on pakko tähdätä vähän kohteen yli, koska raketin lentorata on kaareva). Ja silloin kun ammutaan lonkalta, ei ole mitään tähtäyssysteemiä, vaan ase vain ampuu sinne keskelle kuvaruutua. Itse tosin valitsin optioista sen crosshairin sinne keskelle ruutua, sillä ilman sitä en osunut yhtää vitun mihinkään (no eipä sitä kai oikeastikaan lonkalta ammuttaessa paljon mihinkään osukaan).
Myös se on hyvä että kun joukkueesi jäsenet ottavat damagea, jos eivät vallan samantien kuole niin alkavat kyllä nilkuttaa ja muutenkin edetä aika vaivaisesti, eli siis meininki ei todellakaan ole sellainen että kaikki taistelevat täysillä viimeiseen hit pointtiin saakka, vaan se oikeasti vituttaa jos joku joukkueesi jäsen ammutaan paskakasi ja hän nilkuttelee pikkuhiljaa perässä.
Tämmöinenkin pikkuseikka lisää pelin realistista fiilistä huomattavasti: Vaikka porukka puheleekin pääsääntöisesti varsin asiallisesti, niinkuin tuohon aikaan oli tapana, niin tiukan paikan tulleen saattaa ukko tokaista "fuck" kun alkaa lyijyä sataa niskaan ja komentokielessäkin saattaa tulla vähän extraa mukana: "Get that fucking tank over there! Go! Go!" Eli taaskaan kiroilulla ei mässäillä, mutta silloin kun se on aiheellista saattavat ukot käyttää voimakastakin kieltä.
Lisäksi tässä pelissä on vähiten railroudausta mistään WWII fps-peleistä mitä olen pelannut. Ideahan on ohjata omaa joukkuetta (jossa yleensä kaksi tiimiä, fire team ja assault team, joskus myös fire teamin tilalata supporttina oleva tankki), joten tavallaan koko pelin ideakin on aina yrittää löytää se fiksuin reitti tai tapa tuhota vihollinen ja saavuttaa objective, eli valinnan varaa yleensä on ainakin kahteen eri ratkaisuun, siihen väärään ja oikeaan. Noh, se että tässä on vähiten railroudausta ei tarkoita etteikö sitä lainkaan olisi. Onhan sitä, ja usein juuri nimenomaan niin että on tavallaan sellainen väärä head-on-reitti, ja sitten se oikea reitti, jolla saadaan vastustaja flänkättyä sivustasta, eikä tasan mitään muita vaihtoehtoja. Ja vaikka liikkumavaraa on enemmän kuin jossain Call of Dutyssä tai Medal of Honorissa, niin silti välillä tulee tässäkin vähän putkifiilis, kun jostain aidasta tai romukasasta ei muka millään pääse yli. Jokatapauksessa muutamassa tehtävässä löysin sellaisiakin tapoja päästä tehtävä läpi mitä tuskin suunittelijat olivat suunitelleet, esim. jotkut raskaat tykit, joita ympäristöön ripotellut joukot suojaavat saa hämmästyttävin pienin tappioin vallattua yksinkertaisesti siten, että kasaa kaikki joukkonsa ja juoksee vain hullua kyytiä kaikista vastustajista ohi, tappaa tykkimiehistön, ja sen jälkeen alkaa korkeammasta asemasta (koska tykit yleensä ovat sijoitettu jonnekin paikkaan josta on hyvä näkyvyys ympäristöön) tulittaa vastustajia, jotka yleensä tässä vaiheessa pötkivätkin karkuun tai sitten saavat kuulaa niskaan koska heillä ei ole suojaa selustassaan. Ja käsittääkseni tälläkin tavalla on tykkejä oikeissakin sodissa vallattu.
Vielä yhtenä hyvänä realistisena juttuna mainittakoon tietokoneen tekoäly. Ei se nyt ihan huippuluokkaa ole, mutta kaverit eivät ainkaan paisko itseään kranaateilla ja tupeksi ihan kokoajan tielläsi niinkuin esim. Call of Dutyssä niillä oli tapana. Eli siis omat sotilaasi yleensä pystyvät puolustamaan itseään ihan hyvin ja tekemään ihan fiksujakin päätöksiä, ja jotkut jutut saa hoidettua ihan vaan sillä että komentaa miehensä sisään rakennukseen ja itse odottelee ulkopuolella että pauke lakkaa. Tosin tuolla tavalla saa kyllä helposti myös tapatettuakin miehensä. Ja vastustajat myös toimivat suhteellisen fiksusti, eli joutuessaan saarretuksi yrittävät murtautua ulos parempaan suojaan tai jopa hyökkäävät suoraan closikseen jos ovat täysin nurkkaan ahdettuja. Muutenkin usein pyrkivät vaihtamaan asemiaan jo ennenkuin joutuvat saarretuksi jos huomaavat olevansa joutumassa kuseen. Ja tosiaan joskus säntäävät karkuunkin kun tilanne menee liian kusiseksi ja lähistöllä on omia joukkoja. Itseasiassa melko hyvä taktiikka on vain ajaa tankki näkyvälle paikalle ja kuunnella kun sakemannit alkavat huutaa achtung panzerwagenia ja pötkiä häntä koipien välissä pakoon (ja tässä vaiheessa sopii alkaa toivoa ettei seuraavan kulman takana odota panssarintorjuntatykki tai jalkaväkeä panzerfaustien kanssa).
Myös pelin tehtävät ovat realistisia kuin mikä. Ei mitään "valtaa yksin natsien linna", vaan kaikenlaista jonkun vastustajan tykkiasemien löytämisestä ja tuhoamisesta eri mestojen puhdistamiseen ja puolustamiseen och så vidare. Kaikki tehtävät perustuvat käsittääkseni oikeisiin 101st Airbornen taisteluraportteihin, eli peliin on isketty sellaisia tehtäviä mitä laskuvarjojääkärit toisessa maailmansodassa oikeastikin joutuivat suorittamaan. Noh, hivenen on ehkä realismista tingitty siinä, että aina kun saksalaisten tankit vyöryvät paikalle sattuu kuin ihmeen kaupalla lähistöltä löytymään laatikollinen saksalaisten panzerfausteja (joita tosin yleensä kyllä vartioidaan), koska laskuvarjojääkäreillä ei itsellään ole mitään aseita joilla tankkiin saisi lommoakaan. Välillä alkaa jo huvittamaan kun löytää boksin panzerfausteja, koska tietää että kohta VARMASTI tulee tankkeja vastaan. Tosin yleensä ne tankit tulevat vastaan ennenkuin ne faustit löytää ja sitten mennäänkin taas ympäri pelikarttaa ja aika haipakkaan.
Se ehkä realismista. Yksi pelin hyvistä puolista on meinaan hivenen epärealistinen, mutta suorastaan lohdullinen. Näet aina kun on joutunut kolme kertaa aloittamaan jonkun tehtävän samasta checkpointista, kone toteaa: "War isn't fair but a video game should be...do you want your team to heal and reload?", pakko ei ole laittaa jees ja voi yrittää jatkaa tehtävän suorittamista the hard way, mutta siis annetaan kuitenkin mahdollisuus saada ammukset taas täysiin sekä palauttaa tehtävän aikana kuoleet ja haavoittuneet miehet täysiin voimiin. Lisäksi kun tehtävä loppuu, jos joku tarinan kannalta oleellinen henkilö on kuollut tehtävän aikana, kysyy kone että palautetaanko ko. tyyppi henkiin (no penalty), vai haluatko pelata tehtävän uudestaan? Itse kyllä resurrectasin ukkelit ihan suosiolla.
Hyvänä puolena vielä mainittakoon pelin tarina. Se on oikeasti hyvä. Se on itseasiassa paras stoori mihin olen missään pelissä törmännyt. Peli alkaa siitä, että pelin päähenkilöä, Sgt. Hartsockia, haastatellaan ikäänkuin pelin sisältämien tapahtumien jälkeen eversti S.L.A. Marshallin toimesta (joka on siis oikea historiallinen henkilö, joka haastatteli sotilaita toisen maailmansodan aikana ja kirjoitti aiheesta useita kirjoja), ja Sgt. Hartsock kertoo siitä minkälaisten tapahtumien kautta on päädytty siihen tilanteeseen, mistä peli alkaa ja mihin se päättyy (eli siihen että Sgt. Hartsock istuu teltassa S.L.A. Marshallin haastateltavana). Pelaaja siis pelaa tehtäviä sitä mukaa kun Sgt. Hartsock niistä S.L.A. Marshallille kertoo. Mielenkiintoista on, että Sgt. hartsock esim. mainitsee jonkin tehtävän alussa, että "tämä oli viimeinen tehtävä jossa taistelin tämän ja tämän kaverin rinnalla, hän kuoli pian tehtävän suorittamisen jälkeen", siinä on oikeasti vähän hassu fiilis taistella jonkun tyypin rinnalla, joka on ollut tarinassa alusta asti, ja nyt tietää että se tulee kohta kuolemaan. Muutenkin tarina on oikein hyvä, eli sisältää kaikenlaista draamaa ja huumoriakin, ja pienen kasvutarinan. Minä ainakin otin ihan tosissani läpät tyyliin:
Sgt. Hartsock (joka on tähän saakka tavallaan ihaillut Sgt. Bakeria ja toisaalta pitänyt tätä vitun hulluna adrenaliininarkkarina): "That's when I realized that there was only one man who could get me out of there, and that man wasn't Sgt. Baker...it was me."
Tai pätkä jossa Sgt. Hartsock selittää sitä miten he Sgt. Bakerin ja muiden kanssa naureskelivat sitä, että kuuluivat 13th squadiin, ja pilailivat sillä että hyppääminen 13th squadissa oli heille sellainen death wish juttu että fate can have us ja maalasivat numeron 13 kypäriinsä...ja sitten kun vähän kaikkea paskaa on tapahtunut, niin Sgt. Hartsock paiskaa kypäränsä jorpakkoon, ja selittää haastattelevalle S.L.A.:lle että siinä vaiheessa hän päätti että fate can NOT have me and I'm going home alive!
S.L.A. Marshall: "Was this back when you were first promoted to Sergeant?"
Sgt. Hartsock: "No...but it was around the time when I started acting like one."
Ja sitten leikataan pätkään missä Sgt. Hartsock kahlaa jorpakkoon hakemaan takaisin kypäräänsä.
No sitten ne paskat puolet.
Peli on vaikea. Helvetin vaikea. Välillä kyllä hermo kiristyi kun joutui kymmenettä kertaa lataamaan samasta checkpointista kun ei perkele tajua mitä pitää tehdä välttääkseen vääjäämättömän kuoleman. Yhden kerran jouduin etsimään netistä ohjeet että mitä helvettiä pitää tehdä kun ei oma äly riittänyt (kyseessä siis kerta jolloin ensimmäistä kertaa kohtasin vihollisen tankkeja).
Ohjainsysteemi ei todellakaan ole paras mahdollinen. En ymmärrä miksi tuohon ei ole vain suoraan voitu kopioida jotain Medal of Honorin tai Call of Dutyn systeemiä, koska ne nyt vaan on paremmat kuin tuo mikä tähän peliin on kehitetty. Ohjaussysteemi ei siis jotenkin kuvasta oikean taistelun realismia yhtään sen paremmin kuin noiden edellämainittujen pelienkään ohjaussysteemit, tämän pelin ohjaussysteemi on vain yksinertaisesti paskempi kuin noiden kahden, joka siis lisää entisestään vitutusta kun peli on muutenkin vaikea, ja lisäksi syö myös sitä muuten niin täydellistä realismin fiilistä, kun paskan ohjausjärjestelmän takia kaveri saattaakin paiskata kranaatin jonnekin täysin järjettömään paikkaan mitä kukaan ei onnistuisi oikealla taistelukentällä vahingossakaan tekemään.
Josta tulikin mieleen kranaatit. Ne ovat lähes hyödyttömiä tässä pelissä, johtuen juuri tuosta ohjaussysteemistä. Lisäksi pelistä puuttuu mahdollisuus ikäänkuin vain kurkata nurkan taakse (mikä mm. Call of Dutyssä ja Medal of Honorissa on), jolloin ei pysty heittämään kranaatteja rakennuksen oviaukosta menemättä itsekin rakennukseen sisälle. Myöskään ei voi vipata kranaatteja vain jonkun taisteluhaudan kulman taa tai ikkunasta sisään tai jonkun hiekkasäkkiesteen taakse, vaan ne pitää aina paiskata kaaauas ja kaaarella, eli siis kranaattia ei voi pelissä oikeastaan lainkaan käyttää siten kuin fiksuinta olisi. Myöskään kranaattia ei voi "pantata" vaan kun painaa nappia paiskaa kaveri kranaatin samantien, ja vihollisen pirulaisilla on niin hyvä tekoäly että silloin kerran kun sen kranaatin saa lentämään minne haluaakin, kerkeävät viholliset hyvinkin sännätä kranaattia karkuun ennenkuin se räjähtää. Eli siis edes se että voisi itse päättää kuinka kauan kranaattia sokan irroittamisen jälkeen kädessään pitää auttaisi jo kummasti asiaa, mutta ei.
Sitten vielä noista perkeleen tankeista. Kun alkaa vastustajien tankkeja vyöryä kehiin, tulee yleensä teksti tyyliin "hint, there's a crate of German panzerfausts nearby, use them to destroy tanks!". Taktiseen karttaan noita laatikkoja ei kuitenkaan ole merkattu, joka tarkoittaa sitä että seuraavat hetket sitten juoksennellaankin satunnasiin suuntiin taistelukentällä etsimässä niitä saatanan laatikkoja, ja kuollaan n+1 kertaa kun tankit ja kk-pesäkkeet kylvävät kuolemaa. Jos kerta siitä vihjaistaan että täällä JOSSAIN on muuten panzerfausteja niin voisi ne nyt sitten samalla sinne karttaankin ilmestyä kun kaikenmaailman muutkin taktiset kohteet sun muut sieltä löytyvät. Meinaan jokseenkin turhan tuntuista hommaa tuo ainainen juokseminen ja kuoleminen kunnes viimein sattumalta sattuu juoksemaan oikeaan suuntaan ja löytämään ne faustit ennenkuin tankki ampuu sinut tuhannenpillunpäreiksi.
Ja sellainen vielä pieni mutta vituttava juttu, että välillä jonkun suojan takana olevaa mutta näkyvää vihollista ei yksinkertaisesti voi tappaa ennenkuin olet edennyt jonkun tietyn pisteen yli vaikka kuinka losottelisit suoraan päähän kiikarikiväärillä. Syö vähän realismin fiilistä. Onneksi tällaiseen en törmännyt koko pelin aikana kuin vain ihan muutaman kerran.
Ja jos nyt vielä hakemalla hakee jotain negatiivista, niin maastot ja muut ovat ehkä hivenen tylsiä eikä niin näyttäviä kuin noissa jo useampaan kertaan mainitussa kahdessa muussa WWII fps-pelisarjassa, joissa usein pelin parasta on nimenomaan visuaalinen näyttävyys. Mutta toisaalta ehkä se ei ollutkaan sodassa pointtina että ihaillaan vaan makeita maisemia. Siltikin noihin maastoihin olisi pikkasen voinut panostaa. Niin muuten, pelissä on jokatapauksessa sen verran detaljia, että frame ratet droppaa vähän väliä, joka on todella vituttavaa kun Xboxin tehoja ei oikein voi mitenkään lisätä, ja koska boksini ei ole modattu en edes voi pelata peliä suoraan kovolta (joka kai vähentäisi tuota frame raten droppailua).
Sellaista, kaikenkaikkiaan helvetin hyvä peli. Melkein samaa tasoa kuin Heroes of The Pacific, mutta toisaalta siinä ei ollut edes näitä ohjausysteemifiboja tms. mitkä tätä vaivaa, eli kyllä Heroes of The Pacific silti vie edelleen pisimmän korren sinä parhaana WWII pelinä, mutta tämä ei jää todellakaan kauas taakse. Tuntui että peli jäi ihan kesken kun se loppui, vaikka kumminkin aika kauan tätä tuli tahkottua, ja tehtäviäkin oli kyllä kiitettävän runsaasti.
Eli kaikenkaikkiaan SUOSITTELEN!!!
(pitänee hommata se ykkösosakin tähän peliin jossain vaiheessa)
Itse olen tässä pc:llä pelaillut viime aikoina Knights of the Old Republic kakkosta. Jälleen jostain kumman syystä light sidellä, niinkuin ykkösessäkin... Not like me at all. No hieno peli kuitenkin. Ainoat huonot puolet on ehkä helppous ja se, että tuntuu välillä tosi oudolta kun ei voi hyppiä.
Seuraavana voisi olla sitten noi GTA:t loppuun kun on kaksi jäänyt kesken.
Cubella on mennyt WWE Day of Reckoning 2 joka on kanssa hauska ja viihdyttävä. Aika samanlainen kuin ykkönen, pieniä parannuksia sielä täällä. Vähän mietityttää miten uusi submission systeemi tulee vaikuttamaan pvp multiplayerissä. Parasta taas on Stone Cold Steve Austin, HELL YEAH!
Seuraavaksi pitäisi kait hoitaa toi Lord of the Rings: The Third Age.
GameBoyllä taas on ollut Final Fantasy: Dawn of Souls, joka on yhtä loistava kuin kaikki muutkin vanhat FF:t
(Ja muutenkin aika paljon kesken pelejä vielä nyt kun aloin miettimään... hitto, tässähän on hommia.)
Erityisen mielenkiintoista, että WWII -pelin käsikirjoitus/tarinankuljetus teki vaikutuksen.
--
Viime päivinä olen hakannut Cubella Donkey Kong Jungle Beatia (bongorummuilla ohjattu tasoloikka) ja Ikarugaa (sikahieno 2D-räiskintä). Boxilla Soul Calibur 2:sta. PC:llä Space Empires IV:tä.
PS. Ainakin vielä jokin aika sitten tuota Earned In Bloodia eli kakkososaa sai CDON.COMista halvemmalla kuin ykkösosaa.
Käsittääkseni noissa Brothers in Armseissa tarinankerrontaan kiinnitettiin erityistä huomiota, joten ei silleen ihme jos futaa.
Mutta mikä siinä ohjauksessa sitten mättää? Napit eri paikoissa kuin on totuttua vai joku muu? (Paitsi se kranujen heittäminen.)
Lisäksi sekä CoD:ssa että MoH:ssa on tämä mahdollisuus ikäänkuin kurkata nurkan taakse tähdätessä, joka tästä puuttuu. On meinaan yksi käytännöllisimmistä ja loistavimmista jutuista mitä kyseisissä pelisarjoissa on (eli ettei mennä esim. oviaukkoon seisomaan silloin kun ammuskellaan tai heitetään kranaatteja sisään rakennuksiin), joka myös mahdollistaa juuri sen että nopeasti kurkataan huoneeseen ja samalla viskataan sinne kranaatti. Vielä parempi systeemi olisi että voisi nakata kranaatin kulman taakse edes katsomatta sinne.
Lisäksi tässä pelissä ei voi mennä lainkaan maahan makaamaan, vaan matalin asento on kyykyssä oleminen, joka sekin on vähän epärealistista ja hassua. Kyllä jos minua kk:lla ammutaan niin mielellään menisin ihan makoilemaan suojan taakse ja etenisin ryömimällä pikemminkin kuin kyykkisin ympäriinsä. Jälleen ainakin CoD:ssä on tuo maakaamisen mahdollisuus, MoH:sta en nyt muista, mutta saattoi olla siinäkin. Vai menikö se nyt toisinpäin?
Katellaan miten homma etenee.
On kyllä aikeissa pelata joskus kunnolla ja loppuun asti. Muutenkin nää klassikot jääneet kaikki kesken: Tormentissa ja Falloutissa tuli pelinpysäyttäjäbugi paria tuntia peliaikaa ennen loppuhuipennusta, Final Fantasy VII:ssa olen vikalla alueella, muttei jaksa levelaa, Icewind Dale & II jäi molemmat kesken vikaan alueeseen...
Täytyy sanoa että on kyllä hyvä peli, onneksi en sitä missannut kokonaan. Löysin vielä vitosella käytettynä niin voin 100% sanoa että sain rahoilleni vastinetta, ois tosta enemmänkin maksanut.
Paljon hauskoja juttuja mitä ei ole muissa peleissä tullu vastaan, ainakin noin systeemin puolesta.
Hyvin laaja ja vapaa, vähän niinkuin joku GTA San Andreas, mutta vaan fantsu rope! Olen tehny pelissä vaikka mitä mutta juonta on menny eteenpäin vaan ihan snadisti kun olen vaan innoissani vilistänyt ympäriinsä ja unohtanut kaikki main questit...
Kyllä voin suositella.
Sielä muuttu meno jossain vaiheessa NIIIIN huonoks että ei voinu enää hyväksyä...
Tosimiehet käyttää vaan maksettua, siisteissä kääreissä tulevaa viihdettä, sohvalla röhnöttäen.
Päivätasolla pelataan kaverien kanssa edelleen Space Empires IV:sta PBEM:nä. Hienoa, se.
Mitä pelejä ajattelit hankkia?