Yön Sisaret (Tulen ja Jään Laulu)
Yö koittaa ja vartiovuoroni alkaa. Se ei pääty ennen kuin kuollessani. En ota vaimoa, en omista maita, enkä siitä lapsia. En kanna kruunua enkä tavoittele kunniaa. Elän ja kuolen vartiopaikallani. Minä olen miekka pimeydessä. Minä olen vartija muurilla. Minä olen tuli joka karkottaa kylmyyden, valo joka tuo aamun, torvi joka herättää nukkujat, ja kilpi joka suojaa ihmisten valtakuntaa. Vannon elämäni ja kunniani Yövartion käyttöön täksi yöksi ja kaikiksi tuleviksi öiksi.
Petos, Varkaus ja Murha. Valehtelu, Raiskaus ja Surma. Salametsästys, Ryöstö ja Tuhopoltto. Valapattous, Kavallus ja Pyhäinhäväistys. Kaikista näistä ja tuhansista muista rikoksista on tuomittu miehiä Muurille, Yövartion palvelukseen. On myös vapaaehtoisia, niitä jotka tulevat Muurille velvollisuuden, kunnian tai seikkailunhalun takia, mutta heitä on vähän ja yksikään heistä tuskin selviää Yövartiossa sortumatta ainakin kerran johonkin niistä rikoksista, joista niin monet heidän veljistään on tuomittu. Monet rikokset tapahtuvat, niin muurilla, kuin muaallakin, pimeässä. Yöllä. Monet puhuvat rikoksista "Yön Sisarina" ja ne ovat petollisia naisia, jotka lupaavat paljon, mutta lopulta antavat vain tuskaa ja kärsimystä. Lähes jokainen Yövartion mies on ainakin kerran joutunut Yön Sisaren viettelemäksi.
Kokeneimmat Yövartion miehet tuntevat myös Yön ujommat, hiljaisemmat ja lempeämmät sisaret. Lumi, Tähdet, Kuu, Halla, Jää ja monet, monet muut. Nämä Yön Sisaret eivät viettele tai viekoittele. Mutta ne ovat silti aina läsnä muurilla. Nekin voivat syöstä epätoivoon, pettää tai tappaa. Mutta jos niitä kykenee rakastamaan, jos niiden suosion pystyy itselleen saavuttamaan, voi elämä muurilla tuntua hetkellisesti siedettävältä, ehkä jopa elämisen arvoiselta.
